Kun viimeksi tavallaan kehotettiin kyselemään asiasta muualta kuin täältä, kysyn silti edelleen täältä.
Eikö ole loogista?
Minusta se on loogista, kun huomaan itsensä kapin käyneen kirjastonsa arkistoja penkomassa asian tiimoilta.
Elikäs kysyn sitä, että mitenkäs tulisi suhtautua Jorma Palon ja Matti Paloaron kirjassaan esittämään teoriaan siitä, että demarit näyttivät puoluetovereilleen äänestyslippunsa ja Penna Tervo vaihtoi tuon jälkeen lipun Kekkoselle suotuisaksi?
Eikö ole loogista?
Minusta se on loogista, kun huomaan itsensä kapin käyneen kirjastonsa arkistoja penkomassa asian tiimoilta.
Elikäs kysyn sitä, että mitenkäs tulisi suhtautua Jorma Palon ja Matti Paloaron kirjassaan esittämään teoriaan siitä, että demarit näyttivät puoluetovereilleen äänestyslippunsa ja Penna Tervo vaihtoi tuon jälkeen lipun Kekkoselle suotuisaksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tai onhan asiassa epäselvää, mutta paljon siitä tiedetäänkin. Minusta tuntuu, että et ole lukenut, mitä kerroin eilen asiasta historian saitilla, ja laitoin siihen linkin tännekin.
Tässäpä ote siitä ratkaisuvaiheista ja jälkipyykistä:
- - -
Sitten siihen viimeiseen ja ratkaisevaan äänestykseen:
Ennakkolaskelmien mukaan Fagerholmin piti voittaa melko selvästi, sillä hänen uskottiin saavan enemmistön toisella kierroksella Paasikiveä äänestäneistä. Mutta kaupankäynti kävi edelleen kuumana, sukkuloivat muutkin kuin Korsimo, mutta tämä ilmeisesti parhaalla menestyksellä.
Pian alkoi kuulua kuiskutuksia, että kokoomuksen ja kansanpuolueiden valitsijamiehistä se ja se on siirtymässä Kekkosen taakse. Kokoomuksen pikakokouksessa kolme valitsijamiestä ilmoitti antavansa äänensä mieluummin Kekkoselle kuin Fagerholmille. Suomi ei mainitse tässä vaiheessa heidän nimiään.
Rkp:n ryhmässä ainakin Verner Korsbäck ja Ture Hollsten ilmoittivat kannattavansa Kekkosta. Kansanpuolueen ryhmästä ei saatu tietoja, mutta ainakin Irma Karvikkoa ”epäiltiin” Kekkosen kannattajaksi ja myöhemmin hän on tunnustanut, että mieluummin hän äänesti lakitieteen tohtoria kuin parturia.
Tilanne alkoi vaikuttaa tiukalta, mutta kuitenkin vielä niukkaa voittoa Fagerholmille ennakoivana. Sosalidemokraattien kannalta pahimmissakin ennusteissa päädyttiin tulokseen Fagerholm 151 – Kekkonen 149.
No, kaikkihan me tiedämme, että siinä äänet jakautuivat juuri päinvastoin, eli seuraavasti:
Kekkonen 151 ääntä
Fagerholm 149 ääntä.
Kun Väinö Leskinen oli lukenut tuon monta kertaa kuullun litanian ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…”, puhemiehenä toiminut Kekkonen ei malttanut olla kiusottelematta tolalataan olevaa Leskistä sanomalla, että ”olet juuri pitänyt elämäsi parhaimman puheen.”.
Heti alkoi sen ”väärin äänestäneen petturin” etsintä, ja se on jatkunut näihin asti. Ja varmasti jatkuu, mutta varmaa selvyyttä asiaan ei tulla koskaan saamaan.
Tunteet kävivät heti vaalin jälkeen kovin kuumina. Viha kohdistui Kekkosta äänestäneisiin ”pettureihin”. Kokoomuksen Margit Borg-Sundman sylki Kekkosen kannattajaksi epäiltyä Verner Korsbäckiä kasvoihin. Hetemäki ärhenteli ”saatanan kommunisteille”.
Uusi Suomi haukkui ”ennennäkemättömän selkärangattoman” kansanpuolueen maan rakoon. Kun puolueen puheenjohtaja professori Esa Kaitila vaalien jälkeisenä päivänä aloitti luentonsa, saapuivat opiskelijaneitoset luentosaliin suruasuun pukeutuneina.
Pian vaalien jälkeen arvioitiin poliittisissa piireissä, että Kekkosta olisi maalaisliittolaisten ja kansandemokraattien lisäksi äänestänyt viisi kansanpuolueen, yksi rkp:n ja yksi kokoomuksen valitsijamies. Nuo äänet olisivat riittäneet vaalin tulokseen.
Demareista entisen asevelisosialistin ja Tannerin vahvan kannattajan Penna Tervon tiedettiin esittäneen puolueessaan kritiikkiä Fagerholmia kohtaan. Suomi toteaa, että ”syystä voidaan kysyä, mikä rooli oli kansanedustaja Olavi Kajalalla, Lahden kaupunginjohtajalla ja Kekkosen parhaalla sosialidemokraattisella ystävällä, joka toimi Tervon linjan puolestapuhujana valitsijamiesryhmässään”. Suomi toteaa edelleen, että ”Siihen (Tervoon) viittaavat myös ne poikkeukselliset huomionosoitukset, joilla presidentiksi valittu Kekkonen kunnioitti pian vaalin jälkeen menehtynyttä Tervoa”.
SKDL:n valitsijamiehenä toimineella Yrjö Enteellä oli tiiviitä yhteyksiä sosialidemokraatteihin, ja hän väitti, että kaksi ääntä olisi tullut Kekkoselle myös sosialidemokraateista. (Toinen saattoi olla Kekkosen kaverin Kalle Kaiharin sisko Anni Flinck).
Näin ollen nuo äänet pitäisi vähentää edellä mainituista porvaripuolelta tulleiksi spekuloiduista luvuista. Tai sitten maalaisliiton valitsijamiehistä kolme onkin äänestänyt Fagerholmia. Sitäkään ei pidetä mahdottomana, pikemmin päinvastoin.
- - -
Mutta nuo Jorma Palon ja sen eläkkeellä olevan rikoskomisarion (Paloaron?) kertomukset saksalaisen Hans Assmanin osuudesta tuntuvat kovin epäuskottavilta. Miksi hänellä olisi ollut aihetta tappaa juuri Penna Tervo, kun ääniä vuoren varmasti meni ristiin niin paljon, että hänen ”syyllisyyttään” ei olisi voitu mitenkään todistaa.
Yhden henkilön ääni tosin ratkaisi vaalin tuloksen, mutta käytännössä niin monen, että lopputulos oli sattumaa. Ei Kekkonen tai hänen taustaryhmänsä olisi voinut kaikkia noita ääniä ostaa, kun omasta porukastakin ilmeisesti useampi lipesi Fagerholmin taakse.
Mutta summa summarum: Kommunistien ja maalaisliittolaisten äänillähän Kekkonen presidentiksi tuli, kun lähes kaikki muut – muutamaa mahdollista ”petturia” lukuun ottamatta olivat häntä vastaan.
Jos nyt haluat lukea koko kirjoitukseni, niin linkki siihen on tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000015363282
Mutta en sieltä löytänyt vastausta tähän kysymykseeni:
-Elikäs kysyn sitä, että mitenkäs tulisi suhtautua Jorma Palon ja Matti Paloaron kirjassaan esittämään teoriaan siitä, että demarit näyttivät puoluetovereilleen äänestyslippunsa ja Penna Tervo vaihtoi tuon jälkeen lipun Kekkoselle suotuisaksi?-
Luinko hatarasti, jäänkö luokalle?
...sillä ei ole mitään merkitystä. Saattoi hyvinkin olla niin, mutta turha spekuloida, kun kukaan todistaja ei ole enää sitä kertomassa, luulen.
Luultavasti kaikki nuo vuoden 1956 valitsijamiehet ovat jo joko kuolleet tai ainakin nuorimmatkin heistä ovat jo yli 90-vuotiaita. Ei silloin juuri alle nelikymppisiä tuollaisiin tehtäviin päässyt.
Minua olisi kiinnostanut lähinnä tietää, onko kukaan muu kuin nämä em. kirjan tekijät tuollaisesta episodista kuin äänestyslippujen näyttäminen puoluetovereilleen koskaan kuulleetkaan?
Mutta, jos ei sinua kiinnosta, älä suotta vaivaudu postaamaan tuhottoman pitkiä kirjoituksiasi vastaukseksi vaatimattomaan kysymykseeni, kun niistä ei löydy vastausta vaatimattomaan kysymykseeni.
>>>>>Ennakkolaskelmien mukaan Fagerholmin piti voittaa melko selvästi, sillä hänen uskottiin saavan enemmistön toisella kierroksella Paasikiveä äänestäneistä. Mutta kaupankäynti kävi edelleen kuumana, sukkuloivat muutkin kuin Korsimo, mutta tämä ilmeisesti parhaalla menestyksellä.>Pian alkoi kuulua kuiskutuksia, että kokoomuksen ja kansanpuolueiden valitsijamiehistä se ja se on siirtymässä Kekkosen taakse. Kokoomuksen pikakokouksessa kolme valitsijamiestä ilmoitti antavansa äänensä mieluummin Kekkoselle kuin Fagerholmille. Suomi ei mainitse tässä vaiheessa heidän nimiään.