pitkiä työpäiviä, vitusti laskuja, kotitöitä, leikkiä muksujen kanssa, seksiä kerran kuussa,
joka päivä ruokakauppaan..
Yhtä hulinaa koko ajan.
Ei ole fyrkkaa enää harrastaa mitään.
Prätkä on myyty (eli puolet elämästä).
Missä isä saa olla edes hetken yksin omassa rauhassaan? Mun on pakko saada olla silloin tällöin yksin omissa jutuissa.. onko tuttua?
Ei oo ollu aikaa laittaa edes autoa kuntoon ja on täytynyt ajaa katsastamattomalla autolla pari vuotta. Ei mua vituta, enkä valita,mut jotain rotia kuitenkin sais olla..
joka päivä ruokakauppaan..
Yhtä hulinaa koko ajan.
Ei ole fyrkkaa enää harrastaa mitään.
Prätkä on myyty (eli puolet elämästä).
Missä isä saa olla edes hetken yksin omassa rauhassaan? Mun on pakko saada olla silloin tällöin yksin omissa jutuissa.. onko tuttua?
Ei oo ollu aikaa laittaa edes autoa kuntoon ja on täytynyt ajaa katsastamattomalla autolla pari vuotta. Ei mua vituta, enkä valita,mut jotain rotia kuitenkin sais olla..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsellä ei ongelmia! Katsastettu on autokin ajallaan, tosin menny ilman remppoja läpi. Vanhin muksu täyttää ensi syksynä 3v. Ei multa tosiaankaan ole elämä mennyt, ihan päinvastoin!!! Prätkänkin saisin jos haluaisin, mutta arvojärjestys se on mullakin!
PS. En ole mikään insinööri, enkä ole tällä hetkellä edes vakituisessa työssä!
Ehkäpä sinulla vaimo tekee suurimman osan kotihommista.
Meillä vaimo on vuorotyössä, joten tunneissa laskien iskä hoitaa lapsia ja kotia viikon aikana reilusti enemmän kuin äiti. Kodinhoidon lisäksi isälle kuuluu pakollisia hommia, kokouksia, remontteja, hankintoja jne.
Isän oma aika alkaa kun muu perhe on nukkumassa, eli 21.30. No mitä sitä silloin enää harrastaa?
"Omahan on vikasi" on älytön kommentti, kun toisella tekee tiukkaa. Katotaan mitkä on sinun fiilikset marraskuun ensimmäisenä torstaina kello 20.30 kun vaimosi on iltavuorossa, jääkaappi on tyhjä, lapset kiljuvat, ulkona on räntämyrsky ja autoon on pakko tehdä laturiremppa aamuun mennessä ja kaiken lisäksi akku on tyhjä. Seuraavana päivänä vaimolla on aamuvuoro ja sinulla olisi aikaisin aamulla tärkeä kokous töissä. Kokousta varten sinun pitäisi tietenkin tehdä vielä jokin esitys.
teillä mahdollisuutta laittaa lapsia silloin tällöin hoitoon? tai hankkia kotiin lastenhoitajaa muutamaksi tunniksi, jotta kumpikin saisi hetken omaa aikaa. Hieno juttu, että osallistut hommiin kotona ja lasten elämään! Silti ehdottomasti meistä jokainen tarvitsee oman aikansa omiin juttuihin. Meillä tehdään paljon töitä (ja uhrauksia -puolin ja toisin) että kummallakin on mahdollisuus harrastuksiin. Tiukkaa tekee etenkin rahallisesti, mutta palkitsee ajan mittaan. Toki järjestellään myös yhteistä aikaa ihan kahden kesken. Keskustelkaa asiasta ja tehkää yhdessä töitä sen eteen, ei se aina helppoa ole. Tsemppiä ja hatunnosto isille joka osaa :)
meillä on myös jonkinlainen "ongelma" asian suhteen..itse haluaisin harrastaa jotain mutta mies on aika huono tai sanotaanko passiivinen harrastamaan tai lähtemään kotoa.
päivät olen kotona 2 lapsen kanssa ja illat mies viettää lasten kanssa ja lapset taas ikävöivät isäänsä niin ettei isä saa olla juurikaan rauhassa iltaisin,mutta ei haluakkaan.
silti välillä huolestuttaa kun huomaa toisen olevan väsynyt ja omaa aikaa ei ole.
yrittänyt ja yritän edelleen antaa omaa aikaa hänelle.mutta siitä huolimatta mies ei halua mun lähtevän lasten kanssa kovinkaan usein esim. kyläilemään tai kauppaan...
välillä olen "pakottanut" miehen olemaan yksin,esim sillä että lähden jo päivällä lasten kanssa ja tulemme illalla että mies saisi levätä ja tehdä omia juttujaan työpäivän jälkeen.
siinäkin on vaan se että jos ei puhelin pirise niin mies valittaa hiljaisuutta...
olen yrittänyt kysyä miten hän sitä omaa aikaa haluaisi tai lepoa...ei kuulemma oikein tiedä..
lasten kanssa siis olen minäkin illat mutta isä kelpaa vaan leikkeihin ja olen oikeastaan vaan sivustaseuraajana..
ja vaikea sitä on jättää väsynyt mies yksin ja lähteä harrastuksiin huonolla omalla tunnolla joten olen vaan sitten ajatellut siirtää sitä myöhemmäksi jos ja kun lapset on isompia..
muuta en oikein osaa sanoa..
sellasta se elämä on,itekin joskus kaipaa omaakin rauhaa vaikka lapset plus työ onkin tärkeitä.
Mieheni käy vakityössä ja minä menin takaisin töihin ä-loman loputtua viime vuonna,poikamme silloin 8kk.
Sairauden takia emme halunneet laittaa lastamme päivähoitoon,koska silloin jompikumpi olisi koko ajan saikulla.
Teen v-loppu töitä ja iltavuoroja esim.17-24 jne. Isä on lapsemme kanssa.
Silti meillä on yhteistä aikaa,käydään uimassa,leikkipuistossa,kylässä.jne.
Minä käyn lenkillä joka päivä(lapsi rattaissa mukana).Mieheni käy salilla n.4krt/vko.
Näiden lisäksi käyn kuntosalilla n.3krt/vko.
Käydään ulkona yhdessä ja erikseen ja mieheni lähtee "miesten" reissuun tässä lähiaikoina.
Yleensä hoidan kaupassakäynnit ja teen ruokaa kun kerran olen kotona,siivoan myös.Joskus mieheni "tarvii" laittaa pyykit narulle.
Ihan oikeesti OMA VIKA,jos ette ota itsellenne ja perheellenne aikaa.Elämä on muutakin kuin kotona oloa ja kotitöiden tekemistä 7/24!!
Teillä on siis yksi lapsi? Tehkääpä vielä pari lisää, ja katsokaa kuinka helppoa on pitää yllä nykyisiä menoja... Ja vielä niin että molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä, ja tietysti eri aikaan...
Oma vika, oma vika, totta kai se on vanhempien oma vika. Ei kukaan muukaan sitä aikaa tule vanhemmille tarjoamaan.
Kyse on siitä kuinka usein "omaa aikaa" pystyy ylipäätään järjestämään.
Ja jos kyse on esim. kodin remontista, tuntia tai kahta silloin tällöin ei lasketa omaksi ajaksi... Myöskään omaa aikaa ei ole se aika, jolloin joku tulee 15 min välein keskeyttämään työn.
Kannustusta isille että jaksaisivat,palkintona on että lapsista kasvaa fiksuja ja terveellä itsetunnolla varustettuja aikuisia!
Mutt "yhden lapsen äidille"sanoisin..teepä viel 4 lasta lisää...ja tule sitten "neuvomaan"toisia.
Kyllä siinä "oma aika"on silloin vieras käsite...
Niin se on meilläkin. Vielä imeväisikäinen lapsi talossa ja kaikki aika, joka töiltä liikenee, menee lapsen hoitoon.
Onneksi lapsi on tosi kiltti ja itkee erityisen harvoin! Mutta vähän itseäkin hirvittää kun päätin siirtyä tekemään kolmivuoro työtä, nykyisen lungin toimistohommelin sijaan.
Senkin päätöksen tein koska tienestit kasvaisivat, ja perheen pito vaatii rahaa. Jotta vaimo voisi olla kotona ainakin sen 3 vuotta, on mun tehtävä paaaljon työtä. Minähän en nimittäin mukulaani päiväkotiin pistä kun en itsekään sellaiseen joutunut.
Tutulta kuulostaa :)
Olen jo kauan sitten todennut että aika aikaansa kutakin. Meillä 2 ja 4 vuotias. Nyt rupeaa pikkuhiljaa olemaan omaa aikaa. Eli lapset "leikkivät" jo keskenään. Eivät tietenkään yksin kotona. Mutta ei tarvitse KOKO AJAN olla samassa huoneessa.
Odota vähän. Kohta huomaat että lapset eivät enää pidättele sinua. Päin vastoin. Et maininnut lapsen/lapsien ikää.
Mitä vaimosi touhuaa. Eikö hän voi muutamana kertana viikossa olla lasten kanssa yksin vähän aikaa, että pääset vaikka kuntosalille???
Lasten kanssa työpäivä alkaa meillä aamulla klo 7. Illalla lapset ovat sängyssä klo 20. Jos en ole muulloin ehtinyt niin menen autotalliin puuhamaan jotain klo 20 jälkeen. Vaimoni tekee silloin rästiin jääneitä kotitöitä. Toisena päivänä toisin päin. Vaimo istuttaa kukkia tms.. ja minä teen kotityöt.
P.s. Viime kesänä ajoin moottoripyörälläni 150km. Vakuutukset olivat koko ajan voimassa kaiken varalta, jos olisi aikaa ajaa. :) Taitaa käydä ensi kesänä samalla tavalla.
Elä turhaa vaivaa päätäsi noilla asioilla. niin se vaan on.
Tässä olet mielestäni päässyt asian ytimeen, tosin "hiukan" negatiivisesti, tai siten ettet ole vielä ratkaisua/vastuutasi ongelman selvittäjänä ottanut. Korjaa ongelmasi, kaikki muutkin isit saa korjata vastaavan ongelman itselleen ja me ollaan vastuussa ite omasta jaksamisestamme ja elämästämme. Uskon että keksit keinot kyllä varsin helposti, vaimokin voi siinä auttaa...