olenko syrjäytynyt ?

Et ole syrjäytynyt. Syrjäytyminen tarkoittaa sitä että on alkoholiongelma tai muu riippuvuus joka hallitsee elämää niin että ei meinaa saada pidettyä asuntoa, ei käy töissä jne ja on pudonnut tukien ulkopuolelle. Sinä olet kaukana syrjäytyneestä. Yksinäinen kyllä varmasti olet.

Onko sulla arvottomuusongelma tai et näe itseäsi minkään arvoisena?
Mietit miltä näytät kavereiden, vanhojen kavereiden, naisten, tuttujen silmässä ja koko ajan toimit siten, että muut pitäisivät sinusta enemmän. Syrjäydyt hyvää vauhtia, jos et saa ajatuksistasi aina kiinni, kun alat liikaa ajattelemaan muiden mielipiteitä. Sinua ei välttämättä syrjitä, mutta tulet syrjityksi omasta syystäsi, jos et huomaa, millä tavoin ajattelet muista ja heidän kuvitelluista ajatuksistaan. Sitten etukäteen toimit niin, että pidät itseäsi hävettävänä tai arvottomana, etkä viitsi edes yrittää. Opettele laittamaan itsesti tilille kaikista perusteettomista luuloista ja häpeästä, ja muiden sanomisistakin karsi se, mikä on ihan olennaista ja järkevää. Kun saat itsesi kiinni jostakin ajatuksesta, korvaa se järkevällä ajatuksella ja palkitse itsesi siitä että huomasit pahan tapasi. Voit välttää syrjäytymisen, jos lakkaat ajattelemasta sitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Miksi sen ajatteleminen on sinulle niin tärkeää, että ylipäätään ajattelet sitä? Miksi sinä haluat ajatella sellaista? Luulen, ettet oikeasti edes halua. Mieti miten ajattelet, niin näet itsesti vähän kauemmasta perspektiivistä.

..kuulet sen minkä tiedätkin jo, eli olisi parasta kertoa naiselle asioiden oikea laita tai ei ainakaan enää enempää muunnella totuutta. Mun mielestäni ei ole mitään ihmeellistä siinä että kaverit on jääneet seurustelun aikana, kun se tuntuu olevan kovin yleistä, valitettavasti. Nainen ei varmasti pidä sinua mitenkään kummallisena tai huonona ihmisenä jos hänellä on jotain päässään...Jos hän ei ymmärrä, niin taitaa olla aika pinnallinen tyyppi..

Itse tunnen tuon tilanteen, kun tapaa uuden ihmisen joka on todella kiinnostava ja hävettää kun itsellä ei ole kavereita ja vaikuttaa näin ollen jotenkin oudolta... Mutta en ole kuitenkaan valehdellut, ja loppujen lopuksi kiinnostuksen kohteeni ja sittemmin poikaystäväni ovat ajan kuluessa ymmärtäneet että minulla ei ole varsinaisesti ystäviä, mutta olen silti hieno ja rakastettava persoona.
Olen todella huono tutustumaan ihmisiin, ja niin kuin sinäkin, hiljaa jos on enemmän porukkaa. Mutta itse en todellakaan katso miehessä tuollaista ominaisuutta pahalla, sehän kertoo vain herkkyydestä.

Jos kykenet olemaan oma itsesi kahden kesken naisen kanssa ja nautitte toistenne seurasta, niin sehän on kaikkein tärkeintä.

ei ole kavereita. Onhan se omasta mielestä jotnekin vähän kummallista, mutta eipä se näytä kultaani haittaavan ettei sillä ole niitä omia kavereita.
Kulta on kuitenkin hyvin läheinen perheensä, veljiensä ja enonsa kanssa ja viettää heidän kanssa aika paljon aikaa. Töissä on useita sauna yms iltoja vuodessa joissa viihtyy hyvin.
Yhdessä käydään baarissa ns minun kavereiden kanssa. Tosin kyllä kotona viihdytään hyvin kaksistaankin. Minun perhettä ja siskojakin usein tavataan ja heidän ja heidän puolisoiden kanssa vietetään usein aikaa.
Tässä tosin sitä että jos hän sinkkuna olisi varmaan olisi aika yksinäinen. Kaverit hänellä ilmeisesti katosi edellisen pitkän suhteen aikana kuten sinulla kävi.
No joo mitäköhän tässä nyt oikeen yritän snaoakaan :D
Ei se mitään jos ei niitä kavereitä niin ole, kunhan kultansa kanssa viihtyy ja kaikki on hyvin :)

No kyllä se on ihan selvää, että tuossa iässä kavereiden kanssa ei olla kuin paita ja peppu aina, kai se nainenkin sen tajuaa jos ei ihan teini ole. Ja toisilla on ne omat menonsa ja perheensä. Pitäisikö sitä jotenkin hävetä, jos näkee harvoin. Pääasia, että niitä on jollakin tasolla. Et kai sä sitä niillä kavereilla iske, aikuinen mies.. Outo olet jos pitää alkaa valehtelemaan päivänselvää asiaa. kaikilta ne kaverit harvenee jossain vaiheessa luonnollisesti.

Moi!

Sun ongelmasi on siinä, että luulet maailman pyörivän ympärilläsi. Luulet, että sillä on hirveästi merkitystä, mitä tarkalleen ottaen sanot ihmisille tai jätät sanomatta. Todellisuudessa sillä ei ole MITÄÄN merkitystä. Ja jos joku nainen sattuu olemaan sellainen kummajainen, että katsoo ihmistä alaviistoon hänen niukan kaverimääränsä takia, niin se on sitten hänen päänvaivansa. Ei kannata alistua outojen ihmisten tähden. Outoja ihmisiä on maailmassa paljon eikä asialle voida mitään. Jos otat aina periaatteeksesi hyväksynnän saamisen ihmiseltä kuin ihmiseltä, olet ennen pitkään lopenuupunut. Neuvoni olisi se, että ajattelisit omaa henkilökohtaista arvoasi. Oikein syventyisit tuntemaan itsesi ainutlaatuiseksi ja korvaamattomaksi. Edes hetkeksi. Joka kerta, kun olisit taas meinaamassa aloittaa saman "olen jokaisen ihmisen ystävä" -ruljanssin, niin muistelisit tuota hetkeä, jolloin pidit itseäsi ainutlaatuisena. Tämä on eräänlainen harjoitus... Kuulostaa varmaan kuivalta ja typerältä, mutta se voisi auttaa.

Sinun kuuluisi ruveta asennoitumaan ihan eri tavoin. Sinun pitäisi ajatella, että se on kokonaan sen ihmisen menetys, joka ei ystävystynyt kanssasi, eikä ollenkaan sinun! Sinä et menettänyt siinä mitään, säästit vain mahdollisuuden ystävyyteesi jollekin toiselle. Sekä lisäksi kannattaa muistaa, että maailma ei kulje yhden suinkaan ihmisen varassa, joten voit täysin helpottuneena puhua ihmisille mitä huvittaa. Ei siinä mitään tapahdu. Kukaan ei VARMANA pahoita edes mieltäänkään. Me ihmiset usein otamme itsemme ja omat tekemisemme aivan liian vakavasti. Muut tuskin edes miettivät, mitä me teimme. Heille se on ihan sama. En todellakaan halua pilkata sua tuolla "maailma ei pyöri ympärilläsi" jutulla, vaan haluan ihan hyväntahtoisesti muistuttaa asiasta. Monilla on taipumasta ajatella juuri_noin. Minulla itselläni on nuoresta iästäni johtuen varmaan kahta hanakammin tarvetta siihen kuin yleensä ihmisillä. Mutta silti haluan muistuttaa, vaikka itse sorrunkin siihen...