Tällä palstalla saa usein lukea kuinka syviin tragedioihin hoitomiehet ovat toiminnnallaan saattaneet yksittäisiä ihmisiä. Kuitenkin entisiä ja nykyisiä hoitomiehiä tuntuu vaivaavan eräs ongelma; he eivät näe syyllisyyttään ja lisäksi heidän ympärillään on suojaverkosto joka pitää huolen siitä että heitä ei vaadita tilille.
Kysymys kuuluukin, olisiko entisiä/nykyisiä hoitomiehiä syytä "auttaa" ymmärtämään syyllisyyttään eli antaa heille "hoitoa" joka auttaisi pääsemään eroon hengellisestä ylpeydestä?
Jos omalle kohdalleni tai jollekin läheiselleni olisi moista sattunut, antaisin mieluusti "hoitoa" tuollaiselle hoitomiehelle henkilökohtaisesti. Hoitoa annettaessa toimiva resepti voisi olla hoitomiesten oma malli eli "hoitoa" jatketaan niin kauan että muutos lähtee hoitomiehestä itsestään "sisäisenä pakkona".
Eikö olisi hyvä jos tämä yhteinen rakkaus ja huolehtiminen toimisi toisinkinpäin eli hoidettavaksi joutuneet hoitaisivat nyt vuorostaan entisiä hoitomiehiään jotka ilmiselvästi ovat "hoidon" tarpeessa?
Kysymys kuuluukin, olisiko entisiä/nykyisiä hoitomiehiä syytä "auttaa" ymmärtämään syyllisyyttään eli antaa heille "hoitoa" joka auttaisi pääsemään eroon hengellisestä ylpeydestä?
Jos omalle kohdalleni tai jollekin läheiselleni olisi moista sattunut, antaisin mieluusti "hoitoa" tuollaiselle hoitomiehelle henkilökohtaisesti. Hoitoa annettaessa toimiva resepti voisi olla hoitomiesten oma malli eli "hoitoa" jatketaan niin kauan että muutos lähtee hoitomiehestä itsestään "sisäisenä pakkona".
Eikö olisi hyvä jos tämä yhteinen rakkaus ja huolehtiminen toimisi toisinkinpäin eli hoidettavaksi joutuneet hoitaisivat nyt vuorostaan entisiä hoitomiehiään jotka ilmiselvästi ovat "hoidon" tarpeessa?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tätä hoitokokous keskustelua täälä seuraneena sain "ilon" istua myös seurapenkissä kun puhujaveli otti tämän kotimaalehden artikkelin esiin. Ajattelin että jahas joskos nyt sitten saisin "autentista" aineistoa että mistä hän on kyse.
Puhuja totesi että asiasta keskustellaan näin maallisen lehden sivuilla meillä ei ole mittään oikeutta puhua asioista yhtään sanaa. Perusteena oli se että kun nämä asiat ovat sillon joskus vuosikymmeniä sitten "upotettu armon mereen" ne ovat näin ajallisessakin mielessä "unohdettu" eikä ole luvallista niihin palata eikä niisä asioita muistella ja kaivella.
Jäin oikeasti mietttimään että eihän se näin voi mennä? Jos asia kuin asia on selvittämättä niin kyllä asiat pitää selvittää vaikka olisi kulunut pitempikin aika tai asiaa olisi "pyydetty anteeksi" joltain asiasta osattomalta saarnamieheltä.
Kyllä armon mereen yksi hoitokokousoperaatio oheistoimintoineen mahtuu, mutta on kokonaan eri asia, onko sitä sinne laitettu. Tuskin tällaista keskustelua nyt vuosikymmenien jälkeen käytäisiin jos asiat olisivat asianmukaisesti korjattu.
Pyydän, että jokainen hoitokokousaikana vääryyttä kokenut, jolle SRK, paikallisen Ry:n johto tai johtava hoitomies on esittänyt anteeksipyynnön SRK:n nimissä, ilmoittautuisi tässä niin saadaan jonkinlaista käsitystä onko asia korjattu yhtä laajasti kuin se on pahennusta aiheuttanut (kuten se pitäisi).
Tällaisessa hyssyttelypuheessa armoon mereen upottamisesta on mennyt synti ja vahingonteko sekaisin.
Vaikka synti olisi anteeksi annettu ja uskottu, armo opettaa korjaamann vahingon. Ja jos ei armo opeta, siihen ohjaa jo ihan inhimillisyys ja viimeistään Jumalan sana.
On selvää, ettei asia ole uponnut mihinkään mereen, kun se kerran näin räikeästi nousee pintaan.
Tämähän on analogista sen kanssa, että avioliitossa kumppaniaan pahoinpidellyt ja raiskannut osapuoli uskoisi tekonsa syntinä anteeksi ja sitten vaatisi koko perhettä jatkamaan elämää ilman että tekojen aiheuttamia traumoja hoidettaisiin.
Ihmisten teoilla on seurauksia täällä ajassa!
Hoitajien hoitamisessa näkisin sen huonon puolen, että siinä olisi lähellä nämä samat ongelmat kuin aikanaan heidän toiminnassaan. Joku totuuskomissio á la Etelä-Afrikka toimisi ehkä paremmin: siellä oli ideana, että pääasia on saada puhuttua totuus, jokaisen omasta näkökulmastaan. Se joka puhui totta ja kaiken mitä tiesi, säästyi rangaistukselta.
Tietysti on kamalaa joutua kelaamaan jotain omaa väkivallankäyttöään esim. naurettavalta tuntuvassa televisioasiassa. Mutta murhaajienkin pitää elää sen tosiasian kanssa, että tapetut eivät koskaan herää henkiin, vaikka synnit olisikin pyyhitty pois. Vaatii suostumista ihmiseksi, nöyrtymistä paljastamaan oma inhimillisyys. Rohkeutta nähdä sama inhimillinen heikkous toisessa ihmisessä kuin itsessään. Tämä on sitä ihmisen hommaa.
Jumala hoitaa loput!
Samalla armolla ja anteeksiantamuksella on hoitomiehetkin hoidettu ´kymmeniä vuosia sitten ,kuin millä muitakin hoidetaan.Kymys onkin hoitoon nöyrtymättömien katkeruudella ja vaatimuksillan itseään ruokkivien asenteesta.Ei ikänä tule valkeutta tuohon jos vaativaa henkeä ,ette näe synniksi. Jumala teitä auttakoon valkeuteen ja totuuden tuntoon
>>
Puhuja totesi että asiasta keskustellaan näin maallisen lehden sivuilla meillä ei ole mittään oikeutta puhua asioista yhtään sanaa. Perusteena oli se että kun nämä asiat ovat sillon joskus vuosikymmeniä sitten "upotettu armon mereen" ne ovat näin ajallisessakin mielessä "unohdettu" eikä ole luvallista niihin palata eikä niisä asioita muistella ja kaivella.
>>
Jopas on totta tosiaan merkillinen parannus, joka ei sisällä vääryyksien korjaamista tai edes niiden tunnustamista. Onkin mielenkiintoista että vieläkään ei ole SRK:n taholta julkisesti tunnustettu että vl-liike oli liikkeenä väärässä kun se julisti olevansa "erehtymätön Jumalan valtakunta", vaan samaan aikaan valehdellaan että "näin on aina uskottu" ja vieläkään ei ole asiaa pahoiteltu liikkeen uhreille, mutta silti asiat on jotenkin mystisesti mukamas korjattu...
Eli on tapahtunut "parannus", ilman asioiden tunnustamista tai korjaamista millään lailla. On mielenkiintoinen tuo vl:ien "armonmeri" kun sinne voi laittaa kiusalliset asiat niitä mitenkään edes tunnustamatta, saati että niitä olisi pyritty korjaamaan millään lailla;)
Onkohan vl-liikkeen johtajilla mielestään taikamatto, jonka alle voi vääryydet lakaista niin että ne katoaisivat maton alta itsestään armonmereen?
Jos todellinen parannus olisi tapahtunut, niin uhrien kokemuksia ei tarvitsisi vähätellä, vaan voitaisiin avoimesti sanoa että väärin on tehty ja asiat on pyritty korjaamaan. Jos todellinen parannus olisi tehty, niin ei tarvitsisi neuvoa että "hiljaa, asioista ei saa puhua"...
Asioiden esillä pitäminen yksittäisten hoitomiesten osalta on toki turhaa, eikä kukaan ole niin tehnytkään. Tämähän ei kuitenkaan millään muotoa estä avoimesti tunnustamasta vääryyksiä yleisellä tasolla.
Jos minä saisin päähäni mennä kadulle ammuskelemaan katumattomia syntisiä, myöhemmin huomaisin tekoni kauheuden ja tekisin parannuksen, niin olisi todella naivia todeta muutaman vuoden päästä että kukaan ei saisi puhua siitä että kadulla ammuskeltiin ihmisiä tai että se olisi ollut väärin, koska asia on armon meressä. Eihän se niin todellakaan mene!
Yksittäisten hoitomiesten osalta on asioiden korjaaminen heidän henkilökohtaisella tunnollaan ja he vastaavat korjaamattomista tuomaroinneistaan Jumalan edessä. Tuskin kukaan vaatii hoitajiltaan päitä vadille kun ymmärtää että Jumala kyllä maksaa heille tekojensa mukaan. Se, mikä olisi tärkeä, olisi vl-liikkeen johdon pahoittelu siitä että SRK aikoinaan organisoi hoitokokoukset ja julisti niiden tuomiot erehtymättömiksi "Jumalan valtakunnan päätöksiksi" sekä pyytäisi organisoimansa puoskaroinnin uhreilta anteeksi moista toimintaa.
Historian vääryyksien tunnustaminen ja niiden tuomitseminen olisi vl-liikkeessä kaikkein tärkeintä aivan tavallisille rivi-vl:ille, sillä niin kauan kun sisäisiä puhdistusvainoja ei olla avoimesti tunnustettu ja tuomittu, niin ne saatetaan ottaa uudelleen käyttöön. Historia voi toistaa itseään myös hoitokokousten osalta, eikä vl-liikkeessä ole tuolloin kukaan turvassa!
saattaakin tarkoittaa sitä, että SRK:n johto ja hoitomiehet saavat "etulahjana" anteeksi kaiken tunnustamatta ja katumatta!
poistu, vaikka synnit olisikin anteeksi annettu. Karuinta toki on, ettei SRK:n johdolle ja hoitomiehille ole edes tullut synnintuntoa!
Miten sellaisen voi anteeksi antaa ja saada jos ei ole tuntoa. Jospa he syyllistyivätkin seurakuntaa raadellessaan Pyhän Hengen pilkkaan, eivätkä sen vuoksi koskaan saakaan tuntoa synnistään?
Kysymys on yhdeltä kannalta hengellisistä asioista, mutta toiselta kannalta siitä että mikään yhteisö ei saa rikkoa yhteisesti sovittuja lakeja ja hyviä menettelytapoja. Kyse on tässä mielessä SRK:n yhteiskuntavastuusta.
Yhteisön yhteiskuntavastuuseen kuuluvat mm. sen henkilöstön hyvinvointi, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja hyvät toimintatavat kumppanuusverkostossa sekä lähiyhteisö- ja yhteiskuntasuhteissa.
Ks. Niskala & Tarna: Yhteiskuntavastuun raportointi. Gummerus. Jyväskylä. 2003, 19–20.
Siellä sitä taas kuuluu edelleen kovan hoitajan ääni. Teitä psykopaattisia toisten sortajia ja katkeraksi leimaajia riittää ry:llä, ei lopu painostusmieli ja vallankäyttö.
Sellainen ei ole kristillisyyttä, se on jotain mikä tulee ihan muualta.
Semmoisiakin arvailuja on kuulunut, että SRK:n pomot pelkäävät leimautumista ulkokultailijoiksi, mikäli järjestö esittäisi anteeksipyynnön. Rinnastettaisiin katolilaisuuteen tai muuhun omavanhurskauteen tämä Jumalanvaltakunnan tyyssija.
Minusta on aika pieni ongelma se, mitä SRK:sta ajatellaan - sen kärsimyksen ja vääryyden rinnalla, mihin SRK hiljaisesti aikanaa suostui, tai mistä ei ainakaa selkeästi sanoutunut irti. Tämä vaikenemisen linja tekee pilkkaa Kristuksen kärsimyksestä ja opetuksista lähimmäisten kunnioittamisessa.
Eikö tälle järkiuskolle löydy mitään rajoja? Eikö pitäisi toimia niin kuin omatunto ja Jumalan sana kehottavat, eikä vain miettiä mitä muut meistä ajattelevat.
eikä nöyrtymistä ole siis odotettavissa. Tunkion päältä uskomisen perinne on jo sen verran syvällä vl-liikkeessä, ettei sitä ehkä murreta. Koska tuntoe ei tule, asia jäänee viimeisellä tuomiolla todettaviin...
vaan oikeasti siitä että että mennään tässä hoitokokus asiassa tällä tyylillä
Esimerkki: Lapsi varstaa kaupasta suklaalevyn ja jää kotona kiinni. -> pyytää äidiltä anteeksi ja saa synnit anteeksi -> asia jää siihen
Oikea tapa hoitaa asia on että asia selvitetään myös kaupan kanssa josta suklaalevy varastettiin ja sen jälkeen asia on loppuun käsitelty.
Ja tässä hoitokokous asiassa on kyse ihan samasta.
Ja sitten vielä jos asiasta asiallisesti puhutaan se ei ole vanhojen synien muistelua vaan "historian" tapahtumien käymistä läpi ja jos tämä on kiellettyä niin myös sota-aikojen muistelu joka ikisessä ry tilaisuudessa pitää kieltää.
Täsmälleen näin. Analogiasi varkaustapauksen kohdalla sovellettavaan menettelytapaan on yksi yhteen hoitokokousrikkomusten kanssa, mittakaava vain on suurempi.
Samaa analogiaa jatkaakseni:
Jotta analogia olisi yhtäpitävä, voidaan olettaa, että näpistäjä on kauppiaalla selvillä. Nyt, jos lapsi äiteineen ei palaa sopimaan asiaa, kauppias voi joko:
1) mennä itse lapsen kotiin sopimaan asioita
2) antaa sydämessään anteeksi lapselle ja unohtaa asia
3) lähteä kiertelemään ympäri kyliä ja levittelemään juoruja perheestä, jonka lapsi on pahimman luokan rikollinen, ja kaikki sen kaveritkin joutaisivat linnaan
Mikä teidän mielestänne on kristitylle sopiva tapa?
...hoitokokouksia tällaiseen: "Jos minä saisin päähäni mennä kadulle ammuskelemaan katumattomia syntisiä, myöhemmin huomaisin tekoni kauheuden ja tekisin parannuksen, niin olisi todella naivia todeta muutaman vuoden päästä että kukaan ei saisi puhua siitä että kadulla ammuskeltiin ihmisiä tai että se olisi ollut väärin, koska asia on armon meressä." Ei silti, onhan niitä verrattu täällä myös juutalaisten joukkotuhoon II MS:n aikana... Hieman suhteellisuudentajua voisi olettaa ihmisillä olevan.
tulisi äidin opastaa lastaan, että lapsen pitää itse mennä kauppiaan luokse sopimaan asia. Ei niin, että kauppias tulee lapsen luo, jotta asia voidaan sopia.
Kyllä lapselle tulee opettaa, että omista tekemisistä pitää ottaa vastuuta.
Sitä vl-liike ei valitettavasti tuo missään kasvatuskysymyksissä esille, ja se heijastuu myös vanhempien kasvatusmetodeihin.
...Kuinka vl:t kiemurrellen yrittävät tunkea käärmettä piippuun ja puskasta laukovat kaikkea mahdollista, millä yrittävät selitellä parhain päin sitä miksi syntejä ja vääryyksiä ei tarvitsisi korjata.
HALOO!!!
HOITOKOKOUKSET OLIVAT JÄRJESTELMÄLLISTÄ HENKISTÄ VÄKIVALTAA, JOIDEN UHREISTA OSA JOUTUI MIELISAIRAALOIHIN JA KAIKKEIN SURULLISIMMAT TAPAUKSET TAPPOIVAT ITSENSÄ KUN EIVÄT JAKSANEET HENKISEN INKVISIITOIN JÄLJILTÄ ELÄÄ!
TÄTÄ ON TURHA YRITTÄÄ MITÄTÖIDÄ KOSKA LIIAN MONI VL-LIIKKEEN UHRI JA NÄIDEN OMAINEN ON ELOSSA!
Eli hoitokokouksia voi oikeutetusti verrata tappamisiin. Niissä tapettiin ihminen henkisesti erittäin raa-alla simputuksella ja helvetin tuomioilla!
Ei tässä ole kyse siitä mitä kauppiaan pitää tai ei pidä tehdä. Vaan siitä mitä rikkoneen osapuolen pitää tehdä.
Ja sitä paitsi perjaateessa asia pitäsi ottaa esille vanhempien kanssa jottei tilanne toistu ja jos vanhemmat sitten kiistävät kaiken niinkuin usein tapahtuu (kokemuksella) niin "kiusaus" tehdä tästä varoittava esimerkki mainitsemalla asiasta sopivasti jossain on aika suuri. Jokainen miettiköön kohdaltaan kumpi voitaa kiusaus sanoa touus ääneen vai antaa anteeksi? Anteeksi anto on tietenkin oikein mutta kiusauksiin lankeamienn inhimillisä :-)
...että "jos lapsi äiteineen ei palaa sopimaan asiaa". Tässähän on nyt käynyt niin, että ainakin täällä kirjoittavien eronneiden/erotettujen mielestä "hoiturit" nukkuvat synnin unessa, eivätkä osaa lähteä "parannuksen askelille". Jos rikkonut osapuoli ei tiedä tai huomaa tehneensä rikosta tai pitää sitä jo "sovitettuna", niin kyllähän "rikotulla" on suorastaan velvollisuus ottaa itse yhteyttä. Ja nimen omaan kyseisiin henkilöihin, ei kaupasta pöllineen lapsen naapureihin tai iltapäivälehtiin.
"Anteeksi anto on tietenkin oikein mutta kiusauksiin lankeamienn inhimillisä :-)"
Tuo on kyllä totta, mutta ei vääryyksien kokeminen millään tavalla oikeuta vääryyksien tekemiseen.
Oletko siis sitä mieltä että asiaa ei olisi saanut viedä kotimaan palstoille ollenkaan. Asiaa on varmasti keskusteltu kulisseissa vuosien saatosssa. Puolin ja toisin.
Totta on että nämä tietyt lakihenkiset "oppineet" eivät näe mikä ero on rakkaudella ja "halolla päähän" lyömisellä. Näiden ihmisten kanssa on mahdoton olla missään tekemississä missään koska he ovat aina oikeassa. Heillä on yhteistä myös se että jos jostain sanoo vaikka asia olisi puhtaasit ajallinen että olet väärässä - se johtaa jyrkään kieltoon. Onko tämä sitten opittu tapa vai luonnehäiriö en tiedä? Mutta jos ja kun tälläisen ihmisen "kynsiin" joutuu ei ole muuta tietä kun myöntää että on väärässä ja säilyttää rauha tai ottaa pesäero. Vaikka kyse olisi vain ajallisista asioista.
Jos ja kun tälläisen ihmisen kanssa on ollut tekemisissä enemmän ymärtää että ei ole mahdollista hakea "hyvitystä" hekilöltä joka on "aina oikeassa". henkilö on kaikessa täysin sokea omille virheilleen. Syy on aina jossain toisessa.
Faktaa on että hoitokokouksissa mentiin yli monessa kohdassa. Ja kun tilanne on se että hoitomeihistä osa on kuollut ja osa on niin kovakorvaisia etteivät edes kuuntele puhuttelua niin edes julkisella selvityksellä ja anteeksipyynnöllä olisi monille suurempi merkitys kun niillä jotka sen "joutuvat" viran puolesta värkäämään.
Eli itse olen sitä mieltä etten halua olla osallisena hoitomiesten tekemisiin koska katson että se pilaa myös minun "maineen". En halua samaistua ja tulla samaistetuksi tälläiseen hoitomiesten "viitekehykseen".
Uskovainen on valmis samalaisiin julmuuksiin mihin nämä hoitomiehet sortuivat, tuskin haluavat ketään hoitaa samoin kuin tulivat itse hoidetuksi.
Mitä sillä voittaa, että pahaan vastataan pahalla? Siinähän voi käydä niinkin, että jos pakotetaan niin nämä hoitomiehet tekevät vain teennäisen paranuksen, eivätkä teekkään sitä sydämestään asti, se on kuitenkin ainoa tie että vääryyden tuntee sydämestään asti ja silloin sitä voi vain katua aidosti.
Tämä avoinkeskustelu tällä palstalla on ehkä sitä parasta hoitoa ja rakkaudella neuvomista. On kumma jos nämä keskustelut eivät tavoita myös niitä hoitomiehiä jotain kautta. Kun hoitomiehet tulevat synnintuntoon, niin silloin he varmasti haluavat korjata virheensä myös avoimesti eivätkä enään puolusta niitä, myöntävät olleensa väärässä.
Heitä on nyt yritetty neuvoa, ja heille annetaan mahdollisuus katua syntejään, ja se on ihan heistä itsestään kiinni haluavatko he kuulla Jumalaa ja korjata virheensä, vai haluavatko he vain olla edelleenkin oikeassa välittämättä siitä, että ihmiset heidän ympärillään kärsivät menneistä.
Näitä hoitomiesten tekemiä syntejä ei ole sovitettu koska he eivät pääse siitä synnistä eroon, vaan se seuraa heitä vuosikymmenten taakse, nyt heille on annettu mahdollisuus siihen synnin pois panoon, ja niinhän se on että Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden, se minkä tien ihminen haluaa valita on sen ihmisen itsensä valittava. Siihenkin voi auttaa rukous, että Jumala johdattaa toimimaan oikein, vilpitön rukous kuullaan.
Oletan että sitä kautta kyllä tieto kulkee.
...
Toiveajattelua uskoakseni. Tämän yhdistyksen imago on virheetön ja erehtymätön ihminen.
Miten erehtymätön voi tulla synnintuntoon kun hän on parhaan voitavansa tehnyt. Ehei, ei omavanhurskaus sellaiseen suostu. Kyllä se pitää uhristaan kiinni viimeiseen asti.
Vuorille (muiden ihmisten yläpuolelle) eksyneestä Raamattu sanookin näin, että "jos hän sen löytää", kun sen sijaan muista syntisistä sanotaan, että "kun hän sen löytää".
Koko vanhoillislestadiolainen pupulaatio nojaa väärään vanhurskauteen, siihen joka tulee osittain ihmisen ansiona Jumalan armolla täydennettynä, mixattuna mössönä.
Ensimmäiseksi pitäsi näet muuttaa koko seurakunta siten, että vanhurskaus tulisi USKOSTA KRISTUKSEEN.
SILLOIN vasta ALKAISIVAT SYDÄMET SULAA KATUMUKSEEN JA PARANNUKSEEN. Mutta silloin kaikki muutkin kristityt muuttuisivat kristityiksi, ja sehän ei ylpeyden vuorilla asuville ole mahdollista tunnustaa, ja jättää Jumalan asiaksi. Ylpeys kun pitää yllä tuota oman erinomaisuuden naamiota.
ER kertoi.
Kylläpä teillä on katkera mieli entistä hengellistä yhtöisöänne kohtaan, ei voi muuta sanoa. Te ootta kyllä kaikki hoidon tarpeessa...
On hienoa huomata, että vielä uusista sukupolvista on kehittymässä uusia hoitokokousmiehiä. Jos perinne on kerran hyväksi havaittu, mihinkäs sitä lopettamaan.
"Ei se ole pulassa ollut, joka ei toista auta."
Kostoako tarkoitat. Et varmaan. Monille meille mielivallan uhriksi joutuneelle tuottaisi tyydytystä ja mielnrauhaa että ensivaiheessa liike kieltäisi tapahtumien oikeutuksen - nythän liikkeen johto vaikenemisellaan kieltää mitään pahuutta tapahtuneen.
Oletan että että hoitokokousten, rippikoulupainostuksen ja muun uskonnollisen mielivallan uhreille se riittäisi ensi vaiheessa.
Pitäisin todennäköisenä että sitä mukaa myös mielivaltaan osallisetkin rohkenisivat pienessä piirissä tai laajemmin tunnusten myöntämään virheensä
Rauhanyhdistyksillä "hoiturit" tunnetaan. He ovat yleensä henkilöitä, jotka tavanomaista enemmän haluavat olla esillä mm. puhujina ja naiset "jossakin tehtävässä". He ovat luonnevikaisia psykopaatteja, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen sanella toisille elämisen rajat. Usein oma elämä ei kestä päivänvaloa. Kukaan ei yksin uskalla puuttua näiden tyrannien tapaan toimia, vaan tarvitaan koko seurakunta. Puhetta, puhetta ja puhetta. Heidän elämäähän voisi lähteä julkisesti kaivelemaan perättömien juorujen perusteella niikuin he itsekun tekivät. Periksi ei saa antaa ennenkuin äänenpaino parannuksen tekemiselle on juuri se oikea.
Vapise sinä onneton, jolla on kontollasi rikoksia, salaan ja vaille ruoskarangaistusta jääneitä, oikeudelta lymynneitä. (Shakespeare)
palstaanne ja muistelen "jotain" tälläistä
"outoa ja pimeää" olleen joskus 70 luvulla omalla paikkakunnallani,
jossa puolet kunnan väestä oli vanhoillislestadiolaisia.
Henkilökohtaisesti olen ajatellut aina,
että uskovaiset
(ihan mihin suuntaan vaan kuuluvatkaan)
tuntevat toinen toistaan kohtaan
armoa ja yhteistä hyvää pyhää.
Hirvittävän pettynyt olen tästä julmuudesta,
jota luettuani tätä palstaanne,
tunnistan kajona menneisyydestä
ja supisten puhuttuna aikuisten kesken.
Kuinka julmaa ja ahdasta elämä voi ollakaan
(ollut?, toivottavasti on jo menneisyyttä)
kun sattuu olemaan "väärässä" pyhässä hengessä.
Suojelkaa toisianne ja pitäkää huolta
niin kuin Jumala pitäisi huolen kaikista omistaan
ja älkää antako kenenkään tehdä henkistä julmuutta kenellekkään toiselle luojanluomalle
minkään tai kenenkään Pyhän nimessä.
sanaakaan kenellekään ulkopuoliselle, siis niistä hoitokokousjulmuuksista. Silti tietoa tihkui ulkopuolisillekin esimerkiksi poispotkittujen kautta, vaikka Ry heidät henkisesti sairaiksi leimasikin.
"Se on miettinyt niitä uskomisen asioita niin paljon, että sillä on mennyt pää sekaisin" oli ihan tavallinen toteamus ihmisestä, joka puhui julmuuksista "epäuskoisille".
Täälläkin on esiintynyt ihan tuoreitakin tarinoita siitä, kuinka vaitiolovelvollisuus on edelleen voimassa. En tiedä millä nykyään "hölösuita" pelotellaan, mutta kadotuksella ainakin...