Sanotaan että Ravut ovat herkkiä. Tämä Rapu ei tunnu olevan. Esittää(?) itsevarmaa, on hyvin sosiaalinen. Kerroin hänelle tunteistani, hyvä kun ei nauranut vasten kasvoja. Joka toinen sana tuntuu olevan "äiti". Äiti sanoi sitä ja tätä...Pitäiskö oikeesti unohtaa? Olen vakuuttunut että tämä mies ei kykene suhteisiin naisten kanssa ennen kuin lakkaa pitämästä äitiään elämänsä ykkösnaisena. Ei ole mikään peräkammarinpoika varsinaisesti, kuten sanoin, hyvin sosiaalinen seuraveikko,mutta oudon tunteettomalta, jopa pelailevalta vaikuttaa.
Rapumies itserakas?
hämmentynyt
122393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Seurustelin nuorena tyttönä Rapumiehen kanssa ja äiti oli ykkösnainen. Muutenkin heiluva ja horjuva kotonaeläjä. Ja itserakas..toisten tunteilla leikkijä! Ei osannut ottaa vastuuta mistään. Ei ikinä enää Rapumiestä. Ei päde minuun vaikka olen itse rapu.
Niin se vaan taas näyttää siltä tässäkin merkissä, että naispuoliset (ravut) ovat aivan eri planeetalta kuin miespuoliset ;)
Oma rapulaiseni on epäitsekkäin ihminen jonka tunnen. Häneltä on tämäkin itsekäs oinas nainen oppinut hyviä asioita muiden huomioon ottamisesta.
Minunkin rapumieheni om epäitsekkäin ihminen jonka tunnen tämän maan päällä. Hän on todella aina toista ihmistä huomioon ottava, eikä koskaan perusta muiden juorupuheista vaan on ennakkoluuloton toisia kohtaan.Tunnustelee aina "tuntosarvillaan" pintaa syvemmälle. Silti hänellä on yllinkyllin miehekästä selkärankaa, ei siis ole mikään toisten mielistelijä. Hänellä vaan on se aito, lämmin, ihmisrakas, jalo, suuri sydän.
Olen tyypillinen rapumies, mutta itse en juurikaan pidä äitiini yhteyttä..
..en tiedä, mutta rapunainen ainakin on itserakas. Seurustelen rapunaisen kanssa ja hän jos kuka on "minä itse" tyyppi.
näköjään samoja aiheita käydään kommentoimassa. Sama juttu mulla tämän rapumiehen kanssa, vaan kaikki mikä koskee hänen elämäänsä ja tekemisiään on tärkeitä ja mää välittävänä ja toista huomioivana naisena otan aina kantaa hänen asioihinsa, heitän kommentin, vastakysymyksen ihan mitä vaan osoittaakseni että olen kiinnostunut. Mutta sama mitä minä kerron, niillä ei oo mitään merkitystä. Kerran sitten mainitsin että et välittänyt siitä mitä kirjotin sulle, että oishan se kivaa jos sinäki joskus reagoisit siihen mitä minä kerron eikä vaan päinvastoin jatkuvasti. Ja kun "uskaltaa" rapua näpäyttää, niin sillonhan sitä saa päälleen kaikkea negatiivista, eli asiat kääntyvät päälaelleen, kuin rapua olisi loukattu ja vastaus on ollut joka asiaa tältä mieheltä että tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein. Oi mikä marttyyri, niinpä niin, ennemmin ku sanois toiselle että joo sori en tosiaan oo välittänyt sun asioihin paneutua kuten sinä paneudut mun asioihin, niin otetaan nokkiin ja käännetään asiat päälaelleen.
..tuttua, niin tuttua!
kuulostaa tutulta....muuten rapumies on ihana ,kotiihminen..hellyyttä osoittava..pitää perheen etusijalla..MUTTA..MUTTA..just seki mua ärsyttää kun hän kertoilee omia juttuja,kuuntelen (en enää niin kuin alkuaikoina) mut jos alan kertoon omia asioita,esim.mitä töissä sattui,niin eipä tule kommentteja..niin kuin seinille kertois..nykyään menny siihen etten vaivaudu edes kertoon.
ikinä uskalla näille teidän itsekkäille ravuille sanoa että eikö sillä oo mitään merkitystä mitä minä kerron ja puhun, että voisitkos joskus osoittaa sitä mielenkiintoa mitä minä osoitan jatkuvasti kun sinä puhut omista asioista?? Mun mielestä tollanen on erittäin epäkohteliasta käytöstä, kun vaan toisen asiat ovat tärkeitä. Että tässä kohta nelisen kuukautta oon kommentoinu ja ollut kiinnostunut tämän rapumiehen asioista ja sanoinki tässä ystävilleni että hän ei ole ees vaivautunut kysymään että minkälaista se mun työni on, ja itse tiedän kaiken hänen työstään. Ois varmaan parempi jättää "leikki" kesken, kun muutenki mies sanelee senki millon me tavataan ja se on suurinpiirtein kerran kahdessa kuukaudessa. Se on liian harvoin, jotta siitä voitais lähteä rakentaan jotain hyvää parisuhdetta. Oon ottanut senki huomioon että mies on äärettömän kiireinen työssään ja vaan hyvin harvoin saa viettää vapaita viikonloppuja. Mutta oon senki kysynyt että onko hän varma että hänen elämäänsä mahtuu se nainen, että hänellä on tälle aikaa, ja aina on vastaus että tottakai. Että kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa "voimat" loppumaan ja mun on annettava periks. Haluaisin jo sen hyvän parisuhteen, missä edes viikonloput vietetään yhdessä välimatkasta huolimatta
periksi, koska en kyllä koe saavani tästä mitään, kun kerran kahdessa kuukaudessa tavataan ja vaan sillon kun mies sanoo että sopii, ja kun ei mitään hyvää saa koskaan kuulla, kun kerran on itsekäs ja keskittynyt vaan omiin asioihin. Tässä pääsiäisenä kun tavattiin pikaisesti vuorokauden verran, olin ollut kampaajalla ja koin että tässä nyt ollaan edes sen verran kivannäkönen että mies jotain kommentoi, mutta ei tietenkään. Itse ostin miehelle paidan, pienen viskipullon ja kas kummaa hotellihuonekki meni mun piikkiin. Mitään kiitosta en saanut lahjoista, joten jouduin kysymään myöhemmin illalla että et tainut tykätä lahjoista, kun et välitä edes kiittää. Ja aamulla odotin että mies kysyis että mites tämä huonemaksu, että hän maksaa ilman muuta puolet, mutta ei todellakaan mennyt näin. Kun "uskalsin" sähköpostissa mainita että olisi ollut edes fiksua, jos hän ois kysynyt että mites huonemaksu, niin minähän sain paskat päälleni ja loppujen lopuks kaikki kääntyi niin, kuin häntä rapua ois loukattu jollain lailla ja minä olin se häijy.
Tässä just mietin että minä päivänä ilmoitan miehelle tekstarilla että rahkeeni ei enää riitä näin ykspuoliseen välittämiseen. Tuskinpa mies ois siitä edes moksiskaan, kun ei ollut moksiskaan, kun vasta petti mulle annetun lupauksen.
..nyt alkaa olemaan mitta täysi, ei tuota itsekeskeisyyttä yksinkertaisesti jaksa kestää!