Lihoin kuukaudessa n. 5 kg kun tuli ahmittua melkein joka ilta ja nyt pitäisi sitten yrittää päästä eroon vatsamakkaroista. Vihaan itteeni, kun repsahdin niin täydellisesti ja nyt en pääse millään "normaalin syömiseen". Oikeastaan en edes tiedä mitä se normaali on... Aloitan laihdutuskuurin ja repsahdan. Aina. Ja yleensä vielä leipään. Valitettavasti en osaa edes oksentaa... Mä vaan lihon ja lihon ja lihon enkä mahdu enää vaatteisiini. Mun on pakko laihtua.
Ja päästä eroon kohtauksista. Miten olette onnistuneet tämmösessä? Onko se edes mahdollista?
Auttakaa kiltit. Jos joku haluaisi meilailla (vertaistukea :)), niin ilmoittelen sitten osoitetta.
Anteeksi kun ruikutan täällä. Säälittävää. Pitäisi vaan olla itsekuria...
Miten lopettaa ahmiminen?
minnie
6
4713
Vastaukset
- Jonnuli
Moi Minnie =)
No johan on sulla aivan samanlainen tilanne kuin mulla täällä! Kuukauden sisällä on todellakin tullut mullekin se 5 kg -ainakin. Helpottavaa ehkä tietää, että jollakin toisella on vastaavanlainen ongelma, ja haluaa samalla tavalla siitä eroon kuin minäkin. Minäkään en vain valitettavasti tiedä, miten tästä "kierteestä" pääsee kokonaan eroon. Luulen, että todellakin se avainsana taitaa olla se itsekurin lisääminen. Itse olen välillä onnistunut, ja välillä "repsahtanut" taas. Siihen täydelliseen elämänmuutokseen ja ahmimiskierteestä eroon pääsemiseen mulla ittelläni auttais varmaan se, kunhan malttaisin vain pysyä siinä kasvisruokavaliossa, ja unohtaisin kokonaan sen leivän olemassa olon ;) Niin. Itsekuriahan se vaatii. Mutta kyllä mä olen siihen pystynyt. Parikin vuotta on mennyt joskus ihan loistavasti. Joten kyllä tästä on mahdollista päästä eroon. Ehkä voisin suositella sulle tätä mun vaihtoehtoa. Kannattaa ehkä ainakin kokeilla. Mä olen -taas vaihteeksi- viikon verran ollut vegaanina ja olo on mielettömän hyvä, kevyt ja ei tietoakaan enää "vieroitusoireista". Kolme ekaa päivää on yhtä tuskaa, joten siihen kannattaa varautua. Mutta tsemppiä sulle! Kerrohan mitä tällasesta ehdotuksesta mietit ja oletko ehkä kokeillutkin jo tätä... :) - paras apu
Itse tiedän tunteen. Kärsin bulimiasta ja anoreksiasta.
Älä missään nimessä lopeta syömistä! Se on oikotie ahmimiseen! Aseta itsellesi terveet ruoka-ajat ja ruoat: aamulla vaikka muroja ja omena, lounaaksi pastaa, salaattia ja kanaa yms. Älä päästä itseäsi nälkäiseksi, muuten ahmiminen lisääntyy.
Myös itsekuri. Seiso alasti peilin edessä ja hoe itsellesi syvälle päähäsi, että nyt loppui ahmiminen ja nyt mä laihdun. - RBC
Mulla on on-off bulimiaa ollu reilun kolmen vuoden ajan. Joskus tosiaankin on sellasia aikakausia, että ahmin ihan sairaasti. Oksennan itkua vääntäen ja inhoon itteeni. Sillon tuntuu, ettei se lähde millään. Etten osaa lopettaa, ahmin ja oksennan. Mut sit se taas jotenkin hellittää - tosin vain joksikin aikaa ja vain osittain. Oksentelu ei siinä vaiheessa tunnu enää kauhealta ja pystyn hallitsemaan ahmimisen -oksennan vain satunnaisesti kuitenkin jopa useamman kerran päivässä. Noina aikakausina en edes ajattele oksenteluani mitenkään outona tapana.
En kuitenkaan millään muista, mikä saa ton ahmimis-kauden loppumaan. Kai se on juuri se, etten anna itseni oksentaa. Kun en anna itseni oksentaa en voi ahmiakaan. Yritän syödä terveellistä ruokaa. Aloittaa aamun kunnollisella aamupalalla ja liikkua. Olen huomannut, että ahmittua tulee paljon vähemmän, kun harrastaa liikuntaa. Pakottaa ittensä ulos juoksemaan. Olen myös yrittänyt jättää kaikki tiukat laihdutuskuurit väliin - ne yleensä saavat minut sortumaan. Pakonomainen laihdutuksen tarve on myös hyvä unohtaa.
Minnie, parempi se on jonnekin valittaa ja ruikuttaa. Toivottavasti se edes auttaa jonkun verran. :) - lilli
olen käynyt läpi kerran anoreksian ja kaksi kertaa bulimia.tiedän tunteen,kun makaa wc:n lattialla inhosta ja vihasta itkien,mutta silti se taisi olla jo viides kerta saman päivän sisällä kun sitä safkaa piti tunkee niin paljon suuhun ettei enää suorassa voinut kävellä...
siksipä sanonki teille,että menkää terapiaan.hankkikaa siihen mahdollisuus itsellenne.se ei ole mikään häpeällinen juttu...mä tiedän sen,et mä en ois tässä jos en ois menny terapiaan.vaikka pakollahan minäkin sinne menin,en vapaaehtoisesti.ja se terapia kestää monta vuotta...mutta se on käytävä läpi,jos on halu olla normaali ja terve.
muistakaa,että syömishäiriö ei oo koskaan itse sairaus,vaan se on seuraus jostain muusta ''sairaudesta'' tai pahasta olosta...- minnie
Kiitos teille kaikille kun olette viitsineet antaa vinkkejä ja auttaa. Tosin viikko oli taas lievästi sanoen aika vaihteleva... Kaikki poikkeuspäivät sotkee mun rutiinit ihan kokonaan ja se vähäinenkin kontrolli haihtuu savuna ilmaan... Ihan vaan pelkkä viikonloppu riittää. Ja kun tuntuu ettei vaan laihdu vaikka tekisi mitä (ymmärrän ettei tulokset näy kovin nopeesti, mutta silti turhauttaa).
Jonnuli, miten sulla menee tällä hetkellä? Kiva etten olekaan ihan yksin. Kasvisruoka olisi ihan hyvä idea, mutta taidan olla liian saamaton opettelemaan uutta elämäntapaa. Eikä ongelmana ole niinkään ruuan laatu kuin määrä, jos lopettaisin lihan syönnin niin kohta alkaisin varmaan himoita sitäkin.
Pitäisi varmaan laatia itselleen ruokalista ja noudattaa sitä. Liikunta varmaan auttaisi myös; kunhan saisi vain pakotettua itsensä lenkille. (Koululiikunta on valitettavasti jättänyt jälkeensä syvän vastenmielisyyden urheilua kohtaan). Välillä tosiaan tuntuu että terapia olisi loistava ajatus (suljetulle osastolle..), lääkkeetkin kelpaisi.. Mutta mitenkäs sitä terapiaa saat, kun et ole ali- etkä ylipainoinen, et oksentele ja kaikki näyttäisi muutenkin olevan kerrassaan loistavasti?
Pitänee (taas kerran) kerätä itsekuri, aloittaa alusta ja toivoa että onnistuisi. Nyt tiedän ainakin että täältä saa tukea :) Ilmestyn luultavasti taas valittamaan jossain vaiheessa.
Halaukset ja tsemppiä teillekin - Jonnuli
minnie kirjoitti:
Kiitos teille kaikille kun olette viitsineet antaa vinkkejä ja auttaa. Tosin viikko oli taas lievästi sanoen aika vaihteleva... Kaikki poikkeuspäivät sotkee mun rutiinit ihan kokonaan ja se vähäinenkin kontrolli haihtuu savuna ilmaan... Ihan vaan pelkkä viikonloppu riittää. Ja kun tuntuu ettei vaan laihdu vaikka tekisi mitä (ymmärrän ettei tulokset näy kovin nopeesti, mutta silti turhauttaa).
Jonnuli, miten sulla menee tällä hetkellä? Kiva etten olekaan ihan yksin. Kasvisruoka olisi ihan hyvä idea, mutta taidan olla liian saamaton opettelemaan uutta elämäntapaa. Eikä ongelmana ole niinkään ruuan laatu kuin määrä, jos lopettaisin lihan syönnin niin kohta alkaisin varmaan himoita sitäkin.
Pitäisi varmaan laatia itselleen ruokalista ja noudattaa sitä. Liikunta varmaan auttaisi myös; kunhan saisi vain pakotettua itsensä lenkille. (Koululiikunta on valitettavasti jättänyt jälkeensä syvän vastenmielisyyden urheilua kohtaan). Välillä tosiaan tuntuu että terapia olisi loistava ajatus (suljetulle osastolle..), lääkkeetkin kelpaisi.. Mutta mitenkäs sitä terapiaa saat, kun et ole ali- etkä ylipainoinen, et oksentele ja kaikki näyttäisi muutenkin olevan kerrassaan loistavasti?
Pitänee (taas kerran) kerätä itsekuri, aloittaa alusta ja toivoa että onnistuisi. Nyt tiedän ainakin että täältä saa tukea :) Ilmestyn luultavasti taas valittamaan jossain vaiheessa.
Halaukset ja tsemppiä teillekinHei taas!
Voi himputti noita juhlapyhiä!!! En kai voi tätä olotilaa ja tunnetta just nyt paremmin kuvailla.
Meidän perheessä juhlapyhät vietetään yhdessä ja se tarkottaa ennen kaikkea sitä, että syödään hyvää ruokaa ja otetaan rennosti. No, niin kävi tänäkin pääsiäisenä. Ja täytyy myöntää, että noiden notkuvien herkkujen edessä en voinut vastustaa edes nimeksi sitä kiusausta... Eli muutamaksi päiväksi (koko loman ajaksi) se kevyt kasvisruokavalio taas unohtui, kuin ei ois koskaan ollutkaan! Mutta tänään mä taas ajattelin jatkaa tolla kasvislinjalla...ja hyvin on tähän asti päivää mennyt, mutta tämä päivä on pitkä. Ja huhhuijjaa, ko jo tekis mieli mennä kaupan kautta ja ostaa jotain ihan muuta...! On se niin kummaa tämä homma.
Mulla noiden sinunkin mainitsemien "poikkeuspäivien" jälkeen on joskus NIIN hankala taas alottaa alusta. Jotenkin sitä vaan koettaa hukuttaa sitä omaa "repsahdustaan" ja turhautumistaan siihen ruokaan, vaikka tietää järkeillessään, että paras olis vaan jatkaa mihin jäi ennen mässäilyä. Mä koetan nyt keksiä itteleni tälle iltaa ja parille seuraavalle jotakin tekemistä, että en vain riudu täällä turhautuneena ja kiukkusena (itselleni). Liikunta ei ehkä ole munkaan mieli puuhaa, mutta ei kait se auta...:)
Tuo on muuten niin totta mitä sanoit, että sen minkä kieltää itseltään, niin aivan taatusti alkaa tekemään mieli syödä sitä just kahta kovempaa. Eli olisko ihan vaan hyvä, jos siihen leipäänkin asennoituis hetkeksi ihan vaan normaalisti. Niin. Mikäs se normaali on, ja miten sitä niin ajatellaan...!?? Hehhe...on tää joskus ihan huvittavankin hankalaa...
Puhuit vielä tuosta ruokalistasta...Mulla auttaa kyllä se, että syön tiettyinä kellon aikoina. Se auttaa kans, että suunnittelen ruuat pari päivää eteenpäin.
Toivottavasti sä onnistut siellä, niin minäkin koetan täällä. Ja sittenhän sitä ei auta, ko toivoa vaan parasta..! =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k375086- 823616
- 302993
- 612985
- 92896
Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t562343- 411838
Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!
Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….91770- 181721
Kiusaaja otti yhteyttä, mitä tekisit?
Minulle kävi näin pari kk sitten. Olin aluksi todella ystävällinen. Sanoin, että olin jo unohtanut jne. Asia jäi vai1351639