Niin..Mitenköhän normalisoida suhde ruokaan?
Olen asunut tässä omillani jo jonkun aikaa ja ruokailutottumukset on aika perseellään. Huomaan sen kun käyn kotona vanhempien luona niin mässään ihan tajuttomasti ruokaa, tuntuu kuin joku vaihde menisi ykskaks päälle enkä voi lopettaa. Kämpilläni syön tuskin mitään. Enkä voi lihomisen pelossa syödäkään. Jos pääsen vauhtiin niin sille ei näy loppua. Parempi siis olla syömättä. Liiallinen yksinvenkoilu varmaan aiheuttanut tämän, täytyisi tehdä tilaa joillekin muille ajatuksille, mutta tästä ei vain halua päästää irti..
Painoa tiputtanut kevään aikana kymmenisen kiloa. Ja haluan edelleen laihtua, koska olen tyytymätön itseeni. Minäkuva lapsuudesta lähtien on ollut ruma ja lihava, todella vaikea nähdä itsessään mitään muuta. Poikaystävän tai muiden sanomiset eivät auta..
Tiedän kyllä mitkä jutut saa aikaan tämän ruuan kanssa kitsailun, käyn psykoterapiassa 2x viikossa. Itsetunnossa on reippaasti kohentamisen varaa. Täytyy vain sanoa että turha "tauti" tämä tämmöinen. Olen vain niin hemmmetin ahdistunut ylettömien syömisteni jälkeen että oli pakko kirjoittaa..argh.
Olen asunut tässä omillani jo jonkun aikaa ja ruokailutottumukset on aika perseellään. Huomaan sen kun käyn kotona vanhempien luona niin mässään ihan tajuttomasti ruokaa, tuntuu kuin joku vaihde menisi ykskaks päälle enkä voi lopettaa. Kämpilläni syön tuskin mitään. Enkä voi lihomisen pelossa syödäkään. Jos pääsen vauhtiin niin sille ei näy loppua. Parempi siis olla syömättä. Liiallinen yksinvenkoilu varmaan aiheuttanut tämän, täytyisi tehdä tilaa joillekin muille ajatuksille, mutta tästä ei vain halua päästää irti..
Painoa tiputtanut kevään aikana kymmenisen kiloa. Ja haluan edelleen laihtua, koska olen tyytymätön itseeni. Minäkuva lapsuudesta lähtien on ollut ruma ja lihava, todella vaikea nähdä itsessään mitään muuta. Poikaystävän tai muiden sanomiset eivät auta..
Tiedän kyllä mitkä jutut saa aikaan tämän ruuan kanssa kitsailun, käyn psykoterapiassa 2x viikossa. Itsetunnossa on reippaasti kohentamisen varaa. Täytyy vain sanoa että turha "tauti" tämä tämmöinen. Olen vain niin hemmmetin ahdistunut ylettömien syömisteni jälkeen että oli pakko kirjoittaa..argh.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...tai pitäisikö kysyä, miten normalisoida suhde itseensä...?
Minua auttoi suuresti liikuntaharrastuksen aloittaminen.
Siihen on vaikeaa motivoitua, jollei sitoudu.
Mutta silloin on tosiaan tarvetta syödä, ja siitä syömisestä on silloin pelkästään hyötyä. Entinen vihollinen muuttuu parhaaksi ystäväksi, ja tuloksia tulee. Koko kasvaa, mutta kroppa on NIIN unelma et ei mitään järkee.. Lihaksia, kiinteyttä, oikee rantabeibe.. Ja mistä hyvästä? RUOASTA!
Terveellinen ruoka (ja tarvittaessa epä'terveellinenkin :) itse käyn purilaisella ainakin kerran viikossa ja silti ei välttämät uskois)
Mun kehonkuva on edelleen välillä ihan sirpaleina ja vaikka kuinka näyttäis paremmalta ja vaan paremmalta, ne pirut siellä huutelee ja solvaa kaikista pienistä virheistä.
Mutta ruoka muokkaa kehoa. Miten, sen määrittelee ruoan laatu. Treeni on tärkeää jotta pysyy kunnossa ja timminä, hoikkanakin. Mutta ravinto määrittelee kohoon tulevat muutokset.
HARKITSE.
vai haluatko olla sairas?
minä en koe enää olevani.
tekstisi oli tosi kannustava! itse haluaisin juuri alottaa liikunta harrastuksen ja näyttää taas nätilta,kiinteeltä lihaksikkaalta, normaalilta :) ja nauttia taas ruoastakin..
olisitko niin ihana ja kertoisit vinkkejä miten pääsit alkuun?
mittani on tällä hetkellä n.165cm ja 50kg..
mietin mitä omat mittasi olivat kun aloitit treenaamaan? meinaan olisiko fiksua kerryttää ensin muutama kilo ja sitten alkaa treenaamaan vai samantien vaan alkaa syömään enempi ja treenata samalla?
Mukavaa, että motivoi! olisi vaan helpompi laittaa ehkä postia.. [email protected]
Helpointa on alkaa treenata vähän (pienestä KUULUU aina aloittaa), ja ruveta todella katsomaan, mitä suuhunsa laittaa. Ruoan laatu on joskus tärkeämpi kuin itse määrä.
Karkit ja muut voi surutta jättää pois, kun tajuaa sen hyödyn, mitä esim. hedelmistä saa.
Makeanhimoon käy välillä paremmin päärynä tai omena. Ja aina voi ottaa proteiinipatukan, ne maistuvatkin niiiiin herkuilta..
Jos treenaa liikaa eikä syö, laihtuu RAJUSTI ja koko elimistö kärsii todella pahasti. Olon huonontuessa voi katsella hiusten lähtevän, ihon halkeilevan ja roikkuvan.. Kunto ei edes nouse, huononee pahimmillaan niin, ettei pitkään aikaan voi tehdä mitään. Taukoja paljon aluksi, sit kun tuntuu niin lisää harjoiteuksen määrää ja kestoa.
Myöhemmin voi siirtyä esim. ryhmäliikuntaan. Itselläni ihan ensimmäinen ryhmäliikuntatunti oli Elixian Xycling (spinning)-tunti. Nyt oon koukus siihen :)
Mut tosiaan, laita postia. Jutellaan.
UntuviCCo
Kuules nyt, ei sun kroppasi susta rantabeibeä tee, jos kasvot on tuollaiset, anteeksi vaan. Muuten kyllä hyvä kirjoitus ja kannustus syömään ja liikkumaan terveellisesti.
...en mä tiä, mikä sun ongelmas on... Mut mä en ole missään vaiheessa sanonu olevani rantabeibe...
Mut treenaamalla kovin sellaiseksi tulee!
Onko mulla läski naama?
Voiko naama olla kovin läski, jos mitat on 176/52... revi siitä pipipää
Ruma naama ei ole sama asia kuin läski naama. Sinulla on vain sellaiset kasvojenpiirteet, etteivät ne kuulu rantabeibelle. Sinulle ja muille anorektikkobeibeille tiedoksi, että rantabeibe on kokonaispaketti: seksikkäät ja kauniit kasvot ja hyvä kroppa. Hyvä kroppa ei tarkoita sikspäkkiä ja ainoastaan tiukkaa lihasta, naisellinen pyöreys ja kasvojen suloisuus tekevät oikean rantabeiben..ahh..:)