Täällä kun on puitu nyt näitä ei niin täydellisiä kummi-suhteita, kerronpa myös omastani.
En ole nähnyt kummilastani kymmeneen vuoteen. Ja ristiäisten jälkeenkin vain pari kertaa. Koko kummin tehtävä tupattiin minulle kun olin 16 ja täysin tietämätön siitä, mikä on edes menettely. Kaukaiset sukulaiset, ketä emme olleet nähneet kuin parikertaa eläissäni, soittivat ja pyysivät minua lapsensa kummiksi. Olin aivan äimän käkenä, en ollut heidän kanssa koskaan edes puhunut puhelimessa. En änkytykseltäni saanut sanottua mitään, vaan otin mietintäaikaa. Kysyin vanhemmiltani mielipidettä ja heiltä sain vain toteamuksen siitä, että tuollaisesta kunniatehtävästä ei kieltäydytä.
Hienoa, olin siis kummi lapselle kenen vanhempia en edes tuntenut. Syyksi kai riitti se, että isämme näkivät toisiaan kerran kahdessa vuodessa.
Kyllä mielestäni täytyisi hiukan miettiä, lähteäkö pyytäämään edes etäistä sukulaista, saatikka juuri murkun leimasta päässyttä lapsensa kummiksi. Nyt vieläkin itseäni harmittaa koko kummius. No, onneksi se on jo ainakin osin mitätöity tehtävä, koska erosin kirkosta täyttäessäni 18.
En ole nähnyt kummilastani kymmeneen vuoteen. Ja ristiäisten jälkeenkin vain pari kertaa. Koko kummin tehtävä tupattiin minulle kun olin 16 ja täysin tietämätön siitä, mikä on edes menettely. Kaukaiset sukulaiset, ketä emme olleet nähneet kuin parikertaa eläissäni, soittivat ja pyysivät minua lapsensa kummiksi. Olin aivan äimän käkenä, en ollut heidän kanssa koskaan edes puhunut puhelimessa. En änkytykseltäni saanut sanottua mitään, vaan otin mietintäaikaa. Kysyin vanhemmiltani mielipidettä ja heiltä sain vain toteamuksen siitä, että tuollaisesta kunniatehtävästä ei kieltäydytä.
Hienoa, olin siis kummi lapselle kenen vanhempia en edes tuntenut. Syyksi kai riitti se, että isämme näkivät toisiaan kerran kahdessa vuodessa.
Kyllä mielestäni täytyisi hiukan miettiä, lähteäkö pyytäämään edes etäistä sukulaista, saatikka juuri murkun leimasta päässyttä lapsensa kummiksi. Nyt vieläkin itseäni harmittaa koko kummius. No, onneksi se on jo ainakin osin mitätöity tehtävä, koska erosin kirkosta täyttäessäni 18.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mekin pyysimme sukulaistytön 16v kummiksi tyttärellemme. juuri rippikoulun käynyt joten olisi luulut tietävän mihin lähtee.
ennen oltiin kummin kanssa paljonkin tekemisissä, kuskattiin mukana ulkomaanreissuilla ja muutenkin tykättiin...
ja ajateltiin, että on sitten lapsella kummi lähenpänä omaa ikää, kin itse oltiin jo kolmikymppisiä.
kolme- neljä vuotta menikin kivasti, kunnes tuli kummille ukko ja omat lapsoset. ja kummius jäi...
ei edes tule kutsusta kylään saati kutsu luokseen.
aina ei voi onnistua...
Kyllä ne omat lapset menee aina kummilasten edelle!!!
Jokainen kummin tehtävää luovuttava tajuaa varmaan nyt, että kummiksi pyydetään lapsirakas, vanhempi ja mielellään jo omia lapsia omaava ihminen.
Huomaa kyllä, ettei lapseton ja perheetön nuorehko ihminen kelpaa :-(
Minä rakastan lapsia, mutta omia ei ole (eikä vissiin tulekaan). Minulla on lähipiirissä useita lapsia, joita näen säännöllisesti, soittelen, käyn kylässä, kutsun luokseni ja ostan lahjoja. Kummiksi ei ole koskaan pyydetty. Eräs ystäväni sanoi, että harmittaa kun ei tajunnut pyytää minua kummiksi kun oikeilla kummeilla ei olekaan (omien perheidensä takia) aikaa.
Kummeja valitessa voisi ehkä ajatella myös niinpäin, että lapsettomalla ihmisellä saattaa riittää kummilapselle enemmän aikaa ja rakkautta kuin oman perheen omaavalla...
Entä jos tilanne muuttuuu ja saatkin ne omat lapset ja jos samalla muuttuu myös kummisuhteesi huonompaan suuntaan!
Siis jos ottaa jo lapset saaneen kummiksi, tietää voiko hän arvostaa tehtävää siitä huolimatta!
Näitä viestejä lukiessa vain tulee sellainen olo, että tuo ei ole mikään vedenpitämä systeemi.
Minä olen melko varma, että minua ei ole pyydetty kummiksi siksi, että olen sanonut etten halua omia lapsia. Ilmeisesti lasten kanssa oleminen, säännöllinen yhteydenpito ja muistaminen jouluna ja synttäreitä ei vakuuta yhtä hyvin kuin se, että on omia lapsia. Sääli sinällään.
Täällä on paljon sellaisia, jotka valittavat kun on liikaa kummilapsia ja kuinka ei kehdata kieltäytyä. Hmh. Minä kun antaisin mitä vain, jos pääsisin kummiksi. Eikä haittaisi vaikka kummilapsia olisi useampikin. Nytkin on näitä ystävien ja sukulaisten lapsia yli kymmenen ja minusta riittää kaikille. Eipä silti, voihan sitä olla lapselle tärkeä aikuinen ilman kummistatustakin, onneksi!