Luin kommenttejanne ja tätyy vastata. Joku kyseli miten minulla on varaa tietokoneeseen ja nettiin? Helposti, onneksi on olemassa kirjastoja joissa on mahdollisuus ilmaiseksi käydä netissä eli se siitä sinulle joka luulit pääseväs muka näsäviisaana näpäyttämään minua että enhän niin köyhä olekkaan kuin väitän. Joku myös kyseli että miten eroni vaikutti siihen että menetin työpaikkani,asuntoni,autoni ym.? Sanon rehellisesti sen että kun vaimo halusi erota ja hän vei lapset pois yhteisestä kodistamme niin se oli minulle sillä hetkellä aivan ylitsepääsemätön paikka eli romahdin täysin. Menin lääkäriin hakemaan apua masennukseen ja ahdistukseen joka johtui täysin siitä että minulta vietiin kaikki mitä minulla elämässä oli. Sain apua henkiseen hätääni sitä kautta jonkin verran mutta eihän mikään puheapu voinut korvata menetystäni joten en päässyt yli siitä silloin (enkä varmasti vielä vuosiin). Aluksi viikonlopputapaamiset onnistuivat jotenkuten koska pystyin ottamaan lapset kotiin johtuen siitä että sain vielä kohtalaista sairasloma-ajan palkkaa ja pystyin ottamaan heidät ja ostamaan ruokaa heille. No sitten kun ex-vaimoni huomasi että lapset halusivat vain kovemmin ja kovemmin jäädä luokseni eivätkä olisi lähteneet viikonlopun jälkeen ei sitten millään takaisin ex-vaimoni luo niin hän alkoi pistämään kapuloita rattaisiin oikein tosissaan. Hän lahjoi varsinkin vanhinta lastani(tyttö) että hän ei lähtisi luokseni ja voitte olla varmoja että lapsiin on todella helppo vaikuttaa varsinkin kun hehän asuivat kaksi viikkoa äidin luona ja joka toinen viikonloppu minä pystyin olemaan yhteydessä heihin. Niin siinä sitten kävi että hän manipuloi lapsia suuren sukunsa- (lestadiolaisia) avustuksella ja lopulta lapset eivät enää halunneetkaan tulla luokseni vaikka aikaisemmin he eivät olisi millän lähteneet pois luotani. Silloin minä masennuin todella ja yritin hakea apua ahdistukseeni viinasta kaska lääkärit eivät enää voineet asialle mitään. Join n.kuukauden putkeen, en saanut enää sairaslomaa koska lääkäri katsoi että sairaslomakiintiö on täynnä ja niimpä minut irtisanottiin töistä koska en vain voinut ajatellakkaan työntekoa siinä tilanteessa koska siitä ei tullut mitään enkä mennyt enää töihin. (kävin kokeilemassa viikon mutta ajatukset vain pyörivät muualla kuin työssä ja se ei onnistunut koska työni oli sen luontoista että se vaati koko aika keskittymistä vain työhön) Eipä senpuoleen lasketutin sosiaalitoimistossa että jos maksan elatusmaksuja asuntolainaa lämmityksen ym asumiskuluja niin minun olisi mentävä sossun luukulle joka kuukausi ruinaamaan toimeentulotukea koska rahani eivät riittäisi millään elämiseen. Lisäksi se velka-asunto jäi minun asunnokseni ja sehän oli kuitenkin 76,5 m2 pinta-alaltaan joten asumistukea en saanut koska sehän on ylellisyyttä jos yksin asuva asuu jossain 30 m2 suuremmassa asunnossa. Kaiken hyvän päälle ex-vaimo vaati asunnon myymistä elätellen että siitä jäisi voittoa lainan jälkeen ja hän hyötyisi myös näinkin ("onneksi" jäi vielä myynnin jälkeen asuntovelkaa jäljelle n. 20000mk joten itseppähän hänkin joutui kärsimään vaikka luuli hyötyvänsä) Auto meni siinä sivussa takaisin autoliikkeelle koska se oli osamaksulla ostettu (senkin ostin koska ex-vaimoni sai vielä meidän yhdessäollessa 1/2v työpestin yli 20km päästä ja hän tarvitsi autoa työmatkoihinsa) Näin sitä palkitaan kun muka yrittää...... Voin suoraan sanoa että olen helvetin katkera entiselle vaimolleni
YH-ÄIDIT OVAT LOISIA!!! 2
"isä" vain paperill
121445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja et varmasti ole ainoa, jolla on eron jälkeen pahoja muistoja ex.vaimon/ex.miehen tekemisistä.
Tulet luultavasti saamaan kirjoitukseesi muilta naisilta, ( etenkin niiltä joihin kirjoituksesi on kolahtanut) herjaavia ja kritisoivia kirjoituksia. Älä välitä siitä.
Yritä jatkaa elämää eteenpäin ja unohtaa entisen vaimosi tekemiset. Lapset on hänellä ja pysyvät. Sille et voi mitään. Ja elämäntilanteessasi lasten tapaaminen ei taida onnistua.
Joten itsesi kannalta ainoa järkevä ratkaisu on jättää menneet taaksesi, aloittaa alusta eli hoitaa vain oma elämäsi kuntoon. Olet käynyt läpi elämäsi rankimman jason, mutta se on silti vain yksi jakso elämässäsi.
Jossain on ehkä ihminen jonka kanssa voit luoda hyvän yhteisen elämän, hyvän rauhallisen arjen. Ihmisen ei pidä menettää uskoaan parempaan tulevaisuuteen silloin kun elämä kolhii.
Sillä mikään ei kestä ikuisesti, ei rakkaus, ei suru, ei viha. Kaikki tunteet laimenevat ja muuttuvat ajan kanssa ja niin on tarkoituskin.
Elämällä voi olla sinulle paljon hyvää vielä tarjolla, taakse katsomalla et kohtaa tulevia onnen hetkiä. Joten jätä se mikä on ollut.
Ja muista, että lapset ovat lapsiasi vielä aikuisenakin. Jos äitinsä on pilannut sinun ja lasten suhteen, ja vaikka olisit sitä itsekkin pilannut, niin ei mitään ole korvaamattomasti menetetty. Lapset tarvitsevat vanhempiaan myöskin isona, ei pelkästään alaikäisenä. Voitte vielä lähentyä jonaina päivänä (vaikka se tapahtuisi vasta heidän ollessaan aikuisia) ja lapset oppivat näkemään toisenkin puolen erostanne ja ehkä siitä on heille itselleen hyötyä tulevaisuudessa omia ratkaisuja tehdessään. Että maailma ja ihmiset eivät ole mustavalkoisia.
Nyt on tärkeintä, että vähä vähältä rakennat oman elämäsi kuntoon. Vaikka olisit työtön, niin voit silti käyttää päiväsi hyödyllisesti, vaikka kouluttautumalla. Tai lähteä töihin ulkomaille.
Aina on olemassa uusia mahdollisuuksia, valintoja.
Kannattaa jättää menneet ja lähteä rakentamaan uutta ja parempaa jaksoa elämäänsä.
Oi voi sentään, että ihanko lääkäriin jouduit vielä kaiken lisäksi. En jaksanut lukea älytöntä valitustasi enää toista kertaa.
Onko meillä jollain toisilla sen paremmin asiat kuin sinulla? Näkyykö täällä palstoilla yhtä typeriä YLEISTÄVIÄ kommentteja ja valitteluja kuin sinun tekstisi. KOKOA JÄRKESI ÄÄLIÖ, mikä MIES sinä olet?
meistä yksinhuoltajista suurinosa... siis olipa kysessä äiti tai isä olemme ihan kunnon ihmisiä. emmekä käytä exää millään lailla hyväksemme.
päinvastoin.
Nytkin mun exä kiristää mua lasten tapaamatta jättämisellä.. minulla kun olis liikaa omaa aikaa jos hän kerran kuussa tapais lapset.. että se siitä
Kieltämättä tympäisee se, että aina kun yh-äideistä puhutaan niin saman tien on kaikilla yh-äideillä leima otsassa, olipa yksinhuoltajuuden syy mikä tahansa. Itse olen eronnut jo 10 v. sitten, mutta tähänkään päivään mennessä ei ole saatu lapsen isän kanssa aikaiseksi tapaamisoikeudesta sopimusta, koska hän ei sitä halua tehdä. Ilmeisesti lapsi on liian kova taakka hoidettavaksi edes yhtenä viikonloppuna kuukaudesta. Hän ei ole myöskään koko aikana maksanut elatusmaksuaan, hän kun ei voi olla varma että rahat menevät juuri lapsen hyväksi. En ole jaksanut alkaa riitelemään hänen kanssaan, ihan tämä jokapäiväisen elämän pyörittäminen vaatii välillä niin paljon voimia ettei siinä jaksa alkaa noita asioita setvimään.
Olen pahoittanut mieleni monta kertaa kun olen näitä viestejä lukenut, pahimmat luin sairaslomalla ollessani MTV3 päivächatissa, jossa joku "asiantuntija" väitti yh-äitien olevat yhteiskuntakelvottomia sosiaalipummeja. Tuo kyllä koskee, sillä tämän kuluneen 10 v. aikana olen hankkinut itselleni akateemisen loppututkinnon, parhaillaan teen toista tutkintoa, minulla on vakituinen työpaikka ja oma velkainen asunto. Kaiken tuon olen hankkinut yksin ilman sosiaaliluukulla seisoskelua. Ja sanottakoon vielä että mieluummin minäkin olisin avioliitossa pysynyt jos siihen vain olisi ollut mahdollisuus. Mutta kun on vaihtoehtoina oli päätyminen mullan alle tai eläminen yksinhuoltajana, päätös ei ollut vaikea tehdä.
Hei!
Juuri niin. Suurin osa meistä yksinhuoltajista olemme aivan kunnon kansalaisia, useimmilla onneksi työpaikkakin.
Kuulun myös niihin onnellisiin ihmisiin, jotka eivät ole joutuneet yhteiskunnan varoilla elämään. Sen on tietysti mahdollistanut vakityöpaikka ym.
Muakin todella suututtaa joidenkin asiaa tuntemattomien kateelliset ja ala-arvoiset kirjoittelut.
Kyllä meillä todellakin on rankkaa 24h ympärivuoden lasten kanssa olevilla. Ei viitsisi enää kuulla joidenkin katkeria vuodatuksia, koska katkeruuteen ei ole läheskään jokaisen kohdalla mitään syytä. Päinvastoin!
Me jos ketkä ansaitsisimme huomattavasti paremman kohtelun tässä yhteiskunnassa. Jostain toivoisi vähän apua ja kädenojennusta (en tarkoita rahallista)!
Jaksamista sulle ja meille muille "24h-yksinhuoltajille"!!!
Vaikka oletkin kokenut karmeaa epäpokeudenmukaisuutta, niin muista että sinulla on kokemusta vain yhdestä yh-äidistä.
Voit vain miettiä kuinka paljon suomessa on nykyisin yh-äitejä. Kaikkiko häikäilemättömiä huoria, kun ovat sattuneet luottamaan mieheen.
Yh-äidit ovat saaneet leiman otsaansa. Lapset eivät kertakaikkiaan voi olla hyvin kasvatettuja ja koulussa hyvin menestyviä. Kahden vanhemman perheen lapset saavat rauhassa tehdä pahojaan, kun syyt kasataan kuitenkin yh-äitien lasten niskoille. Tämä on ihan yleinen käytäntö. Yh-isät taas saavat sädekehän päänsä ympärille ja naapurin rouvien myörätunnon osakseen.
Itse olen ihanan, reippaan pojan yh-äiti. Meillä ei ole yhteishuoltajuutta, joten isän velvollisuudet jäävät elatusmaksuun.
Olen työssä, jolloin yhteiskunnan apu meidän perheessämme jää lapsilisän yh-lisään (200mk/kk).
Asumistukeakaan emme saa (muutamaa kymppiä ei makseta). Poika kulkee siisteissä vaatteissa ja harrastaa. Hyvää ruokaakin syömme, kun valmistan sen itse. Tietokoneenkin säästimme kahdessa vuodessa ja lapsi saa kuukausirahaa 12euroa.
Itse en käy permanentissa ja vaatteitakaan en tarvitse, kun en käy missään. Viinakin vanhettuu kaapissa ja tupakkaa en polta.
Toivoisin siis, että yh-äitejä ei yleistetä huoriksi ja yhteiskunnan eläteiksi.
On paljon helpompi elää ja kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoista veronmaksajaa, kun siihen saa sen mahdollisuuden. Esim. kaksinhuoltajien on monesti vain niin vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, että yksi nainen on saanut kasvatettua lapsensa paremmin kuin he yhdessä. Olisikohan se taustalla yleensä miesten ajattelussa?
Siispä elä - hyvä ihminen ja anna toistenkin elää!
Hei yh-isä
Luin pitkän meilisi ja voin sanoa että onneksesi sinulla on sanat hallussasi ja saat niiden avulla purettua pahaa oloasi.
Meilistäsi voi lukea, että olet vastuuntuntoinen isä ja on todella harmi se, että et saa yhteyttä lapsiisi. Teillä olisi paljon annettavaa toisillenne. Naisena ja äitinä tuomitsen ehdottomasti tuollaiset omaan napaansa tuijottavat ihmiset.
Jollakin tavalla voin ehkä hieman ymmärtää entisen vaimosi reaktioita oman kokemukseni kautta. Olen kahdesti jäänyt yksinhuoltajaksi..
omasta halustani ja olosuhteiden pakosta. Eroahan ei kukaan varmasti toivo mennessään naimisiin ja varsinkaan kun on perustettu perhe. Näin vain harmillisen usein sattuu..
Yksinhuoltajuus on raskasta ja yksinäistä puuhaa ja usein masentaa kun rahat ovat tiukassa, eikä riitä läheskään kaikkeen siihen mihin muilla ns. ydinperheillä on mahdollisuus.. matkoihin harrastuksiin, ulkona syömiseen, elokuviin.
Siksi koenkin tyhminä sellaiset äidit, jotka eivät halua järjestää itselleen omaa aikaa vaan takertuvat lapsiinsa ja mustamaalaavat isää. Itse en ole koskaan siihen ryhtynyt vaan haluan, että lapsien suhde säilyy yhtä hyvin isään kuin minuunkin enhän ole todellakaan kaikkivoipa ja elä ikuisesti.Ei koskaan tiedä kuinka pitkä meidän maallinen vaelluksemme on. Lapsi tarvitsee kaikkien rakastavien ihmisten osllistumista elämäänsä. Tämäkin tilanne on vain väliaikainen sillä vanhempien tehtävähän on vain turvata, että siivet kantavat mahdollisimman hyvin.
Toivon,että olet pitkämielinen etkä katkeroidu ja että entinen vaimosi ymmärtää teidän molempien olevan kasvattajana yhtä tärkeitä.
Tsemppiä myös työnhakuun..
Oikeastaan..et voi tehdä muuta kuin nousta ylöspäin. Ainut mikä sinulla on ja mitä sinulta kukaan ei vie, ellet anna niin tehdä, on oma pääsi.
Pahimmastakin voi päästä yli, karmeimmistakin ajoista voi selvitä hengissä. Arpia jää, mutta niiden kanssa joutuu elämään, ikävä kyllä.
Itse olen yh-äiti...niin sanotusti, vaikka ero ei kuitenkaan ole muuttanut muuta kuin miehen yöpymispaikan.
Jossain vaiheessa varmasti kaikki kääntyy paremmaksi. Älä luovuta, äläkä anna itsesi vajota alas. Älä suo sitä onnea ja tyydytystä ex-vaimollesi.
Mitään muuta neuvoa minulla ei ole antaa, kuin se, että pidät järkesi ja terveytesi, ne kun menettää niin peli on menetetty.
Toivoa on niin kauan kuin on elämääkin, vaikka se tuntuukin fraasilta, niin se on yllättävän totta.
Joskus elämä on niin helvetin raakaa ja eläessä tulee menetettyä todella paljon, ja enemmän jos jää sinne synkkyyteen ja suruun kierimään.
Vaikka et tänään saakkaan lapsiasi takaisin, niin joku päivä he ovat ovellasi.
Loppujen lopuksi lapsi on todella avuton aikuisten edessä, varsinkin omien vanhempien, koska he ovat niin lojaliteettejä heille.
Voit uskoa, että omille lapsillesikaan ei todellakaan ole helppoa tilanne.
Toivottavasti pystyt kuitenkin viestimään heille, että he ovat tärkeitä sinulle,
sillä he tarvitsevat tiedon siitä, että et ole unohtanut tai hylännyt.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja että saat lapsesi takaisin.
Minä itse toivon,
että joskus omat painajaiset loppuvat ja voin sanoa, että me selvittiin ja lapset säilyivät suht ehjinä.
Tässä maassa kun ei muu taida toimia paitsi hullujen hyysääminen ja siinä kärsivät sitten ensimmäisinä ne viattomat osapuolet.
Valoista huomista sinulle!
Osa naisista tekee lapsia vain hyötyäkseen niistä
itse. Juuri eilen kommentoin kirjoitusta, jossa nainen
kyseli, että kuka sinut vanhana hoitaa, ihmiseltä,
joka ei halunnut lapsia. Siis tämä kirjoittaja näki,
että lapsen velvollisuus on huolehtia vanhemmista,
vaikka yhteiskunta perii veroja järjestääkseen
vanhustenhoidon. Syytti vielä itsekkääksi sitä, joka
ei halunnut lapsia. Kirjoitus tuskin oli kakaroiden
tekemää provosointia.
Samanlailla osa naisista luulee, että heidän tarvii
vaan levitellä jalkoja ja miesten vastata seurauksista
ja palvoa naista. Nuo naiset ei taida tajuta, että
kun laki antaa naiselle oikeuden päättää synnyttääkö vai
ei, tulee vallan mukana aina vastuu. Julkisuudessa
tuo vastuu pyritään aina siirtämään miehillä ja syyttää
eronneita miehiä vastuuntunnottomiksi. Eri asia on
jos lapsi saa alkunsa raiskauksesta,mutta kyllä
useimmissa tapauksissa nainen on ollut ihan vapaaeh-
toisesti suojaamattomassa yhdynnässä.
Kun joka asiassa ei saa omaa tahtoa läpi kuin kiukutte-
leva pikkukakara, aletaan syyttää miestä kaikesta
mahdollisesta ja kiristysvälineenä on usein lapset,
jotka ei ole voineet valita äitiään. Isän mustamaa-
laaminen lastensuojeluun ja perheneuvolaan kuuluu
asiaan. Minun väitettiin mm. syöttävän lapselle jotain
urheilijoiden hormoneja.
Omassa tapauksessani jouduin ottamaan pois kaikki,
millä äiti yritti kiristää. Lasten tapaaminen on
yleensä erittäin suosittu kiristysväline. Sossutätien
vastustuksesta huolimatta ilmoitin, että en tule tapaamaan
lasta. Vähitellen tilanne alkoi korjaantua, kun
lapsen äiti menetti kiristysmahdollisuuden ja sen
vähäisenkin vapaa-ajan. Riitaisissa tapauksissa
kannattaa yrittää saada valvotut tapaamiset, jotta
on ulkopuolisen lausunto siitä, miten tapaamiset
sujuu. Muuten on riskinä perättömät syytteet...
jälleen suosittuna aiheena seksuaalinen hyväksikäyttö.
Kannattaa muistaa, että tukistaminen katsotaan
nykyään pahoinpitelyksi. Näillä keskenkasvuisiksi
jääneillä naisilla on taipumus käyttää väkivaltaa
helposti juuri lapseen, jonka voimat ei riitä
vastustamiseen. Noista lapsen pahoinpitelyistä kan-
nattaa aina tehdä tutkintapyyntö poliisille.
Sosiaalitädit ajaa lähes poikkeuksetta äidin asiaa
ja antavat mielellään lausuntoja, joissa mies tode-
taan kelvottomaksi huoltajaksi. Tämän toiminnan
seurauksia olemme lukeneet lehdistä viime aikoina.
Osa yh-äideistä on varmaan ihan tosissaan yrittäneet
elää miehen kanssa, jonka traumaattisuus ja siitä
seuraava aggressiivisuus ja alkoholismi on peräisin
miehen elämän kokemuksista ja miehen vanhempien välin-
pitämättömyydestä, typeryydestä ja lapsellisuudesta.
Elämä aggressiivisen miehen kanssa voi kuitenkin
ihan oikeasti olla vaarallista sekä äidille että
lapselle ja silloin todennäköisesti parempi vaihto-
ehto on ero.
En jaksanut lukea tätä tekstiäsi loppuun. Alussa olit kuitenkin siteerannut minun kirjoittamaani tekstiä ymmärtäen sen totaalisen väärin.
Puhuin tulevasta "yhteiskunnasta", jonka muodostavat tulevaisuudessa yleensä tämän päivän lapset.
Lueppa teksti siten, kuin se on kirjoitettu - älä siten kuin sen haluat lukea.
Niin - tekstihän on Lapsen ja parisuhde-palstalla
"lapset vituttaa".
1. "Samanlailla osa naisista luulee, että heidän tarvii
vaan levitellä jalkoja ja miesten vastata seurauksista
ja palvoa naista. "
1b.-Osa miehistä luulee, että heidän tarvitsee vain heilutella pippeliään ja naisten vastata seurauksista ja palvoa miestä.
2."Nuo naiset ei taida tajuta, että
kun laki antaa naiselle oikeuden päättää synnyttääkö vai
ei, tulee vallan mukana aina vastuu."
2b.-Tällaiset miehet eivät välttämättä tajua, että pippelin heiluttamisesta voikin tulla raskaaksi.Vallan mukana tulee aina vastuu.
3."mutta kyllä
useimmissa tapauksissa nainen on ollut ihan vapaaeh-
toisesti suojaamattomassa yhdynnässä. "
3b.-Useimmissa tapauksissa mies on ollut ihan vapaaehtoisesti suojaamattomassa yhdynnässä. (PS. Toistaen:"Vallan mukana tulee aina VASTUU.")
Oletko sinä "hylätty" isä? Onneksi lapseni kanssa emme edes joutuneet tapaamaan tuota keskenkasvuista idioottia, joka ei kykenisi edes pitämään lasta sylissä, olen kuullut sanottavan ("sehän voi tipahtaa".)
Osa naisista on, osa miehistä on. Tottapa totta.Samaan ryhmään ei kumpiakaan voi niputtaa.Lakatkaa tämä sukupuolten välinen armoton taisto. Mies voi olla paskamainen ja niin myös nainen vittumainen. Ei ne pienet erot dna:ssa tee kummastakaan sen parempaa.
Vaan ihminen on itsensä omana itsenään, ei kummankaan sukupuolen edustajuus tuo minkäännäköisiä puutteita/ansioita.