Ympäristönsuojelussa kiitos on asia, joka lausutaan ääneen liian harvoin. Alla olevassa linkissä (s.2),tuodaan hyvin esille suomalaisten saavutuksia ympäristönsuojelun saralla.
Jutussa moititaan kuitenkin sitä negatiivista tapaa, jolla Suomessa esitetään asioita. Arvostelun kärki osoittaa ympäristöjärjestöihin. Onko kritiikki perusteltua ? Suomen Vihreiden alkulähteet lienevät protesteissa Koijärven suojelun puolesta. Luulen, että puolueen perinteissä tämänkaltainen toiminta koetaan velvoittavana ja ihanteellisena.
Tällainen perinne saattaa aiheuttaa ajatusmallin, että hyvän asian puolesta äärimmäisetkin toimet ovat oikeutettuja. Tarkoitan tässä sitä, että vaikka jotkin suojelutoimet ovat maalle taloudellisesti erittäin vahingollisia, niin silti ne ajetaan läpi. Kuvailisin sitä eräänlaisena ympäristöaatteen fundamentalismina.
Asetan kuitenkin toivoni uudelle, koulutetulle sukupolvelle, joka on luonnon puolella, vailla valtapolitiikan ja perinteiden painolastia. Huoleni kohdistuu kuitenkin siihen, että useimpien suomalaisten kohdalla yhteys luontoon on kadonnut tai se on vain virtuaalinen. Pitäisi löytää yhteistyökanavat ja -mallit maaseudun ja sen ihmisten kanssa. Ts. kaupunkilaisten ja maalaisten vuoropuhelu olisi saatava tasapainoiseksi.
Mielestäni vihreillä on nyt tuhannen taalan paikka vaikuttaa ympäristönsuojeluun. STT:n uutisen mukaan MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä peräänkuuluttaa uudenlaista ympäristöpolitiikkaa. Hänen mielestään olisi päästävä eroon aatteellisesta paatoksesta ja saatava sen tilalle tehokkaampaa ympäristönsuojelua.
http://epaper.maaseuduntulevaisuus.fi/Products/MT-2006-04-03/index.htm
Jutussa moititaan kuitenkin sitä negatiivista tapaa, jolla Suomessa esitetään asioita. Arvostelun kärki osoittaa ympäristöjärjestöihin. Onko kritiikki perusteltua ? Suomen Vihreiden alkulähteet lienevät protesteissa Koijärven suojelun puolesta. Luulen, että puolueen perinteissä tämänkaltainen toiminta koetaan velvoittavana ja ihanteellisena.
Tällainen perinne saattaa aiheuttaa ajatusmallin, että hyvän asian puolesta äärimmäisetkin toimet ovat oikeutettuja. Tarkoitan tässä sitä, että vaikka jotkin suojelutoimet ovat maalle taloudellisesti erittäin vahingollisia, niin silti ne ajetaan läpi. Kuvailisin sitä eräänlaisena ympäristöaatteen fundamentalismina.
Asetan kuitenkin toivoni uudelle, koulutetulle sukupolvelle, joka on luonnon puolella, vailla valtapolitiikan ja perinteiden painolastia. Huoleni kohdistuu kuitenkin siihen, että useimpien suomalaisten kohdalla yhteys luontoon on kadonnut tai se on vain virtuaalinen. Pitäisi löytää yhteistyökanavat ja -mallit maaseudun ja sen ihmisten kanssa. Ts. kaupunkilaisten ja maalaisten vuoropuhelu olisi saatava tasapainoiseksi.
Mielestäni vihreillä on nyt tuhannen taalan paikka vaikuttaa ympäristönsuojeluun. STT:n uutisen mukaan MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä peräänkuuluttaa uudenlaista ympäristöpolitiikkaa. Hänen mielestään olisi päästävä eroon aatteellisesta paatoksesta ja saatava sen tilalle tehokkaampaa ympäristönsuojelua.
http://epaper.maaseuduntulevaisuus.fi/Products/MT-2006-04-03/index.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
Maaseudun vesiensuojelutoimenpiteissä on saavutettu edistystä, mutta ei tavoiteltuja määriä ravinteiden vähentämisessä. Tämä osoittaa sen, kuinka tärkeää on tukea jatkossakin maatalouden ympäristönsuojelutavoitteiden toteuttamista.
Ympäristöjärjestöt haluavat turpeen käytön sijaan panostuksia ennenkaikkea puun käyttöön, koska sen tiedetään varmuudella olevan hiilidioksidineutraali ja uusiutuvan ihmisiässä. Toinen on matalaenergiatalojen rakentamisen tukeminen, mikä vähentää energiantarvetta. Tällaisesta marssijäjestyksestä ei pitäisi olla haittaa huoltovarmuuden näkökulmasta. Turve jäisi kriisiajan polttoaineeksi maan uumeniin varastoon.
En ole havainnut, että Koijärven jälkeen Vihreä liitto olisi ollut osallisena vastaavanlaisessa toiminnassa. Ensisijainen tavoite on muuttaa lainsäädäntöä ja herättää julkista keskustelua ja luomaan paineita muihin poliittisiin päättäjiin. Koijärvi on lähinnä nostalgiaa, ilman velvoitteita. Nykyinen puolue on hyvin kaukana siitä, mitä se on ollut.
Tarkoitatko vahingollisilla suojelutoimilla ja fundamentalismilla muutakin, kuin turpeen asettamista pannaan?
Minä sain Härmälän viestistä sen käsityksen, että lyhytnäköiset taloudelliset edut on asetettava ympäristön ja muun yhteiskunnan edelle. Päästökauppa tuli nimenomaan teollisuuden vaatimuksesta kustannustehokkaana vähentämiskeinona ja FIGARE hankkeen mukaan ilman päästökauppaa kansantuoten vähenisi 0,2 prosentin sijaan 0,6. Teollisuutta kismittää se ettei kaikkia vähennyksiä voi toteuttaa joustomekanismeilla. Puolet on tehtävä kotimaisilla toimilla ja teollisuuden näkökulmasta halvin ratkaisu olisi ydinvoima mutta kansantalouden kannalta uusiutuvat energialähteet. Ydinvoima ei paljoa työllistä eikä Suomella ole osaamista tehdä siitä vientituotetta. Olisi kannattavaa varautua myös uraanivarojen ehtymiseen.
Minusta hänellä ei ole oikeutta moittia Vihreän liiton ympäristöministereitä, koska he toteuttivat sitä, mitä Härmälä itse neuvottelevana virkamiehenä Ahon hallituksessa EU:n kanssa sopi. Hänellä olisi ollut mahdollisuus neuvotella poikkeuksia. Eikä paperi ja metsäteollisuuden kannattavuusongelmat ja paikallisen elinkeinorakenteen kapeudet Vihreän liiton syytä. Luonnonsuojelu voi tuoda pikemminkin ratkaisua tähän matkailun avulla.
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2006-04-02,104:12:369467,1:0:0:0:0:0:
Minusta hänen lausuntonsa Turun Sanomissa ovat turhan läpinäkyvä yritys mustamaalata Vihreää liittoa, koska Vihreän liiton bioenergiavaatimukset ovat saanet kannatusta maaseudulla. Härmälän puheet eivät olleet muuta, kuin vanhojen mielikuvien palauttamista Vihreästä liitosta, eli politiikan tekoa eduskuntavaalien alla.