mä en jaksa enään!!!!

ei ole pakko jaksaa.. sen mä olen ainakin itselleni sanonut monta kertaa.. jos haluat taistella niin puhu olostas jollekin, puhuminen auttaa joitakin. mua ei.. ei ainakaa tunnu siltä. itelläki lääkkeet tähän masennukseen, mut tuntuu vaan et ne sekottaa enemmän päätä. ://

Tuollainen kärsimys on koville ottavaa ja suorastaan kamalaa. Sitä ei ymmärrä muut, kuin me jotka olemme sen kokenee.
Minä menisin kyllä sinuna päivystävälle ja vaatisin osastopaikkaa. Lääkäri on vain ihminen ja kun hänelle tekee tarpeeksi selvästi selväksi, että ei jaksa enää ja itsemurha pyörii ajatuksissa, niin hänen velvollisuutensa on ohjata sinut turvaan itseltäsi, eli valvottuun hoitoon.
Minä aikanani sinnittelin kotona lääkkeiden varassa, jotka eivät ikävä kyllä auttaneet minua, aivan liian pitkään ja olin jo niin loppuun kulunut masennuksen ja toivottomuuden kynsissä kuin ihminen suinkin voi olla. En tiedä uskotko jos kerron, että kahteen kuukauteen en ollut nukkunu juuri ollenkaan.
Sitten lopulta näin, että enää ei tule kotona olosta mitään ja annoin periksi ja kirjottauduin sairaalaan. Se apu siitä oli, että uni palautui, ainakin jonkinlaiseksi ja se apu, että siellä oli kohtalotovereita ja sain sieltä muutaman aivan ihanan ystävän.

Minä toivuin siitä aivan täysin, eikä siitä jäänyt mitään huonoa minun elämääni. Tarve auttaa masentuneita on iäksi kyllä iskeentynyt minuun.

Sinulle voimia kamppailussa ja viisautta hakea apua. Hiukset kasvavat takaisin ja elämä alkaa uudelleen ja entistä parempana.

Mielestäni on ehdottomasti tärkeintä, että saat jonkun viisaan ystävän, jonka kanssa puhut ja purat tunteita ja jota myös kuuntelet ja uskotkin mitä tämä ystävä sanoo, siitä voi syntyä ajatusmaailmaasi uutta ja sitä sinä tarvitset.

Muista elämä voittaa ja uusi alkaa. Olen elävä esimerkki siitä.

Pitäähän minun vielä sekin sanoa, että Jumala on olemassa ja Hänelle voit puhua kaikki asiasi, jos tahdot Hän kuulee ja auttaa.

..ja se toimii kyllä mulle, MUTTA ei se parin päivän jälkeen vielä vaikuta.
Sinnittele nyt sinne mielenterveystoimostoon asti ja sitten annat kaikki tulla mikä painaa.
Niin mäkin tein ja kyllä tässä voiton puolella aletaan olla.
Jaksamista!

Ehkä noin viikon päästä lääkkeen alottamisesta tulee pahimmat ahdistukset, itkemiset ja kaikki paska, just semmonen itsemurha olo, kestä se, johtuu enimmäkseen lääkkeestä.

Noin 2 viikon päästä alotuksesta heräät aamulla ja huomaat että oho..ei masennakkaan, ei jännitä, ei ahista, hyvä mieli, ja eikun töihin/kouluun ym. Syö sitä kuukaus vähintään tai älä syö ollenkaan.