Eli olen aina ollut laiha, viimeksi joskus marraskuussa terkkarilla olin suurinpiirtein 168/55 (ja kolme vuotta sitten 167,5/50,5, tosin silloin oli todella hyvä lihaskunto ja nekin painavat). Nyt kuitenkin on sitten varsinkin parin viime kuukauden aikana kasaantunut niin mielettömästi ongelmia, ja ruokahalu on kadonnut jonnekkin. Siis minulla ei ole mitään, että olen liian lihava, pakko laihduttaa, mutta ruoka ei yksinkertaisesti mene alas. Jos yritän väkisin syödä, tulee mielettömän huono olo. Aamuisin en syö mitään (en ole ikinä syönyt, jostain syystä tulee tod. huono olo), enkä koulussakaan. Koulun jälkeen saatan syödä riisifrutin tai kaksi ja jonkun juustosämpylän/croissantin, ja siinä on päivän kaikki ruuat.
Viimeksi kun punnitsin, paino oli tippunut parissa viikossa n. 4-5 kg, ja siitäkin on jo pari kuukautta. Olen kuitenkin taas omasta mielestäni laihtunut, ja hirvittää mennä vaa'alle. Rautaa syön (tuolloin marraskuussa oli Hb 114, kolme vuotta sitten sekin oli 135), mutta se onkin sitten ainoa.
Ennen oli hyvä ruokahalu, söin kunnolla melkein kaikkea. Nyt en syö juuri mitään. Kuitenkaan tuosta painosta ei ikinä ole mitään ongelmia ollut, on vaan todettu lievää alipainoa, mutta siinä kaikki. Suuruinikin söin aina kaikkea makeaa (saatoin syödä muutenkin vaikka joka päivä jotain makeaa), mutta sekään ei enää mene alas. Nälkäkin oli milloin oli, mutta nykyisin ainoa näläntunne tulee tuolloin iltapäivällä ja se menee ohi sitten. Tänäänkin olen syönyt juustosämpylän ja parin sentin paksuisen viipaleen jotain piirakkaa (ja jotain halvatun hesen ranskalaisia söin muutaman, mutta ne ovat muutenkin pahoja), ja tuon sämpylänkin kanssa sain oikein tapella että sain sen kurkusta alas.
Minä en halua kyllä tästä enää laihtua, veikkaan että paino on pudonnut jo alle 50kg:n, mutta en minä pysty kenellekkään tästä puhumaankaan.
Mitä mieltä olette?
Viimeksi kun punnitsin, paino oli tippunut parissa viikossa n. 4-5 kg, ja siitäkin on jo pari kuukautta. Olen kuitenkin taas omasta mielestäni laihtunut, ja hirvittää mennä vaa'alle. Rautaa syön (tuolloin marraskuussa oli Hb 114, kolme vuotta sitten sekin oli 135), mutta se onkin sitten ainoa.
Ennen oli hyvä ruokahalu, söin kunnolla melkein kaikkea. Nyt en syö juuri mitään. Kuitenkaan tuosta painosta ei ikinä ole mitään ongelmia ollut, on vaan todettu lievää alipainoa, mutta siinä kaikki. Suuruinikin söin aina kaikkea makeaa (saatoin syödä muutenkin vaikka joka päivä jotain makeaa), mutta sekään ei enää mene alas. Nälkäkin oli milloin oli, mutta nykyisin ainoa näläntunne tulee tuolloin iltapäivällä ja se menee ohi sitten. Tänäänkin olen syönyt juustosämpylän ja parin sentin paksuisen viipaleen jotain piirakkaa (ja jotain halvatun hesen ranskalaisia söin muutaman, mutta ne ovat muutenkin pahoja), ja tuon sämpylänkin kanssa sain oikein tapella että sain sen kurkusta alas.
Minä en halua kyllä tästä enää laihtua, veikkaan että paino on pudonnut jo alle 50kg:n, mutta en minä pysty kenellekkään tästä puhumaankaan.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
pitääkin tuohon vielä lisätä, että kärsin nykyään myös unettomuudesta. Kouluun pitäisi herätä seitsemän jälkeen, mutta nukahdan vasta 3-5 välissä. Aikaisemmin (silloin joskus "normaalisti") nukahdin 23-24 välissä, ja nukuin sikeästi aamuun asti, sitten se vaihtui siihen, että nukahdin vielä myöhemmin ja heräsin säpsähtäen keskellä yötä, moneen kertaan, ilman mitään syytä. Nyt on sitten päästä siihen että en yksinkertaisesti saa nukuttua ihmisten aikoihin. Koulusta olen joka ikinen aamu myöhässä, en vaan jaksa herätä seitsemältä ja nukun yhdeksään. Viikonloppuisin nukun taas helposti kymmenen tuntia, herään yhdentoista ja kolmen välissä, mutta sekin vaan on vähän niin ja näin. Päiväunia en nuku, koska ajattelen että sitten nukahdan vielä myöhemmin. Mitään lääkkeitä en halua ennen kun on pakko.
Tuntuu vaan että kaikki ongelmat kasaantuvat, ja niitä on liian paljon tähän hetkeen / tämän ikäiselle. Yleensä muilla (ei kaikilla siis todellakaan) nämä ongelmat ovat juuri sitä luokkaa, että poikaystävä jätti muutaman viikon seurustelun jälkeen. Itsellänikin meni suhde poikki, ja se (ja kaikki ne mitä sen takia on aiheutunut) on varmasti ollut pahin kolhu kaiken tämän paskan keskellä. Ja se suhde ei ollut mitään teinihölmöilyjä, reippaasti yli vuoden kesti ja ihan tosissamme oltiin (asiaankuulumatonta, mutta kerroinpahan kumminkin).
mulla on samanlaisia ongelmia ja oon mies, en tosin noin laiha, mutta lievästi alipainon kuitenkin.. oon todennu et unirytmi vaikuttaa ruokahaluun tosi paljon.. jos siitä on apua
lisäksi aamulla, kun väkisin syö pari ruisleipää (ja tärkeää että just ruisleipää) ni alkaa nälkä tulemaan paremmin päivällä, jos aamulla jättää syömättä kokonaan mullakin tulee nälkä epäilyttävästi vasta joskus 3 aikaan päivällä.. väkisin väännettynä pari ruispalaa ja alkaa hiukomaan jo 11 aikaan oikeen hyvin.