Omistatteko maa- vai vesikilpikonnan? Minkä ikäisinä olette ostaneet kilpparin? Mitä olette tehneet niille kun olette lähteneet opiskelemaan tai sen jälkeen? Onko siitä ollut vaivaa? Oletteko ikinä katuneet kilpparin ostoa? Jos olette, mitä olette tehneet? Onko kilppareista paljon vaivaa?
Olisin tooosi kiitollinen, jos joku viitsisi vastata, kun olen itse ajatellut ostaa kilpikonnan (perheessä allergiaa ja eläinrakas kun olen...) ja osa noista kysymyksistä askarruttaa :)
Olisin tooosi kiitollinen, jos joku viitsisi vastata, kun olen itse ajatellut ostaa kilpikonnan (perheessä allergiaa ja eläinrakas kun olen...) ja osa noista kysymyksistä askarruttaa :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen ite omistanut ensin kaksi punakorvaa. ne olivat työläitä vedenvaihdon takia, mutta mielenkiintoisia kyllä. kun muutin pois kotoa, en voinut ottaa allasta matkaan - se oli niii-hiiin íso. myyntiin meni. niiden ottoa en ole katunut vakavissani, mutta myyntiä kyllä. joskus otan ehkä uuden punakorvan tai pari, mutta nyt ei ole tilaa eikä rahaa. ne ovat oikeasti vaativia lemmikkejä noiden vesiruljanssien takia. niin, olin silloin 15, konnat oli luonani siis kolme vuotta.
hankin myöhemmin kreikankonnan. olin sitten kai juur täyttänyt 19... enkä kyllä tätä ole ikuna katunut. se on helpompi muuttaakin paikasta toiseen (miten olisin raahannut 500-litraisen punakorva-altaan lahdesta ouluun???) silloin kun on pakko. maakilpinen ei ole niin vaativa, mutta perehtymistä se vaatii. ja paljon harkintaa (korostan: PALJON vakavaa harkintaa) pitkän ikänsä vuoksi.
Hankin vuonna -96 "käytetyn" punakorvaparin, olin sillon vissiin 14-vuotias... Nyt muutin eri paikkakunnalle ja konnat jätin kotia porukoitten huomaan... Siellä porukat huolehtii ruokapuolen, mut mun tehtävä on edelleenki akvaarion siivous eli pakolliset reissut viikonloppusin kotia...
Vaivaa, no onhan siinä siivoomisessa oma hommasa, akvaario vie tilaa, konnat ei oo mitään hellittely eläimiä (esim. toinen mun konnista ei oo koskaan tottunu käsittelyyn)... Mut niitten hankkimista en oo koskaan katunu ja kun hankin isomman kämpän ne tulee mun luo... Porukat ei kuitenkaa suostu hoitaan niitä ikuisesti!
Itelläni oli sillon aikanaan kans allergia-ongelma ja muistutan että myös konnille voi olla allerginen! Eikä konnien hoito ole niin helppoa kun äkkiä voisi kuvitella, eli pelkkä konnan hankkimisen ajatteleminen ei riitä vaan kannattaa myös ottaa selvää asioista ennen hankkimisen suunnittelemista...
ja kilpikonnia ei kannata hommata jos ei ole varma että pystyy niistä huolehtimaan koko niiden loppuiän. jos tiedät että olet lähdössä opiskelemaan niin ota ne mukaasi tai jätä hommaamatta. ei eläimiä voi ottaa vain vähäksi aikaa... itselläni on 2 vesikilpparia ja maakonna enkä ole kyllä ikinä niiden hommaamista katunu :) mukavia elukoita, vesikonnat vain hieman työläitä hoitaa ja välillä alkaa vähän säälittää pitää niitä tuolla akvaariossa. niille pitääkin suoda se ilo että ne pääsevät tallustelemaan aina välillä lattialla.
Meillä on asustellut 8 vuotta punakorvakonna. Harkitsimme sen hankkimista liki vuoden, jolloin hankimme kaiken mahdollisen tiedon. En ole katunut konnaani, vaikka tietenkin terraarion puhtaanapidossa on hommaa. Tiesin sen, kun hankin konnan, joten yllätyksiä ei ole tullut. Enkä todellakaan aio heittää konnaa järveen, jos jotain ongelmia tulee. (niitäkin tapauksia on..) Konna muuttaa kanssani kun lähden opiskelemaan muualle ja aion tehdä töitä niin paljon kuin vain ehdin ja säästää rankasti, jotta ei ainakaan ole rahasta kiinni muuttaa sitten sellaiseen kämppään johon eläimet mahtuu hyvin mukaan. Opiskelijasoluihinhan eläimiä ei kai saa viedä...
Omistan maakonnan (aasian nelivarvas). Ostin sen "käytettynä", jota en suosittele ellei tunne konnan taustaa, kahdeksan vuotiaana. Lomailessani annan konnan hoitoon ja viikonloput konna pärjää hyvin yksin (jos vaikka perjantaina antaa kunnolla ruokaa ja lampun laittaa ajastimelle). Kilpikonnassa on paljon työtä. Kesäisin sitä pitää (ei tietenkään koske kaikkia konnia)ulkoiluttaa. Päivisin antaa kunnolla ruokaa, "siivota" koppi päivittäin, kunnon siivous viikottain, pitää myös pitää sille seuraa, punnita ja tarkkailla sen terveyttä.
Kilpikonnan ostoa en ole katunut. Se on todella hellyyttävä otus, joka osaa katsella telkkaria, kuunnella musiikkia ja satuja ja se oppii tunnistamaan omistajansa äänen ja hajun.
Suosittelen lämpimästi kilpikonnan ostoa. On kuitenkin todella hyvä että pohdit asiaa vakavasti etkä suin päin ryntää ostamaan konnaa. :)
Anteeksi nyt kun korjailen, mutta tästä on ollut paljon juttua, eli kilpikonnahan ei tarvitse seuraa sillä se on erakko. Eli sellaista vaivaa siitä ei ole johonkin koiriin verrattuna. Se viihtyy mainiosti yksinäänkin. Olen myös kuullut sellaista, ettei kilpikonna edes ymmärrä seuraa. En tiedä. Jokatapauksessa, jos joskus ei jaksa seurustella konnansa kanssa ei siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. :)
Olen ainakin hyvin harkinnut, sillä olen miettinyt konnan ostoa jo kolmisen vuotta. Kaksi kertaa olen lähtenyt ostoaikeissa lemmikkikauppaan, mutta ikinä en ola saanut ostettua :)