Mitäs ruotsin kielen "resonera" on suomeksi?
"Resonera" sanatarkasti suomeksi
Zip
6504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ehkäpä "järkeillä" on kaikkein lähimmäs osuva vastine. Aprikoida, pohdiskella, puntaroida...
Järkeilyähän se... Taitaapa olla taustalla ranskan kielen sana "raison", joka ääntyy suunnilleen /re'sõ:/
Tai sitten olen erehtynyt.
on radiomiehelle erittäin tuttu sana. Se tarkoittaa onteloresonaattorissa tapahtuvaa värähtelytoimintaa. Maallikolle tuo saattaa olla hiukan hämärää, mutta voisin vaikkapa havainnollistaa sitä antennilangassa värähtelevän seisovan aallon aiheuttamalla tilavaikutelmalla: Maailman lyhimmällä pururadalla hölskyy neste edestakaisin.
Radiomiehen viittaa olen joskus neljä vuosikymmentä sitten sovittanut kapoisille hartioilleni minäkin (radioamatöörin kokelas- ja yleisluokan pätevyystutkinnot 1965, I luokan sotilasradioviestittäjän tutkinto 1970).
Siitä huolimatta (tai sen vuoksi) väittäisin, että ruotsin verbillä 'resonera' on suunnilleen yhtä paljon tekemistä resonoinnin/resonanssi-ilmiön kuin renessanssin kanssa.
Sanakirjani mukaan 'resonoida' on ruotsiksi 'ge resonans'.
Ellen väärin muista, Paasikivi päiväkirjoissaan puhui "resuneeraamisesta", kun oli jossain sisäpiirissä pohdittu jotain "hirmuista" asiaa.
Johan Gustaf Hellstén syntyi 1870. Nimi muuttui muotoon Juho Kusti Paasikivi vasta miehuuden kynnyksellä 1887. Ymmärtääkseni ruotsi oli Juho Kustille jopa läheisempi ”äidinkieli” kuin suomi. Äidinkielen asemesta lienee hänen kohdallaan parempi puhua tädinkielestä, koskapa Johan Gustafin molemmat vanhemmat kuolivat jo pojan varhaislapsuudessa ja kasvatus-/holhousvastuu lankesi hänen tädilleen.
Minulla on käsitys, että alkuperäiset Paasikiven päiväkirjatkin olivat milloin mitäkin kieltä (ja kirjoitettu suurelta osaltaan pikakirjoituksella, jonka J.K. Paasikivi hallitsi). Kirjan muotoon ne ovat toimittaneet Yrjö Blomstedt ja Matti Klinge. ”Muunkielisten tekstien” suomentajaksi on mainittu Kari Vähäpassi.
Piti ihan tarkistaa oma kirjasto. Bingo! Paasikiven päiväkirjojen molemmat osat löytyivät! Olen näköjään ostanut ne isälleni joululahjoiksi 1985 ja 1986. Minulle ne ovat kulkeutuneet perinnönjaossa tämän vuosituhannen alussa. Pitäisi varmaan joskus ottaa ja lukeakin!