Kukaan ei ole ilmaissut sitä, kuinka paniikkihäiriöisen ihmissuhteet kärsivät, vaikka ne todella ovat niitä merkityksellisiä asioita elämässä. Itse opin tämän vasta noin kuukausi sitten, joten en ihmettele jos kaikki eivät ole samaa mieltä. (En ole ihastunut höpsö kuitenkaan.)
Minulla asia on vähän nurinkurinen, sillä itse kärsin ihmissuhteista. Siis jos kuka vaan ilmaisee halunsa tutustua, edes kaverina, menetän hallintani täysin, en kestä. En ahdistu, jos ihmiset pitävät minua höperönä, hulluna tai outona, päinvastoin, tällöinhän saan olla rauhassa. Mutta jos joku haluaakin olla ystävä, eikä jätä rauhaan, vaan haluaa olla seurassani vioistani (monista) huolimatta, on siis todellisuudessa ihana ihminen, se on pahinta.
En saanut virallista diagnoosia, mutta lääkkeet minulla nyt on. Toivottavasti alkaa sujua tää elämä!
KERTOKAA KOMMENTTEJA ASIASTA!!
Minulla asia on vähän nurinkurinen, sillä itse kärsin ihmissuhteista. Siis jos kuka vaan ilmaisee halunsa tutustua, edes kaverina, menetän hallintani täysin, en kestä. En ahdistu, jos ihmiset pitävät minua höperönä, hulluna tai outona, päinvastoin, tällöinhän saan olla rauhassa. Mutta jos joku haluaakin olla ystävä, eikä jätä rauhaan, vaan haluaa olla seurassani vioistani (monista) huolimatta, on siis todellisuudessa ihana ihminen, se on pahinta.
En saanut virallista diagnoosia, mutta lääkkeet minulla nyt on. Toivottavasti alkaa sujua tää elämä!
KERTOKAA KOMMENTTEJA ASIASTA!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos joku kysyy että voiko tulla käymään / jotain tuohontyyliin, tai haluaisi olla ystävä ja nähdä pitkästäaikaa, alkaa ahdistaa ja panikoituttamaan helposti..