Rahapula, maksamaton kännykkälasku, työttömyys, ensi viikolla loppuva pätkätyö, lääkelasku, hoitojono, leipäjono, kouluvaikeudet ja huono olo ovat sanoja, joita käytetään kauppojen kassajonoissa, ne pyörivät kansalaisten päässä metrojen ja lähijunien vaunuissa ja ne ovat läsnä terveyskeskusten odotushuoneissa. Puhujien kengät jättävät lattioihin kuraisia jälkiä.
Suomessa köyhyyskeskustelua torjutaan sanomalla, ettei meillä ole samanlaista absoluuttista köyhyyttä kuin kehitysmaissa. Meillä ei ole kerjäläisiä, eikä ihmisten tarvitse kuolla suoranaiseen nälkään, leipäjonoilla pärjätään. Nälkä ei ole hyvinvointivaltiossa köyhyyden mitta. Köyhyyttä mitataan lapsiperheissä sillä, onko varaa harrastuksiin ja toveripiirin mukana elämiseen. Lapsiperheet sietävät juuri ja juuri yhden köyhyysriskin toteutumisen, esim tilapäisen työttömyyden, mutta toisen tai ainoan huoltajan sairastuminen voikin pudottaakin jo köyhyyskuoppaan. Siihen kuoppaan ei suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" ole saanut rakennetuksi kunnollisia rappusia, joita pitkin ylös kiipeäminen onnistuisi.
Suomalaiset eivät keräänny turuille, toreille ja kaduille vaatimaan oikeuksiaan kuten ranskalaiset asioissaan. Suomalaiset tarpovat loskassa leipäjonoon ja jupisevat hiljaa kohtalotovereilleen epäoikeudenmukaisuudesta. Suomalaiset häpeävät köyhyyttä. Vähävaraisimpien aseman parantaminen vaatisi konkreettisia toimia, lukuina laskettavia euroja ja nykyistä kohdennetumpaa sosiaalipolitiikkaa. Sitä ei synny seminaareissa istumalla, vaan siitä pitää päättää eduskunnassa. Ensi talvena on taas vaalit, ja köyhilläkin riittää ystäviä – ainakin muutaman kuukauden ajan. Vaalien jälkeen vain Perussuomalaiset ovat enää ystäviä.
Suomessa köyhyyskeskustelua torjutaan sanomalla, ettei meillä ole samanlaista absoluuttista köyhyyttä kuin kehitysmaissa. Meillä ei ole kerjäläisiä, eikä ihmisten tarvitse kuolla suoranaiseen nälkään, leipäjonoilla pärjätään. Nälkä ei ole hyvinvointivaltiossa köyhyyden mitta. Köyhyyttä mitataan lapsiperheissä sillä, onko varaa harrastuksiin ja toveripiirin mukana elämiseen. Lapsiperheet sietävät juuri ja juuri yhden köyhyysriskin toteutumisen, esim tilapäisen työttömyyden, mutta toisen tai ainoan huoltajan sairastuminen voikin pudottaakin jo köyhyyskuoppaan. Siihen kuoppaan ei suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" ole saanut rakennetuksi kunnollisia rappusia, joita pitkin ylös kiipeäminen onnistuisi.
Suomalaiset eivät keräänny turuille, toreille ja kaduille vaatimaan oikeuksiaan kuten ranskalaiset asioissaan. Suomalaiset tarpovat loskassa leipäjonoon ja jupisevat hiljaa kohtalotovereilleen epäoikeudenmukaisuudesta. Suomalaiset häpeävät köyhyyttä. Vähävaraisimpien aseman parantaminen vaatisi konkreettisia toimia, lukuina laskettavia euroja ja nykyistä kohdennetumpaa sosiaalipolitiikkaa. Sitä ei synny seminaareissa istumalla, vaan siitä pitää päättää eduskunnassa. Ensi talvena on taas vaalit, ja köyhilläkin riittää ystäviä – ainakin muutaman kuukauden ajan. Vaalien jälkeen vain Perussuomalaiset ovat enää ystäviä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja jos et löydä kompostia, olet rikollinen ruuan väärinkäyttäjä.
EU:n uusi ruokadirektiivi lyö suomalaista köyhää ja ekologista kuluttajaa päin pläsiä kuin pahinkin pommiterroristi. Uusi EU:n ruokadirektiivi kieltää käytännössä lämpimän ruuan käytön muutoin kuin juuri hellalta otettuna.