* Suomi yksikieliseksi -kampanja.*
KYSYMYS:
Mitenkäs sijoittuisi ruotsinkielinen tuleva akateeminen sivistyneistö, jolle on perinteisesti taattu kaksikielisyyden vaatimat byrokratian ylemmän portaan korkeapalkkaiset virat?
Radio JEREVAN vASTAA:
Tässä on kieltämättä ongelma, mutta siihenkin on jo esimerkkiratkaisu löydetty eli näin me sijoitamme "ylimääräiset" ruotsalaiset
(tämä on ihan aikuisten totta):
Kolme vuotta sitten Uuden kielilain säätämisen yhteydessä sovittiin, että uuden kielilain valvontaan perustetaan kaksi uutta virkaa Oikeusministeriöön, joista johtava, kielilainsäädäntöosaston hallitusneuvoksen virka tulee suomenkieliselle viranhaltijalle ja ylitarkastajan virka tulee ruotsinkieliselle viranhaltijalle.
Sekä RKP että folktinget eivät pitäneet tätä riittävän tasa-arvoisena ratkaisuna, että virat menisivät tasan 50% - 50% kieliryhmien välillä.
RKP vaati, että virkoja täytyykin perustaa kolme, jotta kielellinen tasa-arvo voisi toteutua kielilain hengessä.
Valtioneuvosto hyväksyi lopulta pitkien neuvottelujen jälkeen, että tasa-arvon vuoksi perustetaan kolme korkeaa virkaa valvomaan kielilain toteutumista.
Tässä ei ole vielä mitään yllättävää, että virkoja perustettiinkin kolme.
YLLÄTYKSENÄ TULI, että kaikkiin kolmeen virkaan valittiin ”tasa-arvon” nimissä ruotsinkielinen henkilö:
Oikeusministeriön kielilainsäädäntöosaston hallitusneuvokseksi valittiin Paulina Tallroth ja ylitarkastajaksi Maj Krogell-Haimi. Lisäksi valtio palkkasi nimellisesti Folktingetin nimiin Tirsa Forssell’in valvomaan kielilain täytäntöönpanoa ja soveltamista.
Lienee täysin sattumaa, mutta samat kolme nimitettyä henkilöä toimivat kieliasiain neuvottelukunnan sihteereinä!
Suomenkielisillä ei valitsijoiden mukaan ollut riittävää kielellistä osaamista näin vaativiin virkoihin, vaikka esim. YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 21. artiklan 2. pykälä toteaa yksiselitteisesti:
Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin (paitsi Suomessa).
KYSYMYS:
Mitenkäs sijoittuisi ruotsinkielinen tuleva akateeminen sivistyneistö, jolle on perinteisesti taattu kaksikielisyyden vaatimat byrokratian ylemmän portaan korkeapalkkaiset virat?
Radio JEREVAN vASTAA:
Tässä on kieltämättä ongelma, mutta siihenkin on jo esimerkkiratkaisu löydetty eli näin me sijoitamme "ylimääräiset" ruotsalaiset
(tämä on ihan aikuisten totta):
Kolme vuotta sitten Uuden kielilain säätämisen yhteydessä sovittiin, että uuden kielilain valvontaan perustetaan kaksi uutta virkaa Oikeusministeriöön, joista johtava, kielilainsäädäntöosaston hallitusneuvoksen virka tulee suomenkieliselle viranhaltijalle ja ylitarkastajan virka tulee ruotsinkieliselle viranhaltijalle.
Sekä RKP että folktinget eivät pitäneet tätä riittävän tasa-arvoisena ratkaisuna, että virat menisivät tasan 50% - 50% kieliryhmien välillä.
RKP vaati, että virkoja täytyykin perustaa kolme, jotta kielellinen tasa-arvo voisi toteutua kielilain hengessä.
Valtioneuvosto hyväksyi lopulta pitkien neuvottelujen jälkeen, että tasa-arvon vuoksi perustetaan kolme korkeaa virkaa valvomaan kielilain toteutumista.
Tässä ei ole vielä mitään yllättävää, että virkoja perustettiinkin kolme.
YLLÄTYKSENÄ TULI, että kaikkiin kolmeen virkaan valittiin ”tasa-arvon” nimissä ruotsinkielinen henkilö:
Oikeusministeriön kielilainsäädäntöosaston hallitusneuvokseksi valittiin Paulina Tallroth ja ylitarkastajaksi Maj Krogell-Haimi. Lisäksi valtio palkkasi nimellisesti Folktingetin nimiin Tirsa Forssell’in valvomaan kielilain täytäntöönpanoa ja soveltamista.
Lienee täysin sattumaa, mutta samat kolme nimitettyä henkilöä toimivat kieliasiain neuvottelukunnan sihteereinä!
Suomenkielisillä ei valitsijoiden mukaan ollut riittävää kielellistä osaamista näin vaativiin virkoihin, vaikka esim. YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 21. artiklan 2. pykälä toteaa yksiselitteisesti:
Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin (paitsi Suomessa).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä Radia Jerevan
http://gamma.nic.fi/~myllma/jerevan.htm