kaikki tämä mitä olen lukenut ravun luonteesta? Eilen illalla kävin aika lailla läpi näitä otsikoita täällä ja ravut itse olivat aika moneen asiaan "allekirjoittaneet" että juu olemma juuri tollaisia tai tällaisia.
Luin sellaista mm.että kun rapu on täysin huumorintajuton ja tylsä, eikä ymmärrä pieniä heittoja, mutta pitää kuitenki itseään huumorintajuisena. Itse oon tammikuussa tutustunut tähän rapuun jonka kanssa pidetään vieläkin yhteyksiä, ja hän on kyllä täysin huumorintajuton, sellanen oikein "perusjärkevä". Tässä taannoin kun puhuimme puhelmessa jouduin hänelle sanomaan että hei tuo oli vitsi ja sun kuuluis nyt nauraa. Itse kun olen erittäin huumorintajuinen, iloinen ja nauruva nainen, niin on sit aika vaikeeta kun ite hymyilen ja nauran ja mies näyttää vaan koko ajan pokerinaamaa.
Oon senki huomanut että juuri se oma perhe, työ ja tollasista asioista puhuminen on hänelle tärkeetä ja minä huomaavaisena, välittävänä ja empaattisena otan aina kantaa kaikkeen mikä koskee hänen elämäänsä, tekemisiään jne, mutta hän vähät välittää siitä mitä minä yritän kertoa. Ei heitä kommentteja, vastakysymyksiä ei mitään, joten vängälläki tulee se tunne että vain minä tässä koitan yrittää rakentaa sitä jotain. Koska mulle on itsestäänselvää että tuokin on eräs muoto näyttää toiselle että välittää, kun kyselee ja reagoi siihen mitä toinen kertoo. Raput ovat rauhallisia, hiljasia ja erakkomaisia, joten pitäisköhän tässä vaan pikkuhiljaa siirtyä takavasemmalle, koska yksin ei enää kauan jaksa yrittää. Mutta toisaalta tiedän erään toisen ravun joka suorastaan palvoo sitä toista ihmistä, osoittaa kaikin teoin ja sanoin tälle miten tärkee on, ostelee pieniä lahjoja, soittelee monta kertaa päivässä jne, ja taas tämä "minun rapuni" ei vahingossakaan sanois mitään hyvää toiselle. Eli jälleen kerran taitaa tulla esille tämä että meitä on kahdensorttista ihmistyyppiä joka merkissä.
Joku oli täällä sanonut hyvin että älä sinä takerru rapuun, vaan rapu haluaa olla se joka takertuu. Joten ois varmaan viisainta ottaa hiukka etäisyyttä, ehkä hän sitten tajuais että pitäähän miehen huomioida sitä naista samalla lailla kuin nainen huomioi miestä.
Luin sellaista mm.että kun rapu on täysin huumorintajuton ja tylsä, eikä ymmärrä pieniä heittoja, mutta pitää kuitenki itseään huumorintajuisena. Itse oon tammikuussa tutustunut tähän rapuun jonka kanssa pidetään vieläkin yhteyksiä, ja hän on kyllä täysin huumorintajuton, sellanen oikein "perusjärkevä". Tässä taannoin kun puhuimme puhelmessa jouduin hänelle sanomaan että hei tuo oli vitsi ja sun kuuluis nyt nauraa. Itse kun olen erittäin huumorintajuinen, iloinen ja nauruva nainen, niin on sit aika vaikeeta kun ite hymyilen ja nauran ja mies näyttää vaan koko ajan pokerinaamaa.
Oon senki huomanut että juuri se oma perhe, työ ja tollasista asioista puhuminen on hänelle tärkeetä ja minä huomaavaisena, välittävänä ja empaattisena otan aina kantaa kaikkeen mikä koskee hänen elämäänsä, tekemisiään jne, mutta hän vähät välittää siitä mitä minä yritän kertoa. Ei heitä kommentteja, vastakysymyksiä ei mitään, joten vängälläki tulee se tunne että vain minä tässä koitan yrittää rakentaa sitä jotain. Koska mulle on itsestäänselvää että tuokin on eräs muoto näyttää toiselle että välittää, kun kyselee ja reagoi siihen mitä toinen kertoo. Raput ovat rauhallisia, hiljasia ja erakkomaisia, joten pitäisköhän tässä vaan pikkuhiljaa siirtyä takavasemmalle, koska yksin ei enää kauan jaksa yrittää. Mutta toisaalta tiedän erään toisen ravun joka suorastaan palvoo sitä toista ihmistä, osoittaa kaikin teoin ja sanoin tälle miten tärkee on, ostelee pieniä lahjoja, soittelee monta kertaa päivässä jne, ja taas tämä "minun rapuni" ei vahingossakaan sanois mitään hyvää toiselle. Eli jälleen kerran taitaa tulla esille tämä että meitä on kahdensorttista ihmistyyppiä joka merkissä.
Joku oli täällä sanonut hyvin että älä sinä takerru rapuun, vaan rapu haluaa olla se joka takertuu. Joten ois varmaan viisainta ottaa hiukka etäisyyttä, ehkä hän sitten tajuais että pitäähän miehen huomioida sitä naista samalla lailla kuin nainen huomioi miestä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joskus se on sillälailla ja joskus taas se onkin sitten tällälailla, mikäli ymmärrät mitä koetan olla sanomatta..
merkki mikä merkki, niin kierrä se mies kaukaa. dorkahan hän on, eikä rapumainen...tuhlaat aikaasi vaan ja saat kohta hepulikohtauksen .rapupojan äiti
Ei kaikki ravut ole satu olemaan synkkiä ja järkeviä. Itse olen huumorintajuinen (kiero huumoorintaju lisäksi) ja puhelias, vaikka samalla välitän myös kaikesta ravulle ominaisesta(Rahaa sukan varressa, perhe ja ystävät ennen kaikkea jne.)
Mies taitaa olla ihan omaalaatuaan. Kohdallani mies jäisi rannalle ruikuttamaan, keskustelua ei ole mukava rakentaa yksin...
vaihda rapua !
Mulla on ihana juuri tollainen rapu joka on minut nostanut "jalustalle". Ollut meistä se joka kuuntelee ja hän on tosi empaattinen ja samalla järkevä, rauhallinen ja toisille ihmisille aina ystävällinen,kiinnostunut ja lämminsydäminen. Häntä en vaihda ikinä toiseen =)
olen se vaaka joka tosiaan ottaa kaikki huomioon ja jättää ittensä aina paitsioon. Oon elämäni aikana aina ottanut sekä ystäväni että ne miehet huomioon mitä mulla on ollut. Kirjoissakin lukee että vaaka on merkeistä se joka tekee kaikista eniten rakkauden eteen, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella ja tämän oon kyllä itsessäni huomanut moneen moneen kertaan. Aina taustalla ajatus että munhan on tehtävä kuten muut haluaa, ettei ne sitten suutu mulle. Ja tuossa eräs otti esille ettei pidä antaa asioitten mennä siihen että on heti alkuun itsestäänselvyys toiselle, ja tätähän ikävä kyllä teen toistuvasti joka suhteissani. Eli jos miehestä ei kuulu alan viestillä kyseleen että mikä on tullut ja vaikka ite koittaisin joskus odotella muutaman tunnin ennenku vastaa miehelle, niin ei mies sitä ihmettele ollenkaan. Mies tietää liianki hyvin että olen siellä olemassa suurinpiirtein vaan häntä varten joka käänteessä ja tilanteessa ja tästä pitäis päästä eroon omassa luonteessa.
Tiedän että sanotaan ettei vaaka varsinkaan sovi ravulle, mutta yritetään nyt vielä katella että miten tästä eteenpäin. Eilen kyllä soiteltiin pitkä puhelu ja ens viikolla vietämme 3 vuorokautta yhdessä, joten....ei auta muu kuin katsoa eteenpäin ilmeisesti
Olen rapu ja ainakin tuon huumorintajuttomuuden korjaan. Muuta en teekkään ku nauran toisen rapukaverini kanssa. Olemme aina olleet niitä toisten huvittajia ja naurattajia. Samoin kaksi tuntemaani rapu-miestä. He ovat huumorintajuisia ja heidän varjoonsa jäävät monetkin muut. Tietenkin meillä on myös hiljaisempi ja herkempi puoli, ja eihän kukaan muukaan kokoa-aikaa naura ja ole iloinen..
yhtä täytyyä hevonpaskaa tuo että ravut on huumorintajuttomia:D sehä se vasa onki sellane joka nauraa melko helposti :D ja ravut on ystävällisiä ja huomaavaisia ja empaattisia..oot ehkä törmänny vähä persoonattomaan rapumieheen, ite kyllä oon nainen että sen puolee, ei itteasiassa merkillä oo kauheena väliä, jokane ihmine on oma persoonakoktail eikä siihe vaikuta onko leijona vai neitsyt paskankaa vertaa, liian taikauskosta sanon minä hankkikaa elämä :D
Voit ottaa etäisyyttä tai sitten voit pysyä juuri siinä. Minä rapunaisena testaan jokaisen kumppanin suhteen alussa kiukuttelemalla ja tekemällä kriisin pienestäkin asiasta. Jos mies selviää tästä kunnialla hän saa halutessaan minusta kumppanin loppuelämäkseen.Kaksonen jälleen läpäisi testini ja eteenpäin mennään.
Sekin tuli nyt mieleen että älä totuta rapumiestä liian hyvälle. Kun mies osaa vetää oikeasta narusta, joudut lopulta nuolemaan lattian jolla hän kävelee. Tämä rapu kyllästyy ja turhautuu jos toinen on itsestäänselvyys vierellä jo suhteen alussa. Tarkoittamattaakin. :)
Ja voihan olla sekin että mies on vakava tasan sen takia että haluaa tehdä sinuun hyvän ja asiallisen vaikutuksen.Eihän se aina meinaa pahinta jos on naama peruslukemilla. :)
Voithan yrittää jutella miehen kanssa tulevaisuudesta ja selvittää vai vihkaa näkeekö hän teidät parina kolmen vuoden päästä vai ystävinä. Vai tervehdittekö te edes enää?
käyttäydyn itse muiden mielestä usein oudosti ja erikoisesti. Tulen siis usein väärinymmärretyksi ja ihan vain sen takia etten halua jakaa sydäntäni kaikkien kanssa. Vain sen yhden. :)
Osittain pitää paikkaansa.
Rapu ymmärtää toki huulenheiton, mutta saattaa usein ottaa sen puoliksi tosissaan ja jää miettimään, että olikohan tuo vitsi vai naljailua. Ravulla on kieroutunut huumorintaju.
Perhe on kyllä tärkeä, mutta enemmän puhun kyllä opiskelemisesta kuin mistään muusta. Yleensä vain puhun ja puhun oikeastaan välittämättä siitä, kuunteleeko toinen vai ei, ymmärtääkö kukaan.
Kunhan saan asiani sanottua. Sitten kuunteleminen on todella vaikeaa. Itse ainakin jähmetyn aina keskustelussa vain kuvittelemaan tilanteita, joita toinen kertoo, eläytymään niihin, valitettavasti en niinkään kommentoimaan, keskustelemaan.
Itse viihdyn yksin ja tiedän myös muita rapuja, jotka saattaisivat jopa kuvitella elävänsä koko elämänsä yksin, ihan erakkona. Tätä en kyllä osaa selittää. Itse aloitin syksyllä uudessa koulussa ja kavereiden saaminen oli aluksi todella vaikeaa. Yhdessä vaiheessa päätinkin, että olkoon, pärjään kyllä yksinkin. Jotenkin sen päätöksen tehtyäni, huokaisin helpotuksesta. Se tuntui helpottavalta todeta, ettei minun ollut mikään pakko kaveerata kenenkään kanssa. Unelmatilannehan minulle olisi ollut se, että minusta olisi kiinnostuttu kamalasti... siis että nimenomaan minua olisi lähestytty, ei niinkään, että yritän itse ängätä johonkin porukkaan. Kun itse yrittää, saattaa saada vain ikäviä kokemuksia.
Mutta mutta... ehkä sinun olisi hyvä ottaa etäisyyttä, vaikka siinä onkin aina se ongelma, ettei tämä "sinun rapusi" tajua, että hänen olisi tehtävä jotain. Saattapa tämä rapu olla jopa niin tyhmä, ettei tee mitään oman ylpeytensä nimissä. Ravulla on kuori, jonka sisään hän piiloutuu kaikelta maailman pahalta vaikka varmuuden vuoksikin. Rapu voi olla ujo. Hänet täytyy houkutella kuorestaan ulos, mikä on kyllä vaikea tehtävä, sillä ilman kuortaan hän on haavoittuvampi kuin kukaan muu, tai ainakin uskoo niin.
Maailmaan mahtuu niin paljon ihmisiä joiden huumorintaju on omasta mielestään hyvä! Itse rapuna pyrin näyttämään sitä pokerinaamaa jos ei jutut miellytä. Mielestäni on järkevämpää osoittaa tuntemukset kasvojen eleillä kuin sanoilla.