Sidotuksi tulleet "uskovaiset"

Teillä useimmilla näyttää edelleen olevan jokin hengellinen vakaumus.Se on turva Jumalaan. Ja näiden kirjoitusten perusteella teillä on kielteinen suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuuteen.Eli te pidätte tämän uskon vääränä, ja vastaavasti nykyisen uskonne oikeana, ja taivaaseen vievänä uskona.
Tämän perusteella vetäisin sellaisen johtopäätöksen että teille pitäisi olla tullut kiitollinen mieli siitä että taivastie on viimein löytynyt, sen jälkeen kun hoitokokousajat olivat olleet.

Ainakin minä ajattelen sen suorana onnenpotkuna, että sellainen hoitokokousaika tuli kohdalleni.Muutenhan oikeaa taivaaseen johtavaa uskoa en olisi omalle kohdalleni löytänyt. Eli asiat olisivat menneet Jumalan suurena johdatuksena, josta kiitollinen ja tyytyväinen mieli.


Miten olisi tällainen näkökulma asiaan?
8110056
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 81

Vanhimmat

Se, että jonkin synnin tai väärän/ väkivaltaisen toimintamallin yksittäinen seuraus on myönteinen ei annan lupaa olla puhuttelematta syntiin joutunutta saati olla tuomitsematta väärä toimintamalli.

Äänestä
  • Mutta miten sitä kehtaakaan nähdä samoja naamoja enää jos rauha on saatu tunnolle, eikä mitään ole enää kanteena.

    Äänestä

  • SRK kirjoitti:

    Mutta miten sitä kehtaakaan nähdä samoja naamoja enää jos rauha on saatu tunnolle, eikä mitään ole enää kanteena.

    voi olla vaikka sukulaisina tms. Heitä ei siis voi kokonaan välttää.

    Äänestä

Alkuaikojen ahdistuksen ja "hukassaolo"-tunteen jälkeen todella tuntui, kuin sydän laulaisi kiitosta, ettei enää tarvitse olla ahdistettavana. Ja kuitenkin saa olla edelleen uskovaisena Jumalan lapsena.

En kuitenkaan allekirjoita sitä ajatustasi, että kaikki vl-ihmiset olisivat pahoja ja ahdistaisivat muita. Heidän joukossaan on sydämestään uskovaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat kriittiseti johtajiensa "vain me"-opetukseen. He myös kritisoivat "perinnäissääntöjä" ja soveltavat niitä omaan elämääänsä omien tarpeidensa ja ajatustensa mukaan. Ja sehän onkin oikein:)

Minä kirjoittelen tälle palstelle siksi, että ne vl:t, jotka miettivät oman uskonnollisen yhteisönsä asioita, saisivat lisää materiaalia ja perspektiiviä siihen, miten on ennen uskottu ja mitä uutta nyt on tullut tilalle.

Ja ennen kaikkea kirjoittelen siksi, että tämä "hoitokokousasia" pysyisi pinnalla eikä sitä lakaistaisi maton alle muka "liian vanhoina asioina". Niin kauan kuin SRK pyytää julmuuksiaan anteeksi. Ja jotta tällainen ihmisten kohtelu ei koskaan toistuisi.

Äänestä
  • Kaikilla meillä (vl), on se ajatus että joka uskoo niinkuin raamattu sanoo, pääsee taivaaseen.

    Äänestä

Varmaan se sinulle on ollut sitten hyvä, kun niin kerran sanot.

Jos omatunto on hyvä ja puhdas niin uskon, että tie voi johtaa taivaaseen asti. Mutta mikä minä olen sitä sanomaan, että pääsenkö taivaaeen vaiko en, taikka pääsetkö sinä vai et? Se päätös on puhtaasti Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä, ei minun.

Äänestä

Jos minä olisin hoitokokouksessa joutunut sidotuksi ja ja sitäkautta ulos uskosta. Sitten olisin katsellut mistä nyt hengellinen koti löytyy, kun edellinen ei ollut se oikea. Ja kulkeutuisin sitten Jehovan todistajien valtakunnansalille. Ja alkaisin kiinnostumaan siitä uskosta, kunnes toteaisin sen minun uskoksi, ja Taivaaseen vieväksi uskoksi.

Entisestä uskosta ja hoitokokouksista välitttäisin piut paut. Kun oli viimeinkin löytynyt oikea usko, ja taivastie. Hoitokokoukset katsoisin jopa taivaan isän johdatukseksi oikeaan uskoon.


Tämän ja ensimmäisen viestini valossa en ymmärrä ollenkaan mitään anteeksipyytämisvaatimuksia hoitokokoustilanteista. En sitten ollenkaan.

Äänestä
  • Kumma juttu.

    Ihmisten sitominen ja Saatanan haltuun heittäminen kyllä täyttävät henkisen ja hengellisen pahoinpitelyn kriteerit.

    Näitten kanssa elämään joutunut SRK on ilmeisesti paatunut kun ei ymmärrä sitä synniksi.

    Ennen puhuttiin tällaisista nimellä "tunkion päältä uskova" eikä sellaisen loppu ollut hyvä:(

    Äänestä

  • Vai ei sitä anteeksipyynnön tarvetta ole helppoa ymmärtää? Ei vaikka itse kuuluu kristillisyyteen joka julistaa anteeksipyytämisen ja –saamisen merkitystä...

    Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tasosta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.

    1. Ensimmäinen näkökulma on maallisen organisaation väärtinkäytökset: nöäyryyttävä ja asiaton hengellistä väkivaltaa käyttävä menettely yhteisön jäseniä ja sen edustaman uskonnollisen liikkeen kannattajia kohtaan. (Kaikki väärästä menettelystä kärsimään joutuneet eivät olleet ry-jäseniä.)

    Näin ei yksinkertaisesti ole Suomessa minkään järjestön lupa toimia. On pidettävä erittäin hämmästyttävänä että kristittynä itseään pitävä henkilö ei tätä tunnu ymmärtävän.

    SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joiden toiminnasta vastaavat valitut luottamushenkilöt ja joita sitovat voimassa oleva yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Tässä suhteessa uskonnollisella järjestöllä ei ole erivapautta rikkoa hyväksyttäviä menettelytapoja.

    Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.

    Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset vanhojen ihmisten nöyryyttämisestä, yksityisten asioiden julkisesta ja häpäisevästä käsittelystä jne. ovat varsin yhdenmukaisia. Jo se että kokouksia pidettiin myöhään yöhän lukittujen ovien takana kertoo että ihan kohdallaan eivät olelet kokouksista vastanneiden henkiliden ajatukset. Niin ei ole koskaan ollut tapana kristillisyydessä toimia. Ei uskovaisen ole tarvinnut olla hurmahenkinen, ei muullin mutta hoitokokoukset edustivat pimeää hurmahenkisyyttä.

    Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa täysin epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.

    Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut. Hän on pitänyt julkisen tukimuksen käynnistämistä näistä asioista hyvin tarpeellisena.

    Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme aivan normaali ja asianmukainen käytäntö. Tätä nimitetään nykyään yhteiskuntavastuuksi. Se koskee niin yhdityksiä, julkista vaataa kuin yrityksiäkin.

    Kun tämä puoli asiasta hoidetaan, siihen ulkopuolisten puheet loppuvat ennen pitkää.

    Esimerkkejä tästä menettelystä eli yhteiskuntavastuun kantamisesta on ihan viime aikoinakin noussut esiin.

    Esimerkiksi Kotimaa-lehti pyysi aivan hiljattain anteeksi kollektiivisesti historiassaan esiintyneitä vääryä asenteellisuuksia ja kirjoituksia, joihin lehdessä oli syyllistytty 30-luvulla ja sodan aikana. Katolilaisen kirkkokunnan piirissä kautta läntisen maailman ovat yksittäiset kansalliset ja alueelliset kirkot käynnistäneet julkisia sovitteluprosesseja yhteisöilleen, koska niiden papit ja piispat ovat vuosikymmeniä aiheuttaneet kärsimystä tuhansille lapsille seksuaalisella hyväksikäytöllä. Tämä tietenkin asian normaalin rikosoikeudellisen prosessin lisäksi. Sodissa aiheutettuja, vastoin kansainvälistä lainsäädäntöä tehtyjä hirmutekoja on viime aikoihin asti soviteltu selvityksin ja kollektiivisin anteeksipyynnöin. Etelä-Afrikassa toimi apartheidin väkivaltaisuuksia selvitellyt ja sovintoprosessia hoitanut totuuskomissio kymmenen vuotta. Nyt vastaavantapainen prosessi on käynnissä Ruandassa. Suomessa jopa Paavo Lipponen pääministerinä ollessaan pyysi anteeksi Suomen viranomaisten sodanaikaisia vääriä tekoja Suomen juutalaisyhteisöltä.
    Esikuvia siis on.

    2. Toinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on edellistä (maallista anteeksipyyntöä) vaikeampi asia, sillä se koskee koko herätysliikkeen ”substanssia”, toisin sanoen sen olemassaolon perusteita.

    Koko uskonyhteisön johtohan meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä henki-, pakkorippi- ja väärän huoneenhallituksen oppi.

    Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.

    Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien täälläkin ilmiselvät tositapahtumat kiistäviä keskustelijoiden sinänsä ymmärrettäviä ja nhimillisiä toiveita. Tämä asia ei jää pois keskustelusta ennen kuin tämä on hoidettu.

    Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin.

    Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.

    Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.

    Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.

    Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.

    "Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
    Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:37-39.)

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Vai ei sitä anteeksipyynnön tarvetta ole helppoa ymmärtää? Ei vaikka itse kuuluu kristillisyyteen joka julistaa anteeksipyytämisen ja –saamisen merkitystä...

    Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tasosta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.

    1. Ensimmäinen näkökulma on maallisen organisaation väärtinkäytökset: nöäyryyttävä ja asiaton hengellistä väkivaltaa käyttävä menettely yhteisön jäseniä ja sen edustaman uskonnollisen liikkeen kannattajia kohtaan. (Kaikki väärästä menettelystä kärsimään joutuneet eivät olleet ry-jäseniä.)

    Näin ei yksinkertaisesti ole Suomessa minkään järjestön lupa toimia. On pidettävä erittäin hämmästyttävänä että kristittynä itseään pitävä henkilö ei tätä tunnu ymmärtävän.

    SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joiden toiminnasta vastaavat valitut luottamushenkilöt ja joita sitovat voimassa oleva yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Tässä suhteessa uskonnollisella järjestöllä ei ole erivapautta rikkoa hyväksyttäviä menettelytapoja.

    Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.

    Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset vanhojen ihmisten nöyryyttämisestä, yksityisten asioiden julkisesta ja häpäisevästä käsittelystä jne. ovat varsin yhdenmukaisia. Jo se että kokouksia pidettiin myöhään yöhän lukittujen ovien takana kertoo että ihan kohdallaan eivät olelet kokouksista vastanneiden henkiliden ajatukset. Niin ei ole koskaan ollut tapana kristillisyydessä toimia. Ei uskovaisen ole tarvinnut olla hurmahenkinen, ei muullin mutta hoitokokoukset edustivat pimeää hurmahenkisyyttä.

    Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa täysin epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.

    Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut. Hän on pitänyt julkisen tukimuksen käynnistämistä näistä asioista hyvin tarpeellisena.

    Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme aivan normaali ja asianmukainen käytäntö. Tätä nimitetään nykyään yhteiskuntavastuuksi. Se koskee niin yhdityksiä, julkista vaataa kuin yrityksiäkin.

    Kun tämä puoli asiasta hoidetaan, siihen ulkopuolisten puheet loppuvat ennen pitkää.

    Esimerkkejä tästä menettelystä eli yhteiskuntavastuun kantamisesta on ihan viime aikoinakin noussut esiin.

    Esimerkiksi Kotimaa-lehti pyysi aivan hiljattain anteeksi kollektiivisesti historiassaan esiintyneitä vääryä asenteellisuuksia ja kirjoituksia, joihin lehdessä oli syyllistytty 30-luvulla ja sodan aikana. Katolilaisen kirkkokunnan piirissä kautta läntisen maailman ovat yksittäiset kansalliset ja alueelliset kirkot käynnistäneet julkisia sovitteluprosesseja yhteisöilleen, koska niiden papit ja piispat ovat vuosikymmeniä aiheuttaneet kärsimystä tuhansille lapsille seksuaalisella hyväksikäytöllä. Tämä tietenkin asian normaalin rikosoikeudellisen prosessin lisäksi. Sodissa aiheutettuja, vastoin kansainvälistä lainsäädäntöä tehtyjä hirmutekoja on viime aikoihin asti soviteltu selvityksin ja kollektiivisin anteeksipyynnöin. Etelä-Afrikassa toimi apartheidin väkivaltaisuuksia selvitellyt ja sovintoprosessia hoitanut totuuskomissio kymmenen vuotta. Nyt vastaavantapainen prosessi on käynnissä Ruandassa. Suomessa jopa Paavo Lipponen pääministerinä ollessaan pyysi anteeksi Suomen viranomaisten sodanaikaisia vääriä tekoja Suomen juutalaisyhteisöltä.
    Esikuvia siis on.

    2. Toinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on edellistä (maallista anteeksipyyntöä) vaikeampi asia, sillä se koskee koko herätysliikkeen ”substanssia”, toisin sanoen sen olemassaolon perusteita.

    Koko uskonyhteisön johtohan meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä henki-, pakkorippi- ja väärän huoneenhallituksen oppi.

    Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.

    Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien täälläkin ilmiselvät tositapahtumat kiistäviä keskustelijoiden sinänsä ymmärrettäviä ja nhimillisiä toiveita. Tämä asia ei jää pois keskustelusta ennen kuin tämä on hoidettu.

    Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin.

    Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.

    Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.

    Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.

    Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.

    "Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
    Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:37-39.)

    Jos oikeasti olisit onnellinen ja varma nykyisestä uskonnollisesta vakaumuksestasi, et syyttelesi uskovaisia vaan eläisit rauhassa omaa elämääsi.

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Vai ei sitä anteeksipyynnön tarvetta ole helppoa ymmärtää? Ei vaikka itse kuuluu kristillisyyteen joka julistaa anteeksipyytämisen ja –saamisen merkitystä...

    Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tasosta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.

    1. Ensimmäinen näkökulma on maallisen organisaation väärtinkäytökset: nöäyryyttävä ja asiaton hengellistä väkivaltaa käyttävä menettely yhteisön jäseniä ja sen edustaman uskonnollisen liikkeen kannattajia kohtaan. (Kaikki väärästä menettelystä kärsimään joutuneet eivät olleet ry-jäseniä.)

    Näin ei yksinkertaisesti ole Suomessa minkään järjestön lupa toimia. On pidettävä erittäin hämmästyttävänä että kristittynä itseään pitävä henkilö ei tätä tunnu ymmärtävän.

    SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joiden toiminnasta vastaavat valitut luottamushenkilöt ja joita sitovat voimassa oleva yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Tässä suhteessa uskonnollisella järjestöllä ei ole erivapautta rikkoa hyväksyttäviä menettelytapoja.

    Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.

    Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset vanhojen ihmisten nöyryyttämisestä, yksityisten asioiden julkisesta ja häpäisevästä käsittelystä jne. ovat varsin yhdenmukaisia. Jo se että kokouksia pidettiin myöhään yöhän lukittujen ovien takana kertoo että ihan kohdallaan eivät olelet kokouksista vastanneiden henkiliden ajatukset. Niin ei ole koskaan ollut tapana kristillisyydessä toimia. Ei uskovaisen ole tarvinnut olla hurmahenkinen, ei muullin mutta hoitokokoukset edustivat pimeää hurmahenkisyyttä.

    Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa täysin epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.

    Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut. Hän on pitänyt julkisen tukimuksen käynnistämistä näistä asioista hyvin tarpeellisena.

    Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme aivan normaali ja asianmukainen käytäntö. Tätä nimitetään nykyään yhteiskuntavastuuksi. Se koskee niin yhdityksiä, julkista vaataa kuin yrityksiäkin.

    Kun tämä puoli asiasta hoidetaan, siihen ulkopuolisten puheet loppuvat ennen pitkää.

    Esimerkkejä tästä menettelystä eli yhteiskuntavastuun kantamisesta on ihan viime aikoinakin noussut esiin.

    Esimerkiksi Kotimaa-lehti pyysi aivan hiljattain anteeksi kollektiivisesti historiassaan esiintyneitä vääryä asenteellisuuksia ja kirjoituksia, joihin lehdessä oli syyllistytty 30-luvulla ja sodan aikana. Katolilaisen kirkkokunnan piirissä kautta läntisen maailman ovat yksittäiset kansalliset ja alueelliset kirkot käynnistäneet julkisia sovitteluprosesseja yhteisöilleen, koska niiden papit ja piispat ovat vuosikymmeniä aiheuttaneet kärsimystä tuhansille lapsille seksuaalisella hyväksikäytöllä. Tämä tietenkin asian normaalin rikosoikeudellisen prosessin lisäksi. Sodissa aiheutettuja, vastoin kansainvälistä lainsäädäntöä tehtyjä hirmutekoja on viime aikoihin asti soviteltu selvityksin ja kollektiivisin anteeksipyynnöin. Etelä-Afrikassa toimi apartheidin väkivaltaisuuksia selvitellyt ja sovintoprosessia hoitanut totuuskomissio kymmenen vuotta. Nyt vastaavantapainen prosessi on käynnissä Ruandassa. Suomessa jopa Paavo Lipponen pääministerinä ollessaan pyysi anteeksi Suomen viranomaisten sodanaikaisia vääriä tekoja Suomen juutalaisyhteisöltä.
    Esikuvia siis on.

    2. Toinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on edellistä (maallista anteeksipyyntöä) vaikeampi asia, sillä se koskee koko herätysliikkeen ”substanssia”, toisin sanoen sen olemassaolon perusteita.

    Koko uskonyhteisön johtohan meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä henki-, pakkorippi- ja väärän huoneenhallituksen oppi.

    Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.

    Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien täälläkin ilmiselvät tositapahtumat kiistäviä keskustelijoiden sinänsä ymmärrettäviä ja nhimillisiä toiveita. Tämä asia ei jää pois keskustelusta ennen kuin tämä on hoidettu.

    Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin.

    Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.

    Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.

    Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.

    Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.

    "Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
    Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:37-39.)

    Kirjoitat, Vulgata, ihan niinkuin olisin itse halunnut kirjoittaa, mutta minulla ei ole taitoa.

    Ei voi muuta kuin kiittää siitä, että viitsit kirjoitella tänne ja tuoda oman oikean näkemyksesi meidän muidenkin hyväksi ja kaikkien nähtäville.

    Kiitos, Jumalan siunausta sinulle ja toimillesi:)

    Äänestä

  • myönnä pois vain kirjoitti:

    Jos oikeasti olisit onnellinen ja varma nykyisestä uskonnollisesta vakaumuksestasi, et syyttelesi uskovaisia vaan eläisit rauhassa omaa elämääsi.

    Katkeruus on todellakin vakiosyytös kaikille niille kirjoittajille, joitten oikeaan osuva kirjoittelu ei miellytä muutamia vl-ihmisiä.

    Onhan se niin helppoa sylkäistä oman epävarmuutensa peitoksi tuollainen syytös. Se ikäänkuin oikeuttaa puskalaukaisijaa jälleen vetämään vääristävät SRK-silmälasit silmilleen ja porskuttamaan edelleen ja yrittämäään unohtaa, mitä tuli luetuksi.

    Se on siis sillä kuitattu, vai? Enpä usko, sielun sopukoihin jää kaihertamaan pieni epävarmuus, että mitä jos se Vulgata olikin oikeassa, eikö vain?

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Vai ei sitä anteeksipyynnön tarvetta ole helppoa ymmärtää? Ei vaikka itse kuuluu kristillisyyteen joka julistaa anteeksipyytämisen ja –saamisen merkitystä...

    Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tasosta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.

    1. Ensimmäinen näkökulma on maallisen organisaation väärtinkäytökset: nöäyryyttävä ja asiaton hengellistä väkivaltaa käyttävä menettely yhteisön jäseniä ja sen edustaman uskonnollisen liikkeen kannattajia kohtaan. (Kaikki väärästä menettelystä kärsimään joutuneet eivät olleet ry-jäseniä.)

    Näin ei yksinkertaisesti ole Suomessa minkään järjestön lupa toimia. On pidettävä erittäin hämmästyttävänä että kristittynä itseään pitävä henkilö ei tätä tunnu ymmärtävän.

    SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joiden toiminnasta vastaavat valitut luottamushenkilöt ja joita sitovat voimassa oleva yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Tässä suhteessa uskonnollisella järjestöllä ei ole erivapautta rikkoa hyväksyttäviä menettelytapoja.

    Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.

    Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset vanhojen ihmisten nöyryyttämisestä, yksityisten asioiden julkisesta ja häpäisevästä käsittelystä jne. ovat varsin yhdenmukaisia. Jo se että kokouksia pidettiin myöhään yöhän lukittujen ovien takana kertoo että ihan kohdallaan eivät olelet kokouksista vastanneiden henkiliden ajatukset. Niin ei ole koskaan ollut tapana kristillisyydessä toimia. Ei uskovaisen ole tarvinnut olla hurmahenkinen, ei muullin mutta hoitokokoukset edustivat pimeää hurmahenkisyyttä.

    Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa täysin epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.

    Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut. Hän on pitänyt julkisen tukimuksen käynnistämistä näistä asioista hyvin tarpeellisena.

    Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme aivan normaali ja asianmukainen käytäntö. Tätä nimitetään nykyään yhteiskuntavastuuksi. Se koskee niin yhdityksiä, julkista vaataa kuin yrityksiäkin.

    Kun tämä puoli asiasta hoidetaan, siihen ulkopuolisten puheet loppuvat ennen pitkää.

    Esimerkkejä tästä menettelystä eli yhteiskuntavastuun kantamisesta on ihan viime aikoinakin noussut esiin.

    Esimerkiksi Kotimaa-lehti pyysi aivan hiljattain anteeksi kollektiivisesti historiassaan esiintyneitä vääryä asenteellisuuksia ja kirjoituksia, joihin lehdessä oli syyllistytty 30-luvulla ja sodan aikana. Katolilaisen kirkkokunnan piirissä kautta läntisen maailman ovat yksittäiset kansalliset ja alueelliset kirkot käynnistäneet julkisia sovitteluprosesseja yhteisöilleen, koska niiden papit ja piispat ovat vuosikymmeniä aiheuttaneet kärsimystä tuhansille lapsille seksuaalisella hyväksikäytöllä. Tämä tietenkin asian normaalin rikosoikeudellisen prosessin lisäksi. Sodissa aiheutettuja, vastoin kansainvälistä lainsäädäntöä tehtyjä hirmutekoja on viime aikoihin asti soviteltu selvityksin ja kollektiivisin anteeksipyynnöin. Etelä-Afrikassa toimi apartheidin väkivaltaisuuksia selvitellyt ja sovintoprosessia hoitanut totuuskomissio kymmenen vuotta. Nyt vastaavantapainen prosessi on käynnissä Ruandassa. Suomessa jopa Paavo Lipponen pääministerinä ollessaan pyysi anteeksi Suomen viranomaisten sodanaikaisia vääriä tekoja Suomen juutalaisyhteisöltä.
    Esikuvia siis on.

    2. Toinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on edellistä (maallista anteeksipyyntöä) vaikeampi asia, sillä se koskee koko herätysliikkeen ”substanssia”, toisin sanoen sen olemassaolon perusteita.

    Koko uskonyhteisön johtohan meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä henki-, pakkorippi- ja väärän huoneenhallituksen oppi.

    Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.

    Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien täälläkin ilmiselvät tositapahtumat kiistäviä keskustelijoiden sinänsä ymmärrettäviä ja nhimillisiä toiveita. Tämä asia ei jää pois keskustelusta ennen kuin tämä on hoidettu.

    Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin.

    Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.

    Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.

    Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.

    Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.

    "Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
    Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:37-39.)

    JUURI NÄIN: voiko sen selvemmin sanoa!

    Asia pitää hoitaa ajalliselta kannalta, koska on toimittu kertakaikkiaan väärin.

    Olipa henkilö ja ryhmittymä uskovainen tai epäuskoinen, toisia ihmisiä ei sovi nöyryyttää,uhkailla eikä häpäistä julkisesti. Ei ketään, ei vanhaa, ei nuorta, ei miestä eikä naista.

    Sellainen ei vain käy.

    Asia pitää hoitaa lisäksi hengelliseltä kannalta, koska SRK ja rauhanyhdistysten johtajat olivat itse harhaopissa ja toimivat vastoin Jumalan Sanaa.
    Tähän tasoon ei liity maalinen lainsäädäntö.

    Ei tämän kummempaa, kun sen oikein läpi ajattelee.

    Äänestä

  • Debora kirjoitti:

    Kumma juttu.

    Ihmisten sitominen ja Saatanan haltuun heittäminen kyllä täyttävät henkisen ja hengellisen pahoinpitelyn kriteerit.

    Näitten kanssa elämään joutunut SRK on ilmeisesti paatunut kun ei ymmärrä sitä synniksi.

    Ennen puhuttiin tällaisista nimellä "tunkion päältä uskova" eikä sellaisen loppu ollut hyvä:(

    täsmää sanonta. Loppu hyvin kaikki hyvin?

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Vai ei sitä anteeksipyynnön tarvetta ole helppoa ymmärtää? Ei vaikka itse kuuluu kristillisyyteen joka julistaa anteeksipyytämisen ja –saamisen merkitystä...

    Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tasosta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.

    1. Ensimmäinen näkökulma on maallisen organisaation väärtinkäytökset: nöäyryyttävä ja asiaton hengellistä väkivaltaa käyttävä menettely yhteisön jäseniä ja sen edustaman uskonnollisen liikkeen kannattajia kohtaan. (Kaikki väärästä menettelystä kärsimään joutuneet eivät olleet ry-jäseniä.)

    Näin ei yksinkertaisesti ole Suomessa minkään järjestön lupa toimia. On pidettävä erittäin hämmästyttävänä että kristittynä itseään pitävä henkilö ei tätä tunnu ymmärtävän.

    SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joiden toiminnasta vastaavat valitut luottamushenkilöt ja joita sitovat voimassa oleva yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Tässä suhteessa uskonnollisella järjestöllä ei ole erivapautta rikkoa hyväksyttäviä menettelytapoja.

    Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.

    Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset vanhojen ihmisten nöyryyttämisestä, yksityisten asioiden julkisesta ja häpäisevästä käsittelystä jne. ovat varsin yhdenmukaisia. Jo se että kokouksia pidettiin myöhään yöhän lukittujen ovien takana kertoo että ihan kohdallaan eivät olelet kokouksista vastanneiden henkiliden ajatukset. Niin ei ole koskaan ollut tapana kristillisyydessä toimia. Ei uskovaisen ole tarvinnut olla hurmahenkinen, ei muullin mutta hoitokokoukset edustivat pimeää hurmahenkisyyttä.

    Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa täysin epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.

    Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut. Hän on pitänyt julkisen tukimuksen käynnistämistä näistä asioista hyvin tarpeellisena.

    Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme aivan normaali ja asianmukainen käytäntö. Tätä nimitetään nykyään yhteiskuntavastuuksi. Se koskee niin yhdityksiä, julkista vaataa kuin yrityksiäkin.

    Kun tämä puoli asiasta hoidetaan, siihen ulkopuolisten puheet loppuvat ennen pitkää.

    Esimerkkejä tästä menettelystä eli yhteiskuntavastuun kantamisesta on ihan viime aikoinakin noussut esiin.

    Esimerkiksi Kotimaa-lehti pyysi aivan hiljattain anteeksi kollektiivisesti historiassaan esiintyneitä vääryä asenteellisuuksia ja kirjoituksia, joihin lehdessä oli syyllistytty 30-luvulla ja sodan aikana. Katolilaisen kirkkokunnan piirissä kautta läntisen maailman ovat yksittäiset kansalliset ja alueelliset kirkot käynnistäneet julkisia sovitteluprosesseja yhteisöilleen, koska niiden papit ja piispat ovat vuosikymmeniä aiheuttaneet kärsimystä tuhansille lapsille seksuaalisella hyväksikäytöllä. Tämä tietenkin asian normaalin rikosoikeudellisen prosessin lisäksi. Sodissa aiheutettuja, vastoin kansainvälistä lainsäädäntöä tehtyjä hirmutekoja on viime aikoihin asti soviteltu selvityksin ja kollektiivisin anteeksipyynnöin. Etelä-Afrikassa toimi apartheidin väkivaltaisuuksia selvitellyt ja sovintoprosessia hoitanut totuuskomissio kymmenen vuotta. Nyt vastaavantapainen prosessi on käynnissä Ruandassa. Suomessa jopa Paavo Lipponen pääministerinä ollessaan pyysi anteeksi Suomen viranomaisten sodanaikaisia vääriä tekoja Suomen juutalaisyhteisöltä.
    Esikuvia siis on.

    2. Toinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on edellistä (maallista anteeksipyyntöä) vaikeampi asia, sillä se koskee koko herätysliikkeen ”substanssia”, toisin sanoen sen olemassaolon perusteita.

    Koko uskonyhteisön johtohan meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä henki-, pakkorippi- ja väärän huoneenhallituksen oppi.

    Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.

    Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien täälläkin ilmiselvät tositapahtumat kiistäviä keskustelijoiden sinänsä ymmärrettäviä ja nhimillisiä toiveita. Tämä asia ei jää pois keskustelusta ennen kuin tämä on hoidettu.

    Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin.

    Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.

    Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.

    Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.

    Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.

    "Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
    Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:37-39.)

    Niin kauan kun SRK jatkaa salailun ja kiistämisen jukuripäisellä linjallaan, asiasta käydään keskusteluja.

    Odotamme anteeksipyyntöä ihmisten epäinhimillisestä kohtelusta.

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Vai ei sitä anteeksipyynnön tarvetta ole helppoa ymmärtää? Ei vaikka itse kuuluu kristillisyyteen joka julistaa anteeksipyytämisen ja –saamisen merkitystä...

    Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tasosta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.

    1. Ensimmäinen näkökulma on maallisen organisaation väärtinkäytökset: nöäyryyttävä ja asiaton hengellistä väkivaltaa käyttävä menettely yhteisön jäseniä ja sen edustaman uskonnollisen liikkeen kannattajia kohtaan. (Kaikki väärästä menettelystä kärsimään joutuneet eivät olleet ry-jäseniä.)

    Näin ei yksinkertaisesti ole Suomessa minkään järjestön lupa toimia. On pidettävä erittäin hämmästyttävänä että kristittynä itseään pitävä henkilö ei tätä tunnu ymmärtävän.

    SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joiden toiminnasta vastaavat valitut luottamushenkilöt ja joita sitovat voimassa oleva yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Tässä suhteessa uskonnollisella järjestöllä ei ole erivapautta rikkoa hyväksyttäviä menettelytapoja.

    Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.

    Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset vanhojen ihmisten nöyryyttämisestä, yksityisten asioiden julkisesta ja häpäisevästä käsittelystä jne. ovat varsin yhdenmukaisia. Jo se että kokouksia pidettiin myöhään yöhän lukittujen ovien takana kertoo että ihan kohdallaan eivät olelet kokouksista vastanneiden henkiliden ajatukset. Niin ei ole koskaan ollut tapana kristillisyydessä toimia. Ei uskovaisen ole tarvinnut olla hurmahenkinen, ei muullin mutta hoitokokoukset edustivat pimeää hurmahenkisyyttä.

    Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa täysin epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.

    Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut. Hän on pitänyt julkisen tukimuksen käynnistämistä näistä asioista hyvin tarpeellisena.

    Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme aivan normaali ja asianmukainen käytäntö. Tätä nimitetään nykyään yhteiskuntavastuuksi. Se koskee niin yhdityksiä, julkista vaataa kuin yrityksiäkin.

    Kun tämä puoli asiasta hoidetaan, siihen ulkopuolisten puheet loppuvat ennen pitkää.

    Esimerkkejä tästä menettelystä eli yhteiskuntavastuun kantamisesta on ihan viime aikoinakin noussut esiin.

    Esimerkiksi Kotimaa-lehti pyysi aivan hiljattain anteeksi kollektiivisesti historiassaan esiintyneitä vääryä asenteellisuuksia ja kirjoituksia, joihin lehdessä oli syyllistytty 30-luvulla ja sodan aikana. Katolilaisen kirkkokunnan piirissä kautta läntisen maailman ovat yksittäiset kansalliset ja alueelliset kirkot käynnistäneet julkisia sovitteluprosesseja yhteisöilleen, koska niiden papit ja piispat ovat vuosikymmeniä aiheuttaneet kärsimystä tuhansille lapsille seksuaalisella hyväksikäytöllä. Tämä tietenkin asian normaalin rikosoikeudellisen prosessin lisäksi. Sodissa aiheutettuja, vastoin kansainvälistä lainsäädäntöä tehtyjä hirmutekoja on viime aikoihin asti soviteltu selvityksin ja kollektiivisin anteeksipyynnöin. Etelä-Afrikassa toimi apartheidin väkivaltaisuuksia selvitellyt ja sovintoprosessia hoitanut totuuskomissio kymmenen vuotta. Nyt vastaavantapainen prosessi on käynnissä Ruandassa. Suomessa jopa Paavo Lipponen pääministerinä ollessaan pyysi anteeksi Suomen viranomaisten sodanaikaisia vääriä tekoja Suomen juutalaisyhteisöltä.
    Esikuvia siis on.

    2. Toinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on edellistä (maallista anteeksipyyntöä) vaikeampi asia, sillä se koskee koko herätysliikkeen ”substanssia”, toisin sanoen sen olemassaolon perusteita.

    Koko uskonyhteisön johtohan meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä henki-, pakkorippi- ja väärän huoneenhallituksen oppi.

    Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.

    Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien täälläkin ilmiselvät tositapahtumat kiistäviä keskustelijoiden sinänsä ymmärrettäviä ja nhimillisiä toiveita. Tämä asia ei jää pois keskustelusta ennen kuin tämä on hoidettu.

    Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin.

    Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.

    Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.

    Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.

    Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.

    "Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
    Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:37-39.)

    Pitkästä kommentistasi huolimatta et ymmärtänyt aloitusviestiäni?

    Äänestä

  • Vulgata kirjoitti:

    Vai ei sitä anteeksipyynnön tarvetta ole helppoa ymmärtää? Ei vaikka itse kuuluu kristillisyyteen joka julistaa anteeksipyytämisen ja –saamisen merkitystä...

    Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tasosta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.

    1. Ensimmäinen näkökulma on maallisen organisaation väärtinkäytökset: nöäyryyttävä ja asiaton hengellistä väkivaltaa käyttävä menettely yhteisön jäseniä ja sen edustaman uskonnollisen liikkeen kannattajia kohtaan. (Kaikki väärästä menettelystä kärsimään joutuneet eivät olleet ry-jäseniä.)

    Näin ei yksinkertaisesti ole Suomessa minkään järjestön lupa toimia. On pidettävä erittäin hämmästyttävänä että kristittynä itseään pitävä henkilö ei tätä tunnu ymmärtävän.

    SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joiden toiminnasta vastaavat valitut luottamushenkilöt ja joita sitovat voimassa oleva yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Tässä suhteessa uskonnollisella järjestöllä ei ole erivapautta rikkoa hyväksyttäviä menettelytapoja.

    Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.

    Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset vanhojen ihmisten nöyryyttämisestä, yksityisten asioiden julkisesta ja häpäisevästä käsittelystä jne. ovat varsin yhdenmukaisia. Jo se että kokouksia pidettiin myöhään yöhän lukittujen ovien takana kertoo että ihan kohdallaan eivät olelet kokouksista vastanneiden henkiliden ajatukset. Niin ei ole koskaan ollut tapana kristillisyydessä toimia. Ei uskovaisen ole tarvinnut olla hurmahenkinen, ei muullin mutta hoitokokoukset edustivat pimeää hurmahenkisyyttä.

    Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa täysin epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.

    Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut. Hän on pitänyt julkisen tukimuksen käynnistämistä näistä asioista hyvin tarpeellisena.

    Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme aivan normaali ja asianmukainen käytäntö. Tätä nimitetään nykyään yhteiskuntavastuuksi. Se koskee niin yhdityksiä, julkista vaataa kuin yrityksiäkin.

    Kun tämä puoli asiasta hoidetaan, siihen ulkopuolisten puheet loppuvat ennen pitkää.

    Esimerkkejä tästä menettelystä eli yhteiskuntavastuun kantamisesta on ihan viime aikoinakin noussut esiin.

    Esimerkiksi Kotimaa-lehti pyysi aivan hiljattain anteeksi kollektiivisesti historiassaan esiintyneitä vääryä asenteellisuuksia ja kirjoituksia, joihin lehdessä oli syyllistytty 30-luvulla ja sodan aikana. Katolilaisen kirkkokunnan piirissä kautta läntisen maailman ovat yksittäiset kansalliset ja alueelliset kirkot käynnistäneet julkisia sovitteluprosesseja yhteisöilleen, koska niiden papit ja piispat ovat vuosikymmeniä aiheuttaneet kärsimystä tuhansille lapsille seksuaalisella hyväksikäytöllä. Tämä tietenkin asian normaalin rikosoikeudellisen prosessin lisäksi. Sodissa aiheutettuja, vastoin kansainvälistä lainsäädäntöä tehtyjä hirmutekoja on viime aikoihin asti soviteltu selvityksin ja kollektiivisin anteeksipyynnöin. Etelä-Afrikassa toimi apartheidin väkivaltaisuuksia selvitellyt ja sovintoprosessia hoitanut totuuskomissio kymmenen vuotta. Nyt vastaavantapainen prosessi on käynnissä Ruandassa. Suomessa jopa Paavo Lipponen pääministerinä ollessaan pyysi anteeksi Suomen viranomaisten sodanaikaisia vääriä tekoja Suomen juutalaisyhteisöltä.
    Esikuvia siis on.

    2. Toinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on edellistä (maallista anteeksipyyntöä) vaikeampi asia, sillä se koskee koko herätysliikkeen ”substanssia”, toisin sanoen sen olemassaolon perusteita.

    Koko uskonyhteisön johtohan meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä henki-, pakkorippi- ja väärän huoneenhallituksen oppi.

    Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.

    Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien täälläkin ilmiselvät tositapahtumat kiistäviä keskustelijoiden sinänsä ymmärrettäviä ja nhimillisiä toiveita. Tämä asia ei jää pois keskustelusta ennen kuin tämä on hoidettu.

    Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin.

    Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.

    Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.

    Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.

    Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.

    "Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
    Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:37-39.)

    Totuuden tuojilla on aina sylkijät vastassa. Kukaan ei ole profeetta omalla maalla.

    Hyvä että jaksat tuoda esille noin pitkiä ja perusteellisesti perusteltuja asioita. Itselleni nämä asiat ovat kirkastuneet aivan samansisältöisesti kuin sinullekkin. Olen myös julkituonut näkemyksiäni.

    Opillinen harhautuminen televisioasiassa pitäisi avata kaikkien tajunnan.

    Jos esitetään kysymys: Voidaanko ihmiseltä evätä taivaspaikka sen perusteella että hän omistaa teknisen laitteen? Vanhoillislestadiolaisuudessa -70 luvulla vastaus oli kyllä.
    Nyt meillä kaikilla internetin käyttäjillä on netti-tv teknisenä laitteena saatavilla, kunhan vain käytämme ja meitä ei sidota tänäpäivänä syntiin.

    Ollaan valtavan suuren asian edessä, niin suuren että johtajamme ja suurin osa vl-kansasta kieltää todellisuuden tässä asiassa. (pahimmat ongelmat ihmismielessä aiheuttavat kieltorektion: kidutetut ja insestin uhrit usein kieltävät mielessään tapahtumat, suojellakseen itseään, todellisuus on liian karmea)

    Todellisuus -70 luvulla. Hoitomiehet jättivät saatanan haltuun ilman mitään raamatullisia perusteita suuret joukot ihmisiä.
    Ei tämä ole mennyt ohi Jumalalta, kyllä Hän on nähnyt tapahtumat. Nyt on monessa suhteessa Jumalan aika, ei Jumala anna sanaansa vallanväärinkäyttäjien puhdetöihin, kiveä kiven päälle ei näytä jäävän näissä talkoissa, totuus tulee esille nuoremman sukupolven voimin.

    Mooseksen johtamana kansa pääsi perille luvattuun maahan, kun varttui uusi sukupolvi.
    Herran tiet ovat tutkimattomat.

    Äänestä

  • oulun vl kirjoitti:

    Totuuden tuojilla on aina sylkijät vastassa. Kukaan ei ole profeetta omalla maalla.

    Hyvä että jaksat tuoda esille noin pitkiä ja perusteellisesti perusteltuja asioita. Itselleni nämä asiat ovat kirkastuneet aivan samansisältöisesti kuin sinullekkin. Olen myös julkituonut näkemyksiäni.

    Opillinen harhautuminen televisioasiassa pitäisi avata kaikkien tajunnan.

    Jos esitetään kysymys: Voidaanko ihmiseltä evätä taivaspaikka sen perusteella että hän omistaa teknisen laitteen? Vanhoillislestadiolaisuudessa -70 luvulla vastaus oli kyllä.
    Nyt meillä kaikilla internetin käyttäjillä on netti-tv teknisenä laitteena saatavilla, kunhan vain käytämme ja meitä ei sidota tänäpäivänä syntiin.

    Ollaan valtavan suuren asian edessä, niin suuren että johtajamme ja suurin osa vl-kansasta kieltää todellisuuden tässä asiassa. (pahimmat ongelmat ihmismielessä aiheuttavat kieltorektion: kidutetut ja insestin uhrit usein kieltävät mielessään tapahtumat, suojellakseen itseään, todellisuus on liian karmea)

    Todellisuus -70 luvulla. Hoitomiehet jättivät saatanan haltuun ilman mitään raamatullisia perusteita suuret joukot ihmisiä.
    Ei tämä ole mennyt ohi Jumalalta, kyllä Hän on nähnyt tapahtumat. Nyt on monessa suhteessa Jumalan aika, ei Jumala anna sanaansa vallanväärinkäyttäjien puhdetöihin, kiveä kiven päälle ei näytä jäävän näissä talkoissa, totuus tulee esille nuoremman sukupolven voimin.

    Mooseksen johtamana kansa pääsi perille luvattuun maahan, kun varttui uusi sukupolvi.
    Herran tiet ovat tutkimattomat.

    Kysyin ihan siksikin kun oma nimimerkkisi on vl.
    Tai oletko erotettu, haluten kuitenkin pitää entisen uskon nimen.

    Äänestä

  • helvettiin kirjoitti:

    Kysyin ihan siksikin kun oma nimimerkkisi on vl.
    Tai oletko erotettu, haluten kuitenkin pitää entisen uskon nimen.

    On täysin asiatonta että puutut yksityisen keskustelijan persoonaan ja henkilökohtaiseen vakaumukseen kun se ei ole keskustelun aihe.

    Susittelemme että opettelisit järkevän ja asiallisen keskustelun tavat. :-)

    Äänestä

  • Albert kirjoitti:

    Niin kauan kun SRK jatkaa salailun ja kiistämisen jukuripäisellä linjallaan, asiasta käydään keskusteluja.

    Odotamme anteeksipyyntöä ihmisten epäinhimillisestä kohtelusta.

    taivaaseen? Ei autuuta sinua toisten anteeksipyynnöt, jokainen tekee tilin ihan henkilökohtaisesti.

    Kukaan ei pääse Taivaaseen joukko oppiin turvaten, eikä ne kärsimykset joihin olet joutunut, auta sinua viimeisenä päivänä, vaan se sielun tila missä silloin olet kun täältä lähdet. Onko synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Ei se onko sinulta anteeksi pyydetty tai ei.

    Kannattaisi katsoa sitä omaa sielun tilaa, onko usko Jumalan tahdon jälkeen ja Pyhän Hengen sinetti oikean uskon tunnusmerkkinä.

    Äänestä

  • sinulle tie kirjoitti:

    taivaaseen? Ei autuuta sinua toisten anteeksipyynnöt, jokainen tekee tilin ihan henkilökohtaisesti.

    Kukaan ei pääse Taivaaseen joukko oppiin turvaten, eikä ne kärsimykset joihin olet joutunut, auta sinua viimeisenä päivänä, vaan se sielun tila missä silloin olet kun täältä lähdet. Onko synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Ei se onko sinulta anteeksi pyydetty tai ei.

    Kannattaisi katsoa sitä omaa sielun tilaa, onko usko Jumalan tahdon jälkeen ja Pyhän Hengen sinetti oikean uskon tunnusmerkkinä.

    Väittääkö hän kirjoituksissaan, että hän pääsee taivaaseen kun SRK:n rikokset on hoidettu kuntoon?

    Hän ei todellakaan väitä, että hänen autuutensa olisi siitä kiinni. Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia kun tuollaisen käsityksen sait? Silloin eivät valitettavasti auta minunkaan selitykseni:(

    Yritänpä kuitenkin:

    Hän ei todellakaan usko joukko-oppiin, niin kuin sinä. Sehän on juuri yksi vl-liikkeen harhaopeista se joukko-oppi: "kun sinä tässä joukossa vaellat, niin varmasti taivaaseen pääset. Tämän joukon ulkopuolella ei ole pelastusta".

    Hänen kirjoituksistaan olen sen verran saanut selkoa, että hän uskoo edelleen syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden, mutta ei kaipaa siihen väliin ketään vl-ihmistä. Hän on siis jo omat asiansa hoitanut.

    Mutta sinä, joka sanot toista uskovaista epäuskoiseksi ja kehoittelet parannukseen, miten on oma laitasi? Uskotko sinäkin tunkion päältä muiden SRK:een uskovien tavoin ja kiellät kaivelemasta SRK:n tunkiota, ettet tukehtuisi siihen mädän lemuun, mikä sieltä pullahtaa esiin?

    Äänestä

  • Debora kirjoitti:

    Väittääkö hän kirjoituksissaan, että hän pääsee taivaaseen kun SRK:n rikokset on hoidettu kuntoon?

    Hän ei todellakaan väitä, että hänen autuutensa olisi siitä kiinni. Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia kun tuollaisen käsityksen sait? Silloin eivät valitettavasti auta minunkaan selitykseni:(

    Yritänpä kuitenkin:

    Hän ei todellakaan usko joukko-oppiin, niin kuin sinä. Sehän on juuri yksi vl-liikkeen harhaopeista se joukko-oppi: "kun sinä tässä joukossa vaellat, niin varmasti taivaaseen pääset. Tämän joukon ulkopuolella ei ole pelastusta".

    Hänen kirjoituksistaan olen sen verran saanut selkoa, että hän uskoo edelleen syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden, mutta ei kaipaa siihen väliin ketään vl-ihmistä. Hän on siis jo omat asiansa hoitanut.

    Mutta sinä, joka sanot toista uskovaista epäuskoiseksi ja kehoittelet parannukseen, miten on oma laitasi? Uskotko sinäkin tunkion päältä muiden SRK:een uskovien tavoin ja kiellät kaivelemasta SRK:n tunkiota, ettet tukehtuisi siihen mädän lemuun, mikä sieltä pullahtaa esiin?

    joukko oppiin! Enkä sitä paitsi istu tunkion päällä, Minulla ei ole mitään tekemistä hoitokokouksien suhteen, en ole hoitaja enkä hoidettu. Ihan tavallinen armosta uskoja.

    Mutta nämä vuosikausia jatkuvat samat asiat pyörivät täällä. Minkä ihmeen me tavalliset ihmiset teemme niille asioille????

    Luuletteko te,että on mieltäylentävää vuodesta toiseen lukea samoja asioita. Osoittakaa viestinne SRK:n toimistoon,sillä tuskin sen aikaiset hoitajat lukevat tätä palstaa.

    Kuormitatte syyttömiä näillä hoitotaakoilla, me emme ole olleet siinä joukossa!! Ette te saa meidän uskoamme horjutettua koska uskomme on Jumalan lahjaa henkilökohtaisesti annettu. Joukkouskolla ei Taivaaseen pääse, aivan henkilökohtainen usko Jeesuksen sovitustyöhön pelastaa!

    Tämä palsta on tosiaan mennyt vl-ien teilaamispalstaksi.tämä alkaa mennä jo vainojen puolelle. Lynkkaus mieliala ainakin on selvästi havaittavissa

    Äänestä

  • Debora kirjoitti:

    Väittääkö hän kirjoituksissaan, että hän pääsee taivaaseen kun SRK:n rikokset on hoidettu kuntoon?

    Hän ei todellakaan väitä, että hänen autuutensa olisi siitä kiinni. Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia kun tuollaisen käsityksen sait? Silloin eivät valitettavasti auta minunkaan selitykseni:(

    Yritänpä kuitenkin:

    Hän ei todellakaan usko joukko-oppiin, niin kuin sinä. Sehän on juuri yksi vl-liikkeen harhaopeista se joukko-oppi: "kun sinä tässä joukossa vaellat, niin varmasti taivaaseen pääset. Tämän joukon ulkopuolella ei ole pelastusta".

    Hänen kirjoituksistaan olen sen verran saanut selkoa, että hän uskoo edelleen syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden, mutta ei kaipaa siihen väliin ketään vl-ihmistä. Hän on siis jo omat asiansa hoitanut.

    Mutta sinä, joka sanot toista uskovaista epäuskoiseksi ja kehoittelet parannukseen, miten on oma laitasi? Uskotko sinäkin tunkion päältä muiden SRK:een uskovien tavoin ja kiellät kaivelemasta SRK:n tunkiota, ettet tukehtuisi siihen mädän lemuun, mikä sieltä pullahtaa esiin?

    epäuskoinen, miten sait sen näytämään sellaiselta. Yhtälailla sanon itselleni,samat sanat, koska vaikka tänään olisin uskomassa, mutta joutuisin vihollisen pettämäksi ja epäuskoon, niin parannuksen takana olisi minunkin Taivaaseen pääsy.

    Äänestä

  • etten usko kirjoitti:

    joukko oppiin! Enkä sitä paitsi istu tunkion päällä, Minulla ei ole mitään tekemistä hoitokokouksien suhteen, en ole hoitaja enkä hoidettu. Ihan tavallinen armosta uskoja.

    Mutta nämä vuosikausia jatkuvat samat asiat pyörivät täällä. Minkä ihmeen me tavalliset ihmiset teemme niille asioille????

    Luuletteko te,että on mieltäylentävää vuodesta toiseen lukea samoja asioita. Osoittakaa viestinne SRK:n toimistoon,sillä tuskin sen aikaiset hoitajat lukevat tätä palstaa.

    Kuormitatte syyttömiä näillä hoitotaakoilla, me emme ole olleet siinä joukossa!! Ette te saa meidän uskoamme horjutettua koska uskomme on Jumalan lahjaa henkilökohtaisesti annettu. Joukkouskolla ei Taivaaseen pääse, aivan henkilökohtainen usko Jeesuksen sovitustyöhön pelastaa!

    Tämä palsta on tosiaan mennyt vl-ien teilaamispalstaksi.tämä alkaa mennä jo vainojen puolelle. Lynkkaus mieliala ainakin on selvästi havaittavissa

    "Minkä ihmeen me tavalliset ihmiset teemme niille asioille".
    Sepä siinä juuri kummastuttaakin. Ainoa taitaa olla se oliko se nyt Leena Huovinen joka on ottanut yhteyttä ainakin yhteen "asianoosaoseen", Joka nykyään taitaaa olla jo niin iäkäs ettei ole toiminnassa mitenkään enää mukana.

    Äänestä

  • etten usko kirjoitti:

    joukko oppiin! Enkä sitä paitsi istu tunkion päällä, Minulla ei ole mitään tekemistä hoitokokouksien suhteen, en ole hoitaja enkä hoidettu. Ihan tavallinen armosta uskoja.

    Mutta nämä vuosikausia jatkuvat samat asiat pyörivät täällä. Minkä ihmeen me tavalliset ihmiset teemme niille asioille????

    Luuletteko te,että on mieltäylentävää vuodesta toiseen lukea samoja asioita. Osoittakaa viestinne SRK:n toimistoon,sillä tuskin sen aikaiset hoitajat lukevat tätä palstaa.

    Kuormitatte syyttömiä näillä hoitotaakoilla, me emme ole olleet siinä joukossa!! Ette te saa meidän uskoamme horjutettua koska uskomme on Jumalan lahjaa henkilökohtaisesti annettu. Joukkouskolla ei Taivaaseen pääse, aivan henkilökohtainen usko Jeesuksen sovitustyöhön pelastaa!

    Tämä palsta on tosiaan mennyt vl-ien teilaamispalstaksi.tämä alkaa mennä jo vainojen puolelle. Lynkkaus mieliala ainakin on selvästi havaittavissa

    Me pois potkitut olemme sikäli heikossa asemassa, ettei meitä uskota SRK:n toimistossa enempää kuin Päivämiehen toimituksessakaan.

    Mutta jos kaltaisesi ilmeisen nuori vl keskustelee toisten vl:ien kanssa ja päättää, että tämä TEIDÄN OMAA liikettänne koskeva asia on saatava selväksi ja synnit korjatuiksi, niin te voitte paljon. Te voitte yhdessä kirjoittaa SRK:lle esimerkiksi kokousaloitteen suviseurojen yhteydessä pidettävään kokoukseen. Sitten se tulisi käsitellyksi ja me muut saisimme tuoreen kannanoton, miten siihen suhtaudutaan.

    Mutta epäilen kuitenkin, että pelkäät itse SRK:ta niin paljon, ettet edes kuvittele tekeväsi tällaista. Tiedän erään nuorenpuoleisen vl-papin saaneen näistä asioista painavaa tekstiä pyynnöllä, että hän esittäisi sen SRK:n vuosikokouksessa, koska oli sinne valittujen edustajien joukossa. Hän luki sen ja pudisteli päätään ja sanoi, ettei hän uskalla sitä esittää...

    Äänestä

  • sinulle tie kirjoitti:

    taivaaseen? Ei autuuta sinua toisten anteeksipyynnöt, jokainen tekee tilin ihan henkilökohtaisesti.

    Kukaan ei pääse Taivaaseen joukko oppiin turvaten, eikä ne kärsimykset joihin olet joutunut, auta sinua viimeisenä päivänä, vaan se sielun tila missä silloin olet kun täältä lähdet. Onko synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Ei se onko sinulta anteeksi pyydetty tai ei.

    Kannattaisi katsoa sitä omaa sielun tilaa, onko usko Jumalan tahdon jälkeen ja Pyhän Hengen sinetti oikean uskon tunnusmerkkinä.

    Olen kertonut, että SRK on velvollinen pyytämään anteeksi väärin kohtelemiltaan.

    Minun autuuteni ei ole kenenkään anteeksipyynnöstä kiinni, sellaista en ole väittänytkään. Minulla on hyvä omatunto ja rauha Jumalan kanssa, se riittää itselleni. Se ei silti estä minua puhumasta "vähimpien veljieni" puolesta.

    Äänestä

  • Debora kirjoitti:

    Kirjoitat, Vulgata, ihan niinkuin olisin itse halunnut kirjoittaa, mutta minulla ei ole taitoa.

    Ei voi muuta kuin kiittää siitä, että viitsit kirjoitella tänne ja tuoda oman oikean näkemyksesi meidän muidenkin hyväksi ja kaikkien nähtäville.

    Kiitos, Jumalan siunausta sinulle ja toimillesi:)

    "Ei voi muuta kuin kiittää siitä, että viitsit kirjoitella tänne ja tuoda oman oikean näkemyksesi (...)"

    Pyytäisin kaikkia mediakriittisiä lukioita kiinnittämään eritysesti huomiota sanoihin "OIKEAN näkemyksesi". Joidenkin mielestä on kahdenlaisia näkemyksiä OIKEA näkemys ja TOISEN näkemys...

    Äänestä

  • heh kirjoitti:

    "Ei voi muuta kuin kiittää siitä, että viitsit kirjoitella tänne ja tuoda oman oikean näkemyksesi (...)"

    Pyytäisin kaikkia mediakriittisiä lukioita kiinnittämään eritysesti huomiota sanoihin "OIKEAN näkemyksesi". Joidenkin mielestä on kahdenlaisia näkemyksiä OIKEA näkemys ja TOISEN näkemys...

    Pyytäisin kaikkia mediakriittisiä lukijoita kiinnittämään erityisesti huomiota siihen, miten vl-herätysliike opettaa lukuisia Raamatun vastaisia valheoppeja. Raamattu on siirretty syrjään rauhanyhdistyksillä ja tilalle on otettu kokoelma Oulun oppeja ja sääntöjä.
    Näiden perillemenoa vahvistetaan voimakkaalla ihmisten pelottelulla. Vrt. hoitokokoukset.

    Äänestä

  • Aloituksessasi on hyvä näkökulma, olen samaa mieltä kanssasi, kuten tässä viestissäsi myös.

    Jos otan esimerkiksi tuon Sirkan tilanteen.
    Hänet on kait "ns.erotettu." Hän on sen tilanteen vanki, tietoisesti, tai tietämättään. syistä en tiedä, mutta hänen kirjoituksistaa esimerkiksi ei kuvastu uskovaisena olemisen vapaus. Ei ole vapaa, sellainen tunne tulee.

    Äänestä

  • Mielipidepoliisi. kirjoitti:

    On täysin asiatonta että puutut yksityisen keskustelijan persoonaan ja henkilökohtaiseen vakaumukseen kun se ei ole keskustelun aihe.

    Susittelemme että opettelisit järkevän ja asiallisen keskustelun tavat. :-)

    ...kysymyksen. Minusta SRK otti uuden , hyvän näkökulman tänne keskusteluun.
    Itse olen myös Oulun vl, mutta en voi ollenkaan yhtyä tuohon "oulun vl"-nimimerkin mielipiteeseen, jonka hän tuossa aiemmin esitti.

    Äänestä

  • HEH kirjoitti:

    Pyytäisin kaikkia mediakriittisiä lukijoita kiinnittämään erityisesti huomiota siihen, miten vl-herätysliike opettaa lukuisia Raamatun vastaisia valheoppeja. Raamattu on siirretty syrjään rauhanyhdistyksillä ja tilalle on otettu kokoelma Oulun oppeja ja sääntöjä.
    Näiden perillemenoa vahvistetaan voimakkaalla ihmisten pelottelulla. Vrt. hoitokokoukset.

    kuuntelemaan Raamatusta luettua Jumalan sanaa, eläkä anna vääristeleviä lausuntoja vl-uskovaisista. Pelkoa emme tunne muuta kuin Jumalaa kohtaan!

    Äänestä

  • heh kirjoitti:

    "Ei voi muuta kuin kiittää siitä, että viitsit kirjoitella tänne ja tuoda oman oikean näkemyksesi (...)"

    Pyytäisin kaikkia mediakriittisiä lukioita kiinnittämään eritysesti huomiota sanoihin "OIKEAN näkemyksesi". Joidenkin mielestä on kahdenlaisia näkemyksiä OIKEA näkemys ja TOISEN näkemys...

    Entäpä oma OIKEA TOISEN näkemyksesi tästä asiasta?

    Mikä tässä muuten sinua naurattaa, en oikein ymmärrä?

    Äänestä

  • joku vain kirjoitti:

    Entäpä oma OIKEA TOISEN näkemyksesi tästä asiasta?

    Mikä tässä muuten sinua naurattaa, en oikein ymmärrä?

    "Entäpä oma OIKEA TOISEN näkemyksesi tästä asiasta?"

    Oman näkemykseni olen jo tuonut useasti esille tällä palstalla, joten ei siitä sen enempää. En kuitenkaan väitä, että oma näkemykseni olisi oikea tai edes yhtään parempi.

    "Mikä tässä muuten sinua naurattaa, en oikein ymmärrä?"

    Minua naurattaa se, että näkemys on epäilemättä "oikea" silloin kun se vastaa omia asenteita ja ennakkoluuloja... ;)

    Äänestä

viestiäni siltä näyttää.Tarkoitus ei ollut siitä olivatko hoitomiesten toimet oikeita vai vääriä.Vaan yksistään sidottujen tunnoista tänä päivänä.

Onko siis vanhurskaus rauha ja ilo Pyhässä Hengessä, omakohtaista tuntemusta tänä päivänä.Kuten uskovaisella pitäisi olla.

Nämä elementit kun sydämellään omistaa, viis välittää menneistä.Etenkin kun sen on saavuttanut niiden kokousten seurauksena.

Äänestä
  • Niin että vääryyksiä sopii tehdä kunhan huomaa asettautua vallankäyttäjien puolelle.

    Onhan se tuokin varmaan ihmiselle mukava olotila mutta sillä ei ole mitään tekemistä rehellisen kristillisyyden kanssa.

    Äänestä

  • Mies seurapenkistä kirjoitti:

    Niin että vääryyksiä sopii tehdä kunhan huomaa asettautua vallankäyttäjien puolelle.

    Onhan se tuokin varmaan ihmiselle mukava olotila mutta sillä ei ole mitään tekemistä rehellisen kristillisyyden kanssa.

    Kuten olen teroittanutkin. Tarkkastele sinäkin asia niin kuin sen esitin. Eikä Hoitomiesten ja hoitajien väärin/oikein, menettely näkökulmasta.

    Äänestä

Sinähän taidat ollakin oikea silmänkääntäjä-taikuri.

Pidät hoitokokousten hengellistä terroria ja yökokouksissa katkottuja ihmissuhteita "onnenpotkuna".

Sinun mielestäsi siis sillä tavalla on lupa toimia.

???

Äänestä
  • Tai et ymmärtänyt sinäkään. Tässä ei olekkaan kysymys onko oikei vai väärin toimittu, vaan siitä onko erotetuilla tarvetta tingata vielä anteeksipyyntöä. Kun rauha on viimein saavutettu omalletunnolle jota ei aiemmin ole ollutkaan.

    Äänestä

  • SRK kirjoitti:

    Tai et ymmärtänyt sinäkään. Tässä ei olekkaan kysymys onko oikei vai väärin toimittu, vaan siitä onko erotetuilla tarvetta tingata vielä anteeksipyyntöä. Kun rauha on viimein saavutettu omalletunnolle jota ei aiemmin ole ollutkaan.

    Eihän siitä ole kyse onko yksittäiselläe erotetulla itsellään henkilökohtainen sielunrauha, se on jokaisen yksityisasia.

    Mutta julkisen yhteisön ei ole lupa toimia väärin. Siksi siltä on jokaisen lupa ja kuuluukin edellyttää vääryyksien tutkimista ja korjaamista, ihan siitä riippumatta onko meillä itse kullakikn millainen sieluntila ja uskonkäsitys hyvänsä. Jo yleisen moraalin kannalta on SRTK:n selvitettävä väärinkäytökset. Sitä sopii vaatia ihan kenen hyvänsä tässä maassa, ihan sillä perusteella että vääryyttä ei pidä suvaita.

    Aivan kuten pidämme tärkeänä että Ruandan ihmisoikeusrikkomukset selvitetään, vaikak ei meillä ole henkilökohtaista suhdetta vääryyttä kärsineisiin.

    Onko sinulle kokonaan vieras sellainen ajatus että me olemme tässä maassa moraalisesti vastuussa asioista? Me kaikki olemme vastuussa toisistamme laajassa mielessä? Jopa ne joita kkärsimys ja vääryydet eivät suoranaisesti henkilökohtaisesti koske?

    Erikoista, kovasti erikoista kristityltä moinen välinpitämätön asenteesi.

    Äänestä

  • Klapill' päähä lyäty kirjoitti:

    Eihän siitä ole kyse onko yksittäiselläe erotetulla itsellään henkilökohtainen sielunrauha, se on jokaisen yksityisasia.

    Mutta julkisen yhteisön ei ole lupa toimia väärin. Siksi siltä on jokaisen lupa ja kuuluukin edellyttää vääryyksien tutkimista ja korjaamista, ihan siitä riippumatta onko meillä itse kullakikn millainen sieluntila ja uskonkäsitys hyvänsä. Jo yleisen moraalin kannalta on SRTK:n selvitettävä väärinkäytökset. Sitä sopii vaatia ihan kenen hyvänsä tässä maassa, ihan sillä perusteella että vääryyttä ei pidä suvaita.

    Aivan kuten pidämme tärkeänä että Ruandan ihmisoikeusrikkomukset selvitetään, vaikak ei meillä ole henkilökohtaista suhdetta vääryyttä kärsineisiin.

    Onko sinulle kokonaan vieras sellainen ajatus että me olemme tässä maassa moraalisesti vastuussa asioista? Me kaikki olemme vastuussa toisistamme laajassa mielessä? Jopa ne joita kkärsimys ja vääryydet eivät suoranaisesti henkilökohtaisesti koske?

    Erikoista, kovasti erikoista kristityltä moinen välinpitämätön asenteesi.

    Jos itse olisin kyseisesä asiassa ja tilanteessa hyvällä omallatunnolla omassa uskossani kotona. Niin tuskin olisi mitään tarvetta ja halua nähdä ovella koputtelemassa anteeksipyytäjiä sisään.

    Äänestä

  • SRK kirjoitti:

    Jos itse olisin kyseisesä asiassa ja tilanteessa hyvällä omallatunnolla omassa uskossani kotona. Niin tuskin olisi mitään tarvetta ja halua nähdä ovella koputtelemassa anteeksipyytäjiä sisään.

    Mutta ei nyt vetäisi ovea nenän edestä kiinnikkään, kun sellaisella asialla ovat. Mutta itseä ei sillälailla asia merkkaa mitään.

    Äänestä

  • SRK kirjoitti:

    Jos itse olisin kyseisesä asiassa ja tilanteessa hyvällä omallatunnolla omassa uskossani kotona. Niin tuskin olisi mitään tarvetta ja halua nähdä ovella koputtelemassa anteeksipyytäjiä sisään.

    On Jumalan rauha sydämessään, mutta kuitenkin tietää vääryyttä tapahtuneen, niin miten ihmeessä niistä vääryyksistä voi hyvällä omallatunnolla vaieta, ja pysytellä vain tyytyväisenä kotona?

    Eikö uskovaisella ihmisellä nimenomaan ole huoli lähimmäisistään eikä itsestään? Täytyyhän ne vääryydet tuoda totuuden nimissä esille, ettei vastaava pääse tapahtumaan, ja ne väärintekijätkin saisivat mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi ja rauhan sydämeensä jos osaisivat vääryyksiä aidosti katua. Sekä myös he jotka edelleen kärsivät niistä hoitokokuksista vl-liikkeessä saisivat selvyyden sille mistä ne julmuudet johtuivat ja voisivat unohtaa pelon uskossaan joka sitä varjostaa.

    Sehän olisi varmasti uskovaiselle ihmiselle ilon päivä kun hän kuulisi anteeksipyynnön väärintekijöiltä, niin silloin tietäisi että hekin saavat vääryytensä anteeksi kun huomasivat tekonsa vääräksi eivätkä aiheuta enään pelkoa muissa uskovaisissa vaan vapauttavat ihmiset pelosta.

    Nämä jotka toivovat SRK:lta anteeksipyyntöä, toivovat sitä tuskin itselleen. He toivovat että anteeksipyyntö tavoittaisi kaikki ihmiset jotka ovat vääryyttä kokeneet, ja heidänkin elämänsä siten helpottuisi, näitä jotka kärsivät hoitokokousajoista on edelleenkin vl-uskovaisina, ja pelkäävät millon mitäkin ilmiantoa.

    Äänestä

  • Emmalia. kirjoitti:

    On Jumalan rauha sydämessään, mutta kuitenkin tietää vääryyttä tapahtuneen, niin miten ihmeessä niistä vääryyksistä voi hyvällä omallatunnolla vaieta, ja pysytellä vain tyytyväisenä kotona?

    Eikö uskovaisella ihmisellä nimenomaan ole huoli lähimmäisistään eikä itsestään? Täytyyhän ne vääryydet tuoda totuuden nimissä esille, ettei vastaava pääse tapahtumaan, ja ne väärintekijätkin saisivat mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi ja rauhan sydämeensä jos osaisivat vääryyksiä aidosti katua. Sekä myös he jotka edelleen kärsivät niistä hoitokokuksista vl-liikkeessä saisivat selvyyden sille mistä ne julmuudet johtuivat ja voisivat unohtaa pelon uskossaan joka sitä varjostaa.

    Sehän olisi varmasti uskovaiselle ihmiselle ilon päivä kun hän kuulisi anteeksipyynnön väärintekijöiltä, niin silloin tietäisi että hekin saavat vääryytensä anteeksi kun huomasivat tekonsa vääräksi eivätkä aiheuta enään pelkoa muissa uskovaisissa vaan vapauttavat ihmiset pelosta.

    Nämä jotka toivovat SRK:lta anteeksipyyntöä, toivovat sitä tuskin itselleen. He toivovat että anteeksipyyntö tavoittaisi kaikki ihmiset jotka ovat vääryyttä kokeneet, ja heidänkin elämänsä siten helpottuisi, näitä jotka kärsivät hoitokokousajoista on edelleenkin vl-uskovaisina, ja pelkäävät millon mitäkin ilmiantoa.

    inhimillisistä piirteistämme, joka vl-porukassa näyttää unohtuneen (usealtakin kantilta tarkasteltuna), täällä meitä anteeksipyyntöä kannattavia pilkataan siitä, että saatamme pyytää sitä toisten puolesta. Itsekkyys ei ole vl-piirien ulkopuolella edes hyve, me voimme olla myös niiden puolella jotka eivät itse osaa asiaansa tuoda julki.

    Se mitä jouduimme pakon edessä näkemään ja kokemaan, ei ole Jumalasta vaan saatanasta, eikä se hyssyttelemällä ja salailemalla mihinkään poistu.

    Äänestä

  • Albert kirjoitti:

    inhimillisistä piirteistämme, joka vl-porukassa näyttää unohtuneen (usealtakin kantilta tarkasteltuna), täällä meitä anteeksipyyntöä kannattavia pilkataan siitä, että saatamme pyytää sitä toisten puolesta. Itsekkyys ei ole vl-piirien ulkopuolella edes hyve, me voimme olla myös niiden puolella jotka eivät itse osaa asiaansa tuoda julki.

    Se mitä jouduimme pakon edessä näkemään ja kokemaan, ei ole Jumalasta vaan saatanasta, eikä se hyssyttelemällä ja salailemalla mihinkään poistu.

    Vl-piireissä pönkätty draaman katsomisen kielto näivettää jäsenten empatiakyvyn kehittymisen mahdollisuudet. Lapsesta asti totutaan vain eleettömään puheeseen. Ei opita samastumaan toisen ihmisen tilanteeseen. Ei pystytä edes lähestymään tiivistelmää -Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille- kuin omasta ahtaasta näkökulmasta.

    Kurssin tarkistuksen paikka, sanoisin!

    Äänestä

  • Emmalia. kirjoitti:

    On Jumalan rauha sydämessään, mutta kuitenkin tietää vääryyttä tapahtuneen, niin miten ihmeessä niistä vääryyksistä voi hyvällä omallatunnolla vaieta, ja pysytellä vain tyytyväisenä kotona?

    Eikö uskovaisella ihmisellä nimenomaan ole huoli lähimmäisistään eikä itsestään? Täytyyhän ne vääryydet tuoda totuuden nimissä esille, ettei vastaava pääse tapahtumaan, ja ne väärintekijätkin saisivat mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi ja rauhan sydämeensä jos osaisivat vääryyksiä aidosti katua. Sekä myös he jotka edelleen kärsivät niistä hoitokokuksista vl-liikkeessä saisivat selvyyden sille mistä ne julmuudet johtuivat ja voisivat unohtaa pelon uskossaan joka sitä varjostaa.

    Sehän olisi varmasti uskovaiselle ihmiselle ilon päivä kun hän kuulisi anteeksipyynnön väärintekijöiltä, niin silloin tietäisi että hekin saavat vääryytensä anteeksi kun huomasivat tekonsa vääräksi eivätkä aiheuta enään pelkoa muissa uskovaisissa vaan vapauttavat ihmiset pelosta.

    Nämä jotka toivovat SRK:lta anteeksipyyntöä, toivovat sitä tuskin itselleen. He toivovat että anteeksipyyntö tavoittaisi kaikki ihmiset jotka ovat vääryyttä kokeneet, ja heidänkin elämänsä siten helpottuisi, näitä jotka kärsivät hoitokokousajoista on edelleenkin vl-uskovaisina, ja pelkäävät millon mitäkin ilmiantoa.

    "Täytyyhän ne vääryydet tuoda totuuden nimissä esille"

    Ihan totta. Täällä "kiistelläänkin" lähinnä siitä, millä tavalla ja missä laajuudessa näitä asioita pitäisi käsitellä.

    Äänestä

  • empatian kehityksen kirjoitti:

    Vl-piireissä pönkätty draaman katsomisen kielto näivettää jäsenten empatiakyvyn kehittymisen mahdollisuudet. Lapsesta asti totutaan vain eleettömään puheeseen. Ei opita samastumaan toisen ihmisen tilanteeseen. Ei pystytä edes lähestymään tiivistelmää -Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille- kuin omasta ahtaasta näkökulmasta.

    Kurssin tarkistuksen paikka, sanoisin!

    "Vl-piireissä pönkätty draaman katsomisen kielto näivettää jäsenten empatiakyvyn kehittymisen mahdollisuudet. Lapsesta asti totutaan vain eleettömään puheeseen. Ei opita samastumaan toisen ihmisen tilanteeseen."

    Tämä menee jo lähelle ykkössijaa sarjassa älyttömimmät väitteet vl-uskosta ;P

    Äänestä

On pahasti jälkijättöistä meuhkata täällä jostain "hoitokokouksista": ettei vain olisi sydämessä kaipuu takaisin isän kotiin, mutta oma ylpeys estää tekemästä niitä "ensimmäisiä töitä".

Äänestä
  • myös minun mieleen ensimmäisenä.

    Äänestä

  • tulee kirjoitti:

    myös minun mieleen ensimmäisenä.

    Kyllä sitä voi ihmiset "ymmärtää" eri tavalla asioita! Minusta pois potkitut vaikuttavat lähinnä helpottuneilta, ettei heidän tarvitse enää elää tuollaisten fariseusten kanssa.

    Äänestä

  • xlms kirjoitti:

    Kyllä sitä voi ihmiset "ymmärtää" eri tavalla asioita! Minusta pois potkitut vaikuttavat lähinnä helpottuneilta, ettei heidän tarvitse enää elää tuollaisten fariseusten kanssa.

    riepottaminen täällä palstalla. Olisitte onnellisia kun olette päässeet eroon tästä joukosta.

    Äänestä

  • xlms kirjoitti:

    Kyllä sitä voi ihmiset "ymmärtää" eri tavalla asioita! Minusta pois potkitut vaikuttavat lähinnä helpottuneilta, ettei heidän tarvitse enää elää tuollaisten fariseusten kanssa.

    mistä muuten virta riittää täälläkin jatkuvaan asian pyörittämiseen?

    Äänestä

Ensiksi haluan sanoa, että minun uskoni ole mikään varjo-vl-usko. Eli olisin siirtänyt vl-palikat eri merkkisinä toiseen paikkaan. Esim. Jumalan valtakunnan rajat olisivat olleet vl-seurakunnan ehdottomat rajat ensin ja sitten nyt ne ovat jossakin muussa kohdin samanlaisina. Rajaten vaikka veeällät pois! Ei niin.

Niistä nimenomaan olen yrittänyt päästä eroon. Juuri ne rönsyt ja vl-perinnäispaketti, johon olin ajautunut uskomaan, ne alkoivat tuntua vääriltä. Se on Jumalan johdatusta, että silmäni avautuivat näkemään sen suunnan, johon vl-seurakunta oli menossa. Eikä se onneksi ole enää meidän sidottujen höpöpuhetta! Suunta oli väärä.

Jos pelastumisen yksinkertaisuus vl-seurakunnassa peittyi kaikkeen henkioppikrääsään, niin on se hyvä asia, että siitä Hengissä selvisi eikä alistunut vaadittunakaan ulkoapäin ohjattavaksi papukaijaksi. Tai sitten kaksinaamaiseksi teeskentelijäksi! Joka puhuu toista ja tekee salaa toista. Tuntematta tunnontuskia tekemisistään. Toki kiinnijääneenä osaa tehdä "parannuksen", jotta voi jatkaa porukassa elämäänsä.

Minä olen herkistynyt vallankäytölle, pinnallisuudelle ja teeskentelylle. Se hyöty erottamisesta on ollut. Lisäksi kohtaan toisen ihmisen ihmisenä, enkä mahdollisena manipuloinnin ja käännyttämisen kohteena.

Äänestä
  • herkistymisessä vallankäytölle. Jouduin pakon edessä näkemään ja kokemaan vl-piireissä ollessani vuosikausien ajan sellaista täysin puolustuskyvyttömiin ihmisiin kohdistettua henkistä julmuutta ja hengellistä väkivaltaa, kovuutta, armottomuutta ja häikäilemättömyyttä, että se jätti itseeni lähtemättömät jäljet.

    Nykyään en voi katsella minkäänlaista sortoa tai vääryyttä heikompaa osapuolta kohtaan puuttumatta siihen. Se hyvä puoli vl-herätysliikkeen epäihmillisyydestä minulle oli. Oikeustajuni toisin sanoen kehittyi ja siitä olen iloinen. Aina tulee hyvä mieli, jos on saanut auttaa ahdistettua.

    Ihan esimerkkinä. Muutaman vuoden sisällä, opiskeluni päätyttyä menin armeijaan, jossa jouduin näkemään vl-piireistä tuttuja epäinhimillisiä vallankäytön piirteitä ja mieleeni muistuivat heti ne julmat hoitokokoukset. Asialliset hommat hoidettiin hyvin, mutta mihinkään simputtamiseen ja nöyryyttämiseen en siellä suostunut... no se onkin kokonaan toinen tarina.

    Äänestä

  • Albert kirjoitti:

    herkistymisessä vallankäytölle. Jouduin pakon edessä näkemään ja kokemaan vl-piireissä ollessani vuosikausien ajan sellaista täysin puolustuskyvyttömiin ihmisiin kohdistettua henkistä julmuutta ja hengellistä väkivaltaa, kovuutta, armottomuutta ja häikäilemättömyyttä, että se jätti itseeni lähtemättömät jäljet.

    Nykyään en voi katsella minkäänlaista sortoa tai vääryyttä heikompaa osapuolta kohtaan puuttumatta siihen. Se hyvä puoli vl-herätysliikkeen epäihmillisyydestä minulle oli. Oikeustajuni toisin sanoen kehittyi ja siitä olen iloinen. Aina tulee hyvä mieli, jos on saanut auttaa ahdistettua.

    Ihan esimerkkinä. Muutaman vuoden sisällä, opiskeluni päätyttyä menin armeijaan, jossa jouduin näkemään vl-piireistä tuttuja epäinhimillisiä vallankäytön piirteitä ja mieleeni muistuivat heti ne julmat hoitokokoukset. Asialliset hommat hoidettiin hyvin, mutta mihinkään simputtamiseen ja nöyryyttämiseen en siellä suostunut... no se onkin kokonaan toinen tarina.

    100 000 vl-herätysliikkeessä mukana olevaa, jotka edelleen ovat vapaaehtoisesti ja omasta halusta liikkeessä mukana? Enempi minä uskon sataatuhatta positiivisesti ajattelevaa nyky-vl:ää kuin muutamaa sinulaistasi negatiivisesti ajattelevaa x-vl:ää. Kerropa vaihteeksi vaikka niistä armeijakokemuksistasi (esim. uskosi näkökulmasta), niin saatais vähän vaihtelua tähän saman levyn pyörittämiseesi...

    Äänestä

  • muut noin kirjoitti:

    100 000 vl-herätysliikkeessä mukana olevaa, jotka edelleen ovat vapaaehtoisesti ja omasta halusta liikkeessä mukana? Enempi minä uskon sataatuhatta positiivisesti ajattelevaa nyky-vl:ää kuin muutamaa sinulaistasi negatiivisesti ajattelevaa x-vl:ää. Kerropa vaihteeksi vaikka niistä armeijakokemuksistasi (esim. uskosi näkökulmasta), niin saatais vähän vaihtelua tähän saman levyn pyörittämiseesi...

    ei sinua kukaan siihen pakota. On paljon kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät kestä negatiivisia asioita vaan kiistämällä ja syrjään työntämällä "poistavat" ne.

    Teille onkin parempi, ettette ota puutu asiaan, jota ette kykene kohtaamaan.

    Äänestä

  • muut noin kirjoitti:

    100 000 vl-herätysliikkeessä mukana olevaa, jotka edelleen ovat vapaaehtoisesti ja omasta halusta liikkeessä mukana? Enempi minä uskon sataatuhatta positiivisesti ajattelevaa nyky-vl:ää kuin muutamaa sinulaistasi negatiivisesti ajattelevaa x-vl:ää. Kerropa vaihteeksi vaikka niistä armeijakokemuksistasi (esim. uskosi näkökulmasta), niin saatais vähän vaihtelua tähän saman levyn pyörittämiseesi...

    Se on totta, että ajattelen negatiivisesti vl-seurakunnan opetuksista ja käytännöistä. Tietysti se negatiivisuus kohdistuu myös niihin ihmisiin, jotka puolustavat noita vl-uskon tulkintoja. Yleensä sellaiseen liittyy lisäksi meidän muiden tuomitseminen ja pahimmillaan irvailu ja pilkkaaminen. Olen törmännyt siihen niin monta kertaa, ettei tarvitse kenenkään luulla minun satuja kertovan. Joskus olen jaksanut ärähtää siihen, mutta monesti olen vaieten kuunnellut.

    Mitä tulee lauman kokoon ja uskottavuuteen sen määrän tähden, en luota sellaiseen lainkaan. Olen toki hämmästyntyt siitä, että noinkin monet ovat olleet kuuliaisia vl-seurakunnan opillisille sekoilulle.

    Se on minulle melkein täysi mysteeri, miksi niin pääsi tapahtumaan. Saa kysyä kuin salapoliisiromaanissa: Kuka hyötyi ja kuinka paljon? Muuten tuollainen hysteria ja henkijahti ei olisi ollut mahdollista.

    Olen sitä täällä kyselemässä. Vastauksia ei vain ole löytynyt. Ne ovat kai jotain salaisuuksia tai niin monen asian yhteenpunottu tekele, ettei siitä saa kukaan selvää. Kuitenkin odotan yhä. Asian ymmärtäminen auttaisi jättämään tuon surullisen ajan taka-alalle. Inhimillinen uteliaisuuskin on vallannut mielen.

    Äänestä

  • Albert kirjoitti:

    herkistymisessä vallankäytölle. Jouduin pakon edessä näkemään ja kokemaan vl-piireissä ollessani vuosikausien ajan sellaista täysin puolustuskyvyttömiin ihmisiin kohdistettua henkistä julmuutta ja hengellistä väkivaltaa, kovuutta, armottomuutta ja häikäilemättömyyttä, että se jätti itseeni lähtemättömät jäljet.

    Nykyään en voi katsella minkäänlaista sortoa tai vääryyttä heikompaa osapuolta kohtaan puuttumatta siihen. Se hyvä puoli vl-herätysliikkeen epäihmillisyydestä minulle oli. Oikeustajuni toisin sanoen kehittyi ja siitä olen iloinen. Aina tulee hyvä mieli, jos on saanut auttaa ahdistettua.

    Ihan esimerkkinä. Muutaman vuoden sisällä, opiskeluni päätyttyä menin armeijaan, jossa jouduin näkemään vl-piireistä tuttuja epäinhimillisiä vallankäytön piirteitä ja mieleeni muistuivat heti ne julmat hoitokokoukset. Asialliset hommat hoidettiin hyvin, mutta mihinkään simputtamiseen ja nöyryyttämiseen en siellä suostunut... no se onkin kokonaan toinen tarina.

    Omanitseni rajat ovat kaiken jälkeen helpommin koettavissa ja siten puolustettavissa.

    Aina on sellaisia ihmisiä, jotka jostakin syystä ovat halukkaita "paimentamaan" muita ja tulemaan toisen reviirille, toisen varpaille. He tulevat muka hyvää tarkoittavina määräilemään, miten minun tulee ajatella, toimia tietyssä tilanteessa. Sitten heillä on hinku nuhdella, kun en totellutkaan.

    Sitten viattomin silmin muistutetaan, että neuvominen pitäisi tapahtua alhaalta päin kannustaen ja nostaen. Niin kuin itsekin olisivat niin tehneet!

    Siinä on pakko luottaa omiin tuntemuksiin. Jos toisen suhtautuminen tuntuu raa'alta ja kovalta, silloin se on sitä! Kyllä Rakkauden tuntee ja se lämmittää omaakin sydäntä.

    Siitä yritän pitää kiinni, ettei itserakkaat ja hengessään röyhkeät saisi minun sisältäni otetta ja aiheuttaisi minulle epävarmuutta ja väärään turvautumista.

    Se on vaikeinta, kun väärän puheen ja opetuksen sekaan laitetaan oikeaa armo-oppia. Siitä tulee sitä sekoitettua evankeliumia, josta Raamattu varoittaa. Jos väärä puhe olisi aina joka kohdin väärää, niin se olisi helppo huomata ja karttaa sitten. Mutta kun ei ole! Siksi tuntuu joskus niin uuvuttavalta....

    Äänestä

  • ..missä on sinun silmissäsi nyt Jumalan seurakunta, kultainen kynttilänjalka, missä näet sen?

    Äänestä

  • nyt. kirjoitti:

    ..missä on sinun silmissäsi nyt Jumalan seurakunta, kultainen kynttilänjalka, missä näet sen?

    ihmissilmin nähdä, ei edes uskonsilmin. Tarkoitan Jumalan valtakunnan rajoja.

    Se ei tule näkyvällä tavalla, sanoo Raamattukin. Eikä se ole siellä tai täällä! Se ei ole mikään Vanhan liiton aikainen, selvä "valittu kansa" tai selvä "Jerusalem" muureineen. Se ei tule niin, että sen tulemista voitaisiin tarkkailla. (Luuk.17:21)

    Se on "Jumalan kuninkuutta", eikä merkitse ihmisen tietämää, paikallista ja alueellista valtakuntaa tai valtapiiriä.

    Se kehoittaa meitä jatkuvaan mielenmuutokseen, parannukseen ja alamaisuuteen sille herruudelle, joka lähestyy ihmistä Jeesuksessa Kristuksessa ja on uskon kautta ihmisen elämässä.

    Jos joku luulee sellaisen näkevänsä tai osaa sen määritellä tarkasti, niin silloin hän on nostanut itsensä Jumalan tasolle.

    Tai vielä pahempi, jos joku alkaa vartioida muureja tai ovea valitakseen mieleisensä tulijat. Siis vain sellaiset, jotka ovat hänelle /heille nöyriä ja alamaisia. Tekevät uskonnolisesti juuri niin kuin muka pitääkin, eli he luulevat tietävänsä tarkkaan Jumalan Tiet ja Tahdon jokaisen kohdalla.

    Äänestä

  • old_profile_16175 kirjoitti:

    ihmissilmin nähdä, ei edes uskonsilmin. Tarkoitan Jumalan valtakunnan rajoja.

    Se ei tule näkyvällä tavalla, sanoo Raamattukin. Eikä se ole siellä tai täällä! Se ei ole mikään Vanhan liiton aikainen, selvä "valittu kansa" tai selvä "Jerusalem" muureineen. Se ei tule niin, että sen tulemista voitaisiin tarkkailla. (Luuk.17:21)

    Se on "Jumalan kuninkuutta", eikä merkitse ihmisen tietämää, paikallista ja alueellista valtakuntaa tai valtapiiriä.

    Se kehoittaa meitä jatkuvaan mielenmuutokseen, parannukseen ja alamaisuuteen sille herruudelle, joka lähestyy ihmistä Jeesuksessa Kristuksessa ja on uskon kautta ihmisen elämässä.

    Jos joku luulee sellaisen näkevänsä tai osaa sen määritellä tarkasti, niin silloin hän on nostanut itsensä Jumalan tasolle.

    Tai vielä pahempi, jos joku alkaa vartioida muureja tai ovea valitakseen mieleisensä tulijat. Siis vain sellaiset, jotka ovat hänelle /heille nöyriä ja alamaisia. Tekevät uskonnolisesti juuri niin kuin muka pitääkin, eli he luulevat tietävänsä tarkkaan Jumalan Tiet ja Tahdon jokaisen kohdalla.

    Kiitos x-vl.

    Itse Taivaan Jumala avaa sinulle Sanaa, ja tässä saa onnellisena vain ottaa vastaan. Kiitollinen mieli täyttää sydämen. Hyvä että olet, x-vl!

    Äänestä

  • Paula..E kirjoitti:

    Kiitos x-vl.

    Itse Taivaan Jumala avaa sinulle Sanaa, ja tässä saa onnellisena vain ottaa vastaan. Kiitollinen mieli täyttää sydämen. Hyvä että olet, x-vl!

    Enpä ajatellut lainkaan kirjoittaessani, lukeeko kukaan tekstiäni. Omaksi lohdukseni hain noita Raamatun paikkoja ja tutkiskelin mielessäni Jumalan valtakunnan olemusta.

    Aihe on minusta erittäin mielenkiintoinen, sillä eksklusiivinen vl-seurakuntaoppi = "vain me"- oppi, tuntuu minusta todella väärältä.

    Siinä on liian hyvä alusta vallankäytölle ja siihen sitä on käytettykin! Jos tuollainen opetus tuottaa tuollaiset seuraamukset, se ei voi olla hyvä ja rakkaudellinen pohja uskolle. Sen varjolla oli esim. 70-luvun hoidot mahdollisia. Se on sinänsä jo väärä tulkinta, mutta vielä pahempi on se, kun sitä käytetään "keppinä ja porkkanana" ihmisten kahlitsemiseen tiettyyn muottiin.

    "Kun vääryys saa vallan, niin Rakkaus monissa kylmenee." Minä olen tuntenut, että tuo opetus aiheutti vl-seurakunnassa monen sydämen jäätymisen. Sitä kautta raaka menettely lähimmäisiä kohtaan ei tuntunut kai enää missään?

    Tuo on selitetty, että meidän valtaan päässyt vääryytemme (esim. synninluvallisuus) kylmensi rakkautemme ns. siioniin! Eli olimme hylänneet sen ensimmäisen rakkauden, joka kohdistuu vl-seurakuntaäitiin, synnyttäjään.

    Raamatussa sanottu rakkaus kohdistuu ihmisellä ensin Jumalaan yli kaiken ja sitten lähimmäiseen ja omaanitseen. Miten tuo on selitettävissä? Vain siten, että vl-seurakunta on rakkauden kohteena pidettävä Jumalan veroisena! Onko se sitten oikeaa tulkintaa? Ei.

    Äänestä

  • Paula..E kirjoitti:

    Kiitos x-vl.

    Itse Taivaan Jumala avaa sinulle Sanaa, ja tässä saa onnellisena vain ottaa vastaan. Kiitollinen mieli täyttää sydämen. Hyvä että olet, x-vl!

    Jumalasta!

    Äänestä

itsellä kunnossa. Ei voi millään ymmärtää sitä mielialaa mikä hoitokokouskeskustelijoissa vallitsee.

Äänestä
  • Onko tärkeintä mielialan haistelu?

    Eihän sellaisesta mitään keskustelua synny!
    Se on toisen leimaamista ja ihan henkilökohtaisella tasolla! Miksi ei voisi keskustella asioista yleisesti?

    Yritän itse välttää vaatimusten ja ehtojen laittamista. Sellainen ei vie eteenpäin, vaan paremminkin saa toisen puolustuskannalle. Tosin syyllistyn siihen monesti. ;(

    Muutos lähtee vain omasta sydämestä!

    Minun oma ongelmani on se, että tavallinen arki veeällien kanssa on niin pinnallisen tuntuista. Tasavertaista ja avointa keskustelua ei meinaa syntyä millään.

    Hoitokokoukset tekivät selvää jälkeä tuolla alueella ja näkyy sen vaikutus varmaan nuoremmissakin.

    Mutta miten muutos on mahdollinen ja mitä on tehtävissä? Sinun mukaasi ei tarvitsekaan tehdä. Pääasiako on, että pysymme erillämme teikäläisistä?

    Äänestä

muistaa, että kuka elävän uskon omaa, niin se näkyy myös uskon hedelmistä joka paikassa, myös palstalla riippumatta siitä, vaikka koko VL-liike olisi menossa mihin vaan tai toimisi miten vaan.

Jotenkin harhaisesti erehdytään luulemaan, että VL-liikkeeseen voi kohdistaa mitä tahansa mustamaalausta ja seuraavassa lauseessa sanotaan olevansa Jumalan lapsia.

Se vain menee niin Raamatun mukaan, että ilman rakkautta kaikki on turhaa.

Äänestä
  • "Jotenkin harhaisesti erehdytään luulemaan, että VL-liikkeeseen voi kohdistaa mitä tahansa mustamaalausta ja seuraavassa lauseessa sanotaan olevansa Jumalan lapsia."

    mitä minä tiedän uskovaisen osoittavan toista uskovaista kohtaan, on se kun sanotaan toiselle uskovaiselle, joka ei satu kuulumaan samaan hengelliseen yhteisöön sanojan kanssa: "Minä menen taivaaseen ja sinä menet helvettiin".

    Näin sanovat vanhoillislestadiolaiset kaikille muille maailman uskovaisille. Tätä mustamaalaamista varten vanhoillislestadiolaisille on pimeyden pensselin antanut itse pimeyden ruhtinas saatana.

    Äänestä

  • Suti kirjoitti:

    "Jotenkin harhaisesti erehdytään luulemaan, että VL-liikkeeseen voi kohdistaa mitä tahansa mustamaalausta ja seuraavassa lauseessa sanotaan olevansa Jumalan lapsia."

    mitä minä tiedän uskovaisen osoittavan toista uskovaista kohtaan, on se kun sanotaan toiselle uskovaiselle, joka ei satu kuulumaan samaan hengelliseen yhteisöön sanojan kanssa: "Minä menen taivaaseen ja sinä menet helvettiin".

    Näin sanovat vanhoillislestadiolaiset kaikille muille maailman uskovaisille. Tätä mustamaalaamista varten vanhoillislestadiolaisille on pimeyden pensselin antanut itse pimeyden ruhtinas saatana.

    luulet, että sinullakin on oikeus toimia miten haluaa?

    Erehdyt ystäväiseni.

    Äänestä

  • Tutkija. kirjoitti:

    luulet, että sinullakin on oikeus toimia miten haluaa?

    Erehdyt ystäväiseni.

    että minä toimin millä tavalla tahansa? Minä arvostelen monen muun tavoin niitä perkeleellisiä harhaoppeja, joita vl-herätysliike opettaa kaikessa röyhkeydessään.

    Äänestä

Kuljin lapsuudestani asti seuroissa Ry:llä, eikä muuta hengellistä kotia tarvinnut etsiäkään. Hoitokokousten myötä 70- luvulla Ry kuitenkin itse muutti oppinsa, enkä siksi voinut enää jatkaa siellä.

Henkioppi ja hoitokokoukset olivat täysin outo ja uusi ilmiö ja hyvin vaikeasti todeksi uskottava, kauhea tapahtumasarja.

Jokainen tekee virheitä, niin yhteisön edustajatkin. Virheitä on kuitenkin mahdollisuus korjata, eikä anteeksiantoa ole milloinkaan edes lupa kieltää.

Rauhanyhdistys SRK:n johdolla ei kuitenkaan missään vaiheessa ole palannut parannuksen kautta takaisin. Jos noin olisi, minäkin sen tietäisin.

Sitomisesta: Hoitokokousten aikaan oli tapana, että ihmisiä "sidottiin synteihinsä". Mutta ueinkaan ei ollut synnistä edes kyse, vaan siitä, jos ei ollut kannattamassa noita SRK:n uusia toimia tms.

Esimerkiksi uudistettavana olevasta laulukirjasta puhuminen (kehumista lukuunottamatta) tulkittiin arvosteluksi "Jumalan valtakuntaa vastaan" ja tällaisessa ihmisessä sanottiin olevan "väärä henki".

Kirjoitit aloittaja "sitomisesta". Näin tehtiin monelle. Minua ei "sidottu", vaan erotettiin Ry:n jäsenyydestä kuulemma tottelemattomuuden takia, koska en osallistunut järjestettyyn kokoukseen. Vuosia jatkunut jahtaaminen loppui mutta yksinäisyys alkoi.

Kuitenkin: "Enempi tulee totella Jumalaa kuin ihmistä."

Äänestä
  • Kerroin jääneeni yksin Ry:stä eron jälkeen. Vaikka yhteisöstä lähtö tulikin ja sitä kautta yksinäisyys, jäi kuitenkin muutama samoihin aikoihin ja samoista syistä erotettu henkilö, mikä helpotti muuten raskasta tilannetta.

    Myös ajalliset velvoitteet lastenhoitoineen pakottivat jaksamaan.

    Tähän päivään Jumala onkin ihmeellisesti auttanut ja varjellut "aljetussa uskossa".
    Netin kautta saatu tieto on ollut todella tärkeää, siitä kiitos kirjoittajille!

    Toivon voimia jokaiselle saman kokeneelle! Jumala ei hylkää lastaan, vaikka ihmiset sen tekisivätkin.

    Äänestä

  • sirkka kirjoitti:

    Kerroin jääneeni yksin Ry:stä eron jälkeen. Vaikka yhteisöstä lähtö tulikin ja sitä kautta yksinäisyys, jäi kuitenkin muutama samoihin aikoihin ja samoista syistä erotettu henkilö, mikä helpotti muuten raskasta tilannetta.

    Myös ajalliset velvoitteet lastenhoitoineen pakottivat jaksamaan.

    Tähän päivään Jumala onkin ihmeellisesti auttanut ja varjellut "aljetussa uskossa".
    Netin kautta saatu tieto on ollut todella tärkeää, siitä kiitos kirjoittajille!

    Toivon voimia jokaiselle saman kokeneelle! Jumala ei hylkää lastaan, vaikka ihmiset sen tekisivätkin.

    On se kummallinen tilanne mielestäni tuo Sirkan kohta. Ihminen jää yksin "uskomaan." Se on outo tilanne. Lähellä olevat varmaan tuntee paremmin...

    Äänestä

  • Ihmettelijä... kirjoitti:

    On se kummallinen tilanne mielestäni tuo Sirkan kohta. Ihminen jää yksin "uskomaan." Se on outo tilanne. Lähellä olevat varmaan tuntee paremmin...

    Ry:lle jäämiseen, ei ollut muuta mahdollisuutta. Miksihän tämä on sinusta niin vaikea käsittää ?

    Voisitko selventää tai kysellä jotain tarkemmin?
    T. sirkka

    Äänestä


  • selittelijä kirjoitti:

    ketjun äkkäsit!

    Häätyypä lukea koko ketju aivan alusta saakka, mutta siihen menee aikaa ja varmaan evästäkin.

    Vielä tuon ketjun ilmestymisen aikoihin en ollut palstojen tuttu.

    Voitte vain kuvitella, mikä löytö palsta onkin ollut pitkän erämaataipaleen jälkeen!

    Olisipa se mahtava asia, jos joku teistä nuoremman polven rauhanyhdistyksellä kävijöistäkin alkaisi tosissaan tutkia mennyttä, tapahtunutta historiaa hoitokokouksista!

    Tuota hengellistä sotaa voisi hyvin verrata tämän päivän Kaleva- lehdessä olleeseen otsikointiin Lapin sodasta: "Sota on lakaistu maton alle".

    Terveisin sirkka

    Äänestä

  • sirkka kirjoitti:

    ketjun äkkäsit!

    Häätyypä lukea koko ketju aivan alusta saakka, mutta siihen menee aikaa ja varmaan evästäkin.

    Vielä tuon ketjun ilmestymisen aikoihin en ollut palstojen tuttu.

    Voitte vain kuvitella, mikä löytö palsta onkin ollut pitkän erämaataipaleen jälkeen!

    Olisipa se mahtava asia, jos joku teistä nuoremman polven rauhanyhdistyksellä kävijöistäkin alkaisi tosissaan tutkia mennyttä, tapahtunutta historiaa hoitokokouksista!

    Tuota hengellistä sotaa voisi hyvin verrata tämän päivän Kaleva- lehdessä olleeseen otsikointiin Lapin sodasta: "Sota on lakaistu maton alle".

    Terveisin sirkka

    Edellisessä viestissäni siteerasin eilisen Kaleva-lehden artikkelia Lapin sodasta.

    Kirjoitus aiheesta oli siis saksalaisesta näkökulmasta "maton alle lakaistuna sotana". Artikkelissa mm: "Saksassa monet eivät edes tiedä, että tällaista sotaa on koskaan käyty".
    Lapin sodasta puuhataan dokumenttia Saksassa.

    Tuli siis mieleen hoitokokoukset myös "maton alle lakaistuna sotana". Onneksi asioita kuitenkin tutkitaan ja niistä keskustellaan.

    Suuren ja julkisen, kansakirkkoomme kuuluvan yhteisön tapahtumat eivät oman ymmärrykseni mukaan millään perusteella voi eivätkä saa olla salaisia. Mitä mieltä te olette ?

    Äänestä

Minusta erittäin hyvä , uusi näkökulma täällä käytävään keskusteluun. Olen samaa mieltä.

Äänestä
  • olevankin jotenkin hämillään aiheesta tuollaisessa näkökulmassa.Toisinsanoen, on havaittavissa tiettyä vaikenemista tyylin, mitähän tuohon sanoisi.

    Äänestä

  • näyttävät kirjoitti:

    olevankin jotenkin hämillään aiheesta tuollaisessa näkökulmassa.Toisinsanoen, on havaittavissa tiettyä vaikenemista tyylin, mitähän tuohon sanoisi.

    Tarkennan vieläkin, että hoitokokouksiin asti ainakin minulla oli hyvä olla Ry:llä. Kokoukset uusine raamatunvastaisine henkioppeineen kuitenkin muutti kaiken. Jos olisin jäänyt Ry:n sisälle kaikkien tapahtumien jälkeen, olisin itsekin ollut hyväksymässä sen opin, mikä ei vie perille. Omalla kohdallani olisi kyse ollut jopa Pyhän Hengen pilkasta. Sille mallille se meni.

    Ei aloitus ainakaan minua saanut "hämilleen", kuten sinä erotettujen kommenteista päättelet.

    Äänestä

  • näyttävät kirjoitti:

    olevankin jotenkin hämillään aiheesta tuollaisessa näkökulmassa.Toisinsanoen, on havaittavissa tiettyä vaikenemista tyylin, mitähän tuohon sanoisi.

    En ole hämilläni.

    Olen niin paljon tekemisissä veeällien kanssa, että minua haittaa teikäläisten suhtautuminen meikäläisiin!

    Jos toisen usko on sellaista, että se mitätöi toisen uskon ja yrittää pakkokäännyttää sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, niin kyllä se haittaa. Raskaasti.

    Voiko siinä olla vapaasti itse uskovainen? Uskovaisiahan ei ole muita kuin veeällät! En voi käyttää itsestäni edes sitä sanaa!

    Noh riitaa siitä tulee, lieneekö tarkoituskin?

    Minua ei hetkauta milliäkään se, miten jotkut fundamentalistit saarnaavat jossakin. Mutta lähipiiri on toinen juttu. Tajusitko mitään?

    Samoin kuin Sirkka sanoo, en voinut tehdä parannusta väärästä hengestä seurakunnan edessä. Se tuntui Jumalan pilkalta ja oman uskon mitätöinniltä, Jumalan työn ja johdatuksen nollaamiselta omalla kohdallani!

    Äänestä

tällä tavalla lakaista maton alle. Sitä puuhaa on SRK ja vl-saarnaajat harrastaneet jo liian pitkään.

Äänestä
  • lait koske! Johtotroikka on pakoillut vastuutaan harrastamastaan henkisestä julmuudesta jo 20-30 vuotta, ja he uskoivat jo varmasti päässeensä asiasta kuiville, mutta ruma hoitokokoushistoria on taas nostanut päätään!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


SRK kirjoitti:

Teillä useimmilla näyttää edelleen olevan jokin hengellinen vakaumus.Se on turva Jumalaan. Ja näiden kirjoitusten perusteella teillä on kielteinen suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuuteen.Eli te pidätte tämän uskon vääränä, ja vastaavasti nykyisen uskonne oikeana, ja taivaaseen vievänä uskona.
Tämän perusteella vetäisin sellaisen johtopäätöksen että teille pitäisi olla tullut kiitollinen mieli siitä että taivastie on viimein löytynyt, sen jälkeen kun hoitokokousajat olivat olleet.

Ainakin minä ajattelen sen suorana onnenpotkuna, että sellainen hoitokokousaika tuli kohdalleni.Muutenhan oikeaa taivaaseen johtavaa uskoa en olisi omalle kohdalleni löytänyt. Eli asiat olisivat menneet Jumalan suurena johdatuksena, josta kiitollinen ja tyytyväinen mieli.


Miten olisi tällainen näkökulma asiaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu