heti aluksi pitää mainita että en usko mihinkään fucking porttiteoriaan tms. mutta mun elämäni ei ole kyllä elämäsin arvosta,nyt 5vuotta kiertänyt laitoksia ja aina kun on päässyt pois miettii että jospa tällä kertaa en retkahtaisi. mutta ei kun sitä sitten suuntaa kapakkaan ja muutaman tuopin jälkeen sitä jo huomaamattaan järkkää palaa ittelleen. ja sama paska alkaa taas.. vedetään vuosi kaikkee paskaa sisälle ja täristään laitoksissa valittamassa että anna nyt vitun ämmä kovempia lääkkeitä,ja vastaus kuuluu "ei kyllä tämä remeron on vallan mainio lääke" "ja tenoxi sitten illaksi että saat unen päästä kiinni" vitun vittu ei tällästä paskaa mun elämä voi olla ainiaan..tai nähtävästi voi..vittu ite olen ainakin tieni valinnut thats it saa liittyä seuraan jos tahtoo. ja lopuksi steeniä lainatakseni teille tytön lylleröille varoituksen sanat "ei ole olemassa vanhaa pirihuoraa"
laitoksesta toiseen
tossut vain vain vaihtuu
10839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sinä olet eräs vakavasta nettiriippuvuudesta toipunut henkilö jolla on vääristynyt käsitys omasta identiteetistään. Kuvittelet esim olevasi "vanha profeetta",jolla on kannattajia yms, ja joka pikkuhiljaa alkaa palaamaan todellisuuteen ja se aiheuttaa tuskaa sielussa?
täältä laitoksen koneelta kirjottelen aikani kuluksi kun ei jaksa muutakaan järkevää tehdä...
No ei ole mikään ihme, että ratkeat. Olethan juuri tullut laitoksesta. Olet ollut luonnottomassa ympäristössä.
Itse olen parin sairaalajakson jälkeen kokenut, että mun tarvitsee toipua mun saamasta hoidosta. Se on ollut liian raskasta. Mieti nyt, asua 24/7 täysin outojen ihmisten kanssa, jotka ovat siellä hirveässä stressissä, eivät välttämättä omasta tahdostaan, valvottuina, arvioitavina ja heidän täytyy vielä päteä omassa kotonaan käyttäytymisellään ja sitten pitäisi vielä tukea omaa hoitoyhteisöään itsensä lisäksi, sehän on heidän senhetkinen elinympäristönsä.
Joten suosittelen, ettet ota stressiä.
semmonen juttu, että päihteistä irti pääseminen vaatii kovasti työtä ja kokonaan uudenlaista suhdetta päihteisiin. Parempi olisi kun ei maistaisi pulloakaan, sillä retkahduksen vaara on niin suuri päihdeongelmasta kärsivälle. Olisi hyvä päästä ns. päihdeporukasta eroon ja koittaa järkätä elämää mielekkäällä tekemisellä esim. opiskelu, työ, harrastukset. Koita miettiä ja päästä kiinni fiiliksestä mikä saa sinut retkahtaan....ja mitä muuta voisit silloin tehdä voittaaksesi ko. tunteen kuin juoda tai käyttää päihteitä. Irtipääseminen on pitkä tie ja vaatii työtä. Toivon, että saat tukea taisteluusi ja älä anna periksi. Moni on selvinnyt. TSEMPPIÄ :)
On vain pirun hankalaa saada opiskelupaikkaa jos on vaikkapa eläkkeellä tai yleensäkin laitoskierteessä. Työpaikkaa vielä vaikeampaa... Mitäs itse sanoisit, kun viet työtodistuksia ja olet viimeksi 12 vuotta sitten ollut töissä tai koulussa?
että se voi tuntua vaikealta. Työkkärin kautta on mahdollista päästä erilaisiin työvoimapolittiisiin koulutuksiin esim. ammattiasi (jos sellainen on) koskien ja sitä kautta pikkuhiljaa päästä takaisin työelämään(työharjoittelut ym). On totta,että jos on pitkä laitoskierre takana, niin "elämään" kiinnipääseminen voi tuntua hankalalta. Mutta se ei onneksi ole koskaan liian myöhäistä. En tiedä miten eläke vaikuttaa työvoimakoulutukseen pääsemiseen. Voisithan kysellä hoitopaikastasi mahdollisuuksia esim. opiskeluun tai harrastusten pariin...siellä saisit solmittua uusia ystävyysuhteita eikä retkahduksen vaara ole niin lähellä kuin entisissä kaveripiireissä. Ja vältä viimeiseen asti niitä kapakoita, se on menoa taas muuten. Minä uskon, että jos vain vointisi sen sallii, niin ilman muuta sinulle tarjoituu mahdollisuuksia päästä takaisin työelämään tai opiskelemaan..sehän on kuntoutuksen tarkoitus...muuttaa elämän suunta toiseksi. ja eihän sitä teidä jos vielä vaikka löytäisit kunnollisen elämänkumppanin ;)
Itse kehottaisin pitkän päihteilyhistorian omaavaa hakeutumaan ehkä enssijasesti eläkkeelle jotta taloudellinen tilanne stabilisoituis. Ne työvoimapoliittiset kurssit tai muut on usein vaan silmänlumetta kun kyseessä on henkilö joka ei sataan vuoteen oo ollu kuvioissa mukana. Niil on siel työkkäris vaan virallinen velvollisuus auttaa ja pistää jollekki kurssille vaik ne ajettelee sisimmässään "voi ei, taas näitä". Ei ne voi olla tumput suorinakaan.
Mut siis kroonisen sairauden; alkoholismi? opiaattiriippuvuus? what ever, niin sen takii eläkepaperit vetään.
Ja sitte - jos ne menee läpi, ni eiku harrastamaan kaikkea mahdollista ja suhteellisen tiiviisti. Pari, kolme kurssia per viikko esim työväenopistossa ja lisäks jonkinlaista keskusteluryhmää jossain.
Ja tietenki EHDOTTOMASTI, täydellinen sanoutuminen irti rappiokavereista, kuosaajista ja kapakoista. Turha kuvitella et niiden seurassa pystyis ku ihmeen kaupalla pysytteleen selvänä.
Myös hoitopaikkoja kannattaa vähä analysoida, onks tullu valittua aina jollain tapaa samantyyppisiä paikkoja, oisko jossain mahdollista uudenlainen lähestymistapa?
On Suomessa aika paljon keski-ikäsiä piriä käyttäviä naisia, tie sitte kuka on "huora", kuka kustantaa myrkkynsä jotenki muuten.
Steen1hän nyt on vain edistyksellinen huumepoliisi. Silti vain huumepoliisi huumepoliisin ajatusmaailmalla.
Jos lähdet sen sällin biisien kautta maalaileen kuvaa toisen puolen asioista niin voit samantien vetää umpeenmaalatut aurinkolasit päähäs.
Jawhol!
mä pääsin kuiville pirin vetämisestä ja kävin eri hoitoja pari vuotta mutta kun pois pääsi alkoi tää edestakas juoksu.nyt oon vuoden verran vetänyt piriä päivän kaksi viikossa ja välipäivät keskikaljaa.ei oo johtanut pahempaan mutta nyt alkaa mitta olla aivan täys.myyjät vie mua kuin märkää rättiä ja annan kaiken tapahtua ja ihmisten parissa liikkuminen on yhtä tuskaa.sellainen nistin leima otsassa,mutta kun ei voimat riitä selvinpäin oloon.oon niin monta kertaa yrittänyt ja aina löytänyt itsensä bissen ääreltä ja lopulta emmeen.