Haluan lähteä pois

menneisyytesi joko noin, tai sitten olla iloinen siitä, ettet tarvitse tyydyttävään elämään läheskään niin paljon kuin muut ihmiset. Kärsimys herkistää aistit, katsos.

älä tee sitä, vaikka itsestäsi tuntuisi päästä täältä pois, niin ajattele läheisiäsi..
mikään asia ei ole peruuttamaton, mutta sinun tekemäsi olisi..uskon että jaksat taistella ja sinun pitää.....
tiedän kokemuksesta miltä tuntuu kun toinen lähtee viereltä....

tää sua yhtään, mutta itselläni on ollut myös monenlaisia ongelmia ja jossakin vaiheessa todella tuntui kun jotain hyvää tapahtui niin sitten sen jälkeen mentiin taas monta askelta taaksepäin. Harkitsin monta kertaa itsemurhaa ja monet kerran pohdin mahdollisia tapoja tehdä se. Onneksi en tehnyt. Itselleni käännekohta oli se, että aloin opiskelemaan ja kehittämään itseäni sekä irrottautuminen vanhoista kuvioista auttoi. Se on hidas prosessi, mutta kun katselen vanhoja valokuviani, huomaan että se hymy, joka niissä joskus oli, on palannut kasvoilleni ja olen muuttunut paljon itsevarmemmaksi ja onnellisemmaksi. Eihän joka päivä tietysti ole ihanaa, mutta kun kokee itsensä arvokkaaksi niin ei ne niin horjutakaan. Outo juttu, että laskeskelin, että olet noin 25 vuotias. Mulla oli silloin pahin kriisivaihe kun piti miettiä, mitä elämältä haluaa jne. Ja miettiä sitä mitä oli takana. Oletko mies vai naispuolinen? Olettaisin, että miehen ei välttämättä ole kovin helppo löytää puhekumppania, jolle kertoa tuntojaan. Usein tuntuu myös, että kun ihmisille alkaa kertoa vähän negatiivisempia juttuja niin sitten kaikille tulee vain vaikea olo. Ehkä voisit etsiä jonkun "nettikaverin" jolle purkaa tuntojaan? Saattaisi helpottaa kun voi nimettömänä keskustella jonkun kanssa, joka on kokenut samaa. Kuitenkin antaisin sen neuvon, että entä jos huominen on se päivä, joka muuttaa elämäsi ja sinä menet ja tapat itsesi tänään? Kannattaa kuitenkin katsoa tämä maailma loppuun. Vaikka se onkin joskus vaikeaa. Ja entä ne , jotka jäävät sua kaipaamaan???

ja ajattele myös läheisiäsi. Elämäsi on vasta aluillaan ja voi muuttua vielä vaikka kuinka hyväksi. Ota selville asuinpaikkasi auttava puhelin. Siellä on varmasti ihmisiä, joiden kanssa on hyvä jutella. Harkitse myös psykiatrilla käyntiä. Voi helpotta kummasti.

Valtakunnalliset Mobile-tukiasemat
Äkillisissä kriiseissä ja ongelmatilanteissa. Päivystys ympäri vuorokauden.
Espoo 09-8597 246
Jyvässeutu 014-625 960
Kokkola 06-8311 119
Kotka 05-158 10
Kuopio 017-183 304
Lohja 019-3691 670
Pori 02-6324 998
Rovaniemi 016-3422 358
Seinäjoki 06-4162 860
Vantaa 09-834 344

Okei, mutta paljonkohan olet tähän mennessä törsännyt yhteiskunnan varoja perklöleös?

Vituttaa maksaa joidenkin hamppien elämisiä täällä, jotka sitten myöhemmin heittää kaiken annetun kankkulan kaivoon tosta vaan humpsista noin, niinku millään ei olis mitään väljä tai merkitystä. Aika dorka oot, jos et minkään varaan laske mitään ja jos kiire on sinne 'rikinkatkuiseen' lätäkköön, niin ole hyvä ja mene vain. Mitäpä täälläkään teet vätystelemässä jos kaikesta saamastasi kiitoksena annat itsemurhan kun et itsesäälissäsi kuitenkaan muuhun pysty...olis kuitenkin viimeinen hetki muuttaa suunta ja reivata itsees niskasta kiinni ja lähteä vaikka tsiikaan puistoon kevään merkkejä, sen jälkeen pikkuhiljaa ryömit sieltä itsesäälin paskapuvusta pois hommat itselles jotain mielekästä duuni, muijan/jätkän, pari penska, dogi pihaan paskoon, jonka tortuja saat kohluta joka kevät kyrpä otsassa nurmikoilta jne. jne. jen-->kuulostaa varmaan vittumaiselta, mutta ei se sitä ole, tuollaiset pikku jutut ja rutiinit kun on lähinnä sitä suolaa elämässä. Tule vaikka uskoon, niin mahkut on jo paljon paremmat...mutta jos valitset sen anteeksiantamattoman vaihtoehdon, niin...

Hyvästi!!

anna elämälle mahdollisuus. Ehkä jo huomenna aurinko paistaa, sitähän ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Niin synkkää tai pilalla olevaa elämää ei varmasti olekaan, että ei sieltä valon pilkahdusta jostain näkyisi, se valo vaan pitää etsiä. Sen löytäminen voi olla todella vaikeata ja raskasta, mutta yleensä se palkitsee etsijänsä ja usko minua että se kannattaa.

ajatuksista. Ajattelin ihan samalla tavalla, että olen kärsinyt jo liikaa enkä jaksa enää yhtään. Halusin tappaa itseni, koska en vain jaksanut enää eikä toivoa näyttänyt olevan. Sitten vanhempani laittoivat minut terapiaan, ja vaikka monta vuotta meni ja välillä oli ja on vielä vaikeampaa kuin ennen, maailma näyttää nyt täysin erilaiselta. Et voi tietää, etteikö sinulla olisi vielä paljon kaikkea hienoa edessä. Kuulostaa varmaan ihan turhalta löpinältä, mutta totta se on. Hae ihmeessä apua!!!!!

Menneisyyttä ei ole, tulevaisuutta ei ole, aika on vain illuusio. Tunne läsnäolon voima, läsnäoleva hetki on aina ongelmaton, se sisältää puhtaan rauhan ja ilon, keskity elämään Nyt etkä mielen luomassa ajan harhassa, johon sisältyy kärsimys.

mun suusta!!!! Oon täysi samassa tilanteessa. Mietin vakavasti lopullista lähtöä täältä. Mullakin on juuri samat traumat kuin sulla ja tiedän, ettei mikään niitä välttämättä koskaan muuta ja elämä on liian raskasta näin:( Hauta vai valo? Valoa en näe enkä osaa sellaista mun elämääni kuvitella. Vaikka tapaisin loisto tyypin, jonka kanssa olen hetkiä onnellinen ja koen, että mulla on elämä niin pian se tyyppi muhun kyllästyy ja kohtelee mua huonosti, mun traumojen takia tietysti- kuka nyt ymmärtäisi mua koskaan. Eli hauta häämöttää, vaikka MUN halu se ei ole. MÄ oon AINA tahtonut elää... En tiedä elänkö enää kauaa, 18vee elämästäni puhdasta helvettiä. !10vee taivasta, that WAS my so called life and I say fuck it!!!!

kuin kuolemakin. Se on jokaisen valittava kumman kivun ottaa. Mutta miten elämä voi mennä pilalle? Suunnittelitko kenties mitä elämässäsi teet? Ja sitten suunnitelmat meni pieleen? Etukäteen ei kannattaisi mitään suunnitella. Tulevaisuus on tuntematon. Jokainen päivä on mahdollisuus aloittaa uudestaan.
Vahingot voi olla peruuttamattomia, mutta silti voit oppia hyväksymään ne (ottamaan vastuu niistä) ja jatkamaan eteenpäin. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi.
Jokainen on varmasti kokenut sitä samaa paskaa kuin sinäkin olet joutunut kokemaan. Se nyt sattuu olemaan osa elämää. Kipu ja tuska. Elämässä tai kuolemassa. Itse olen ajatellut että jos opin pitämään kivusta niin ehkä jaksaisin sietääkin sitä paremmin. Kuka tietää miten sekin edistyy, mutta päätös on lopuksi sinun. Eikö olekin ihanaa kun on mahdollisuus valita? Ainoa vapaus mitä ihmisellä on on valinnanvapaus. Riistääkö henki itseltään tai toiselta, on oma valinta. Mutta sen voisi myös ajatella että onko kenelläkään loppujen lopuksi oikeutta riistää keneltäkään henkeä, edes itseltään?

No, tee mitä teet. Mutta mieti tarkkaan. Ja jos tapat itsesi niin mieti myös niitä jotka löytävät ruumiisi. Se on nimittäin sellainen kipu mitä et tule koskaan kokemaan kun joudut näkemään jonkun rakkaasi kuolleena. Se on kaikki kokemasi tuska yhteen rusennettuna. Ultimate pain, voisi sanoa.

Voimia.

Käytätkö mitään lääkkeitä?
Tai ylipäänsä, mitä lääkkeitä kotoasi löytyy?
Ihan kaikkea ei vaikuta vetää naamaan, sillä lääkkeet tulevat vain yli, joudut oksentelemaan, elämään harhoissa ja sitten vain vituttaa entistä enemmän. Sama juttu alkoholin kanssa.
Mutta sopivassa suhteessa ja oikeilla lääkkeillä voit onnistua.
Asutko yksin? Se on seuraava kysymys.
Yliannostusta ei voi vetää, ellei asu yksin. Himassa joku älypää soittaa kuitenkin lanssimiehet. Puhelin kannattaa pistää kiinni. Jos sulla on joku susta huolta kantava läheinen, joka soittelee sinulle tiuhaan, niin ilmoita hänelle vaikka, että kännykkäsi on korjattavana ja saat sen haltuusi vasta ensi viikolla. Näin ei synny mitään ihmetystä siitä, miksi sinä et vastaa eikä kukaan tule ihmettelemään asiaa oven taakse.
Puhelin kannattaa pitää kiinni, hajottaa tai hävittää, myös siksi, ettei sinulle tulisi mieleesikään soittaa apua tms. noloa.

Jotain tämmöstä voisin noudattaa myös itse ja mulla on aika paljon kokemusta noista lääkkeistäkin, joten t i e d ä n mistä puhun.

munkin elämän positiivisin asia on se että jaksan pysyä hengissä. sanon itselleni että olen sentään hengissä, moni ei. ei ole voimia aina muuhun kuin olla hengissä.
mua o kiusattu päiväkodista asti. vanhemmat alkoholisteja, ei kavereita ollu ikinä, en osaa mitään, en saa työtä, terapiat ei auta koska en uskalla puhua vieraille.
olen siis hengissä ja istun vielä yksin asunnossa jonkin aikaa.

Mulla on ollu suurinpiirtein samanlainen elämäntilanne, ala-asteella ja yläasteella oli koulukiusausta, perheessä on ollut kaikenlaista riitaa, väkivaltaisuutta, henkistä alistamista, itse olen todella yksinäinen enkä omista juuri ystäviäkään. Kärsin jatkuvasta masennuksesta ja omistan huonon itsetunnon. Välillä itsekin mietin itsemurhaa, mutta en kykene siihen. Pyrin löytämään iloja pienistä asioista. Kyllä sinullakin varmasti löytyy jokin ratkaisu ongelmiin. Ehkä paikkakunnan vaihto voisi tehdä hyvää, uusi harrastus. Aina löytyy ratkaisuja, ei kannata luovuttaa. Elämä on henkistä kasvua varten.. Tsemppiä:)

Ei elämässäsi ole voinut tapahtua mitään niin peruuttamatonta että sillä olisi lopullista merkitystä. Ymmärrät kai, että ainoa asia, jota et voi peruuttaa on tappaa itsensä. Jatka elämääsi uteliaana eteenpäin. Yhtälailla kuin elämässäsi on ollut kurjia asioita, voi tulla uusi elämisen arvoisia asioita. Niin se meidän kaikkien elämässä vaan menee. Kuolet lopulta kuitenkin, kuten me kaikki, joten miksi kiirehtiä asiaa.

on auto käytössä niin suosittelisin häkämyrkytystä, oman näkemykseni mukaan ehkä kivuttomin ja helpoin tapa lähteä. Itselläni ei ainakaan vielä ole, joten pitääpi keksiä jotain muuta. Riittääkö kellään muuten mielikuvitus miten saisi itsarin näyttämään luonnolliselta kuolemalta? Esim alkoholimyrkytykseen? Siinä vasta suomalainen tapa lähteä, mutta se taitaa vaatia liian paljon taitoa, vaikka kuulemma sitä kautta suomessa n. 400 ihm. vuodessa heittää veivinsä. Ja luonnolliselta siksi, että se mielestäni satuttaisi vanhempiani vähemmän. Vaikka yhtä paljon se kaiketi sattuu.

Mulkku, sullakaan ei oo muuta sanottavaa. Saamarin masentava kansa, pelkkiä mulkvistejä täynnä. Ap älä tee itsaria, lähde pous täältä paskiaisten maasta.

Jos ei ole autoa niin häkämyrkytykseen riittää teltta ja kertakäyttögrilli. Ota kaljaa ja makkaraa kyytipojaksi.

Joku taas hakenut yli seitsemän vuotta vanhan ketjun ja antaa nyt neuvoja kirjoittajalle. En ymmärrä.

Aihe: yksinäisyys / masennus, ovat universaaleja. Itse eksyin tänne, koska etsin aiheen mukaan. En tiedä mikä olisi viriilimpi keskustelu tästä aiheesta.

Kaksi tuntemaani ihmistä on tehnyt itsemurhan, perheenjäsen ja työtoveri. Ihminen tekee itsemurhan, kun tuntee elämänsä toivottomaksi ja / tai kipu on liian suuri.

Mielestäni on mahdollista, ettei ratkaisua ole tavoitettavissa. Ihmisellä on perustava itsemääräämisoikeus oman elämänsä ja kuolemansa suhteen, jota täytyy kunnioittaa. Kehotan kyllä miettimään elämänsä kokonaisuutta ja antaa aikaa päätöksen kypsyä.

En siis tuomitse itsemurhaa, enkä pidä sitä AINA vääränä ratkaisuna.

Mul on sama juttu en jaksa elää oon vast 12v tyttö mut tää elämä on paskaa:,(sairastan masennusta mul on ADHD ja koen henkistä ja fyysistä väkivaltaa joka päivä mua kiusataan ketään ei vittu kiinnosta ja haluun vaa hypätä rekan alle tai hirttää itteni😭😭🔪

naapurin nuorimies oli hankkinut huumeita ja piikitti yliannoksen.

Jeesus Kristus antaa toivon ja voiman tässä elämässä ja ikuisen ilon luonaan Taivaassa.

Jeesus Kristus myös joutui kokemaan yksinäisyyden - tulla hylätyksi.

Jeesus Kristus huusi ristillä: Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit!
Jeesus huusi noin, vaikka tiesi nousevansa uuteen elämään ja Taivaaseen