Suomessa on monissa tapauksissa taloudellisessa mielessä samantekevää, että käykö töissä vai ei. Säästöön ei rahaa kuitenkaan jää vaan voi joutua hakemaan lisärahoitusta (=ottaa lainaa), että pystyy varmistamaan työssäkäyntinsä! Näin siitäkin huolimatta, että on hankkinut itselleen ammatillisen koulutuksen.
Tässä yhtälöä: Jos ET ole töissä: saat liitolta päivärahaa, päivähoitomaksut pienenevät/poistuvat, asumistuki nousee, saat toimeentulotukea. Jos olet töissä: työmatkakulut vievät usein palkasta suuren osan (usein tarvitaan oma auto ja sen kustannukset tiennevät kaikki!), päivähoitomaksut nousevat, asumistuki laskee/poistuu... lisäksi: saatat silti joutua hakemaan toimeentulotukea.
Työssäkäynnistä jäljelle jää vain sosiaalinen hyöty.
Tässä yhtälöä: Jos ET ole töissä: saat liitolta päivärahaa, päivähoitomaksut pienenevät/poistuvat, asumistuki nousee, saat toimeentulotukea. Jos olet töissä: työmatkakulut vievät usein palkasta suuren osan (usein tarvitaan oma auto ja sen kustannukset tiennevät kaikki!), päivähoitomaksut nousevat, asumistuki laskee/poistuu... lisäksi: saatat silti joutua hakemaan toimeentulotukea.
Työssäkäynnistä jäljelle jää vain sosiaalinen hyöty.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se "vain sosiaalinen hyöty" on aika iso hyöty. Pysyt kuitenkin työmarkkinoilla ja on olemassa paremmat mahdollisuudet edetä johonkin suuntaan sen sijaan että tulee tehokkaasti eristetyksi kaikesta.
Ansiosidonnaisellakin on raja-aikansa.
Noin ongelmana tuohon on oikeastaan kolme eri ratkaisumallia:
1. Parantaa työtulotasoa riittävän korkeaksi
(Työntekijäliitot ja työntekijät tykkäävät ajatuksesta, työnantajapuoli kavahtaa.)
2. Sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaaminen. Työtätekevän absoluuttinen asema ei kohentuisi, mutta suhteellinen etu työttömyyteen korostuisi
(Uusliberalistit tykkäävät ja iso osa työnantajapuolesta. Heikoilla olevat pääsisivät tutustumaan köyhyyden uuteen asteeseen. Hyväntekeväisyystädit saisivat uskollisia ja kiitollisia avustettavia ompelukerholleen ja siitä se status killottuisi)
3. Sosiaalisten tulonsiirtojen tulorajojen poistaminen tai lieventäminen. Työtulot tulisivat puhtaana elintasoon. Rahoituspohja joutuisi koville tai romahtaisi. (Julkishallinnon finanssiihmiset itksisivät verta)
Ehkä kaikkiaan pitäisi pystyä siirtämään näkökulma toisaalle. Se, joka pystyy työllän elättämään itsensä tekee sen koska niin on hyvä. Tämä siitä huolimatta että joillakin raja-arvoilla voi lyhyen hyötynäkökohdan monetaristinen hyöty voisi kertoa muuta.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kaiken työn pitäisi olla niin hyvin palkattua, että työllä tulee toimeen. Matalapalkka-alat on alihinnoiteltuja ja niiden olisi ehkä syytä antaa kaatua jos ne eivät riittävällä palkkaustasolla pysty toimimaan.
sosiaalisen hyödyn merkitys on suuri ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta. Miksi sitten poliitikot eivät tätä ymmärrä? Toisihan se säästöä yhteiskunnalle vähentyneiden sairaskulujen muodossa.
Ongelma on lisäksi työsuhteiden määräaikaisuus. On henkisestikin kuluttavaa hakea uutta työpaikkaa useita kertojakin vuodessa. Sen vaikeammaksi menee, mitä vanhemmaksi ihminen tulee.. aloittaa alusta.
Tosiasia kuitenkin on se, että työssäkäynti on kallista. Ja joskus joutuu hakemaan lainaa, että pystyisi töissä käymään... niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.
No jaa. Ei kai ne liiton päivärahat ikuisia ole. Asumistukea saa työtä tekevä tarvittaessa siinä missä työtönkin.
Olennaisinta on kuitenkin se, että mielestäni jokaisen ihmisen tulee pyrkiä tulemaan toimeen omillaan. En itse ainakaan järin paljoa arvosta sellaisia ihmisiä, jotka tieten tahtoin maleksivat kotona yhteiskunnan rahoilla eläen. Tahtomattaa työttömät ovat sitten asia erikseen.
Ymmärrän hyvin, että työn kannattavúutta pohditaan silloin kun vaihtoehtona olisi saman suuruinen tulo jostain muualta.
Et kuitenkaan hyödy siitä mitään.Viimeistään silloin kun olet eläkeiässä, totuus selviää.
Kun tiedät nyt saavasi tehdä töitä, niin tee.
Vaikka se olisi kuinka huonosti palkattua ja turhaa mielestäsi. Loppujuoksuissa siitä on hyötyä. Voimia..
jatkuu eläkeiässä! Jos on hengissä?
Ongelma josta puhut esiintyy sosialistisessa Suomessa.(ei USA:ssa) Kun on tarpeeksi perässävedettävää, niin ei tietysti käteen jää mitään, vaan kaikki menee vähäosaisten hoitamiseen.
Suomalaisen sosialismin ongelma on se, että se syrjäyttää myös työssäkäyvät.(kuten sinulle on nyt käymässä)
Suomessa suurinmman osan veroista maksaa tietysti keskiluokka. Ongelmana on se, että vanhempi sukupolvi on laitettu polville veroista, ja he eivät enää halua luopua ns. "sosiaaliturvasta".
Velkaorjuutta on kestänyt yli 30 vuotta.
ASP:illa aloitettiin, säästettiin, että saadaan lainaa omaan asuntoon. No saatiin lainaa, mutta ei pärjätty vaikka molemmat olimme töissä. Lapset kasvoivat, jouduin aina ottamaan kulutusluottoa tavalliseen elämiseen, leveästi emme koskaan ole elänee, koskaan emme ole ulkomailla käyneet emmekä edes Suomen maata kiertäneet. Velkaa on vieläkin, luultavasti hautaan asti, sitä toivon, että saan ne maksettua ennen kuolemaani, ettei perinnöksi jää velkaa.