vakava ongelma

Kyseiseen häiriöönkö kuuluu tuollainen säpsähtely ja yliherkkyys? Mitä kaikkea muuta siihen voi liittyä? Sydämentykyttelyt, huimaus ja sellainen on tuttua, mutta entäs sekavuus? Olen ihmetellyt olotilaani jo pidemmän aikaa. En oikein ole masentunutkaan niinkuin aikaisemmin mutta on epänormaali olo, sellainen epätodellinen, kuin keskelle painajaista olisi joutunut. Tuli tässä joku aika sitten mieleen tämäkin mahdollisuus että kärsisin paniikkihäiriöstä. Sanot tuossa että se on paljon muutakin kuin noita hetkellisiä pelotuksia. Mitä muutakin??

Malice kirjoitti:

Kyseiseen häiriöönkö kuuluu tuollainen säpsähtely ja yliherkkyys? Mitä kaikkea muuta siihen voi liittyä? Sydämentykyttelyt, huimaus ja sellainen on tuttua, mutta entäs sekavuus? Olen ihmetellyt olotilaani jo pidemmän aikaa. En oikein ole masentunutkaan niinkuin aikaisemmin mutta on epänormaali olo, sellainen epätodellinen, kuin keskelle painajaista olisi joutunut. Tuli tässä joku aika sitten mieleen tämäkin mahdollisuus että kärsisin paniikkihäiriöstä. Sanot tuossa että se on paljon muutakin kuin noita hetkellisiä pelotuksia. Mitä muutakin??

Päivittäinen hengenahdistus (vähentynyt lääkkeitten avulla kuten kaikki muutkin oireet, onneksi) ja just tollanen sekavuus, epätodellinen olo, keskittymishäiriöt..
välillä tulee pakko päästä paikasta pois, vaikka kaikki käyttäytyiskin normaalisti ja asiat ois elämässä hyvin, tulee vaan pakokauhu..

masennus ainakin mulla oli tänä talvena aika paha, kun olin kykenemätön tekemään oikeestaan mitään mikä ei ollu ihan pakko. siivoomiset ja noi sai parhaillaan oottaa 2kk ja silleen.

sängystä on tosi vaikee päästä aamulla ylös, jos päiväohjelma ei ole ihan selvä, koska tulee vaan sellanen paniikki, että pitäis ajatella, ja ajattelu tuntuu mahdottomalta (vaikka kaikkea turhaa kyllä ehtii miettimään liikaakin.)

lähimmäiset potkin pois omien pelkojeni ja vainoharhasuuksien takia, ja ne sitten ei oikeen ymmärrä mun puuhia, ja aiheuttaa oravanpyörän, koska en uskalla kertoa mistä on kyse.. parhaat pari ystävää tietää vaan tilanteesta..

niin ja tuntuu etten o arvollinen oikeen mihinkään, ainakaan en muka sais kuormittaa toisia ihmisiä seurallani, joten erakoidun niin paljon kuin mahdollista, minkä tiedän järjellä ajateltuna olevan väärin, en vain voi asialle mitään..

koitan tästä hieman juuri parantua, ja oppia hallitsemaan tilaani, joten seurailen tän palstan tapahtumis ja silleen..
tässä mun tapaus..tällee lyhyesti..

perenna kirjoitti:

Päivittäinen hengenahdistus (vähentynyt lääkkeitten avulla kuten kaikki muutkin oireet, onneksi) ja just tollanen sekavuus, epätodellinen olo, keskittymishäiriöt..
välillä tulee pakko päästä paikasta pois, vaikka kaikki käyttäytyiskin normaalisti ja asiat ois elämässä hyvin, tulee vaan pakokauhu..

masennus ainakin mulla oli tänä talvena aika paha, kun olin kykenemätön tekemään oikeestaan mitään mikä ei ollu ihan pakko. siivoomiset ja noi sai parhaillaan oottaa 2kk ja silleen.

sängystä on tosi vaikee päästä aamulla ylös, jos päiväohjelma ei ole ihan selvä, koska tulee vaan sellanen paniikki, että pitäis ajatella, ja ajattelu tuntuu mahdottomalta (vaikka kaikkea turhaa kyllä ehtii miettimään liikaakin.)

lähimmäiset potkin pois omien pelkojeni ja vainoharhasuuksien takia, ja ne sitten ei oikeen ymmärrä mun puuhia, ja aiheuttaa oravanpyörän, koska en uskalla kertoa mistä on kyse.. parhaat pari ystävää tietää vaan tilanteesta..

niin ja tuntuu etten o arvollinen oikeen mihinkään, ainakaan en muka sais kuormittaa toisia ihmisiä seurallani, joten erakoidun niin paljon kuin mahdollista, minkä tiedän järjellä ajateltuna olevan väärin, en vain voi asialle mitään..

koitan tästä hieman juuri parantua, ja oppia hallitsemaan tilaani, joten seurailen tän palstan tapahtumis ja silleen..
tässä mun tapaus..tällee lyhyesti..

Kuulostipa nyt niin tutulle että ei helvetti :o Siis kaikki tuo lähipiirin potkiminen kauemmas ja erakoituminen. Luulen aina että ympärilläni on salaliittoja ja etten voi kertoa asioitani, koska siitä seuraa jotain kamalaa. Sain tässä purettua tuntojani kyllä vähän ulkopuolisille mutta sekin taisi olla vain hetken helpotus.
Minustakin tuntuu että muut rasittuvat läheisyydessäni ja sen takia pyrin välttämään seuraa. Ihmisten kanssa on vaikea puhua koska en muista yhtään mitä meinasin sanoa. En muutenkaan muista mitään itsestäni kysyttäessä. Pitäisi vaikka selostaa lääkärissä millaisia oireita on ollut viime päivinä ja äkkiä en muista edellisestä viikosta yhtään mitään. Ajan kulumista on täysin mahdoton määrittää. Harvemmin tiedän mikä päivä on ja on hankalaa saada itseni ajallaan oikeaan paikkaan. Välttämättä ei muista missä pitäisi milloinkin olla.

Kaikki tavallisimmatkin asiat ahdistavat. Vaikka roskien vieminen ja postin hakeminen. Saattaa mennä tuntikausia että pääsen ulos. Ovestakin pitää mennä avaimia tuijottaen, muuten ne eivät ehkä olekaan mukana ja sitten en pääse enää sisälle :D On se elämä mennyt ihmeen hankalaksi minullakin. Tuo keskittyminenkin on niin hakusessa nykyään. En ole kuukausiin tehnyt mitään. Minulla on vielä koulut kesken. En ole opiskellut varmaan vuoteen. En ole varma koska en muista milloin keskittymiskyky meni. Olen unohtanut jopa mennä lukiolle. Siis tosiaan unohtanut! Koko elämä on yksi kaaos enkä saa sitä järjestykseen. Ei ole kaikki ihan balanssissa nyt.

Malice kirjoitti:

Kuulostipa nyt niin tutulle että ei helvetti :o Siis kaikki tuo lähipiirin potkiminen kauemmas ja erakoituminen. Luulen aina että ympärilläni on salaliittoja ja etten voi kertoa asioitani, koska siitä seuraa jotain kamalaa. Sain tässä purettua tuntojani kyllä vähän ulkopuolisille mutta sekin taisi olla vain hetken helpotus.
Minustakin tuntuu että muut rasittuvat läheisyydessäni ja sen takia pyrin välttämään seuraa. Ihmisten kanssa on vaikea puhua koska en muista yhtään mitä meinasin sanoa. En muutenkaan muista mitään itsestäni kysyttäessä. Pitäisi vaikka selostaa lääkärissä millaisia oireita on ollut viime päivinä ja äkkiä en muista edellisestä viikosta yhtään mitään. Ajan kulumista on täysin mahdoton määrittää. Harvemmin tiedän mikä päivä on ja on hankalaa saada itseni ajallaan oikeaan paikkaan. Välttämättä ei muista missä pitäisi milloinkin olla.

Kaikki tavallisimmatkin asiat ahdistavat. Vaikka roskien vieminen ja postin hakeminen. Saattaa mennä tuntikausia että pääsen ulos. Ovestakin pitää mennä avaimia tuijottaen, muuten ne eivät ehkä olekaan mukana ja sitten en pääse enää sisälle :D On se elämä mennyt ihmeen hankalaksi minullakin. Tuo keskittyminenkin on niin hakusessa nykyään. En ole kuukausiin tehnyt mitään. Minulla on vielä koulut kesken. En ole opiskellut varmaan vuoteen. En ole varma koska en muista milloin keskittymiskyky meni. Olen unohtanut jopa mennä lukiolle. Siis tosiaan unohtanut! Koko elämä on yksi kaaos enkä saa sitä järjestykseen. Ei ole kaikki ihan balanssissa nyt.

kuulostaa juuri siltä, että apua sun kannattaa hakea. tästä ei selviä yksin, vaikka niin toivoisikin. kyse on jo biokemiallisista virheistä ruumiissa, joten se on sairaus, vaikka onkin vaikea ehkä ymmärtää. ja tiesitkö, että on yhtä yleinen kuin tyypin 1 ja 2 diabetekset yhteensä!

unohdin juuri puolet oireistanikin kun sulle vastasin, ja lääkärillä kun kävin muutama vuosi sitten juuri tutkituttamassa tota hengenahdistusta, niin unohtui juuri edelliset viikot, tapahtumat, oireet, kaikki! piti vain sanoa etten oikeen osaa kuvailla. vielä siinäkin tilanteessa (uskomatonta kyllä) vähättelin oireitani!!!
siinä menikin niin että viime talvena vasta sain lääkkeet muutamaksi kuuksi. jouduin lopettamaan ne. marraskuusta asti voin varmasti sanoa, että tämä talvi on mennyt omassa "horroksessa" ja se on kostautunut lähimmäisille..vasta kuukaus sitten uskalsin hakea lääkereseptin uudelleen. nyt alkaa hieman sujua, vaikka jotkut päivät on silti vaikeampia, lääkkeillä kestää kauan ennen kuin saavuttaa täyden toimintansa..

kaveriseurassa huomasin etten iloinnut mistään, mikä aiemmin oli ollut tosi mukavaa. tuntui ulkopuoliselta, ja sitten kun ne tajus että olin aina muissa maailmoissa, ne ihmettelivät. tuntui että ne piti mua epäkohteliaana kun en kuunnellut niitten juttuja, ei vain keskittyminen riittänyt. ja juuri sama kuin sulla, ei muista mitä meinaa sanoa! pikkasen ärsyttävää!!

mä kun kerroin kaverille tilanteesta, oli kanssa vaan hetken helpotus. muutama päivä sen jälkeen taas tuntui että oli turha kertoa, ja nyt kaikki varmasti kääntyy taas mua vastaan.. analysoin kaiken mitä olin sanonut, ja tuntui etten ollut mitään oikeen sanonut oikein, ja nyt varmasti menee välit poikki (ei mennyt)..
ja yks kaveri vähän loukkaantu kun yritin selittää just tota pois potkimista, eli kannattaa koittaa miettiä miten asian kertoo, etteivät loukkaannu turhaan..vinkkinä vaan.

Malice kirjoitti:

Kuulostipa nyt niin tutulle että ei helvetti :o Siis kaikki tuo lähipiirin potkiminen kauemmas ja erakoituminen. Luulen aina että ympärilläni on salaliittoja ja etten voi kertoa asioitani, koska siitä seuraa jotain kamalaa. Sain tässä purettua tuntojani kyllä vähän ulkopuolisille mutta sekin taisi olla vain hetken helpotus.
Minustakin tuntuu että muut rasittuvat läheisyydessäni ja sen takia pyrin välttämään seuraa. Ihmisten kanssa on vaikea puhua koska en muista yhtään mitä meinasin sanoa. En muutenkaan muista mitään itsestäni kysyttäessä. Pitäisi vaikka selostaa lääkärissä millaisia oireita on ollut viime päivinä ja äkkiä en muista edellisestä viikosta yhtään mitään. Ajan kulumista on täysin mahdoton määrittää. Harvemmin tiedän mikä päivä on ja on hankalaa saada itseni ajallaan oikeaan paikkaan. Välttämättä ei muista missä pitäisi milloinkin olla.

Kaikki tavallisimmatkin asiat ahdistavat. Vaikka roskien vieminen ja postin hakeminen. Saattaa mennä tuntikausia että pääsen ulos. Ovestakin pitää mennä avaimia tuijottaen, muuten ne eivät ehkä olekaan mukana ja sitten en pääse enää sisälle :D On se elämä mennyt ihmeen hankalaksi minullakin. Tuo keskittyminenkin on niin hakusessa nykyään. En ole kuukausiin tehnyt mitään. Minulla on vielä koulut kesken. En ole opiskellut varmaan vuoteen. En ole varma koska en muista milloin keskittymiskyky meni. Olen unohtanut jopa mennä lukiolle. Siis tosiaan unohtanut! Koko elämä on yksi kaaos enkä saa sitä järjestykseen. Ei ole kaikki ihan balanssissa nyt.

mullakin ammattikoulun viimeinen vuosi menossa. voin sanoa, että jos ois vielä tän jälkeen vuosi koulua, olisin tammikuussa lopettanut kesken. nyt menen 2 viimistä kuukautta pakottamalla itseni kouluun, vaikka en olisi paikalla koko päivää aina. koitan vain huolehtia, että valmistun, ja pääsen pois sieltä tämän kevään jälkeen!

uskon että sunkin perhe ja ystävät moralisoi että olet laiska lusmu, etkä viitsi tehdä mitään, kun et kouluakaan ole kerran käynyt. ota huomioon, että ne ei tiedä mikä sulla on, jos et kerran itsekään ole tiennyt.

toivon että saat apua, älä anna periksi jos ei ensimmäisellä kerralla avunhaku onnistu!! koita vaikka kirjoittaa paperille viikon ajan kaikki oireet, ja muista ottaa se mukaan lääkäriin. tämä voi auttaa. tsemppiä ja hyvää jatkoa sulle!

Malice kirjoitti:

Kuulostipa nyt niin tutulle että ei helvetti :o Siis kaikki tuo lähipiirin potkiminen kauemmas ja erakoituminen. Luulen aina että ympärilläni on salaliittoja ja etten voi kertoa asioitani, koska siitä seuraa jotain kamalaa. Sain tässä purettua tuntojani kyllä vähän ulkopuolisille mutta sekin taisi olla vain hetken helpotus.
Minustakin tuntuu että muut rasittuvat läheisyydessäni ja sen takia pyrin välttämään seuraa. Ihmisten kanssa on vaikea puhua koska en muista yhtään mitä meinasin sanoa. En muutenkaan muista mitään itsestäni kysyttäessä. Pitäisi vaikka selostaa lääkärissä millaisia oireita on ollut viime päivinä ja äkkiä en muista edellisestä viikosta yhtään mitään. Ajan kulumista on täysin mahdoton määrittää. Harvemmin tiedän mikä päivä on ja on hankalaa saada itseni ajallaan oikeaan paikkaan. Välttämättä ei muista missä pitäisi milloinkin olla.

Kaikki tavallisimmatkin asiat ahdistavat. Vaikka roskien vieminen ja postin hakeminen. Saattaa mennä tuntikausia että pääsen ulos. Ovestakin pitää mennä avaimia tuijottaen, muuten ne eivät ehkä olekaan mukana ja sitten en pääse enää sisälle :D On se elämä mennyt ihmeen hankalaksi minullakin. Tuo keskittyminenkin on niin hakusessa nykyään. En ole kuukausiin tehnyt mitään. Minulla on vielä koulut kesken. En ole opiskellut varmaan vuoteen. En ole varma koska en muista milloin keskittymiskyky meni. Olen unohtanut jopa mennä lukiolle. Siis tosiaan unohtanut! Koko elämä on yksi kaaos enkä saa sitä järjestykseen. Ei ole kaikki ihan balanssissa nyt.

kävin lukemassa persoonakuvauksesi. lause lauseelta kuvasit minut, paitsi etten ole kofeiiniriippuvainen, ja mp3:n tilalla on tavallinen radio!jopa mysli menee samaan kastiin! uskomatonta että suomesta löytyy toinen minä.. kun kerran toi paniikkikin tässä on..
huhhuh!