Olemme vakkarisuhteessa elävä pari. Minulla on aiemmasta liitosta lapsi, joka asuu isänsä luona ja vierailee halutesaan minulla.
Tahtoisin vielä saada lisää lapsia, mutta nykyinen mieheni ei. Hän vetoaa ikäänsä 51 vuotta ja sanoo, ettei jaksaisi kuunnella lapsen itkua. Hänellä ei ole lapsia ennestään.
Miten te miehet, jotka olette tulleet isiksi siinä 50 v kieppeillä, olette asian kokeneet? Onko ollut rankkaa?
Tahtoisin vielä saada lisää lapsia, mutta nykyinen mieheni ei. Hän vetoaa ikäänsä 51 vuotta ja sanoo, ettei jaksaisi kuunnella lapsen itkua. Hänellä ei ole lapsia ennestään.
Miten te miehet, jotka olette tulleet isiksi siinä 50 v kieppeillä, olette asian kokeneet? Onko ollut rankkaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mutta ottakaa nyt vähän se "tuleva" lapsikin huomioon!! Se ukkoshan kerkiää kuukahtaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä enenkun se teidän lapsi on muuttanu pois kotoa!
Jotain harkintaa peliin! Ei kai lapsia kannata hankkia jos on jo ukki-iässä! Herranjestas...
Mun mies täytty 49, kun eka lapsemme syntyi. Nyt poika on 4 vuotias ja hyvin mieskin jaksaa mukana mennä ja tulla. Yhtälailla se nuorempi isäkin saattaa kuukahtaa ennen lapsen aikuisuutta, elämästä kun ei koskaan tiedä.
Nyt olen taas raskaana ja mies on 53 =o) Itse olen 34. Päivääkään ei kummatkaan vaihdettas pois. Miehelläni on yksi lähes aikuinen poika ennestään ja mieheni on sanonut, että vanhemmalla iällä saaduista lapsista osaa nauttia ja iloita ihan eri tavalla, kun nuorempana saadusta lapsesta. Elämäntilanne on niin erilainen.
Mutta nuorempi kuitenkaan todennäköisesti ei kuukahda ennenkuin lapsi tulee omillaan toimeen. Sehän on ihan tilastollinen tosiasia. Mutta jokainen valitsee tietysti oman tiensä ja miten parhaalta tuntuu! Sehän se on tärkeintä
Kaikki tuttavani, 45-60 vuotiaat, joilla lapsia, elävät vielä, mutta 20-45 vuotiaat, heistä kuollut viimeisen 10 vuoden aikana 48 miestä ! Miehet olleet yleensä hyvin toimeentulevia, valtion virkamiehiä, urheilijoita, osa kuollut naruun, osa aseella, suurin osa kuitenkin sairauksiin ja syöpä ollut syy useimpiin kuolemiin.
Älkää viitsikö puhua "liian vanhoista isistä", kyllä luoja järjestää asiat, ei se katso ikää, ei paikkaa , ei aikaa, ei kannata asetella ikärajoja kammarin oveen, ei kukaan tiedä koska on aika lähteä.
se on kuitenkin tilastollinen fakta, että miesten keskimääräinen elinikä suomessa on 72v(no ei paljoa pitäis heittää!?)
Nuorikin voi kuolla ilman muuta se on selvää. Mutta todennäköisemmin me vanhat kuollaan kuitenkin ennen nuorempia.
tältä kohtalolta: Sisareni (sisarpuoli siis) syntyi isänsä ollessa 50-vuotias. Puolitoista vuotta meni hyvin. Nyt isä on kuollut ja sisareni jäi isättömäksi jo näin pienenä. Todella surullinen kohtalo, mutta oli mielestäni jopa arvattavissa. Ikävä kyllä moni mies yhä edelleen kuolee ennen aikaisesti esimerkiksi sydänperäisistä syistä jo viiden kympin tietämillä. Niin, että mietipä nyt oikeasti lapsen parasta!
Niin, jos ehkäisyä ei olisi minkäänlaista keksitty, niin eipä tarvitsisi äitien ja isien ikäasioita lapsen hankintaan liittyen pohtia. Lapsia olisi kaikilla iästä riippumatta ja veikkaanpa, että olisi takuulla enemmän ukki-iässä isäksi tulleita kuin mummoiässä äidiksi tulleita ;-)
En käsitä niitä, jotka kehottavat ajattelemaan esimerkiksi ketjun aloittajan tapauksessa lapsen etua ja sanovat ettei pidä enää tuossa iässä hankkia lapsia. Lapsen kohtaloksi kun saattaa tulla isättömyys jo lapsuudessa. Haloo!!! Onko sitten parempi jos lapsi ei ollenkaa synny eikä saa elää elämää? Eli lapsen etu on olla syntymättä? Kyllä mielestäni isätönkin elämä voi olla hyvää, ja vähinäänkin elämisearvoista, elämää. Ja tottahan sekin on, ettei kukaan vanhempi voi taata hengissä pysymistään edes huomiseen...
Mitähän kerrotaan isästä/äidistä koeputkilapselle, tai homo/lesbo pareille, ei nää asiat ole niin yksinkertaisia, kuin jotkut kuvittelevat.
hevosen osto: Mustalaiset tappelee että kumpi ratsastaa hevosella jota ei ole vielä edes hankittu=)
Itse olen jo liki 50 vuotias nainen. Isäni oli 47 ja äiti 40 kun itse synnyin toisena lapsena. Hyvin pitkään ksti ennen kuin oivalsin että vanhempani ovat iäkkäitä. Koko kouluajan molemmat olivat vielä työelämässä. Isäni oli jo tulloin aikaansa edellä ja osallistui tasavertaisesi kotitöihin, koska äiti teki vuorotyötä.Varsinkin äiti kuljetti harrastuksiin ja haki autolla yömenoista vuorotellen kaverini isän kanssa. Vasta parikymppisenä muuttaessani asumaan kokonaan pois kotoa ja aloittaessani työelämän iski ajatus, että jos molemmat yhtäkkiä kuolee, minulla ei ole paikkaa minne mennä...
No tuosta on liki 30 vuotta ja isäni elää yhä. hän on liki 96, mutta asuu yhä kotonaan yksin ja henkisesti täysin skarppi: tietää maailman tapahtumat jne. Äiti kuoli muutama vuosi sitten. Joten lapsenlapsilla on ollut isovanhemmatkin.
Muuten siitä että isäni aikanaan joutui poikamiehenä opettelemaan kotityöt onollut hyötyä avioliitossa ja nyt yksin ollesssaan.