se sitten otti ja lykkäs kiusaksi. Kyllä on paskamainen tauti en voi muuta sanoa. Siis tauti alkoi 25.3. Ensin kummana olona. Sitten parin päivän päästä tuli kuume siinä 38. Alkoi tulemaan limaa. Räkää ei tullut tippaakaan nenästä vaan kaikki kiersi kurkun kautta. Sitä kesti pari päivää ja kuume pomppas yli 39. Sain ekat antibiootit ja todettiin keuhkoputken tulehdus. Tulehdusarvoja seurattiin noin joka toinen päivä ja nousihan ne. Kokeeta kuumetta oli lähes viikon. Terkkarissa todettiin että taitaapi olla keuhkokuume. Sairaalan eteiseen asti pääsin torstaina ( päivystykseen) ja sieltä kotiin uuden biootin kanssa. Biotit tai joku puri ja kuume heitti härän pyllyä. Tänään on menossa ties kuinka mones sairastamispäivä ja nyt olen sit alilämpöinen. 36.2 alimmillaan. Kohta taas menossa päivystykseen tsekkaamaan tulehdusarvot. Ja mikä yskä koko ajan. Sellainen että jos olet jotain syönyt niin kaikki muukin kuin lima tulee ylös. Edelleenkään nenän kautta ei tule mitään. Koskahan ne alkaa ihan oikeesti hoitaan tätä tautia. Vaan ikinä en ole ollut näin kipeenä. Enkä halua moista edes pahimalle viholliselleni.
Keuhkokuumeen
En vielä piipitä
3833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli aika tarkkaan vuos sit. Tais muuten ihan tasan vuos sit alkaa... Olin la päivän töissä, päätä särki. Aattelin et melusta ja sisällä olosta. Lähdin lenkille töiden jälkeen. pyörällä ajoin, en meinannut kotiin päästä kun iski helvetin uupumus. Kotona vaan suihkuun ja petiin. Iski kauhee horkka. Neljä peittoo päälle ja uni tuli. AAmulla heräsin oli hyvä olo. Nousin ja taju meinas men. takaisin petiin ja mittari kainaloon, kuumetta 40.
soitin päivystykseen, ei kuulemma haittaa käskettiin syömään buranaa. Söin buranaa ja nukuin. Ma sama kuume, soitin taas sain lääkärin luuriin ja tää sanon et ei mitään hätää, syö buranaa. Ti soitin sit yksityiselle lääkäri asemalle ja menin käymään. Lääkäri olis pistänyt mut sairaalaan mut en mennyt, sain 10 päivän antti kuurin ja lähetteen labraan ja keuhkokuviin. No kävin joka päivä labras ja kuvas kerran viikos. tuota kesti 3 viikkoa antteja vaihdettiin kolme kertaa. Kuukaus olin kipeä. Huhtikuun toisena su sairastuin ja urheilun pariin pääsin vasta kesäkuussa, niin veteläksi olo meni. Juhannuksena oli kunto sama mitä ennen keuhkaria.
Minulla ei ollut missään vaiheessa yskää, ei nuhaa, ei mitään muuta kuin helvetin kova kuume ja syvään hengittäminen pisti. kaks viikkoo se sahas ekan viikon neljäskympis ja sit tippui 38. alilämpöö oli pitkään.
Toi on paska tauti, ainut mikä auttaa on kunnon lepo, ja pitää muistaa juoda paljon.
olen nyt varmaan vuosisadan pahemmas lenssus, sänky on ollut jo kavarina viikon ja henkee viäkin ahdistaa, kun nenä on tukos ja nukkuminen on hankalaa;(( parannutaan pian;))
tuntuu jo vähän paremmalle. Alilämpöö on vieläkin mutta jaksaa jo ihmetellä maailman menoo. Niin ja yskä ei tahdo erota minusta. Tulee ajottain sellasia puuskia että on oksat pois tovin. Kotoa kyllä ei jaksa vielä poistua sen verta huterat on voimat. Ja kivasti hiostuttaa. Onneksi vastassa on pääsiäispyhät eikä ole mitään pakollisia kuvioita. Tsemppiä vaan kaikille sairastaville. Kyllä se siitä - ajallaan.