Moi!
Oli pakko nyt tehdä joku keskustelu sytostaattihoitojen lopettamisesta.
Minulta ne nyt loppui.
Sairastuin munasarjasyöpään viime kesänä, takana on nyt iso leikkaus ja 10 sytoa. 18 v. olin kun syöpä todettiin.
TAYS:sta sanottiin että tuskin syöpäsoluja enää on ja fossa douglas-huuhtelut on ollut jo pitemmän aikaa puhtaat, samoin CA 125 arvo normaaleissa lukemissa.
Tiedän että munasarjasyövässä on suuri uusiutumisen vaara ja lähes kaikilla se myös uusiutuu monen monta kertaa.
Nautin elämästä vaikka takaraivossa onkin pieni pelko ensimmäisen seurantakäynnin takia. Tällä hetkellä odotan hirmuisasti kulmakarvojen, ripsien ja hiusten takaisin kasvua. Alkaa tämä peruukki jo hiukan rasittaa, melkein vuoden päivät olen sitä pitänyt.
Toki menee aikaa hiustenkin kasvuun mutta silti.
Nyt vasta olen huomannut kuinka väsynyt olenkin. Sytojen aikana kun nyt menin kouluunkin tammikuussa, olen vain hammasta purren sinnitellyt työharjoittelun ja luennoilla istumisen kanssa. En ole antanut periksi väsymykselle ja olen tehnyt täyttä päivää. Poissa olen ollut vain sytojen ja niiden aiheuttaman huonon olon takia.
Nyt vasta ymmärtää että olisin voinut ottaa vähän iisimmin, eikä kaikkea olisi tarvinnut tehdä täysillä.
Pelotti kovasti kun kerrottiin ettei hoitoihin tarvi nyt mennä. Samalla oli kuitenkin todella riemastunut ja onnellinen olo. Olen koko sairauden aikana ollut positiivinen enkä ole antanut masennukselle tilaa. Vaikka omien lapsien saaminen on mahdotonta koska kohtua ja munasarjoja ei ole. Maailma on täynnä lapsia jotka tarvitsevat hyvää äitiä.
Mitenkäs te muut syöpäpotilaat jotka olette nyt seurannassa? Miten elämä ilman sytoja tai sädehoitoja on lähtenyt käyntiin? Millaisia tuntemuksia teillä on hoitojen lopettamisen takia? Pelottaako?
Oli pakko nyt tehdä joku keskustelu sytostaattihoitojen lopettamisesta.
Minulta ne nyt loppui.
Sairastuin munasarjasyöpään viime kesänä, takana on nyt iso leikkaus ja 10 sytoa. 18 v. olin kun syöpä todettiin.
TAYS:sta sanottiin että tuskin syöpäsoluja enää on ja fossa douglas-huuhtelut on ollut jo pitemmän aikaa puhtaat, samoin CA 125 arvo normaaleissa lukemissa.
Tiedän että munasarjasyövässä on suuri uusiutumisen vaara ja lähes kaikilla se myös uusiutuu monen monta kertaa.
Nautin elämästä vaikka takaraivossa onkin pieni pelko ensimmäisen seurantakäynnin takia. Tällä hetkellä odotan hirmuisasti kulmakarvojen, ripsien ja hiusten takaisin kasvua. Alkaa tämä peruukki jo hiukan rasittaa, melkein vuoden päivät olen sitä pitänyt.
Toki menee aikaa hiustenkin kasvuun mutta silti.
Nyt vasta olen huomannut kuinka väsynyt olenkin. Sytojen aikana kun nyt menin kouluunkin tammikuussa, olen vain hammasta purren sinnitellyt työharjoittelun ja luennoilla istumisen kanssa. En ole antanut periksi väsymykselle ja olen tehnyt täyttä päivää. Poissa olen ollut vain sytojen ja niiden aiheuttaman huonon olon takia.
Nyt vasta ymmärtää että olisin voinut ottaa vähän iisimmin, eikä kaikkea olisi tarvinnut tehdä täysillä.
Pelotti kovasti kun kerrottiin ettei hoitoihin tarvi nyt mennä. Samalla oli kuitenkin todella riemastunut ja onnellinen olo. Olen koko sairauden aikana ollut positiivinen enkä ole antanut masennukselle tilaa. Vaikka omien lapsien saaminen on mahdotonta koska kohtua ja munasarjoja ei ole. Maailma on täynnä lapsia jotka tarvitsevat hyvää äitiä.
Mitenkäs te muut syöpäpotilaat jotka olette nyt seurannassa? Miten elämä ilman sytoja tai sädehoitoja on lähtenyt käyntiin? Millaisia tuntemuksia teillä on hoitojen lopettamisen takia? Pelottaako?
Vastaukset 3
Vanhimmat
.ja paranemista. Olet nuori ja voitat sairauden.
Saanko kysyä miten sairaus ilmeni, mitkä olivat oireet? Luulisin että nuorilla tavataan munasarjasyöpää harvoin ja olen pitänyt sitä enemmän mummoikäisten sairautena. Sisareni naapurilta on leikattu munasarjasyöpä yli kymmenen vuotta sitten ja nainen (nyt n50v) on täysin terve. Valoisaa kevättä sinulle!
Hei!
Minulla oli neljän päivän ajan alavatsakipua joka paheni koko ajan. Neljäntenä päivänä en pystynyt kumartumaan tai kyykistymään, koska kipu oli niin valtaisa.
Menin tk:n kautta naistentautien päivystykseen, jäin osastolle ja tähystys oli seuraavana päivänä. Lääkärit luulivat ennen tähystystä sitä kystaksi, mutta tähystyksessä huomattiin sen olevan pahanalaatuinen munasarjasyöpä.
Olin tosiaan täyttänyt kaksi kuukautta ennemmin 18 vuotta ja järkytys oli valtaisa. Ensimmäiset pari tuntia tuon tiedon jälkeen olivat kamalat. Kuvittelin kaikki mahdolliset pahat asiat joita voisi tapahtua. Pahimpana tietysti kuolema.
Päätin kuitenkin ennenkuin vanhempani ja pikkusiskoni tulivat minua hakemaan kotiin, että voitan tämän taistelun. Kestän sytot, hiusten/ripsien/kulmakarvojen lähdön, huonon/oksettavan olon ja mahdollisesti sen että kohtu ja munasarjat poistetaan ja lasten saanti on sitten mahdotonta.
Kestin hiusten/ripsien/kulmakarvojen lähdön, huonon olon vaikka aina luuli kuolevansa kun olo oli niin huono, kohdun&munasarjojen poisto radikaalissa leikkauksessa kirpaisi ,mutta maailma on täynnä lapsia jotka tarvitsevat hyvää äitiä.
Mitta alkoi kyllä olla täynnä jo kahdeksannnen hoidon kohdalla, koska olo paheni joka hoidon jälkeen. Viikko kului aina hoidon jälkeen oksentamiseen ja huonoon oloon. Kaksi seuraavaa viikkoa oli sitten "normaalia" ja sitten taas hoitoon. Sain hoitoja 10 kertaa.
Tällä hetkellä olen tosiaan koulussa ja odotan seurantakäynnille pääsyä. Kuvauksiin menen kesäkuussa.
kuten eräässä keskustelussa joku totesi, ettei tälläiset pahat sairaudet tule heikoille vaan vahvoille ihmisille koska heikot eivät kestäisi.
Minä ainakin löysin taistelutahtoni hyvinkin nopeasti syövän kuulemisen jälkeen. Olen elänyt elämää täysillä hoitojen välissä ja huomannut paljon hyvää, mitä ennemmin ei ole huomannut. Pienetkin asiat tuovat hyvän mielen ja niitä löytyy koko ajan kun vain osaa etsiä ja rauhoittua.
Hyvää kevättä kaikille!
eli minut leikattiin 02/05 ja sytot 05-09/05. sain syöpääni ns. folfox-hoitoa laskimopumpun kautta 2. vko 12 vkon ajan.
hiukset ja muutkin karvat lähtivät, iho kuoriutui loppuvaiheessa käsistä ja jaloista (liikuin kontaten ajoittain), neurologisia tuntemuksia oli; kylmän herkkyyttä, tunnottomuutta raajoissa ja väsymystä tietysti. voin ajoittain myös huonosti. veriarvot romahtivat (vrs. maksa-arvot ja valkosolut)olin sairaalassa hyksissä tiputuksessa 13 pvää hoidon loppuvaiheessa.
nyt on kulunut 6 kk hoidoista. veriarvot normaalit, olen opettaja ja en ole töihin paluuni jälk. ollut sairaana kertaakaan (palasin 3 vkoa hoidoista kouluun). kampaajalla olen käynyt jo 2 krt ja muutkin karvat ovat palautuneet. neurologiset vaivat ovat poissa. ainoastaan olen ajoittain väsynyt (ja kukahan ei nykypvänä työelämässä ole???), muistini on jollainlailla huonompi (ajoittain unohtelen asioita ja en muista nopeasti nimiä ). psyykkisesti huomaan myös ajattelevani "mitä jos syöpä uusiutuu tai onkin levinnyt jkin"-juttuja. en pelkää, mutta aikajanani on seuraavat 5v. tyylistä..ei enää kunhan olen 50v. tms.
puhun asiasta avoimesti ja työhön paluuni on ollut kaikin puolin helppo. muutenkin elämäni sujuu kuten ennenkin, en ole saanut mitään ihmeellistä "valaistumista" hienoksi elämää enemmän arvostavaksi ihmiseksi. kiukuttelen ja raivoan kuten ennenkin niin suurista tai pienistä asioista, murehdin maallisia ja mahdottomia kuten ennenkin, nautin hetkestä ja elämästä kuten ennenkin. sellaista,