siis mulla on ihan kaikki takuu varmat ph:n oireet, mutta tilanteet joissa joudun paniikkiin on aivan käsittämättömiä. siis ei mitään pelko tiloja yleisillä paikoilla vaan kotona en pysty hallitsemaan itseäni. saan kohtauksen, lupaan itselleni ettei näin enää käy, mutta käy kuitenkin. siis hysteeristä itkua, vapinaa, kuoleman/yksinäisyyden pelkoa, hengenahdistusta.
rasittaa aikalailla parisuhdetta tällainen.
pitääkö lähtee terapiaan vai riittääkö nappulat? ja syödäänkö niitä sitten lopun elämää? olen aikoinaan syönyt masennukseen cipramilia, mutta se ei tuntunut auttavan.
rasittaa aikalailla parisuhdetta tällainen.
pitääkö lähtee terapiaan vai riittääkö nappulat? ja syödäänkö niitä sitten lopun elämää? olen aikoinaan syönyt masennukseen cipramilia, mutta se ei tuntunut auttavan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tai siis tarkoitan, että ehkä masennuksen takana oli paniikkikohtaukset, joita ei ole siis tässä välissä ollut reiluun vuoteen. masentuneisuudesta riuhtaisin itseni irti, enkä sanoisi olevani nyt masentunut. mutta ehkä taas tulen, kun tällaiset kohtaukset ovat niin pelottavia ja hämmentäviä.
mennä terapiaan,ei pelkkien lääkkeiden syönti oo ainakaan itseäni auttanut,terapiassa on henkilö jolle voi puhua ja joka auttaa ja kuuntelee,itsellänikin on tämän paniikkihäiriön kanssa vaikeuksia juuri parisuhteen hoitamisessa,se vaati molemmilta paljon toiselta ymmärrystä ja itseltä hillitsemistä,tää on siit niin vinha sairaus kun se ei näy ulospäin mut itsellä on tosi kurja olo ja haluais elää normaalisti! Tsemppiä
sellaisessa ärsyyntyneessä mielentilassahan ihan mikä tahansa laukaisee ph:n? tai kertoisisitko omista kokemuksistasi tarkemmin.
on usein ollut koetusella,huudan sanon toiselle rumasti,ärähtelen kotona,kaupassa hosun ja kiivastun odottelemiseen,sitten kun tulee pahasti sanottua toiselle katuu välittömästi sanomisiaan ja pyytelee anteeksi,tällä hetkellä syön xanoria 0,5 mg sekä cipramilliä 1 tab.vuorokaudessa ja käyn terapiassa kerran viikossa,huomaan usein paniikkia se on!
jo ammoisina aikoina olen kehdannut väittää, ettei nämä kohtaukset johdu hormonaalisesta ehkäisystä. miten sinä hoidat sen puolen? siis itse käytän ehkäisyrengasta jo toista kertaa, nyt kohta vuoden putkeen. muttaeikös niihin enemmän liitetä vain yleinen masennus?.. en tiedä, mietin vaan. nytkin olen koko ajan niin jännittynyt ja itkuherkkä ja menkatki meni viime viikolla. pitää taas yrittää vaan nukkua.
Paniikkikohtaushan on usein sellanen, että ei tarvi olla mitään tiettyä tilannetta, vaan sen voi saada koska vaan. Mulla alko paniikki kanssa kotona, joka kuulostaa varmaan tosi oudolta niistä ketkä ei sitä tunnetta ole tuntenut.
Menin omalääkärille ja kerroin tunteistani, koulukin jo hieman kärsi, kun en uskaltanut mennä sinne paniikkikohtausten pelossa. Sain Xanor reseptin. Söin Xanoria puolisen vuotta, mutta eipä se auttanut, teki vaan olosta "ulkopuolisen", esim. autolla ajoa ei olisi voinut kuvitellakaan. Menin uudestaan omalle lääkärille ja sain Cipralex reseptin, sitä olen nyt syönyt 2 vuotta, ja olo on ollut todella hyvä. Mulle se sopii hyvin, mutta vaikutuksethan on erilaiset..
Mutta mulle ei ole ehdotettu terapiaa tai mitään sellasta, enkä usko että olisin halunnut mennäkään, mielestäni mulla ei ole mitään lapsuuden traumoja tms. mistä tää vois johtua. Eli lääkkeitä oon vaan syöny, nykyää aika pieni annostus, koitan vähennellä..
Paniikkikohtaukset alko, ku olin muuttanu uudelle opiskelupaikkakunnalle ja asuin ensimmäistä kertaa yksin, oli kai niin suuri elämän muutos, että laukaisi paniikkikohtaukset..