Asiani koskee tälläistä eli olen 25vuotias ja minulla on 4vuotiaat kaksoset jotka asuvat sijaisperheessä ja tapaan heitä säännöllisesti ja olen yhteydessä ja tarkoituksena on huostaanoton purku jossakin vaiheessa. Ainakin olemme alkaneet puhua asiasta ja pikku hiljaa hyvää tulee koska lapset ovat erittäin kiintyneitä myös sijaisvanhempiinsa ja siellä sisaruksiin jne. No lapset joutuivat sijoitukseen koska sairastin pari vuotta sitten erittäin vaikean masennuksen ja anoreksian (olin letkuissa todella kauan jne en tajunnut silloin mistään mitään) no nyt olen parin vuoden ajan pikku hiljaa vähentänyt terapiassa käyntejä ja en siis syö mitään lääkkeitä ja olen erittäin hyvässä kunnossa ollut ainakin jo puolitoistavuotta ja asunut uuden mieheni kanssa nyt pari vuotta yhdessä ja hän on kunnollinen ja haluaisin kovasti perheenlisäystä ja painotan vielä että olen hyvässä kunnossa ja tiedän pystyväni huolehtimaan lapsesta (menneisyydestä) huolimatta. No nyt sitten olen raskaana rv12 ja olemme kertoneet ihmisille ja vanhempani painostavat aborttiin ja haukkuvat ja painostavat minua ja kaikkialla paitsi mieheni ja neuvola ovat ainoat tukenani tässä. En tiedä mitä ajatella haluaisin kovasti tämän lapsen mutta mitä teen..on niin syyllistetty olo..että en saisi enää tehdä lapsia koska aikaisemmat lapseni huostassa..todella paha mieli tämän asian takia. Pitäisikö minun vain tehdä abortti ja unohtaa asia?? Haluisin kovasti ja mieheni myös tämän lapsen..kukaan ei varmasti ymmärrä minua paitsi saman kokenut ja tekin varmasti haukutte minut ja vihaatte minua mutta oli pakko tänne purkaa jos joku osaisi oikeasti auttaa. Ja vielä se että olemme muuten erittäin kunnollisia emme juo,käytä huumeita, emme edes polta ja ainut ongelma on vain parin vuoden takainen sairauteni ja pitkä sairaalahoitojakso. En tiedä enää mitä ajatella..ehkä en ansaitse tätä lasta ja joudun tästä luopumaan muiden mielipiteiden takia..ja tämä ei todellakaan ole mikään provo! Ihan joka sana täyttä totta. Kiitos sinulle joka jaksoit lukea ja jos pystyt vielä auttamaan olisin kiitollinen ja toivon kaikille rauhaisaa ja onnellista odotusta sydämmeni pohjasta!
Ehkä mua rangaistaan siitä että en pystynyt pitämään lapsia itselläni ja lasten isä ei ole millään tavoin kuvioissa ollut vuosiin sekin vielä tähän sanottakoon. Mitä teen..auta pyydän!:.( :,(
Ehkä mua rangaistaan siitä että en pystynyt pitämään lapsia itselläni ja lasten isä ei ole millään tavoin kuvioissa ollut vuosiin sekin vielä tähän sanottakoon. Mitä teen..auta pyydän!:.( :,(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anteeksi kirjoitusvirheet vielä ja tuolla piti lukea että mieheni haluaisin kovasti perheenlisäystä ja tietenkin myös minä.
Lukekaa tarkasti teksti..toivottavasti en kirjoittanut liian epäselvästi..en vain viitsinyt metrin pituista tarinaa kirjoittaa niin piti laittaa tiivistelmänä tärkeimmät asiat.
Eli siis haluaisi eikä haluaisin...kylläpä tuottaa vaikeuksia kirjoittaa oikein! Huomaa että en juuri konetta käytä!
Minä olen kyllä sitä mieltä, että totta kai sinulla ja miehelläsi on oikeus lapseen! Tilanne on varmasti kamala ja kuulostaakin oudolta, ettei läheisenne tue teitä ja teidän päätöstänne. Kyllä varmasti itse tiedät parhaiten oman kuntosi ja kykysi hoitaa lasta.
Olen itse myös kärsinyt syömishäiriöistä ja tiedän mitä se on. Moni ei ymmärrä, että kyseessä on todella sairaus siinä missä syöpäkin tms. Ja usein kai ajatellaan, että ihminen on itse aiheuttanut sairauden, vaikka eihän se niin ole! Miksei sairauden kokeneella voisi olla oikeutta saada lasta? En ymmärrä.
Itse olen myös raskaana, nyt rv 27 ja kieltämättä vanhat arvet sairaudesta pyrkii esiin. Raskausaika on tietenkin henkisesti raskasta, vaikka lapsi on todella toivottu. Syömishäiriöinen, vaikkakin siitä parantunut, on varmaan aina jollain tapaa herkkä tämmösissä suurissa elämänmuutoksissa. Itsellä ainakin oman kehon hallinnan "pettäminen" on tuntunut vieläkin pahalta. Tarkoitan siis kilojen tuloa ym raskauteen kuuluvaa. Ja varmasti on raskasta tottua uuteen rytmittömämpään elämään lapsen synnyttyä. Uskon kuitenkin selviäväni hyvin äitinä, enkä pelkää uudelleen sairastumista. Se on jo paljon, että on joku joka tukee ja ymmärtää. Se on myös mun mielestä tärkeetä, että ymmärtää ja hyväksyy itse itsensä ja osaa pyytää apua kun sitä tarvii eikä salaile ongelmiaan.
Tsemppiä sulle, mihin ratkaisuun sitten päädytkin! Tee oma päätös asiasta, älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa.
Mikä sinun vanhempien lastesi kohtalo tulee olemaan?
Annatko heidän olla yhä edelleen huostassa?
Oletko ajatellut miltä heistä tuntuu se, että "korvaat" heidät uudella lapsella?
Vakuuttelit kirjoituksessa sitä, kuinka olet nyt terve ym. mutta miksi lapsesi ovat yhä edelleen sijoituksessa?
Mielestäni hieman itsekästä käytöstä sinulta!
siellähän lukee huostaan oton purku.
Minun mielestäni pidä lapsi se ei varmaankaan ole kaksosten korvike. Vaan ilmeisesti rakkauslapsi jos lapsi on toivottu. Sukulaisille näytä että osaat ja kykenet ottamaan vastuun lapsesta/lapsista. Elä tee aborttia toisten painostukesta sillä se tuntuu varmaan myös jälki käteen. Ja se on varmaan henkisesti raskasta varsinkin kun toivotte tätä perheenlisäystä.
Siispä toivon teille/sinulle kaikkea hyvää.
Eipä ole minunkaan kirjoituksessa kehumista:)
En tiedä oliko tästä mitään apua mutta tuntui vain siltä että oli pakko ottaa kantaa....
Ymmärrän sinua, mutta ymmärrän myös vanhempiasi ja läheisiäsi siinä mielessä, että heille on varmasti ollut todella raskasta sinun sairastumisesi ja lastesi kohtalo. Vanhempasi saattavat myös pelätä, että sinä sairastut uudelleen suuren elämänmuutoksen edessä.
Mielestäni on väärin tehdä abortti vain toisten painostuksen takia ja yleensäkin, jos ei ole siihen mitään syytä edes. Yritä hakea tukea sieltä mistä saat eli kuten kirjoitit, mieheltäsi ja neuvolasta. Kerroit käyväsi myös terapiassa. Raskaus on sen verran iso asia, että kannattaa miettiä tarvitsetko sellaista tukea enemmän kuin aiemmin. Parempi hakea tukea tarpeeksi kuin liian vähän.
Ihan oikeasti. Olet vielä niin nuori, ettei elämäsi ole ohi.. aina on uusi mahdollisuus. Taistele! Tuollaiset anoreksiat ovat nuorten ihmisten sairauksia ja häviävät iän myötä. Minä uskon että olet parantunut. Älä anna menneisyyden leimata elämääsi. Keskity nykyisyyteen. Sitä paitsi, minä uskon kohtaloon. Uskon että lapsi on sinulle tarkoitettu. Ehkä sinulla on nyt paremmat lähtökohdat kuin nuorempana. Sinulla on hyvä parisuhdekin.
Lapsihan on sinun ja miehesi välinen asia eikä kenenkään muun.
Muilta ei edes tarvitse mielipiteitä kysellä (tarkoitan siis sukulaiset ym.).
On hienoa että neuvolassa ovat tukenasi.
Periaatteessa ymmärrettäväähän toki on, että vanhempasi ovat kauhuissaan ja kielteisiä koska menneisyytesi on mikä on, mutta älä tee aborttia muiden mielipiteiden takia!
Ainoastaan sinä itse tiedät oman jaksamisesi ja kykysi tässä ja muissakin asioissa!
Jos ihminen tekee joskus virheitä niin niistä ei todellakaan pidä rankaista loppuelämää (kun tässäkään ei ole kyse maailmanlopun asiasta). Eihän sitä koskaan voi edes iloita toipumisesta ja elämän voittamisesta jos koskaan enää ei anneta siihen mahdollisuutta!
Voimia ja jaksamisia sinulle ja miehellesi ja vielä: ÄLÄ TEE ABORTTIA!
niin tee niinkuin itsestä tuntuu hyvältä.ehkä siellä terapiassa myös puhut asiasta niin jos ottasit vanhempasi mukaan ja jos he pystysivät sitten tukemaan teitä.ja onhan sulla rakastava mies ja se on hyvä et se on sun tukena.
mut voimia sulle ja älä tee päätöstä toisten mielipiteiden mukaan vaan sinun ja miehesi tahdon.