Minun on taas tänä keväänä palattava samaan asiaan kuin viime vuonna - mikään ei ole muuttunut (lisäksi tiedot on päivitetty):
Yliopistoon pyrittäessä ruotsinkielinen voi keskittyä PÄÄSYKOEAINEEN lukemiseen ja suomenkielinen joutuu pänttäämään RUOTSIA – onko tämä tasapuolista?
Helsingin yliopiston (ja vastaavasti muiden Suomen yliopistojen) ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsinkielen kielikokeeseen.
RUOTSINKIELISELTÄ EI VAADITA MITÄÄN SUOMENKIELEN KOETTA, kun hän hakee suomenkieliseen opetukseen Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa muuhun suomenkieliseen oppilaitokseen.
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.html
Kuinka tilanne voi olla näin epätasa-arvoinen eri kieliryhmien nuorille?
Kun ruotsinkielinen pyrkijä voi keskittyä lukemaan sitä ainetta, minkä opiskeluun hän on pyrkimässä, pänttää suomenkielinen ylioppilas samaan aikaan RUOTSINKIELTÄ, että pärjäisi kielikokeessa.
Molemmat edellä mainitut kielikokeet ovat hyvin vaativia - varsinkin valtion tutkintolautakunnan todistuksen saamiseen TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta pystyy ani harva Suomessa. Lisäksi se on kallis (maksaa 86-100 euroa). Kaiken huippu on se, että kielikoe vie kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan.
Toisaalta valtion tutkintolautakunnan todistusta ei ehdi saada, koska uusi ylioppilas pyrkii haluamaansa jatko-opetukseen joko valmistumiskeväänä tai –kesänä, ja valtion kielikoe järjestetään myöhään syksyllä.
Varattomille tai vähävaraisille opiskelijoille 86 - 100 euron kielikoemaksu tuntuu kohtuuttomalle.
Entä, mikä tilanne on Ahvenanmaalla?
Ahvenanmaan itsehallintolaki 16.8.1991/1144/ 41 §
Maakunnassa toimivassa oppilaitoksessa tutkinnon suorittanut voi, siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään, päästä valtion ylläpitämään tai valtionapua saavaan ruotsinkieliseen tai kaksikieliseen oppilaitokseen sekä suorittaa tutkinnon siinä, vaikkei hänellä ole sisäänpääsyä ja tutkinnon suorittamista varten vaadittavaa suomen kielen taitoa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144
Suomessa kun ei ole kuin kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaitoksia.
Suomalaiset ovat onnistuneet luomaan järjestelmän jossa aivan legitiimisti syrjitään suomenkielisiä.
Entä, mikä tilanne on Ruotsissa?
Mielenkiintoinen poikkeus kielitaidon osoittamisvaatimuksissa on se, että suomenkielinen ylioppilas saa lähes poikkeuksetta hakea ruotsalaisiin yliopistoihin ilman ruotsinkielen koetta. Ruotsinkielen kirjoittaminen Suomen ylioppilastutkinnossa riittää. Sen sijaan kotimaassaan oleviin yliopistoihin hakiessaan suomenkielisen pitää todistaa kielitaitonsa.
Yliopistoon pyrittäessä ruotsinkielinen voi keskittyä PÄÄSYKOEAINEEN lukemiseen ja suomenkielinen joutuu pänttäämään RUOTSIA – onko tämä tasapuolista?
Helsingin yliopiston (ja vastaavasti muiden Suomen yliopistojen) ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsinkielen kielikokeeseen.
RUOTSINKIELISELTÄ EI VAADITA MITÄÄN SUOMENKIELEN KOETTA, kun hän hakee suomenkieliseen opetukseen Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa muuhun suomenkieliseen oppilaitokseen.
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.html
Kuinka tilanne voi olla näin epätasa-arvoinen eri kieliryhmien nuorille?
Kun ruotsinkielinen pyrkijä voi keskittyä lukemaan sitä ainetta, minkä opiskeluun hän on pyrkimässä, pänttää suomenkielinen ylioppilas samaan aikaan RUOTSINKIELTÄ, että pärjäisi kielikokeessa.
Molemmat edellä mainitut kielikokeet ovat hyvin vaativia - varsinkin valtion tutkintolautakunnan todistuksen saamiseen TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta pystyy ani harva Suomessa. Lisäksi se on kallis (maksaa 86-100 euroa). Kaiken huippu on se, että kielikoe vie kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan.
Toisaalta valtion tutkintolautakunnan todistusta ei ehdi saada, koska uusi ylioppilas pyrkii haluamaansa jatko-opetukseen joko valmistumiskeväänä tai –kesänä, ja valtion kielikoe järjestetään myöhään syksyllä.
Varattomille tai vähävaraisille opiskelijoille 86 - 100 euron kielikoemaksu tuntuu kohtuuttomalle.
Entä, mikä tilanne on Ahvenanmaalla?
Ahvenanmaan itsehallintolaki 16.8.1991/1144/ 41 §
Maakunnassa toimivassa oppilaitoksessa tutkinnon suorittanut voi, siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään, päästä valtion ylläpitämään tai valtionapua saavaan ruotsinkieliseen tai kaksikieliseen oppilaitokseen sekä suorittaa tutkinnon siinä, vaikkei hänellä ole sisäänpääsyä ja tutkinnon suorittamista varten vaadittavaa suomen kielen taitoa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144
Suomessa kun ei ole kuin kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaitoksia.
Suomalaiset ovat onnistuneet luomaan järjestelmän jossa aivan legitiimisti syrjitään suomenkielisiä.
Entä, mikä tilanne on Ruotsissa?
Mielenkiintoinen poikkeus kielitaidon osoittamisvaatimuksissa on se, että suomenkielinen ylioppilas saa lähes poikkeuksetta hakea ruotsalaisiin yliopistoihin ilman ruotsinkielen koetta. Ruotsinkielen kirjoittaminen Suomen ylioppilastutkinnossa riittää. Sen sijaan kotimaassaan oleviin yliopistoihin hakiessaan suomenkielisen pitää todistaa kielitaitonsa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä jaksa itkeä... Jos ei kiinnosta opiskelu niin mene töihin. Ja sitten jos kiinnostaa niin älä itke. Olisit opetellut ruotsia koulussa niin kielikoe ei olisi ongelma.
Hys hys.
Tämä on niitä asioita, joista Suomessa EI SAA kirjoittaa eikä puhua!!!
Pitää VAIN sanoa, että "tekokaksikielisyys" on "rikkaus".
Ja lisäksi on hyvä lisätä, että "vahva ruotsalaisuus" kuuluu suomalaisen identiteettiin.
MUISTA TÄMÄ tai....
Legendan mukaan piispa Henrik oli Ruotsin kuninkaan Eerik Jedvardssonin kanssa lähtenyt 1150-luvulla ristiretkelle "Hämeen maalle", paikalle papittomalle kivikirkkoja teettämään. Matkallaan sydänmaalla piispa Henrik oli käynyt vierailulla Lallin kotona tämän ollessa poissa. Kun isäntä palasi, Lallin vaimo (tai äiti tai piika) Kerttu (Gertrud) väitti piispan väkipakolla ottaneet ruokaa, olutta ja heinää maksamatta siitä korvausta. Raivostunut Lalli lähti kirves (tai keihäs) kädessään suksilla (tai harmaalla hevosella ratsastaen) piispan reen perään. Mukanaan hänellä oli veljensä Pentti ja Olavi. Köyliöjärven jäällä suomalaiset surmasivat Henrikin, kun piispan seurue oli peloissaan jättänyt hänet yksin.