tätä ainaista jännittämistä, että mä luovutan, tästä lähhin on ihan sama vaikka pyörtyisin jännityksestä, eipä vois mua vähempää liikuttaa, jos se jotakin muuta haittaa niin haistakoot homeen mun puolesta...näin, sainpas tämän nyt sydämmeltäni, tää jännittäminen muuttui nyt vitutukseksi
on niin mitta täynnä
-tyttö-
4973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mäkään en jaksais enää jännittää. tänään raahauduin ulos ja yritin päästä aina korttelin verran eteenpäin. päässä heitti, sydän hakkasi, jalat ei osannu kävellä. ja sitten juoksujalkaa kotiin. miksimiksimiksi... hemmetin rasittavaa.
Niin mistä johtuu, millä lähtee. Vihasta voimaa tietty saa mut eipä juuri auta. Itse jännitän näköjään lähes kaikkea, vaik ei sitä muut juuri huomaa. Menee vaan lähes kaikki mihin ryhtyy persiilleen tai ainakin puolivaloilla. Pyörtymisen pelko on aina läsnä. Mut hei ei tähän vissiin kuole, vituttaa vaan olla heikko rääpäle. Eläähän sitä ihmiset kaikenlaisten vaivojen esim. epilepsia ym. kanssa normaalia elämää, itse varmaan häpeis sitäkin eikä uskaltais lähteä mihinkään. Olenkohan sittenkin apina?
Helppoa. Istuutudaan vaikka sohvalle jalat ristissä peffan alle.
Sietokyky kestää tässä (asanassa)kasvaa päivittäin.
Se ikäänkuin "polttaa" pahoja tunteita pois mielestä.
Tämä kohellus muutti asteettain elämääni paljon mielekkäämmäks.
Nykyään kevyt kotitreeni toimii henkisen ja fyysisen kondiksen ylläpitäjänä.
hape
Olen nääs menossa kokeilemaan. Tiedä vaikka tois sitä mielenrauhaa.