Hei
Kävin tässä mieheni kanssa keskustelua koska hän harrastaa nyt yhden illan viikossa omia urheilu juttujaan, mutta se muuttuu nyt kolmeksi illaksi viikossa duunin jälkeen...
Meidän eka vauva on tulossa kesän alussa. Se siis tarkoittanee sitä ettei hänestä ole mitään apua kolmena iltana viikossa, ja minä teen kaiken ja olen yksin, eikä vauva näe isäänsä (tulee myöhään kotiin)...
Suutuin sitten hänen minun mielestäni itsekkäästä käytöksestä, ja mies suuttui samaten ja paiskasi luurin korvaani...
Nyt on todella paha mieli :((
Kävin tässä mieheni kanssa keskustelua koska hän harrastaa nyt yhden illan viikossa omia urheilu juttujaan, mutta se muuttuu nyt kolmeksi illaksi viikossa duunin jälkeen...
Meidän eka vauva on tulossa kesän alussa. Se siis tarkoittanee sitä ettei hänestä ole mitään apua kolmena iltana viikossa, ja minä teen kaiken ja olen yksin, eikä vauva näe isäänsä (tulee myöhään kotiin)...
Suutuin sitten hänen minun mielestäni itsekkäästä käytöksestä, ja mies suuttui samaten ja paiskasi luurin korvaani...
Nyt on todella paha mieli :((
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi olla, että tulevalla isällä on tulevasta isyydestään menossa joku alitajuinen kohtaus, siis pelko siitä ettei enää ikinä voi olla muualla kuin töissä tai kotona. Keskustelkaa siitä, millaisen perhearjen haluatte, pitäähän molempien päästä välillä aikuisten ilmoille eikä pelkästään toisen koko ajan...
Mielestäni et ole itsekäs. Itselläni on n. 2 kk:n ikäinen vauva ja kieltämättä alkuun varsinkin isän apu on tarpeen. Aika moni isä varmaan haluaa itsekin olla iltaisin vauvan kanssa, kun päivät viettää töissä ja siten erossa perheestä. Joten välttämättä sinun ei edes tarvitsisi olla sanomassa asiasta. Meillä ainakin isä on itse vähentänyt iltamenojaan vauvan tultua. Mielestäni myös huomaavainen isä tajuaa, että äitikin haluaa hiukan vapaata vauvan hoidosta ja ottaa iltaisin enemmän vastuuta hoidosta. Vauvahan on yhteinen, ei mikään äidin projekti. Liian moni isä haluaa jatkaa elämäänsä samanlaisena kuin ennen lapsen tuloa, vaikka kyllähän lapsi väistämättä muuttaa elämän, äidillä täydellisesti! Toivon miehesi ymmärtävän sinua ja auttavan sinua mahdollisimman paljon!
mieheni korjaa toisten autoja ja samalla omaa laittelee. On nyt tällähetkellä tallilla useemman tunnin päivässä, mutta ei ole haitannu. sanoi itsekin että kesällä ei voi sitten enää niin helposti lähtee. Oon muutenki antanu sen olla siellä ja tehdä sitä mistä tykkää, näin välttyy turhilta riidoilta ja parisuhde kukoistaa..:)
Aivan ensimmäiseksi tulee mieleeni kysyä, että paljonko on isällä ikää? Tuo on niin tyypillistä käytöstä etenkin vähän päälle parikymppisille miehille (pojille).
heipä hei!
täällä on vähän sama tilanne. odotellaan esikoista LA 23.4.
avomieheni harrastaa jalkapalloa(tai oikeastaan se on hänelle toinen työ) työn lisäksi. työpäivät sijoittuvat yleensä ajalle klo 6.15-13.30 (joskus pidempiäkin) ja sitten treenit kuudesti viikossa iltaisin ja sinne vierähtää aikaa n.3,5-4 h.
jalkapallossa "pelikausi" alkaa juuri vauvan lasketun ajan tienoilla, elikkäs sitten on tiedossa vielä peli kerran viikossa (joka voi olla vaikka toisella puolella suomea).
ja vielä yksi huono puoli tuossa jalkapallossa on.mies saa kyllä päivätyöstään isyyslomaa,mutta ei hän voi millään olla juuri pelikauden alkaessa treeneistä pois muutamaa viikkoa..täytyy siis pärjäillä yksin illat. mutta toisaalta kasvattaahan monet ihmiset yksinkin lapsia, miksikäs me ei pärjättäisi?
Minua toki harmittaa tilanne ja puhumme usein asiasta mieheni kanssa, mutta en ajattele, että hänen tarvitsisi jalkapallon pelaamista lopettaa. toki leikilläni sanon joskus, että voisi ehkä lopettaa päivätyöt ja pelata vaan jalkapalloa (tämä onnistuisi juuri ja juuri taloudellisesti,mutta eipä siinä sitten mitään asuntosäästötilejä pidettäisi).
on vaikea hyväksyä sitä,että yhteinen aika jää niin kovin vähiin,mutta se aika on sitten sitäkin tärkeämpää.
yritä vaan ymmärtää miestäsi ja hänen harrastustaan ja pyydä sinä vastavuoroisesti hänen ymmärrystään ja tukeaan. voit esittää mielestäni hänelle asian myös niin, että kai sinullakin on sitten oikeus omaan aikaan ja omaan harrastukseen esim. kerran viikossa ja kysy onko hän valmis hoitamaan vauvaa sen aikaa (onhan kerran viikossa ihan eri asia,kuin kolme kertaa viikossa).
onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, joiden luona voit viettää iltoja, ettet olisi niin yksinäinen kun miehesi harrastaa?
minä olen siitä todella onnellisessa asemassa, että avomieheni vanhemmat ja minun vanhemmat asuvat 15min kävelymatkan päässä, joten siellä vietän nykyään ja tulen varmasti vauvan synnyttyäkin paljon viettämään.
jaksamisia sinne ja toivottavasti riitatilanne selviää ja pääsette yhteisymmärrykseen!
minusta on kohtuutonta vaatia olemaan miestä joka ilta kotona pienen vauvan takia. Kyllä siinä parisuhde joutuu koetukselle. Jos harrastuksiin menee illassa pari tuntia, niin ehtiihän siinä vaikka molemmat pitää omat kaksituntisensa.
Mieheni ystävä ei pääse edes myöhemmin illalla lapsen nukkumaanmenoaikaan salille, koska vaimoke vaatii miestä olemaan apuna kotona. Minusta tuo on itsekäs tekosyy pitää toinen poissa kavereiden luota. On molemmille todella tärkeää saada pitää elämässä muutakin kuin lapsi ja parisuhde, myös äidin!
Itse esikoisen odottajana toivon, että saan jatkossakin harrastaa parina kolmena iltana tunnin kaksi omia asioitani, niin että mies on silloin kotona, käydä koiran kanssa lenkillä jne.
muutamaan kysymykseen vastaten: mies on 36v.
en ole vaatimassa häntä kotiin joka ilta suinkaan, mutta 3 iltaa viidestä viikolla ei vauva enkä minä näkisi häntä ollenkaan. Harrastus ei vie tuntia eikä kahta, vaan matkustuksineen koko illan, kotona aikaisintaan 22:00.
mies lähtee kotoa aamuisin 5:30 duuniin, ei siis tule auttamaan yö syötöissä eikä heräämisissä.
niin kyllähän yksinhuoltajatkin pärjää, miksen siis minäkin...
Missäs välissä sitä sitten vietetään yhteistä perheen keskistä aikaa jos molemmat pitää miehen työpäivän jälkeen omat parituntisensa liikunnan ja/tai kavereiden parissa? Voin sanoa, että tulet huomaamaan myös sen, että yösyöttöjen ja aikaisten aamuherätysten jälkeen olet illalla 10 aikaan jo ihan rättiväsynyt, eikä silloin pari tuntisten jälkeen tehdä muuta kuin laitetaan nukkumaan. Olen sitä mieltä, että silloin tällöin voi olla (ja pitääkin) omaa aikaa, mutta molempien täytyy olla myös yhtä kypsiä ottamaan tasapuolisen vastuun perheestä ja joustamaan ylimääräisistä menoista.
minähän kirjoitinkin, etten todellakaan oleta enkä vaadi miestä lopettamaan harrastustaan. tiedän kuinka tärkeää pelaaminen hänelle on ja minusta olisi kohtuutonta vaatia häntä lopettamaan jalkapallon pelaamista. kirjoitin vaan,että minua harmittaa tilanne.
vaikka minä toivoisinkin, että saisin harrastaa omia juttujani, siihen ei jää valitettavasti paljoa aikaa, kun miehen jutut tosiaan vievät sen suuren osan ajastamme. mutta hän toki ymmärtää minua ja on sanonut, että täytyy yrittää parhaan mukaan järjestää minulle omaa aikaa jos sitä joskus kaipaan. ehkä koiran kanssa iltalenkille meno voisi olla vaikka se minun "oma aikani".
no kaikki ajallaan,täytyy tietysti katsoa miten hommat alkavat sujua kun lapsi syntyy,ennen kuin voi tehdä mitään suunnitelmia.
välillä päähän kun mies on paljon töissä. nyt on ollu kaikki illat melkeen ja viis viikonloppuu peräkkäin ja lähtee vielä saksaan 1-2 vko töihin ens viikolla. Suutuin sille äsken kun ei ole autoa,ku se on sillä niin istun kotona yksin,enkä pääse mihinkää,huonot kulkuyhteydet. Mutta työt on töitä mitkä pitää hoitaa.. et vähän eri asia.
raskausaikana puhuttiin et mies tekee vähemmän hommia kun lapsi tulee.mut niin ei käyny.päästiin sairaalasta niin mies oli koton puol tuntii,katto miten koirat suhtatuu.ja lähti töihin ja tuli myöhään.ja melkei joka päivä 7-21.00 asti töissä.kaiken oon saanut yksin hoitaa.mut onnex olen jo tottunut olemaan yksin lapsi 3kk nyt .joten varmasti sinäkin pärjäät ja isi tekee niin kuin hänelle on tärkeintä.itse pelkäsin raskausaikana sitä et miten osaan hoitaa lasta ja miten pärjään mutta nyt on myönnettävä että hyvin.tsemppiä sulle
Moi!
Olen kyllä sitä mieltä että kyllä isilläkin saa olla omaa aikaa ja harrastuksia, vaikka onkin vauva talossa. Meillä ei vielä vauvaa ole, mutta toiveissa olisi ja mun mieheni pelaa fustista. Treenit on 3-4 kertaa viikossa ja pelit päälle. Eikä tulisi mieleenkään kieltää/estää häntä jatkamasta pelaamista, kun sen vauvan joskus saamme.
enpä itsekään aio mieheltäni harrastuksia kieltää. Hoitaa kuitenki kaikki hommat kotona mitä pyytää. Ja tekee lisäksi paljon töitä joten tuo leivän taloon. Toki ostan ruokaa ja maksan laskuja siinä missä sekin.
Mieheni on vaan niin ihana että en jaksa räyhätä joka asiasta, niin säilyy sopu ja rauha. Itsekin pääsen silloin kuin haluan sinne minne haluan, esim. parhaan kaverini luo kahville ja kuulumisia vaihtamaan.
hei vielä!
Tuli tässä mieleeni vielä sellainen asia, jonka unohdin mainita.. että minua pelottaa hieman myös se, kuinka raskasta miehellä tulee olemaan. kun töihinlähtö klo6.00 ja töiden jälkeen kotona ehtii olla pari tuntia ja sitten rankat jalkapallotreenit ja sitten kotiin ja pitäisi mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä. Ja vain yksi vapaapäivä viikossa.
Pelottaa se, että jos ja kun varmasti itsekin on usein väsynyt, onko sitä "oikeus" näyttää, kun toisella on varmasti vielä rankempaa? Toivottavasti vauva on hyväuninen, että yöt sujuisivat hyvin.
Onneksi ihminen taitaa olla aika sopeutuvainen tilanteeseen, kuin tilanteeseen ja jostain kai niitä voimia löytyy sitten kun niitä oikeasti tarvitsee.