Sota-aikana kävimme siskoni kanssa virpomassa sukulaisia ja naapureita, ei koskaan aivan vieraita.
Luimme virpolorun ja saimme palkan. Olimme tehneet virpovitsan mahdollisimman kauniiksi, sen ajan mahdollisuuden mukaan. Vitsa jätettiin aina virvotulle. Aivan tavalliset vaatteet olivat päällä, ei mitään noidaksi pukeutumista.
Muistatteko vielä virpoloruja?
Luimme virpolorun ja saimme palkan. Olimme tehneet virpovitsan mahdollisimman kauniiksi, sen ajan mahdollisuuden mukaan. Vitsa jätettiin aina virvotulle. Aivan tavalliset vaatteet olivat päällä, ei mitään noidaksi pukeutumista.
Muistatteko vielä virpoloruja?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Siellä ei virvottu. Minun käsittääkseni se noidaksi pukeutuminen on aivan viimeaikojen keksintö, eikä se kuulu mihinkään perinteeseen. Epäilen että trullit ja hyvät toivotukset ovat tässä menneet sekaisin.
Meillä oli sitävastoin nuuttipukkeja Nuutinpäivänä. (Paha Nuutti vie joulu pois.) Nuuttipukit olivat pukeutuneet naamaisasuihin vähän samaan tapaan kuin halloweenin oliot. Hillitymmin vain.
Minä muistan lapsuudestani, että pääsiäisen jälkeen lehdissä oli usein uutisia trullien ilkitöistä. Se trulliperinne oli varmaankin voimakas, kun vielä silloin tehtiin suorastaan julmia, eläimiin kohdistuvia tihutöitä maaseudulla. - Ne ilkimykset eivät olleet kilttejä pikkunoitia, vaan aikuisia ihmisiä.
Radiossa oli pari päivää sitten ohjelma, jossa kyseltiin ihmisten virpomismuistoja. Muistelijat kertoivat samaa kuin sinäkin: Ei käyty muualla kuin sukulaisissa tai hyvissä tuttavissa. Ja virpomisvitsat kuulemma olivat paljon huolellisemmin tehtyjä kuin nykyisin.
Eikös se pääsiäinen ole ollutkaan iloinen juhla joka paikassa. Itse penskana tehtiin ne virpomisvitsat koulussa(lisää tietty kotona hah) ja sitten tutuissa naapuritaloissa käytiin ja ne tiesi odottaa. Ei sitä lähdetty kylille mouruamaan. Karkkeja saatiin. Kerran saatiin kolikot ja oltiin ihan huuli soikeana yllätyksestä.
Uutiset koskivat lehmien utareiden silpomista tai muuta yhtä pahaa. Kyllä se on ilkiö, joka sellaista tekee.
Kuten sanoin, ne ihmiset eivät ollet virpojia, vaan trulleja.
Tässä nykyisessä lasten uudessa perinteessä nämä kaksi asiaa on jotenkin nivottu yhteen, ja trullit ovat jo mennyttä aikaa.
vai pelkkiä tarinoita ja kansantaruja?
...tai STT:n välittämässä uutisessa kerrottiin paikkakunta ja tapahtuma-aika, niin kaipa se oli totta. Eivät lehdet siihen aikaan keksineet juttuja tyhjästä. Silloin 40-50-luvuilla tällaisia uutisia oli joka pääsiäisen jälkeen.
Nykyisen lainsäädännön perusteella teot olisivat ollet pahimmanlaatuista eläinrääkkäystä, ja hyvä niin. Ne teot ovat loppuneet aikoja sitten.
Luultavasti vain vahinkona tuollainen jollekkin pientilalle on ollut aivan valtava ja sen takia sen joku kateellinen naapuri on varmaan tehnytkin toiselle.
minä muistan kun luimme lehdistä noita juttuja.
50-luvulla ainakin.
Siksipä juuri. - Valitettavasti lehdissä ei koskaan kerrottu sitä, saatiinko tekijä kiinni.
Nykyisin Ilta-Sanomat ja Iltalehti käyvät seuraamassa oikeudenkäyntejä, ja jostakin vuoden vanhasta asiasta tulee sitten lööppi ja etusivun uutinen. - Jos nykyisin tuollaista tapahtuisi, niin se olisi molempien iltapäivälehtien etusivun kohu-uutinen.
muistan hyvin kun piti karmeeta meteliä huuteli hhhuaa höööhöööhaaa
Mistä päin Läns- Suomee olet, minä olen Raumlainen joka asustaa Turgguses tois puol jokke.
paikannimen Trulli.
Nimihän on ruotsalainen, joten jäljet johtanevat ruotsalaisseuduille.
Varmaan niiltä ajoilta, kun noitia poltettiin roviolla.
Ajatelkaapas, jos sinua sanottaisiin yleisesti noidaksi, sitten otettaisiin kiinni ja nostettaisiin sidottuna rovion päälle, sytytettäisiin, ja tuli alkaisi polttaa sinua.
Vähitellen menettäisit tuntosi ja tajusi, kuolisit.
"Ihmisten hulluus on suuri..."
Joukkokiusaamiset ovat samanlaisia.
Muistan kun meidän navetassa oli käynyt "trulli"
ja silponut lehmiä.
Iso eläinlääkärilasku ja suuri kärsimys eläimille ja ehkä suuri nautinto silpojalle oli sen yön tulos.
ja New Yorkissa olen käynyt Trulli-ravintolassa, todella viihtyisä, hieno, italianrestaurant.
oven saranat ruostu, niin kauan kun sinä täällä palstalla jaksat kertoa "tietojasi."
Länsi Suomessa?:D
Kirjoitin, mitä lapsena lehdestä luin. Ei siihen aikaan ollut mitään Googlea.
Mainitsemani asiat muistan lähinnä 50-luvulta, ja osan 40-luvulta. Ilmeisesti olet tarkistanut asian Googlesta, joten uskonet, että ne olivat totta.
...olen kyllä syntynyt Helsingissä. En enää osaa paikallista murretta. Entinen esimieheni oli Raumalta ja muutti sitten Turkuun. Hän on asunut Helsingissä nyt n. 20 vuotta, mutta hän on säilyttänyt puheessaan sikäläisen korostuksen.
Meillä kotona piti aina puhua kirjakieltä. Se vuoksi tuo murre ei ole tarttunut tarpeeksi.
Sieltä länsirannikolta ovat meri ja veneretket jääneet kaikkein parhaiten mieleeni. Oli kaunis tai myrskyinen sää, niin veneessä oli aina mukavaa. Siihen aikaan oli merikelpoisia puuveneitä, joilla saattoi ajaa millä säällä tahansa. Rakastin erityisesti ulkosaaristoa, pieniä luotoja ja karuja saaria lähellä avomerta.
Turussa en ole varsinaisesti asunut, mutta opiskellut siellä vajaan vuoden. Vieläkö Aschanin leipomo ja kahvilat ovat olemassa? Entä Lehtinen(?). En ole käynyt Turussa vuosikymmeniin muuten kuin läpiajomatkalla.
Suurin osa entisistä luokkatovereistani asuu nykykyisin Turussa. Meillä on piakkoin taas luokkakokous. - Ihmeellistä, miten tässä iässä ihmiset tulevat sankoin joukoin luokkakokouksiin, jopa Ruotsista asti.
vielä Turussa. Mihin täältä voisi lähteä, kun on koti, aviomies ja kotieläimiäkin. Asumme Multavierunkadulla.
Muistathan kuinka istuimme Humalistonkadun Pianobaarissa sulkemisaikaan asti silloin hurjana opiskelutalvenamme.
Muuten, et ollut viimeisessä luokkakokouksessa, ja edellisissäkään et puhunut paljoa yksityiselämästäsi, kuten siitä onko teillä vaimosi kanssa lapsia? Muutoinkin vaikutit poissaolevalta. Varmaankin businessasiat veivät ajatuksesi muualle. Tai sitten me vanhat ystävät vaikutimme ikäviltä, sillä sinustahan oli tullut varsinainen kansainvälinen ohjus, joka vaihdoit maanosaa useammin kuin jotkut paitaa.
Terkkuja Jaanalle! Olettehan vielä naimisissa?
Minä olin viimeisessä ja sitä edellisessä luokkakokouksessa, ja nyt olen itse järjestämässä tätä seuraavaa. - Kuka on Jaana ja kuka Marianne? Tunnen vain kaksi Mariannea. Toinen asuu Espoossa ja toinen Tampereella. Tunnen vain yhden Jaanan. Hän oli assistenttini 20 vuotta sitten. - Onko Hunalistonkadulla pianobaari?
Humalistonkadun pianobaari on muuttunut minun opiskelija-aikojeni jälkeen, niinkuin moni muukin asia täällä Turussa. Aurajoki virtaa, ja Tuomiokirkko, sekä Turun linna seisovat paikoillaan.
Rakastan kotikaupunkiani, vaikka meitä turkulaisia eivät monet muilla paikkakunnilla asuvat aina ymmärräkään.
Olin varannut karkkeja virpojia varten. Ovi kello soi. Avasin oven kaksi pientä noitaa alkoivat virpoa, "virvon varvon tuoreeks...ja mulle palkka". Annoin karkkeja noidille, kiitin heitä, toivotin hyvää pääsiäistä suljin oven. Oven läpi kuului kommentti: "Ei antanu saatana rahaa ku karkkeja vaa". En tiedä mitä olisi pitänyt ajatella.
Ja pahimmillaan ne on sellaisia 15-vuotiaita kolleja kerjäämässä rahaa vaan.
Virpojat eivät enää ole virpomassa onnea tulevaks vuueks, vaan keräämässä itselleen ilmaisia karkkeja ja mieluummin rahaa.
Jos virpoja ilmiselvästi on alle kouluiän, voin oven avatakin, mutta en kyllä tarjoile karkkeja naapureiden likoille, jotka normaalisti menevät ohitse nokka pystyssä tervehtimättä.
pääsiäis karamellia,siinä toivossa että jos vaikka joku tulisi ja pirpois . Täälä suomalais lapset ovat kasvaneet isoiksi ,ne samat jotka joka vuosi kävi ovellani ,juuri löysin ,vanhoja valokuvia katsellessani monelta vuodelta ottamiani kuvia pikku virpojista . Täälä he laittavat itsensä oikeen pikkunoitien näköisiksi.
Olen ollut Ulla-mummu monelle Ruotsin -Suomalaiselle lapselle.Kun omat mummut olivat Suomessa. Täälä on ollut toimiva Ruotsin_suomalainen seura , mutta sekin on vähitellen loppunut .Kun väki vanhenee ,eikä nuoriso joka on täällä syntynyt ole kiinnostunut.
Ennen lapset kävivät palmusunnuntaina virpomassa ja sitten pääsiäisenä hakemassa palkkansa, ainakin kaakonkulmalla. Nykyisin palkka maksetaan heti.
Kerran virpojat soittivat ovikelloa ollessani puhelimessa. Kun en heti kiirehtinyt aukaisemaan, rupesivat lapset potkimaan ovea ja joku huusi: "Etkö sinä s....na kuule!"
Silloin ovi pysyikin kiinni.
Herttaisin virpoja oli kai alle 3 vuotias tyttönen, joka kuiskaili maaahan tuijotellen: "...lilpoo lalpoo..."
kun niille esim huutelee: hhuaa höööiihhaa ookkkhgöö
pahempia kuin koskaan.
virvon varvon
jeesuksen kristuksen
taivaaseenastumisen
muistoksi
vitsa siulle
miulle jäitsä
savolaisia tai karjalaisia?
Ei liene heimosta kysymys,
vaan yksilön luonteesta.
karjalainen perinne, ei savolainen.
Karjalaisetko ovatkin sen perinnetavan tuoneet. En ole tiennytkään.
Mutta ovat muutkin maamme asukkaat sen tavan omaksuneet, siihen on myöhemmin sekoitettu trullit sun muut ikävät asiat.
niin piskuinen lauma, että sen tulisi pitää yhtä.
Älkää enää repikö hajalle meitä eläkeläisiä varsinkaan.
Jos me puhallamme samaan hiileen, voimme eheytyä ja tulla vahvoiksi, niin ettei meitä enää riistettäisi aivan hävyttömästi.
.
Läpsis läpsis pyllyselle
pöksis pöksis pakaralle
piru sinut periköön