Minä jouduin luopumaan kaikista tosiystävistäni aikuisuuden kynnyksellä muuton takia ja jäin vain mieheni ja lapseni seuraan eikä uudelta paikkakunnalta oikein tosiystäviä löytynyt.Jouduin kohtaamaan jopa kiusaamista erään narsistin taholta ja sen jälkeen oli vielä vaikeampaa löytää pikkukaupungista oikeita ystäviä kun minut oltiin jo mustamaalattu jokapuolella.Olen kuitenkin iloinen ja seurallinen, toiset huomioonottava ihminen ja kärsin suunnattomasti aikanaan itkuisista hetkistä yksin.Paikkasin tyhjää oloani eri päihteillä ja sieltä ympyröistä löytyi uusia frendejäkin.Huomasin onneksi ajoissa että tämä ei ole minun elämäni ja pääsin yksin ja omin avuin pois sieltä helvetistä.Loin uusia ystävyyssuhteita jotka eivät kuitenkaan kauaa kestäneet ja olivat aika pinnallisia.Usein syytin ihmisiä väärinkohtelusta itseäni kohtaan, kun he eivät enää halunneet kanssani olla tekemisissä.Muutin taas, aloin tutkia itseäni ihmisenä ja lukea paljon.Mietiskelin ja urheilin.Aloin tiedostaa itsessäni asioita, miksi moni ihminen oli hylännyt minut.Parilta kysyin jopa suoraan ja sain vastauksen.Olin hukuttanut toiset imarteluun, lahjoihin ja liikaan huomioon.Myös tarjonnut liikaa apuani kriisin kohdatessa, puuttunut liiaksi toisen elämään.Halusin vain niin kovasti pitää ne ihmiset ystävinäni, ettei minua hylättäisi tai jätettäisi ulkopuolelle!Tiedostettuani nämä asiat, olen nyt kuukausia kehittänyt itseäni ihmisenä.Nyt minulla on terve itsetunto, en käytä enää ihmisiä oman tyhjän tilanin täyttämiseen vaan koen heidät vain iloisena lisänä elämääni.En tukahduta ketään, enkä tyrkytä apuani jos toinen ei sitä halua.Muistan kertoa sillointällöin välittämisestäni, mutta en hoe sitä kokoajan.Yritän aina toimia kunnioittaen toista ja en juoruile.Kuin ihmeenkaupalla, olen saanut entisestä kotikaupungista vanhat ystäväni takaisin elämääni sekä muutamia uusia täältä ja on niin kiva kuulla välillä että olen oikeasti tärkeä ystävä.
Tällainen oli minun tarinani, ehkäpä joku on kokenut samanlaista..?Halusin vain kertoa että joskus kannattaa vähän tutkia itseään kun huomaa että mikään ei mene ihmissuhteissa putkeen.Minä huomasin että vika oli usein itsessäni ja parannuin!
Iloista itsetutkiskelun kevättä kaikille!
Tällainen oli minun tarinani, ehkäpä joku on kokenut samanlaista..?Halusin vain kertoa että joskus kannattaa vähän tutkia itseään kun huomaa että mikään ei mene ihmissuhteissa putkeen.Minä huomasin että vika oli usein itsessäni ja parannuin!
Iloista itsetutkiskelun kevättä kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
oot pohtinu näitä juttuja kyllä. Näinhän se on, että kannattaa aina katsoa sinne peiliin ensteks, ennenko alkaa muita syytteleen jos asiat ei oikein suju ihmissuhteissa. Pidetään lippu korkeella ja eikun analysoimaan! :)
Mukavat keväänjatkot sulle! :)