On aika mielenkiintoista, että alatiesynnytykseen pyritään kaikin voimin, vaikka se joissakin tilanteissa olisi lapselle selvästi suurempi riski kuin esim. suunniteltu sektio.
Esim. perätilassa olevaa lasta yritetään poikkeuksetta ensin kääntää, jotta alatiesynnytys olisi mahdollinen. Ulkokäännöksessä on kuitenkin olemassa aina se riski, että lapsi lähtee syntymään ja jos näin käy, ei alatiesynnytys ole mahdollinen, vaan on tehtävä hätäsektio. Eli suo siellä, vetelä täällä. Lisäksi tätä "luonnonmukaista" synnytystapaa tavoiteltaessa joudutaan äitiä lääkitsemään mm. supistuksia estävällä lääkkeellä, joka nyt puolestaan on kaukana luonnonmukaisuudesta.
Lancetin raportoiman tutkimuksen mukaan sektio on perätilalapsille turvallisin tapa syntyä. Siksi en ymmärrä, minkä vuoksi ja suurtenkin riskien uhalla yritetään kaikkea muuta, kuin suunniteltua sektiota (jonka riskit puolestaan ovat hallittavissa).
Esim. perätilassa olevaa lasta yritetään poikkeuksetta ensin kääntää, jotta alatiesynnytys olisi mahdollinen. Ulkokäännöksessä on kuitenkin olemassa aina se riski, että lapsi lähtee syntymään ja jos näin käy, ei alatiesynnytys ole mahdollinen, vaan on tehtävä hätäsektio. Eli suo siellä, vetelä täällä. Lisäksi tätä "luonnonmukaista" synnytystapaa tavoiteltaessa joudutaan äitiä lääkitsemään mm. supistuksia estävällä lääkkeellä, joka nyt puolestaan on kaukana luonnonmukaisuudesta.
Lancetin raportoiman tutkimuksen mukaan sektio on perätilalapsille turvallisin tapa syntyä. Siksi en ymmärrä, minkä vuoksi ja suurtenkin riskien uhalla yritetään kaikkea muuta, kuin suunniteltua sektiota (jonka riskit puolestaan ovat hallittavissa).
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=2466407
15.11.2000
Perätilassa eli jalat tai takamus edellä syntyvät lapset pitäisi synnyttää
keisarileikkauksella, kirjoittaa Lancet-lehti. Perätilassa syntyneillä
lapsilla on kolminkertainen riski kuolla tai vammautua synnytyksessä, jos
heidät synnytetään alateitse. Nykyisin alatiesynnytys valitaankin vain
tarkoin harkituissa tapauksissa. Kaikkia perätilasynnytyksiä ei ole haluttu
automaattisesti hoitaa keisarileikkauksella, koska se lisäisi äidin
sairastuvuutta. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa kuitenkin
suositellaan keisarileikkausta perätilassa olevien sikiöiden
synnytyskäytännöksi. Tutkimus keskeytettiin, koska keisarileikkauksella
maailmaan tulleet perätilavauvat syntyivät parempikuntoisina kuin alateitse
synnytetyt. Arviolta 3 - 4 prosenttia täysi-ikäisistä vauvoista syntyy
perätilassa.
Tutkimuksessa oli mukana yli kaksituhatta perätilasynnytystä 26 maasta, ja
mukana oli myös suomalaislapsia. Lapsista puolet satunnaistettiin syntymään
alateitse ja puolet keisarileikkauksella. Kun keisarileikkauksen valinneista
äideistä lähes kaikki synnyttivät lapsensa leikkauksella, alatiesynnytykseen
päätyneistä yli 40 prosenttia päätyi lopussa hätäleikkaukseen. Alateitse
syntyneistä viisi prosenttia kuoli joko synnytyksessä tai pian syntymän
jälkeen tai lapsella oli vakava kallo- ja aivovamma. Leikkauksella
syntyneistä kuoli tai vammautui vain puolitoista prosenttia. Lääkärin pitkä
kokemus perätilasynnytyksistä tai äidin kieltäytyminen
epiduraalipuudutuksesta ei vähentänyt alatiesynnytyksen riskiä. Suunniteltu
keisarileikkaus ei lisännyt myöskään äidin komplikaatioiden
todennäköisyyttä, kun kyse oli perätilasynnytyksestä.
Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2000; 356: 1375 - 1383)
...ja juuri tämän vuoksi Suomessa perätilasynnyttäjiksi valitaan vain suurilantioiset äidit ja pienet lapset. Äideistä ja lapsista otetaan tarkasti mitat ennen kuin hommaan ryhdytään. Ja tämän valikoinnin jälkeen perätilasynnytykset ovat turvallisempia sekä äidille että lapselle kuin sektio, ilman tätä valikointia ilman muuta vaarallisempia.
Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että perätilasynnytys vaatii äidiltä hyvän synnyttäjälantion lisäksi halua ryhtyä puuhaan - perätila ja synnytyspelko ovat vaarallinen yhdistelmä :).