Olen reilu parikymppinen mies lestadiolaisesta perheestä. En ole sanallisesti kieltänyt uskoani, vaikka elämäni on kaikkea muuta kuin mitä se uskovaisella tulisi olla. Ongelma on se, että uskon kieltäminen on äärimmäisen ahdistava asia vanhemmille ja jopa tutuimmille sukulaisille. En kestä sitä ahdistusta mitä koen jo nyt aina kun käyn kotona, kun tiedän vanhempieni epäilevän, että elän synnissä, ja yritän aina salaa livahtaa kotoa, koska muuten he yrittävät saarnata evankeliumia vasten tahtoanikin, mutta olisi hirveää kieltäytyä. Epäuskoisena en olisi enää se sama, vaikka tiedän, että aivan yhtä paljon he minua silti rakastaisivat, mutta en voisi enää vapaasti iloita perheeni seurasta - minussa olisi pahuuden, synnin, epäuskon kipeä leima.
Minä tunnen, että JOS maailmassa on yksi ja ainoa oikea usko, se on lestadiolaisuus, onhan se puhtaasti Raamatun oppien mukainen usko. En kuitenkaan pysty elämään niiden rajoitteiden ja "syntiinlankeamisen" tuoman ahdistuksen kanssa. Teen syntiä joka tapauksessa, olen taiteellinen persoona, erittäin runollinen ja musiikillinen, ja lestadiolaisuudessa pysytteleminen kahlitsisi pahasti myös luovuuteni - en voisi kirjoittaa koko sydämestäni, en voisi hankkia kokemuksia, joiden pohjalta luoda. Vereni vetää nautintoihin, enkä voisi edes kuvitella eläväni esimerkiksi ilman monenlaista musiikkia. Joissakin perheissä kuunnellaan vain Siionin lauluja, ja on totta, että niistä tulee rauhallinen olo, mutta jatkuvaan synnistä ja Jeesuksesta laulamiseen kyllästyy nopeasti. Samat kaavat, samat metaforat ja sama tematiikka toistuvat lähes joka laulussa, enkä usko, että kovinkaan moni jaksaa niitä pitkään täydellä sydämellä kuunnella.
Uskovaisena olemisesta sinänsä ei ole mitään pahaa sanottavaa. En olisi voinut saada parempaa kasvatusta, enempää rakkautta ja moraalisempia elämänohjeita. Uskovaiset vanhemmat (ainakin suurin osa heistä) ovat parhaita mahdollisia kasvattajia, ei tarvitse pelätä humalaisten riitoja, kiroilua ja pahoinpitelyä eikä erouhkaa. Perheessä vallitsee aito onni. Olen kiitollinen Jumalalle tähän astisesta elämästäni. Lestadiolaisuuden jättäminen ei merkitse sitä, että hylkäisin Jumalan ja Jeesuksen. En halua uskoa despoottiseen Jumalaan, joka syytää 99% maailman ihmisistä helvettiin vain sen takia, että he eivät tunnusta vanhoillislestadiolaista uskoa. Siinä ei olisi pienintäkään järjen hiventä.
Minä tunnen, että JOS maailmassa on yksi ja ainoa oikea usko, se on lestadiolaisuus, onhan se puhtaasti Raamatun oppien mukainen usko. En kuitenkaan pysty elämään niiden rajoitteiden ja "syntiinlankeamisen" tuoman ahdistuksen kanssa. Teen syntiä joka tapauksessa, olen taiteellinen persoona, erittäin runollinen ja musiikillinen, ja lestadiolaisuudessa pysytteleminen kahlitsisi pahasti myös luovuuteni - en voisi kirjoittaa koko sydämestäni, en voisi hankkia kokemuksia, joiden pohjalta luoda. Vereni vetää nautintoihin, enkä voisi edes kuvitella eläväni esimerkiksi ilman monenlaista musiikkia. Joissakin perheissä kuunnellaan vain Siionin lauluja, ja on totta, että niistä tulee rauhallinen olo, mutta jatkuvaan synnistä ja Jeesuksesta laulamiseen kyllästyy nopeasti. Samat kaavat, samat metaforat ja sama tematiikka toistuvat lähes joka laulussa, enkä usko, että kovinkaan moni jaksaa niitä pitkään täydellä sydämellä kuunnella.
Uskovaisena olemisesta sinänsä ei ole mitään pahaa sanottavaa. En olisi voinut saada parempaa kasvatusta, enempää rakkautta ja moraalisempia elämänohjeita. Uskovaiset vanhemmat (ainakin suurin osa heistä) ovat parhaita mahdollisia kasvattajia, ei tarvitse pelätä humalaisten riitoja, kiroilua ja pahoinpitelyä eikä erouhkaa. Perheessä vallitsee aito onni. Olen kiitollinen Jumalalle tähän astisesta elämästäni. Lestadiolaisuuden jättäminen ei merkitse sitä, että hylkäisin Jumalan ja Jeesuksen. En halua uskoa despoottiseen Jumalaan, joka syytää 99% maailman ihmisistä helvettiin vain sen takia, että he eivät tunnusta vanhoillislestadiolaista uskoa. Siinä ei olisi pienintäkään järjen hiventä.
Vastaukset 107
Vanhimmat
mutta taidealan ammattilainen, muusikko ja vl.
Lisäksi olen valokuvannut, maalannut, piirtänyt, lausunut runoja, eli olen taiteellisesti lahjakas usealla alueella.Olen instrumentalisti siis, mikä tulee ammattiini, lisäksi sävellän.Vanhoillislestadiolaisuus ei ole millään tavalla kahlinnut luovuuttani.Ymmärrän tilanteesi.
Minun on huomenna mentävä tekemään muuan allekirjotus ja oltava skarppina.On pakko mennä nukkumaan.Toivon, että tähän ketjuun vastaavat veeällät, eivätkä pilkkaajat.Veeällät, vastatkaa tälle nuorelle miehelle.Itse vastasin lähinnä tuon luovuuden suhteen.Eli sen suhteen voisit olla ihan huoleti.
hei nuorimies!
tunnen suurta sympatiaa sinua kohtaan, sillä painit sellaisten asioiden kanssa, joita olen tässä taannoin itsekin ajatellut. lähinnä vain päinvastoin. mitä jos minusta tulisi vanhoillislestadiolainen. pystyisinkö elämään ilman musiikkia? rakastan musiikkia yli kaiken (no en nyt yli Jumalan) ja radion/levyjeni kuuntelemisen lopettaminen olisi mulle todella vaikeaa. ymmärrän sua todella hyvin! toivonkin sydämestäni, että joku teikäläinen osaisi kirjoittaa sulle jotain sellaista lohdullista, kuin tuo taitelija. niin, että voisit toteuttaa luovuuttasi ilman uskosta luopumista. uskovaisuus on sinun elämässäsi suurin lahja.
Jeesus on kuollut puolestasi ja siksi sinulla on iankaikkinen elämä. jos uskot tämän, olet uskovainen minulle. tiedän kuitenkin sen, että elät toisenlaisessa kulttuurissa, etkä omakohtaisesti "voi" uskoa tätä itsellesi, jos kiellät uskosi.
tsemppiä ja Siunausta sinulle! rukoile itsellesi johdatusta tässä asiassa!
Mahtavaa kommentointia, rohkaisevia sanoja... Kiitos Sinulle, ja siunausta myös omaan elämääsi. Sanot: "tiedän kuitenkin sen, että elät toisenlaisessa kulttuurissa, etkä omakohtaisesti 'voi' uskoa tätä itsellesi, jos kiellät uskosi." Asia on juuri näin, tosin kulttuuri, jossa juuri tällä hetkellä elän, ei eroa tämän maailman "normaalista" elämäntavasta juurikaan. Tavallaan joka kerta, kun käyn kotona (noin parin viikon välein, olen siis nyt opiskelemassa), "taivun" siihen kulttuuriin, jota lestadiolaiset elävät. Kuitenkin sisimmässäni kaipaan sittenkin sitä yksinkertaista, sanoinkuvailematonta rauhaa, jonka syntien anteeksiantamus antaa - se on hyvin erikoinen kokemus, ja kirjaimellisesti tuntee, kuinka taakka putoaa harteilta ja olosta tulee höyhenen kevyt. Vielä lapsena ja nuorena jaksoin turvautua siihen yhä uudelleen, mutta nyt se on jäänyt... Se tuntuu niin turhalta, koska tietää kohta taas lankeavansa samoihin tekoihin, ja sama ahdistus painaa sydäntä jälleen kasaan. Kyllähän meille opetetaan, että evankeliumin lähde on pohjaton ja että aina saa uskoa uudelleen anteeksi ja että oikea usko antaa voimia taistella vääryyttä vastaan. Ahdistus ja synninpelko vie kuitenkin ilon elämältä, ja kun ei jaksa tehdä sovintoa, uskolla ei ole enää merkitystä. Miksi siis pitää yhä uudelleen puhdistautua, kun kuitenkin "valkovaate" on taas kohta liassa?
Tällä palstalla liikkuu varmasti paljon sellaisia, joilla on samankaltaisia ajatuksia kuin minulla ja sinulla. Toivottavasti saamme jatkoa...
Mulla, entisellä teikäläisellä, on samoja kokemuksia ja tuntemuksia niiltä ajoilta. Koko vl-uskovaisen elämä on pitkälti syntitaakan ja siitä vapautumisen vuorottelua.
Tällaistahan se elämä onkin, välillä vastatuulta, välillä myötätuulta. Oikeastaan vasta synninkuorman kautta syntyy käsitys ja tuntemus autuudesta. Jos ei olisi edellistä ei olisi jälkimmäistä.
Raamatusta synti käsitykset on hyväksytty vl-piiriin kuuluvina, kuten yleensäkin kristinuskoon. Itse olen moisesta "synnistä" nykyisin toista mieltä.
Näin tässä vaan vähän filosofoin tai oikeammin tarinoin.
Mistä ihmeestä olet saantu sellaisen käsityksen, että joutuisit elämään ilman musiikkia, jos olisit vl. Meillä vl keskuudessa harrastetaan paljon klassista muksiikkia, soitetaan, lauletaan ja kuunnellaan radiosta ja levyiltä. Ei suinkaan sinun sellaista tarvitsisi lopettaa. Meidän kodissamme soi musiikki päivittäin, se antaa paljon rikkautta elämään.
En ymmärrä nimimerkissäsi olevaa sanaa teologi, en ollenkaan? Sori vaan, mutta nimimerkkisi pitäisi ilmeisesti muuttaa nopeasti?
Mieletöntä jo ajatuskin, että Kristuksen voisi voittaa omakseen erilaisia asioita tekemällä ja vastavuoroisesti toisia asioita pois jättämällä.
Jos ihminen on sielunhädässä, niin hän miettii vain sitä millä voisi päästä taivaaseen, eikö totta? Ihminen joka ei tunne syntisyyttään ja kelvottomuuttaan Pyhän Jumalan edessä (= synti), niin ei hän tarvitse myöskää syntiensä sovitusta uhria, parannusta. Jumalalle kelpaava syntiuhri on Kristuksen veri.
Puuhastelijat tulevat toimeen omalla puuhastelullaan. Jotkut puuhastelevat uskonnollisten asioiden parissa ja toiset kaikenlaisessa muussa touhussa, mistä saavat elämäänsä pääasiallisen tarkoituksen.
Jos sinä vaihdat musiikin kanssa puuhastelun
uskonnolliseen puuhasteluun, vaikka itsekidutukseen pylvään nokassa istuen, niin sinun tilanteesi Jumalan edessä voi korkeitaan huonontua, mutta ei parantua.
Jumalalle kun ei kelpaa mikään muu vanhurskaus, kun ainoastaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus. Sitä vanhurskautta ei voi millään ostaa. Vain syntiset saavat sen lahjaksi, USKON KAUTTA. Ja joka uskoo ja Kastetaan, hän pelastuu niin kuin Raamattu sanoo.
Tule vaan meille, meillä saat kuunnella musiikkiakin, he he he he. "Meillä on tuolla yhdistyksen tomistohuoneen lokerossa vielä Jeesuskin lukittuna ja muilta visusti piilossa, kannattaa tulla meille." Hellurei!! Ja hellät tunteet.
Ai musiikki tuo kotiinne rikkauden? Kummallista puhetta uskoa tunnustavalta?
Kyllä meilläkin musiikki soi, silloin kun vaan jaksaa kunnella, mutta rikkauden meille tuo Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja.
Ilman häntä kun ei ole mitään, ei edes meitä ympäröivää maailmaa.
Kirjoitin, että musiikki tuo elämään rikkautta (en rikkauden). Elämän rikkautta tuovat mielestäni monet asiat, joita Jumala meille siunaa - kaunis luonto, hyvä musiikki, hyvät ystävät, hyvä kirjallisuus jne.
Ihmettelen kommenttiasi, minähän vain korjasin yhden väärinkäsityksen. Tuo ensimmäinen lauseesi oli muuten aivan asiatonta irvailua: meille jo vihkipuheessa toivotettiin, että Herra Jeesus olisi kotimme asukas ja kun olemme uskomassa, se on totta tänäkin päivänä. Eikä ole piilossa, vaan me kaikille ihmisille olisimme tarjoamassa samaa aarretta omistettavaksi. Jeesus puhuu vertauksessaan peltoon kätketystä aarteesta, jos haluaa omakseen Jeesuksen, joutuu ostamaan myös pellon, eli ilman Jumalan valtakunnan osallisuutta ei ihmisellä ole myöskään Kristusta omanaan. Tämä asia pahetaa uskosta osattomia. Mielellämme näkisimme, että jokainen ihminen löytäisi Jumalan valtakunna ja sen Kuninkaan, Jeesuksen, ei Häntä pidetä "toimistohuoneen lokerossa" niin kuin kirjoitit vaan kaikille halutaan olla kuuluttamassa kutsua Jumalan valtakuntaan.
selostaa meille muillekin, missä musiikki on kategorioitu synnilliseksi ja ei synnilliseksi.
Kaikenlainen musiikki on mielestäni yhtä synnillistä tai synnitöntä. Miksi klassinen musiikki ei ole synnillistä?
Olen itsekin nuori ja kipuilen aika samanlaisten asioiden kanssa. En osaa sanoa muuta, kuin että kannattaa puhua jonkun uskovaisen kanssa täysin avoimesti näistä asioista. Silloin löytyy yllättäviä neuvoja. "Totuus tekee vapaaksi" sanotaan Raamatussakin. Ja kyllä se evankeliumi on minun tuntoani rauhoittanut, vaikka järki epäileekin. Muuta en osaa sanoa. Lupaan rukoilla puolestasi!
Vastaan nyt kysymykseesi, vaikkei se nyt taida tämän keskustelun kannalta olennaisin asia olla, Hyvää musiikkia on sellainen, josta mieli virvoittuu - Bach sanoi aikoinaan, että musiikin tehtävä on Jumalan kunnia ja sielun virvoitus. Ei meillä vl ole lakikirjaa, mitä saa tehdä ja jättää tekemättä. Kyllä meillä omatunto sanoo, jos kuuntelemme sellaista musiikkia, joka tuntuu pahalta. Esim hevimusiikki on aivan sairasta, siinä saatetaan toistella esim tapa itsesi, siis kyllä esim sellaisen kuutelusta tulee paha olo. Jumalan sanalla sidottu omatunto neuvoo kyllä oikeisiin valintoihin - musiikinkin suhteen.
kiitos Augusti Aholle vastauksesta. sanasi ovat lohdullisia, koska todella painin synninhädässä. tilaisuuden tullen aion kyllä vierailla Rauhanyhdistyksellä, haluan saada kuulla Jumalan Sanaa. yhä enemmän näiden juttujen kautta tuntuu, että siellä sitä kuulee.
nimimerkkini on aika nopeasti tekaistu. paljoa en aiheesta todella tiedä, olen vasta ensimmäisen vuoden opiskelija :)
"ymmärrän!
Kirjoittanut: teologitytsy 10.4.2006 klo 00.19
hei nuorimies!
tunnen suurta sympatiaa sinua kohtaan, sillä painit sellaisten asioiden kanssa, joita olen tässä taannoin itsekin ajatellut. lähinnä vain päinvastoin. mitä jos minusta tulisi vanhoillislestadiolainen. pystyisinkö elämään ilman musiikkia? rakastan musiikkia yli kaiken (no en nyt yli Jumalan) ja radion/levyjeni kuuntelemisen lopettaminen olisi mulle todella vaikeaa. "
V.Ei vl:nä tarvitse ilman musiikkia elää. Monet kuuntelevat ja soittavatkin klassista musiikkia. Se on hienoimpia musiikkilajeja virsien ja Siinonin lauljen kanssa.
Kun Jumala herätti tuntoni, minulla ei ollut varaa valita kuin yksi tie ja se oli uskon tie. Vasta kun löysin vl-uskon, se omatuntoni rauhottui.
Mutta minä ruokoilin myös, että löytäsin uskovaisen puolison. Sillä minusta tuntui niin turhalta kaikki tässä maailmassa. Ja pelkäsin, että muihin ei voi luottaa edes sillä tavalla kuin uskovaisiin, näin vakavissa asioissa.
Se uskovainen aviopuolisokin järjestyi.
Ja Jumala on antanut voimaa kaiken turhan panemaan pois, sopimattoman musiikin yms.
Se oikea tärkeysjärjstyskin tuli kun kävi seuroissa, ja kuunteli saarnoja. Niin sellaisia asioitakin nousi esiin, joita ei olis osannut muuten ajatellakaan, että se olis väärin jos ei olis kuunnellut Pyhän Hengen kautta selitettyjä saarnoja.
Ja Jumala se on joka antaa voiman siihen, että jaksaa ne asiat järjestää oikeaan järjestykseen, siis hoitaa sen omantunnon talouden. Menisit sinäkin RY;lle seurohin.
Sinun ei tarvitse muuta kuin kysyä, että saatko sinä uskoa omat synnit anteeksi.( Tämä on tavallisin kysymys, mitä ulkouolelta tulleet tekevät).
Ja kun otat siunauksen vastaan; että "kaikki sinun syntisi on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä", niin Jumala hoitaa loput. Hän pitää meistä huolen. Ja antaa meille voimaa, että jaksamme pysyä uskomassa.
"ymmärrän sua todella hyvin! toivonkin sydämestäni, että joku teikäläinen osaisi kirjoittaa sulle jotain sellaista lohdullista, kuin tuo taitelija. niin, että voisit toteuttaa luovuuttasi ilman uskosta luopumista. uskovaisuus on sinun elämässäsi suurin lahja. "
V. Ja minä ihailen rehllisyyttäsi ja sitä että osaat näin hyvin kirjoitta, vaikka et ole edes tästä uskosta osallinen.
Mutta toivon samalla, että sinäkin pääsisit osalliseksi tästä uskosta. Ja menisit RY:lle seuroihin. Kyllä tämä usko olis sinunkin suurin lahja, jos vaan ottasit tämän lahjan vastaan. Muuta ei tarvitse kuin että itse haluaa tulla tästä uskosta osalliseksi. Se riittää. Jumala antaa kyllä voimaa siihen.
"Jeesus on kuollut puolestasi ja siksi sinulla on iankaikkinen elämä. jos uskot tämän, olet uskovainen minulle. tiedän kuitenkin sen, että elät toisenlaisessa kulttuurissa, etkä omakohtaisesti "voi" uskoa tätä itsellesi, jos kiellät uskosi.
tsemppiä ja Siunausta sinulle! rukoile itsellesi johdatusta tässä asiassa! "
V. Jeesus on kuollut myös sinun puolestasi. Rukous auttaa paljon Ja Jumala on luvannut kuulla sen jos oikeita asioita anoo. Siispä toivn sinullekin tätä samaa ja Jumalan johdatusta ja siunausta elämääsi.
Eräs vl
synnille luvallisuutta, ja onhan paljon muutakin hyvää musiikkia siionin laulujen lisäksi, esim. klassinen
Jumala on antanut ihmiselle valita hyvän ja pahan...moni on valinnut pahan...ja siitä on seurannut kirous niinkuin Raamatussa on sanottu: minä kostan isäin pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Mikä tarkoittaa tässä tapauksessa myöskin sitä että jos kiellät uskosi ja sinulle siunataan muutama lapsi, on epätodennäköistä että he säilyvät uskossa lapsuutta kauemmin.
Myöskin Raamatussa puhutaan piskuisesta laumasta joka on matkalla kohti taivasta...toivottavasti jaksat kulkea tämän lauman mukana...
P. Matteuksen Evankeliumi 7
13. Menkäät ahtaasta portista sisälle; sillä se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitä on monta, jotka siitä sisälle menevät;
14. Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät.
on opetettu, että klassinen musiikki ei olisi syntiä ja muu musiikki olisi? Musiikki on aina musiikkia oli se kategorioitu mihin lajiin tahansa. Arvelen vastaksesi olevan, ettei siinä ole rytmiä eikä "maailmallisia" sanoja. Kaikessa musiikissa on tahtilaji, joka on sama asia kuin rytmi, jossakin rauhallisempi, jossakin nopeampi. Miksi nopeatempoinen musiikki olisi synnillisempää kuin hidastempoinen? Jos taas sanat ovat synnillisiä, samaa musiikkia voisi kuunnella instrumentaalisena, jolloin sen ei pitäisi olla syntiä.
Pyydän, että vastaisit.
Se on siinä, kun tanssijalkaa alkaa kutittaa ja pieksut alkaa hyppimään.
opeta että mikä musiikki on syntiä mikä ei. Jumala on antanut toisille herkän tuntoaistin tämän asian suhteen, elikkä ethän myöskään halua kuunnella mikä pahoittaa toisen mieltä , vaikka itse näetkin sen sopivana.
tunnut olevan tällä palstalla varsinainen tuomionenkeli ja saatanan apostoli:
"Ero on kuin yöllä
Kirjoittanut: NurkkalaRisto 13.3.2006 klo 02.02
ja päivällä, sillä helluntailaset menevät kadotukseen ja vanhoilliset Taivaaseen."
toiseksi ? et mitenkään
Voi kuinka monta lestadiolaisen perheen mustaa lammasta olen tavannut. Vanhemmat eivät moiti tai syytä - mutta he syyllistävät rasakaimman kanssa perheen lestadiolaisuudesta eronneen/etotetun jäsenen.
Rakkaus muuttuu ehdolliseksi. Vain kun teko tai sanat ovat lestadiolaisuuteen viittaavaa, löytyy myötätuntoa ja hyväksyntää. Henkinen sidonnaisuus joka syntyi lapsena otetaan nyt vallankäytön välineeksi.
Järkyttävintä on ollut entisen lestadiolaisen oma tilanne. Kun lähimmäiset ovat ehdollistaneet rakkauden ja evänneet taivasosuuden, alkaa myös sisäinen syrjintäprosessi. Ei vain teoin vaan myös sanoin on tullut vastaani "ei minusta ole" -asenne entiseltä lestadiolaiselta.
Tai sitkeä "en ole oikeassa uskossa" jos jokin toinen kristillisyyden muoto on alkanut muototutumaan hengelliseksi kodiksi.
Koko ajan on vieras olo omassa hengessä ja omassa ruumiissa. Se on entisen lestadiolaisen arkea - se arki on syntynyt henkisen mielivallan vuoksi.
Nuori mies. Jos koet että lestadiolaisuus ei ole uskosi, jätä se. Etsi ja Löydä hengellinen yhteisö joka rakastaa ja jossa sinä saat rakastaa.
Jätetään lestadiolaiset yllätyksen varaan. Se koittaa kun taivaan esirppu repeää. Tuttuja kasvoja . ja ihan yllättäviä typpejä taivaan porstuassa. Se saarnamies tai vanhempi joka jyrkimmin muita ei-uskovaia on torjunut/vähätellyt saattaa puuttua siitä joukosta
kaappeihin etsien jotain "huonoon elämään" viittaavaa "epäuskoisen" lapsensa kotoa... Jos vaikka löytyisi viinapullo, niin voisi sanoa että oletpa sinä kauas jo joutunut, ei mahda olla enää parannukseen mahdollisuutta.. Hohhoijaa.
Vai kurkkivat kaappeihin välittämättä lain sinulle suomasta kotirauhasta.
En tiedä mistä olet saanut sen käsityksen, että jos joku vl:sta perheestä kieltää uskon niin heti häntä ollaan syyllistämässä. Sisareni on kieltänyt uskon, mutta silti me kaikki rakastamme häntä vielä ja rukoilemme joka päivä, että hän saisi voimia palata uskon valtakuntaan. Emme syyllistä häntä mihinkään, eikä hän itsekkään tunne näin. Hänellä on hyviä muistoja uskossa elämisen ajalta, eikä hän ole katkera.
"Henkinen sidonnaisuus joka syntyi lapsena otetaan nyt vallankäytön välineeksi."
Todella osuvasti sanottu.
Oma lapsuuden perhe on syvä voiman ja luottamuksen lähde. Se rakentuu lapsuudessa, kun lapsi on haavoittuvimmillaan ja tavitsee tukea.
Kun kasvaa aikuiseksi, kukin valitsee ja muovaa maailmankatomuksensa tavallaan, itsensä näköiseksi.
Mutta vl-perheessä alkaakin silloin jyvien erottaminen akanoista.
Roskat ulos! Jos joidenkin lasten näkemys maailmasta alkaakin olla erilainen kuin vl-perheen näkemys, seuraus on armottomuus: tietoinen kanssakäymisestä eristäminen, avoin halveksunta, leimaaminen milloin hulluksi,milloin ahneeksi,milloin milläkin pahuuden leimalla. Jos tulee elämässä vastoinkäymisiä, niillä lyödään, ei suinkaan tueta. Kas: eipä sinulla ollutkaan siunausta, ähäkutti.
Perhejuhliin ei kutsuta, ei kerrota suvun kuulumisia, ei pidetä yhteyttä. Eristämine on julmuutta.
Itse asun naapuripitäjhässä kuin siskoni ja kaksi veljeäni. En ole enää viiteen vuoteen ollut vl. Perheeni katkaisi kanssakäymisen kanssani. Haavojani koetan hoitaa juoksemalla terapiassa. Ei ole tarvetta syyttää ketään. Ihmettelen vain ettei tällainen ole oikein.
Lapsuudessa syntyneet siteet ovat tärkeitä - ainakin itselleni. Minun pitäisi siis tappaa itsessäni, sydämessäni, oleva kintymys ja rakkaus isoveljeen, pikkuveljeen ja siskoon?
"Minä tunnen, että JOS maailmassa on yksi ja ainoa oikea usko, se on lestadiolaisuus, onhan se puhtaasti Raamatun oppien mukainen usko."
On siinä mulla uskontunnustus! Ei ole ihme että olet nyt tukehtumassa.
Ongelmasi ei ole siis uskon kieltäminen, vaan se että sinulla ei ole hajuakaan siitä, mitä kristillisellä uskolla edes tarkoitetaan.
Mihin pitäisi uskoa, vai pitäisikö kenties tehdä jotakin tai/ja olla jotakin tekemättä, voidakseen vasta sitten uskoa sellaista josta ei kuitenkaan tiedä mitään eikä ymmärrä mitään.
Kamalaa kamalaa mössöä!!! Jumala armahda häntä
Poikasi Jeesuksen nimessä.
Rakas Jumala auta tuota poloista. Hän uskoo vanhemmilleen jotakin, vaikka pitäisi sydämen uskolla omistaa Kristuksen ansiottomille valmistama ja tarjoama lahjavanhurskaus, jotta voisi sen turvin päästä kerran taivaaseen.
Olipa siinä taas kiihkossa kirjoitettu kommentti... Vai ettei ole hajuakaan, mitä kristillisellä uskolla tarkoitetaan. Yritätkö sanoa, että olen nukkunut kaikki koulun uskontotunnit, pyhäkoulut ja raamattuluokat ja muutenkin kasvanut tynnyrissä nimeltä vanhoillislestadiolaisuus. Ehei, yhdessä uskovaisessa kodissa opetetaan kristinuskosta ja Jeesuksessa enemmän kuin keskimäärin kymmenessä epäuskoisessa kodissa. Hyvä on, en ole lukenut Raamattua kannesta kanteen enkä hallitse siitä nokkelia siteerauksia, mutta tiedän, mikä on pelastussanoman sisältö ja sielun pelastumisen perusedellytys: usko siihen, että Jeesus Kristus on kuolemallaan ja verellään sovittanut maailman synnit. Tähän uskoon minua on kasvatettu lapsesta asti, enkä sitä hylkää, vaikka luopuisin lestadiolaisuudesta. Mutta luopujana ja kadotukseen tuomittuna minua pidettäisiin.
Arvon "Armahdettu syntinen" voisi lukea tekstin ensin huolella loppuun ennen kuin alkaa värkätä tulenpalavaa tekstiä.
...sinun syntisi ovat anteeksiannetut Jeesuksen sovintotyön tähden. Tuo anteeksiantamus ei lopu, vaikka jättäisit vl-liikkeen taaksesi, kuten minäkin.
Kaikki ahdistus ja perinnäissäännöt, jotka sen tekevät, jäävät taakse ja uskon ydin jää puhtaana ja kirkkaana jäljelle.
Vl-usko EI OLE se ainoa raamatullinen usko. Voit olla vl ja jättää perinnäissäännöt omaan arvoonsa ja elää taiteesi ja luovuutesi kanssa miten hyväksi näet, JOS ET KIELLÄ USKOASI JEESUKSEEN:) Riskinä tosin on se, että perheesi ja muut vl-tuttavasi kieltävät uskosi sinun puolestasi, koska et elä enää heidän RAAMATUNVASTAISTEN sääntöjensä mukaan:(
Silloinkin voit hyvillä mielillä sanoa, että olet edelleen uskovainen RAAMATUN MUKAAN, vaikkakaan et VL-SÄÄNTÖJEN MUKAAN. Näissä on suuri ero, toivottavasti huomaat sen.
Puhuit pyhäkouluista ja raamattuluokista jne. Niissä sinuun on istutettu juuri se vl-usko, joka on kuorruttanut oikean uskon moninaisilla määräyksillä, joiden tarkoitus on tietysti hyvä, mutta jotka ahdistavat monia. Noissa säännöissä on kielletty kaikki sellainen, JOKA JONKUN S A A T T A A joskus jossain tilanteessa johdattaa syntiin monen samanlaisen välivaiheen kautta, mutta joka EI SINÄNSÄ OLE syntiä.
Jos siis jätät nuo säännöt täyttämättä (mm musiikin ja muun taiteen suhteen) et ole silti langennut syntiin, muista se.
Toisaalta voisi itseäsi helpottaa kovasti, jos joskus rohkenisit ilmoittaa vanhemmillesi, mikä sinua vaivaa. Uskon että he ymmärtävät sinua enemmän kuin luuletkaan. Olosi on helpottunut sen jälkeen ja vanhempasikin rakastavat sinua edelleen juuri suoruutesi tähden. Kerro heille, ettet jaksa noudattaa enää noita sääntöjä, mutta että haluat edelleen olla Jumalan lapsi ja uskoa syntisi anteeksi. He saattavat jopa tajuta tarkoituksesi, oletko sitä ajatellut?
Jumalan siunausta sinulle elämääsi. Miten tahansa valitsetkin, älä kiellä uskoasi Jeesukseen:)
Valitse elämä, vaikka kuinka maailma houkuttaa.
Eihän se tilanne ole kellään uskovaisella sen kummempi. Et sinä ole missään erityisessä tilanteessa. Synti houkuttaa meitä kaikkia uskovaisia koko ajan, kovassa taistelussa ovat kaikki uskovaiset koko ajan.
"Lestadiolaisuuden jättäminen ei merkitse sitä, että hylkäisin Jumalan ja Jeesuksen". -Rakas nuori mies, sinä voit ajattella näin. Ja sinun on syytä ajatella näin. Ihan siitä huolimatta että lesatdioaiset pitävät kaikkia muita kuin oman lahkon uskovia jumalattomana. Muista rakas nuroi mies että avaimet taivasten valtakuntaan ovat ihan jossain muualla kuin Professorintiellä Oulussa. Ja muista että jos maailman tuulissa kääntäsit kasvosi pois Jeesuksesta, hän tarttuu sinuun paimensauvallaan (ei sillä kepillä jota lestacdiolaiset heiluttaa).
"En halua uskoa despoottiseen Jumalaan, joka syytää 99% maailman ihmisistä helvettiin vain sen takia, että he eivät tunnusta vanhoillislestadiolaista uskoa". Rakas nuroi mies. Minulle lestadiolainen tuomio-oppi ja muita uskovia ylenkatsova opetus on syvää Jumalanpilkkaa. Mutta voimme rukoilla että Isä antaa heille anteeksi.
Ole vapaa. Ole uskossa vapaa. Katkaise hengellisen mielivallan siteet maalliseen yhdstykseen joka uskon ohella käyttää sanomaa maallisen vallankäytön välineenä.
Kukahan sinäkin olet ja mistä tulet?
Naurattaa nuo fraasisi. On sulla jutut, hyvää päivänjatkoa kuitenkin sullekki. :)
Tämän ed. kirjoittaja ei ymmärrä sitä, että Jumalan valtakunta on sitä että siinä asuvat Jumalan lapset ja jotka saavat olla armosta uskomassa joka päivä. Se että käymme rauhanyhdistyksessä seuroissa ei merkitse sitä että sinne ei muilla ole asiaa ja että uskomme on sidottu SRK:n organisaatioon ja jäsenyyteen.
Uskon vanhurskaus on sydämissämme.
Haluan sanoa teille kaikille niinkuin UT:n Timoteus sanoi kysyjälle: Tule ja Katso.
ja poistunut sieltä. Tunsin siellä samaa ahdistusta kuin avaajakin. Olen ratkaissut asian omalta kohdaltani näin ja olen nyt vapaa ja onnellinen enkä kaipaa takaisin.
kiireen vilkkaa tuon hengellisesti harhautuneen käärmeenpesän eli vl-herätysliikkeen, mutta monien sidonnaisuuksien (sukulaiset, ystävät) takia joutuu jäämään ja kärsimään.
Tiedän tunteesi läpikotaisin. Olen itse ollut aikanaan ihan samassa tilanteessa. Ja selvinnyt siitä elämään vapaata armolapsen elämää vl-pelottelun ulkopuolella.
Kyllä sinullekin löytyy hengellinen koti, jossa sinut hyväksytään sellaisena kuin Jumala on sinut luonut. Vl-piireissä sinut yritetään ahtaa samaan muottiin muiden vl-ihmisten kanssa. Sinulla on elämä edessäsi, älä anna minkään herätysliikkeen näivettää lahjakkuuttasi. Jumalalla on ollut tarkoitus lahjoillesi, enkä usko sen tarkoituksen olevan niiden lahjojen tukahduttaminen.
Sinutkin on peloteltu sillä (näköjään onnistuneesti), että vl-piirien ulkopuolella eletään juopottelun sumeassa maailmassa humalaisten riitojen, pahoinpitelyn, toistuvien avioerojen ja noitumisen esikartanossa. Se on valhetta ja tahallista väärän todistuksen antamista muista ihmisistä. Katsele ympärillesi (muuallakin kuin opiskelijayhteisössä) niin näet, että elämä on muutakin...
Älä hylkää uskoa! Se on paras neuvo, minkä voit saada! Täällä tarjotaan monenlaisia neuvoja - parastaanhan moni tarjoaa - mutta ne neuvot eivät riitä, jos ei ole mitä tarjota! Pidä uskosta kiinni, koska loppujen lopuksi se on ainoa, mikä kantaa.
Olen myös aika nuori, taiteista kiinnostunut vl. Ajatuksesi ovat siinä mielessä tuttuja, että olen itse käynyt samoja asioita läpi noin viisi vuotta sitten. Sanoisin kuitenkin kuten Teemu: "Valitse elämä!" Taidehan on loppujen lopuksi vain väline, jolla keskustellaan elämän ilmiöistä ja merkityksistä. Ei ole itseisarvo välittää lihallisuutta yms. maailmalle kelpaavaa tuotosta! Itselleni rakkaimpia lajeja ovat kirjallisuus ja kuvataide. Olen omalta osaltani ajatellut uskon tuoman "kahleen" siunauksena: lisää saastaa tämä maailma ei tarvitse edes taiteen kaapuun verhottuna.:) Haluan tuottaa tekstejä ja kuvia, jotka eivät lisää syntiä kuten pornografiaa, väkivaltaa yms. Loppujen lopuksi vaihtoehtoinen näkökulma voi olla taiteilijalle eduksi.
Jumalan valtakunnasta olen ajatellut myös näin: En halua jättää sitä ainoaa paikkaa, jossa ihmiselle annetaan synnit anteeksi. Minä olen syntinen ja tarvitsen armahdusta.
Keskeltä ymmärretty, hyvä näkökulma, se on juuri näin. Jumalalta voi ja saa rukoilla voimaa uskossa jaksamiseen ja silloin saa voimaa taistella myös niitä houkutuksia vastaan, joita tulee ammatinvalinnan, tai harrastusten taholta.
Se, joka on lestadiolaisessa uskossa ja haluaa pysyä siinä, ajattelee juuri tuolla tavalla, ja hänelle se on äärettömän lohdullista. Olen kuitenkin kadottanut tuon ajattelutavan. En vain pysty enää taipumaan siihen kaikkein yksinkertaisimpaan olettamukseen: uskomalla synnit anteeksi pääsee taivaaseen. Lapsena se oli lähes ainoa asia johon pystyi uskomaan. Nyt kun on nähnyt elämää ja maailmaa, lukenut valtavat määrät kirjallisuutta, oppinut käyttämään järkeään ajatteluun ja näkökulmien laajentamiseen, on alkanut kyseenalaistaa uskomiseen liittyviä oppeja. On täysin suhteetonta ajatella, että Jumala sysää ihmisen maailmaan pieneksi hetkeksi, jonka aikana tämä teoillaan ja valinnoillaan päättää paikastaan ikuisuudessa. On lukemattomia ihmisiä, joilla ei ole koskaan mahdollisuutta tulla osalliseksi Pyhästä Hengestä, vaan jotka joutuvat joka hetki taistelemaan hengissä pysymisestään kaikin keinoin. Jos kerran jokainen sielu on Jumalalle yhtä tärkeä, miksi hän silti antaa joillekin vain suunnatonta kärsimystä ilman, että he pääsevät tekemään hengen valintoja? Lestadiolainen ajattelee: minun on vain kiitettävä Jumalaa, että olen saanut syntyä tähän osaan. Mitä väliä solidaarisuudesta, siitä, että jotkut onnettomat ovat Herran "armosta" väistämättä matkalla helvettiin - tietämättään. Lähetystyöllä saadaan ehkä "pelastettua" häviävän pieni osa, ja samalla kun iloitaan yhdestä uudesta uskovaisesta, miljoona muuta tempautuu kadotukseen. Tässä ei päde sanonta: kun pelastaa yhden ihmishengen, pelastaa koko maailman. Jos Jumalalle riittää, että muutaman kymmenen tuhannen joukko yli viidestä miljardista "samanarvoisesta" sielusta pelastuu, ei voi kuin vapista pelosta...
Vaikka minun ei pitäsi ajatella vaan olla onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus palata ja päästä osaksi "ainoasta Jumalan valtakunnasta", en voi olla ajattelematta. Tässä maailmassa on liikaa sellaista, mitä rakastavan Jumalan ei pitäisi hyväksyä. Mutta minkä minä sille voin...?
Kommentoin joitakin ajatuksia, kun olen nuita samoja ajatellut joskus...
"On täysin suhteetonta ajatella, että Jumala sysää ihmisen maailmaan pieneksi hetkeksi, jonka aikana tämä teoillaan ja valinnoillaan päättää paikastaan ikuisuudessa."
Järjellä ajateltuna Jumalan pelastussuunnitelma on täysin käsittämätön. Mutta toisaalta ihmisen olemassaolon "suunnittelemattomuuskin" vaikuttaa yhtä käsittämättömältä. Ja jos ajatellaan, että ihmisen ja maailman syntyminen sattumalta tai suunnitellusti ovat yhtä todennäköisiä, sun täytyy valita jompi kumpi lähestymistapa - tai olla agnostikko.:) Sanoit kuitenkin ed. viestissäsi, että uskot Jumalan valtakunnan opin ja elämän olevan Raamattuun perustavaa. Minäkin uskon niin, ja uskon myös, että juuri Raamattu on Jumalan ilmoitus todellisuuden perimmäisestä tarkoituksesta. Miten Jumala muuten voisi todistaa olemassaolonsa ja tarkoituksensa pysyvässä ja tarkassa muodossa - ja niin että ihminen vielä joten kuten voisi sen käsittää/ ottaa omakseen?
Kristinopin mukaan (katekismus) Jumala ilmoitta itsestään myös mm. luonnossa, kansojen vaiheissa ja ihmiskohtaloissa... Oletko kokenut tällaista Jumalan varjelusta, siunausta tai läsnäoloa elämässäsi tai läheistesi elämässä? Minä olen. Esim. lapsen syntymä on hyvin puhutteleva tapahtuma. Tiedän kyllä miten elämä saa biologisen muotonsa, mutta ihmisen hengen ja sielun syntyminen ja kehittyminen pienessä lapsessa on mielestäni todistus Jumalan suunnattomasta hyvyydestä ja viisaudesta. Myös koettelemusten keskellä Jumalan läsnäolon olen tuntenut. Esim. kun rakkaan ihmisen mieli sairastuu, tuntee itsensä niin riisutuksi, että on pakko tunnustaa: Ei ole muuta turvaa kuin ikiaikojen Jumala! Ihminen voi menettää järkensä, viisautensa, voimansa ja tahtonsa - mitä silloin jää muuta kuin usko, joka kantaa? Ei kuule mitään muuta.
Ja loppujen lopuksi usko on aina "uskallusta siihen jota ei näkymättömistä epäillä". Oletko lukenut Kierkegaardia? Hänen filosofiansa mukaanhan usko on aina "hyppy", joka täytyy uskaltaa tehdä. Uskolle ei loppujen lopuksi ole mahdollista löytää kovin rationaalisia perusteita. Täytyy tyytyä siihen, mitä Jumala on itsestään ja valtakunnastaan ilmoittanut Raamatussa. Voi olla etteivät meidän ihmisisilmämme kestäisi sitä viisautta ja kirkautta, joka meiltä nyt on salattu. Adam ja Eevakaan eivä kestäneet tietoa hyvästä ja pahasta vaan piiloutuivat paratiisiin.
"Lapsena se oli lähes ainoa asia johon pystyi uskomaan."
Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Muunlainen usko kuin lapsenusko ei kelpaa Jumalalle. Kannattaa rukoilla juuri tuota lapsen mieltä itselleen.
"On lukemattomia ihmisiä, joilla ei ole koskaan mahdollisuutta tulla osalliseksi Pyhästä Hengestä, vaan jotka joutuvat joka hetki taistelemaan hengissä pysymisestään kaikin keinoin. Jos kerran jokainen sielu on Jumalalle yhtä tärkeä, miksi hän silti antaa joillekin vain suunnatonta kärsimystä ilman, että he pääsevät tekemään hengen valintoja?"
Jumala on kaikkien ihmistn Jumala. Emme voi tietää hänen tarkoituksiaan. Entä jos Jumalan valtakunnan väkeä on muuallakin kuin meidän tietämissämme paikoissa/maissa? Jumalan sanaahan on viety kaikkeen maailmaan, joten meidän on mahdotonta tietää, missä evankeliumi on todella kulkenut.
"Tässä maailmassa on liikaa sellaista, mitä rakastavan Jumalan ei pitäisi hyväksyä. Mutta minkä minä sille voin...?"
Tuttu ajatus. Mutta onko se kaikki paha Jumalasta? A. Pentikäinen sanoi jossain, että Jumala tarvitsee meitä ihmisiä, jotta hyvä voisi toteutua. Me ihmiset teemme tällä pallolla sekä pahan että (joskus) myös hyvän. Jumalan rakkaus opettaa ja kehoittaa siihen hyvään.
Silmiini pisti ja "korvaani särähti" tuo lauseesi kirjoituksesi lopussa:
saatanan rakentamassa rotanloukussa, jonka nimi on "vanhoillislestadiolaisuus". Siellä ei tunneta lainkaan sitä kristityn vapautta, jossa Jumala on tarkoittanut meidän uskovaisten elää. Siellä kahlehditaan ihminen mahdollisimman ahtaaseen SRK:n ja vl-saarnaajien mieleiseen muottiin. Tämän muotin ainoana tarkoituksena on estää kenenkään karkaamasta näiden johtajien käsistä eli eroamasta vl-herätysliikkeestä.
Vapaus, josta puhun, ei ole mitään syntielämää vaan ihan normaalia uskovaisen elämää, jossa voi harrastaa musiikkia, käydä katsomassa jääkiekkomatsia yms. Eihän tällaisissa asioissa tietenkään ole mitään pahaa.
Gal. 5:1
"1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
On siinä tekstiä kerrakseen. Kyllä se mykistää, on se niin paksua, kovaa tekstiä, kertakaikkiaan.
Ei voi pyytää, kuin että Jumala antaisi sitä oikeaa silmävoidetta, että saisi tuokin ihminen nähdä joskus Jumalan valtakunnan ihanuuden sisältäpäin, muutenhan sitä ei voi nähdäkkään.
Melkein voisi luulla, että kirjoittaja on Melperi1:nen, noin kovaa tekstiä en muiden taholta ole lukenut aikoihin tällä palstalla.
Rakas nuori mies ! Älä jätä uskoa,vaikka kuinka nuoruuden kiusauksissa syntiin joutuneenakin ja joutuvana, halua uskoa,halua pysyä siionin rakkaudessa.Jumala auttaa kuuliasta ja nöyrää lastaa ,hän odottaa meiltä vain halua uskoa.Taiteeseen uskosi ei voi kaatua,sillä uskovaisilta on näyttöä taiteen aloilta.Sinä tiedät sen itse,se on synti ja maailman rakkaus joka sinua vetää puoleensa,synti ja vetovoima siihen ahdistaa ei usko.Moni on kieltänyt uskonsa eivätkä ole enää löytäneet tietä Jumalan valtakuntaan takaisin....elämämme on lyhyt ,kun tuulen henkäys ,vain yksi kolari niin meitä ei ole.Eikö kannata miettiä,rakas nuori mies mikä kannattaa tässä elämässä?
oppiasi nuorelle miehelle, joka etsii vapautta rauhaa sydämeensä. Hän on käsittääkseni ahdistunut juuri edustamastasi ahdasmielisestä opista, jota sinäkin tunnut edustavan. Kyllä se todellinen ja raamatun mukainen usko löytyy aivan jostain muualta.
Miten sinä niin vakuuttunut ,että usko löytyy muualta? Sekö sinusta on nuoren itsenäistymistä "itsenäistyä vapaasti synnissä?" Meillä nuoret ainakin sanovat olevansa onnellisia ,että ovat säilyneet uskomassa nuoruuden kiusauksien ylitse.Ei he mistään ole paitsi jääneet ,paitsi synnissä rypemisestä.Iloisia ovat perheineen ja kaikilla oma elämäntehtävä .Mikä kumma vimma se on aina elävää uskoa moittia ? Mikä paha siinä on,eikö ole elämässä pahempaakin?
mutta en vl. Olen myös iloinen ja onnellinen ja minullakin on oma päämääräni. Jokainen tulee uskollaan onnelliseksi ja autuaaksi. Tarkoitan, ettei siihen tarvita mitään uskonlahkon tapakristillisiä sääntöjä. Käsittääkseni avaaja kuuluu vl:iin ja on ahdistunut.
on aina syytä kertoa niin selvin sanoin, että kaikki sen ymmärtävät.
Nuori mies,et ahdistu uskosta kun teet itsellesi mieleisen uskon.Eli uskot niin kuin huvittaa ja silloin kuin huvittaa ja jos ei huvita niin ei usko ollenkaa eikä mitenkään.Mtä sitä valittelemaan uskoo jos uskoo ja on hiljaa.Mitä tuosta niin isoa numeroa tekee jos tykkäät olla lestadilainen niin ole äläkä muilta kysele,omaansa ne tuputtaa jos et niin siitä vaan kuutamoa katselemaan ja vetelemään hanurin palkeita
kirjoitan nyt edelleen samalla nimellä, vaikka sitä jo joku tällä palstalla kritisoikin...
vanhoillislestadiolaisuudessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka uskovat omakohtaisesti Jeesuksen sovitustyöhön ristillä, ylösnousemukseen ja syntien anteeksiantamiseen. näin ollen he eivät voi vaeltaa saatanan rakentamassa rotanloukossa, kuten kirjoitat. rumaa sanoa noin kristityistä ihmisistä. siitä, miten liikkeen väki elää, on montaa mieltä ja omantuntojen eroavaisuuksia. itse en ymmärrä, mitä ainakaan väärää voi olla siinä, että haluaa elää Raamatun antamien opetusten mukaan?
tuskin kaikki Rauhanyhdistyksen väki ajattelee niin, etteivät muut uskossa olevat voisi pelastua. tätäkin esiintyy, mutta olen kuullut muunlaistakin näkemystä. ei kannata ryhtyä tässä tuomariksi, kuka Taivaaseen ja kuka helvettiin on menossa. se on Kaikkivaltiaan asia, ja me voimme vain rukoilla olevamme siinä joukossa. jos omatunto sanoo oikeaksi sen, mitä vanhoillislestadiolaisuus opettaa, sitä kannattaa seurata, koska omatunnossa vaikuttaa Pyhä Henki.
Siunausta kaikille!
"itse en ymmärrä, mitä ainakaan väärää voi olla siinä, että haluaa elää Raamatun antamien opetusten mukaan?"
Sinä taidatkin olla huumoria viljelevä tytsy, kun sanot vanhoillislestadiolaisten elävän Raamatun opetusten mukaan.
1. "Vain me" kelpaamme Jumalalle
2. "Vain me" voimme antaa synnit anteeksi, Jumala ei
3. "Vain meidän" kauttamme sielu voi pelastua, Jumala ei yksin pysyt pelastamaan
Tässä alkajaisiksi todella pimeää Raamatun vastaista opetusta. Älä siis jatkossa viitsi sanoa, että vanhoillislestadiolaiset elävät Raamatun opetusten mukaan. He elävät itse keksimiensä oppien ja sääntöjen mukaan.
Mistä sinä tiedät mitä lastesi sisimmässä on? Eivät vaan uskalla olla rehellisiä, koska heidät hylättäisiin, jos uskaltavat tulla ulos kaapista... lestadiolaisuus on "virtahepo olohuoneessa"...
Mä olen kohta kakskymppinen vanhoillislestadiolaisen perheen vanhin tyttö. Musta tuntuu, että olisin maailman ehkä onnellisin ihminen, jos en olis ikinä syntynyt vanhoillislestadiolaiseen perheeseen!
En vain pysty ymmärtämään kaikkia juttuja tässä uskonnossa! Musiikki on just yks kysymysmerkki. Miks pitäis aina kuunnella vaan lauluja Jeesuksen verestä ja kuolemasta, siinähän ahdistuu! Tai sitten jotain klassista... en ymmärrä! Minua naisena myös suuresti puhuttelee lestadiolaisäitien asema. En voi hyväksyä sitä, että jonkun ihmisen elämä on pelkkää synnyttämistä, imetystä ja kodin, sekä lastenhoitoa! Lisäksi, koska ulkonäkö merkitsee minulle paljon, en ymmärrä miksi meikkaaminen on syntiä, tai korvakorut?!
Halaisin olla ihan vaan tavallinen ihminen ilman mitään lestaleimaa otsassa! Tiedän, että maailma lestadiolaisuuden ympärillä ei ole sellainen kuin minun on annettu ymmärtää! Kaikki eivät kärsi alkoholismista, kaikki eivät eroa, ihmisillä ON moraali jne. Musta vaan tuntuu tosiaan varmasti yhtä pahalta kun susta nuori mies se, että tiedän perheen, suvun ja joidenkin ystävien tavallaan hylkäävän mut! Olisin syntinen, paha ihminen, jota kaikki kyttäisivät... Minua saisi arvostella:(
Tiedätkö nuori mies, että mä olen monesti nähnyt sellasta unta, että herään ja elän ihan tavallista elämää, sellasta kuin suurin osa ihmisistä! Viimeksi olin siinä unessa saanu opiskelupaikan ja oltiin opiskelukavereiden kanssa kesäiltana pelaamassa rantalenttistä hietsussa... Se oli sellanen haaveuni, joka ei varmaan ikinä toteudu! Pelkään niin paljon sitä, kun lähden nyt todenn. syksyllä opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle! Haluaisin niin paljon olla tasavertainen kaikkien muiden nuorten kanssa ja vapaasti nauttia nuoruudesta! En haluais taas joutua sen takia erilaisesti suhtauduttavaksi, koska olen vanhoillislestadiolainen. Jaksasisinko tosiaan olla uskomasssa kun yksin istuisin jossain kämpässä muiden nuorten pitäessä hauskaa, enhän voisi olla heidän kanssaan, koska se ei välttämättä olisi vl-ihmiselle soveliasta! Opiskeluyhteisöön kun ei varmaan kovinkaan monta vllää mahdu!
Tulihan pitkä stoori, mutta siis nuori mies, sulla on kohtalotovereita! Kunpa joskus uskallettais ottaa se ratkaiseva askel...!
nuorelta ihmiseltä.
Minä toivon sydämestäni, että voit vielä elää sellaista elämää, josta haaveilet = normaalia uskovaisen ihmisen elämää ilman sellaisia kahleita, joita vl-herätysliike jäsenilleen asettaa. Samoin hengelliset harhaopit, joita siellä opetetaan, ovat hirveitä.
Toivon sinulle "tyttötämmöinen" runsasta Jumalan siunausta elämäsi matkantekoon.
Muista:
Vl-herätysliikkeen voit jättää (vaikka se ei olekaan helppoa). Jumalaa ei kannata jättää. Taivaan Isä seuraa sinunkin kulkuasi ja toivoo, että olet elävästi Hänen lapsensa.
ME ei päästetetä iloa irti
Päämäärämme on iloita sitten myöhemmin ja nyt vaan nautitaan päivä kerrallaan
Neuvoisin sinuakin ajattelemaan pitemmälle
"Päämäärämme on iloita sitten myöhemmin"
Teidän "taivaassahan" on vain VL:a, samat naamat ja sama omavanhurskaus,kenen kanssa iloittelet?
Ilmennät varmasti melko monen uskovaisen nuoren ajatuksia, kuten muun muassa minun :) Vaikka Raamattu on ikiaikainen ja pyhä kirja, ja uskon useimpiin sen tapahtumiin (tosin esim. luomiskertomukseen vain kuvallisella tasolla), on siinä joitakin kohtia, jotka eivät nykyihmisen järkeen oikein sovellu. Yksi merkittävimmistä (ja puhutuimmista varsinkin lestadiolaisten keskuudessa) on naisen asema "synnyttäjänä ja kodin hengettärenä". Eli Jumala on antanut naisen tärkeimmäksi tehtäväksi synnyttää lapsia niin paljon kuin heitä siunaantuu, tulee heitä sitten kaksi tai kaksikymmentä. Toki yhä useammat lestadiolaisäidit suuntaavat myös omiin ammatteihin ja työelämään, mutta edelleen ehkäisy katsotaan vääräksi teoksi, huolimatta lapsien määrästä tai äidin henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Kovassa elämäntilanteessa hänellä ei ole välttämättä muuta turvaa kuin yrittää luottaa Jumalaan, mutta aina siitäkään ei ole apua. Entä sitten jos elämäntilanne, johon on päädytty vain siksi, että on eletty Raamatun ja Jumalan tahdon mukaan, muuttuu henkisesti ja fyysisesti niin raskaaksi, että ainoa apu on löydettävissä vain ammattiauttajalta? Ja uusi vauva odottaa mahassa? Miehet ovat kautta aikojen sanelleet ehdot eritoten naiskysymyksissä. On helppo vedota siihen, että Jumala on näin tarkoittanut. Mutta entä kun kriisi paisuu niin pahaksi, ettei Pyhä Henki enää auta?
Haluan myös hieman puhua lestadiolaisten suhtautumisesta musiikkiin. Kaikki musiikki, jossa on rytmiä (joko vetävä melodia tai rumpusäestys) on automaattisesti joko synnillistä, tai ainakin johdattelee syntiin. Jopa klassisesta musiikista varoitellaan silloin tällöin, koska se usein "ylenmääräisesti vetoaa tunteisiin ja kauneuteen", näin ollen aistillisuuteen, ja sitä kautta tietenkin lopulta seksuaalisuuteen. Muusta musiikista, iskelmistä, popista ja rockista puhumattakaan. Jotkut vanhemmat lestadiolaisihmiset ovat jopa paheksuneet sellaista, kun rauhanyhdistyksen juhlissa joku on esittänyt yksinlaulua! Että tämmöistä... Minä kuuntelen sekä klassista, iskelmää, poppia että kevyttä rockia, lisäksi new agea, joka tarjoaa todellisen musiikillisen taivaan. Minun pitäisi kuunnella ainoastaan Siionin lauluja ja ehkä vähän Vivaldia, Bachia, Mozartia ja Chopinia, mutta ei missään nimessä liikaa, etten vain turtuisi "maallisen musiikin kauneuteen". En kuitenkaan halua mitenkään väheksyä enkä pilkata, totean vain niin kuin asia on.
Myönnän, että olen yhä enemmän alkanut kuunnella järjen ääntä, ja se on uskovaiselle aina pahaksi - järki paljastaa uskon mielettömyyden. Niinpä sinulle, tyttötämmöinen, ja kaikille muille hyville vastaajille: kiitos teille kommenteistanne, luotetaan siihen, että Jumala on yläpuolellamme ja tietää, mikä meille on parasta. Meidän tehtäväksemme jää katsella, oppia - ja elää.
>Yksi merkittävimmistä (ja puhutuimmista varsinkin lestadiolaisten keskuudessa) on naisen asema "synnyttäjänä ja kodin hengettärenä". Eli Jumala on antanut naisen tärkeimmäksi tehtäväksi synnyttää lapsia niin paljon kuin heitä siunaantuu, tulee heitä sitten kaksi tai kaksikymmentä. Toki yhä useammat lestadiolaisäidit suuntaavat myös omiin ammatteihin ja työelämään, mutta edelleen ehkäisy katsotaan vääräksi teoksi, huolimatta lapsien määrästä tai äidin henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Kovassa elämäntilanteessa hänellä ei ole välttämättä muuta turvaa kuin yrittää luottaa Jumalaan, mutta aina siitäkään ei ole apua. Entä sitten jos elämäntilanne, johon on päädytty vain siksi, että on eletty Raamatun ja Jumalan tahdon mukaan, muuttuu henkisesti ja fyysisesti niin raskaaksi, että ainoa apu on löydettävissä vain ammattiauttajalta? Ja uusi vauva odottaa mahassa? Miehet ovat kautta aikojen sanelleet ehdot eritoten naiskysymyksissä. On helppo vedota siihen, että Jumala on näin tarkoittanut. Mutta entä kun kriisi paisuu niin pahaksi, ettei Pyhä Henki enää auta? <
Tätä asiaa on puitu täällä monessa ketjussa.
Rehellisesti sanottuna jos on itse ollut sen valinnan edssä että maattiauttaja sanoo että valitse elämä ja ehkäisy tai valitse jatkatko täysin pimeässä rämpimistä ja pidä kiinni vl tapakultuurista sairastu mieleltä lisää ja sairustuta myös kaikki lapset joita jo on ja joita tulee.
Itse valitsin elämän ja ehkäisyn ja tein tämän hyvällä omalla tunnolla. Lakia ei voi täytää ei tässä synnyttämiseopissa eikä missään muussakaan.
valottamaan, millaista iloa "sitten myöhemmin" sinä odotat. Ovatko ne ilot samoja, joista nyt kiellät nauttimasta?
Nuori mies, olet sitä mieltä, että vl on mahdollisesti ainoa raamatullinen usko. Minäkin ennen vl:na ajattelin sillä tavoin, koska sitä oli minulle aina sisäistetty vl-piireissä. Mutta eräässä elämäntilanteessani en enää voinut kieltäytyä pohtimasta epäileviä ajatuksia "vain me" -opista. Siinä prosesssissa opin ymmärtämään, että raamatullista oppia ei todellakaan voi rajata vain vl:suuteen. Keskustelin opillisista kysymyksistä muidenkin syvällisten kristittyjen kuin vl:ien kanssa. On todella epäraamatullista julistaa "vain me" -oppia ja tuomita toiset Jeesusta seuraavat kadotukseen.
Raamatussa ei muuten missään kohdassa kielletä ehkäisyä, siinä mielessä on epäraamatullista sitä vaatia jopa äidin (mielen)terveydenkin uhalla. Toki kristityille on luonnolista lapsimyönteinen asenne.
Haluaisin Sinua varoittaa new age -uskonnosta. Se on sellainen erilaisten maailmankatsomusten sulatusuuni, johon sekoitettu myös kristillisyyden ideoita. Eihän vain new age -musiikki vedä sinua tuon harhaopin pauloihin!
Järkeä voi toki käyttää näissä elämäntapakysymyksissä, kuten musiikki tai ehkäisy. Kuitenkin uskomisessa jää paljon asioita järjellä ymmärrettämättömäksi, vaikka ei olekaan vl! Miksi Jumala valitsi sellaisen muodon ihmisten pelastamiseksi, että antoi oman poikansa kuolla julmasti ristillä. Entäpä Jeesuksen ylösnouseminen kuolleista, näin joitakin vain uskolla käsitettäviä asioita mainitakseni.
Vielä haluan sanoa, että on todella suuri kriisi, elämänmurros luopua vl:suudesta. Minäkin säälin erityisesti omia vanhempiani, heille luopumiseni oli myös valtava kriisi. Muutamassa kuukaudessa ja muutamien tapaamiskertojen jälkeen suhteet läheisiin ihmisiin asettuivat paikalleen uudessa tilanteessa. En halunnut suhteita vanhoihin ystäviinikään katkaista, eivätkä ne katkenneetkaan, vaikkakin yhteydenpito on tietenkin jäänyt vähemmäksi. Minä en voinut muuta, omantuntoni vuoksi erosin kotiry:stäni. Jumalasta ja Jeesuksesta en luopunut. Enkä toki syöksynyt suinpäin tekemään niitäkään asioita, jotka vl:suudessa oli kielletty, mutta Raamatun perusteella eivät edes ole syntiä.
Niin, saatoit saada väärän käsityksen, kun puhuin new age -musiikista. Se ei liity uskontoon mitenkään. Se ei hirveästi eroa klassisesta musiikista, mutta on melodisempaa, tunteellisempaa - mukaan on sekoitettu myös pop-kuvioita, kauniita sanoituksia. Mm. monissa elokuvissa käytetään taustalla new age -musiikkia. Kehotan tutustumaan :)Kristillisyydestä en ole missään nimessä luopumassa. Uskon Jeesukseen ainoana pelastajana, ja hänen Isäänsä, Jumalaan, kaiken alkuna ja loppuna ja elämäni turvana.
On niin epäreilua, että lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa vakaumuksen takia, jota eivät ole koskaan itse valinneet. Joudut pahimmassa tapauksessa kokemaan yhteisösi ja ehkä myös perheesi rankan hylkäämisen, vaikka haluaisit elää vain ihan tavallista elämää, jota muut saavat kaikessa rauhassa ja hyväksyttyinä elää.
"Kunpa joskus uskallettais ottaa se ratkaiseva askel...! "
Rohkeutta sinulle! Hanki ratkaisusi tueksi itsellesi ystäviä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Sinun mielenrauhasi on kuitenkin tärkein, ei sukulaisten. Sinä päätät mitä elämälläsi teet.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000014843410
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000014315929
Ei missään kohdassa mitenkään. Tuo on aivan "fariseusten" oma keksintö...
Useat kannanotot ovat linjaa "Usko edelleen, mutta jätä kotisi/vl-liike". Maailmanpoika, omasta mielestään uskovakin, tuo iloisissa menoissa tallusteleva ja suruttomuudessa elävä kadotuksen lapsi, ei osaa antaa muuta neuvoa. Hänelle uskokin on yhtä hauskanpitoa ja hän kieltäytyy kaikesta parannuksesta ja rististä, mitä Jumalan lapsen osa toisi tullessaan. Hän uskoo ehkä mielelläänkin, mutta ei hylkää maailmaa. Siksi hänen osansa iankaikkisuudessakin on sama kuin maailman.
Nyt maailman lopun aikana on erityisen tärkeää uskoa hyvällä omallatunnolla ja pysyä irti maailman menosta. Ajan merkki on sekin mm. tällä palstalla nähtävä ilmiö, että jumalaton "opettaa" uskovaista näennäisellä rakkaudella. Oikeaa rakkautta hänellä ei ole kuitenkaan edes sen vertaa, että varoittaisi synnistä. Ja kun häntä vähän yrittää ojentaa omasta vanhurskaudestaan, on tuo juuri äsken näytelty rakkaus tipotiessään.
Syntikäsite on myös muuttunut. Enää ovat syntiä vain selvät toisen vahingoittamiset eli pahanteot, joista voi jäädä suoraan kiinni ja joissa vahingoitettu voi vaatia hyvitystä. Pieniä syntymättömiä lapsia sen sijaan murhataan kaiken aikaa ja samaa suunnitellaan "armollisuuden" nimissä sairaita ja vanhuksia varten. Maailmallisuus, sen syntimenon ja kaikenlaisen saastan rakastaminen ja ihannoiminen ei sen sijaan ole enää synti. Hyvinkin hengellisinä tunnetut julkimot ja muut silmäätekevät käyvät maailman silmissä täysin kristitystä huolimatta siitä, millaista elämää he muuten viettävät.
Miksi kirjoitin noin? Siksi, että tällainen on maailma, johon sinunkin vanha osasi on mielellään menossa. Maailma on yhä paha, vaikka yhteiskunnallinen elämä onkin melko rauhallista ja taloudelliset menetystarinat säestävät toinen toisiaan. Menneet sotilaallisen rauhan vuosikymmenet, joista toki saamme kiittää Jumalaa, ovat antaneet sukupolvellemme illuusion lähes maanpäällisestä paratiisista, eikä tätä illuusiota ole pystynyt rikkomaan edes se tosiasia, että sitä ylläpidetään kovuudella ja säälimättömyydellä. Näin sokeita ovat jumalaton maailma ja omavanhurskas ihminen, kuten myös uskovainenkin vanhan osansa puolesta, jos sitä lähtee kuuntelemaan.
Maailmanpoika moittii Jumalan valtakuntaa siitäkin, että siellä ei saisi "harjoittaa itseänsä" eikä muutenkaan tehdä mitään kiinnostavaa. Uskovaisten neuvot koskevat kuitenkin aina vain sielunautuuteen liittyviä asioita ja vaaroja. Niitäkään ei oikein kuulemma saisi antaa, sillä kunkin pitäisi saada uskoa tavallaan. Uskon kuuliaisuuteen liittyy kuitenkin siunaus, niin ajallinen kuin myös iankaikkinen. Jos Adam ja Eeva olisivat olleet Jumalalle kuuliaisia, he olisivat saaneet asua paratiisissa. Samoin saa tämän päivän uskovainen, nuori ja vanha, asua Jumalan valtakunnassa, kun osoittaa kuuliaisuutta Jumalalle. Maailmanpoika pilaisi tämänkin ja neuvoo olemaan Jumalalle "kuuliainen" siellä missä itse haluaa ja sillä tavoin kuin itselle sopii. Tällainen uskominen on kuitekin suurta itsepetosta eikä johda taivaaseen.
Uskominen on siis kuten aina ennenkin; taistelua syntiä ja kiusauksia vastaan, evankeliumin uskomista omalle kohdalle ja katselua kauaksi kotimaan rannalle, joka onneksi lähestyy kaiken aikaa. Tällainen ja vain tällainen autuaaksi tekevä uskontie on tarjolla sinullekin, sinä itsenäisen elämän ja oman uskonkilvoituksen kynnyksellä oleva nuori matkamies. Sillä tiellä pysymisen tärkeyttä haluan tällä kirjoituksella sinullekin valaista. Olin samalla paikalla 90-luvun alussa ja mietin yötä päivää uskomisen "järkevyyttä" maailman houkutellessa puoleensa. Sanon vielä samoin kuin minulle sanottiin silloin: Älä kiellä uskoasi, vaikka se olisi heikkokin ja epäilevä, sillä heikollakin uskolla voittaa. Jumalan valtakunnasta ei käsketä kuulua siihen eikä määrätä uskomaan, vaan tarjotaan ilmaista evankeliumia ja kaikkien syntien anteeksiantoa.
neuvoo omilleen: "Vain me".
Kyllä huomaa valtavan eron uskovaisen ja epäuskoisen neuvoissa. Olen saanut kiitettävän paljon rakastavia, rukouksen mielellä kirjoitettuja sanoja, ja olen kiitollinen niistä, vars. Sinulle, JaniS. Lohdullisinta lestadiolaisen maailmankatsomuksessa on se, että siinä on selkeä, kirkas päämäärä, jota kohden kulkea, jotain, mitä mistään muualta tästä maailmasta ei löydä. Syntien anteeksi saaminen antaa rauhan, jota monesti sanotaan "esimauksi taivaan ilosta". Sydän tuntuu kuitenkin niin kovettuneelta, että sen on vaikea ottaa tuota iloa vastaan, ja monet ajatukset (joista voi lukea aiemmsita kommenteistani) ovat horjuttaneet uskoani "ainoaan oikeaan"...
Olikohan nuoren Miehen ahdistukset teatteria?
Ahdistus on ja pysyy, hyvistä kommenteista huolimatta. Tarkoitin, että ihmisillä, joilla on selkeä päämäärä, kuten lestadiolaisilla, voivat esittää asiat lohduttavan yksinkertaisesti, ja mielellään yhtyisi siihen. Mutta kuten olen jo monessa kommentissa esittänyt, katseeni tähyää niin paljon laajemmalle, enkä haluaisi enää sitä ahdistusta, jota kapea uskovien piiri aiheuttaa.
Mitä menetät, jos tutustut vl-uskon ulkopuolella oleviin kristittyihin? Jos menetät vl-ihmissuhteesi, ovatko ne säilyttämisen arvoisia? Silloinhan vl:t ovat hyväksyneet sinun vl-ulkokuoresi, eivätkä todellista itseäsi.
...menettäisin vl-ihmissuhteitani, en ainakaan vanhempiini. Tuskin se ystäväpiirissäkään paljon asioita muuttaisi, sillä taitaa heilläkin minun lisäkseni olla vahvasti "toinen jalka jo maailmassa". Uskon, että monet läheiset lestadiolaistuttavani yrittäisivät keskustella kanssani rakkaudella, ensi kädessä vanhempani, koska heille merkitsen heidän sanojensa mukaan paljon. Pahinta olisi nähdä suru heidän silmissään, koska rakastan heitä valtavasti. Toisaalta, lestadiolaisen ajattelutavan mukaan: mitä nimellinen uskoni edes tällä hetkellä hyödyttää, eihän siitä lähdön hetkellä ole mitään apua? Vaikeaa se on...
Jotenkin vanhempiesi pitäisi käsittää, että he katselevat maailmaa tynnyrin tapinreiästä. Se, että hylkäät perinnäissäännöt, ei merkitse sitä, että joudut kadotukseen. Onko usko iloa ja rauhaa, jos saa koko ajan pelätä oman tai läheistensä sielun joutumista helvettiin? Hankalassa välikädessä olet, ymmärrän.
Voin laidasta ehkä aavistella, millainen on tilanteesi ja millaiselta se tuntuu.
Olin näet samankaltaisessa tilanteessa hiukan Sinua nuorempana. Tosin luovuus tai lahjakkuus eivät olleet varsinaisia syitä vaan muut asiat.
Maailma houkutti ja houkuttaa meitä kaikkia yhä.
Et ole mitenkään poikkeus, luulen että valtaosa kristityista (myös me VL:t) ovat kokeneet tuon vaiheen elämässään, myös ne jotka eivät sitä tunnusta (edes itselleen).
Koettelematonta uskoa ei ole, kiusaukset ovat jokapäiväisiä, rikkomuksia, jopa lankeemuksiakin meille tapahtuu.
Sanoisin kuitenkin: älä kiellä uskoasi, usko Jeesukseen Kristukseen. Pidä se mitä olet näinä vuosina saanut ja ymmärtänyt.
Olet saanut Pyhän Hengen lahjan, uskonvanhurskauden omaksesi, älä luovu, älä tee sellaista päätöstä: en halua/jaksa uskoa.
Ja kerro avoimesti kuvaamasi asiat luotetulle ystävälle, kaikki epäilykset, kaikki murheet, kaikki erheet, kakki mikä painaa.
Ei siksi että sitä kautta olisit parempi, vaan siksi että kuorma kevenisi. Keskustele sellaisen kanssa, joka osaa kertoa uskonvanhurskauden (ei elämänvanhurskauden) perusteista ja Jeesuksen armotyöstä. Ja kuuntele tarkasti mitä hän Sinulle julistaa syntien anteeksisaamisesta.
Ei luovuus ja lahjakkuus ole syntiä, väärin tai vahingollista; se on Jumalan Sinulle antama lahja, joka on annettu Sinulle siksi, että tuottaisit sillä/niillä lahjoillasi "satakertaisen hedelmän" lähimmäisillesi ja Jumalalle kunniaksi.
Älä epäile Jumalan hyvyyttä ja armoa. Kun Hän on Sinulle lahjojaan jakanut, hän on kyllä myös antanut ja antava voimia niiden kanssa elämiseen ja toimimiseen.
Ole turvallisella mielellä veljeni.
Kalle haluaisi nuoren miehen ahdistuksen jatkuvan, joka on syntynyt juuri siinä yhteisössä, jota tunnut edustavan. Ainoa keino päästä ahdistuksesta on jättää ahdistusta aiheuttava yhteisö ja elää vapaana omantunnon viitoittamalla tiellä. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja syntyvät ja elävät tässä Jumalan luomassa ihmeellisessä maailmassa. Ei kannata uskoa synniksi sitä kaikkea, mitä vl-liikkeen johtajat ovat synneiksi määritelleet.
Oletko koskaan ajatellut, että meitä vl:ä riittää myös moneen junaan. Omat vanhempasi ja lähipiirisi eivät edusta koko vl-liikettä. Olen huomannut monella paikkakunnalla asuneena, että vapausasteet elämäntavan ja ajattelun/ puhumisen vapauden suhteen vaihtelevat. Ymmärrän kyllä ahdistuneisuuttasi. On vaikea pitää yllä julkisivua, jonka takana elämä on muuta kuin oletetaan. Älä tee kuitenkaan hätäistä ratkaisua. Tutki ajatuksiasi rauhassa ja jos mahdollista, keskustele vanhempiesi ja lähipiirin kanssa. Laita heidät tiukoille (=perustelemaan omin sanoin) sen suhteen, mihin he turvaavat itse elämässä ja kuolemassa?
Sanot, että "teet syntiä joka tapauksessa". Tarkoitatko sillä, että et elä niiden elämäntapaohjeiden mukaan, joita vl-yhteisö yleensä noudattaa? Toimitko samalla myös omaa omaatuntoasi vastaan, varoittaako se sinua näistä synneistä? Elätpä missä yhteisössä tahansa, aina joudut tekemään valintoja hyvän ja pahan välillä. Minua ovat rohkaisseet monet keskustelut tällä palstalla. Täällä on kireitä lakihenkisiä vl:a, mutta myös laajakatseisia, ajattelevia keskusteluita, joista olen itse saanut voimia vielä jatkaa tässä joukossa. Muutamat keskustelut täällä ovat rohkaisseet avaamaan suun myös elävässä elämässä- olen huomannut, että on muitakin vl:a, jotka pähkäilevät näitä asioita.
Usko on vapautta, rauhaa ja iloa. Se voi olla sitä myös lestadiolaiselle. ;-D
Jos jaksat lukea pohdintoja uskosta ja elämäntapakysymyksistä, laitan pari linkkiä tähän. Tekstit ovat aika pitkiä, mutta älä säikähdä. Lue vaikka kursorisesti, silmäillen. Huomaat, että näistäkin asioista voi keskustella rakentavasti- ehkäpä joskus tosielämässäkin. Kannattaa selata ketjun useampia viestejä- saat paremmin ajatuksesta kiinni.
Tässä lyhyt lainaus doulokselta, vl-ajattelijalta:
// Vai mitä olet mieltä? Minä teen eron seuraavien neuvojen ja varoitusten välillä:
"Älä tapa." --> Oikeanlainen, Raamatun mukainen neuvo.
"Älä kohota pommac-lasia sukujuhlissa." --> Vääränlainen, ihmisen kehittämä neuvo.
"Älä tee aviorikosta." --> Oikeanlainen, Raamatun mukainen neuvo.
"Älä laula kirkkokuorossa." --> Vääränlainen, ihmisen kehittämä neuvo.
Kuitenkin nämä neljä neuvoa pistetään aivan samalle viivalle yhteisössämme riippumatta siitä, pohjautuvatko ne Raamattuun vai ei. Aikaan sidotuista mielipidekysymyksistä on tehty yhtä vakavia ja velvoittavia kuin Mooseksen Herralta saamista kymmenestä käskystä.
Puhe oli myös maailman himoista, ja mielestäni totesit hyvin, kun sanoit, että "Ongelmana on se, että eri ihmisille esimerkiksi maailman himojen hylkääminen ja hillitty elämä saattaa tarkoittaa hieman eri asioita..." //
Samassa ketjussa myös muusikkona toimimisesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015542575
Ja täällä lisää elämäntapajutuista. Myös kestäviä raamatullisia perusteluita uskon puolesta hurskastelua vastaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015261763
Noissa oli mielenkiintoisia näkökantoja. Aion vielä lukea ketjujen muutkin viestit. Olen juuri samaa mieltä, että keskustelua etenkin näissä uskomisen asioissa tarvitaan, ja tervettä järkeä mukaan. Monien lestadiolaisten olisi hyvä herätä näkemään, ettei "se ja se on syntiä koska niin Raamattu opettaa" -tyylinen ajattelu välttämättä perustukaan pelkkään totuuteen. Tuo doulos esittää hyviä vasta-argumentteja ja tulkintoja, mikä osoittaa, kuinka tulkinnallisia monet Raamatun kohdat ovat. Lestadiolaisten synti-jaottelun ovat tehneet ihmiset, ei Raamattu.
Mukava, että kävit lukemassa. Arvelinkin, että voisit kiinnostua.
Pikkukommentti: Raamatun ovat myös kirjoittaneet ihmiset. Vaikka Jumalan henki on vaikuttanut noissa ihmisissä, on myös Raamatun teksteissä inhimillisyys/historia- sen ajan maailmankuva mukana. Lestadiolaisten syntijaottelusta- tuli mieleeni, että jos se olisi tietoisesti tehty sääntökokoelma, meidän olisi helpompi osoittaa, missä on menty vikaan. Vl-yhteisön normit, käyttäytymissäännöt ovat syntyneet reilun sadan vuoden aikana vähitellen. Monet kirjoittamattomat säännöt ovat olleet reagointia johonkin uuteen ja aikanaan outoon asiaan. Varovaisuus on usein ok, mutta myös uudelleen arviointia tarvittaisiin!
Hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Sen ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi. Tarkoituksena on nujertaa toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide.
Terve uskonnollisuus tukee ihmisen hyvinvointia ja antaa elämäniloa, epäterve uskonnollisuus toimii päinvastaisesti. Epäterve uskonnollisuus saattaa aiheuttaa mm. mielenterveysongelmia, koska uskonnolla on yhteys ihmisen syvimpiin arvoihin ja identiteetin rakennuspuihin.
Hengellistä väkivaltaa voi ilmetä niin vanhojen uskontojen ja perinteisten kirkkokuntien sisällä kuin uusissa uskonnollisissa likkeissäkin. Riski joutua hengellisen väkivallan uhriksi on yleensä suuri esim. fundamentalistisissa lahkoissa, joissa on voimakas karismaattinen johtaja. Hengellinen väkivalta voi olla osa uskonnollisen liikkeen toimintakulttuuria tai se voi ilmetä vain yksittäistapauksissa.
Hengellistä väkivaltaa voi olla myös perheissä. Vanhemmat saattavat estää lasten terveen uskonnollisen kehityksen ahdasmielisellä kasvatuksella, jolloin lapsen kyky saada aikuisena uskonnosta tukea elämälleen saattaa heikentyä.
www.uskontojenuhrientuki.fi
tämä sama teksti löytyy myös kirkon ja uskon sanakirjasta.
Luin viestisi, tuntui tutulta! Itse jouduin tekemään ratkaisun sinun iässäsi ja eihän se helppoa ollu! Vasta 10 vuoden päästä saatoin puhua tästä asiasta. En siis kuulu enään ry:n porukkaan, uskon Jumalaan ja koen olevani sovussa näiden asioiden kanssa.Käytännössä kaikki jäi.Mielestäni se että toinen jalka on toisaalla on tosi raskasta ja kannattaa itse tehdä mielessään valintaa kumpi... se on henkisesti liian raskasta jos pitää vähän kuin näytellä! tällaisessa tilassa on moni vl. Minä olen mielenkiinnolla seurannu tuota vl-liikettä,ja väitän että tänä päivänä on kaksi porukkaa tässä liikkeessä. on tiukempia jollaista oli minun nuoruudessani ja tosi vapaamielisempää sakkia,jota ei edes ennen pidetty uskovaisena...
Kristityn ahdistus johtuu paljon kristinuskon dogmatisoinnista (opin ja opinkappaleiden luonnista).Tässä on toistunut käsite "maailma", johon vl:t sisällyttävät tiettyjä asioita aivan kuten muutkin kristinuskovaiset omiaan. Se yhditetään syntiin, niin kuin Raamatussakin eräs kirjoittaja.
Jeesus puhuessaan "tästä maailmasta" ei tosiaankaan tarkoittanut sillä mitään pahoihin tekoihin viittaavaa. Toisin kuin eräässä kohtaa Raamattua lukee: älkää maailmaa rakastako, älkääkä mitään, mitä siinä on, kuten silmäin pyyntö, koreus ym.( ei sanatarkasti näin). Tämä on juuri sitä dogmien luontia Jeesuksen seuraajilta. Alkuseurakunnan kristillisyys ei ymmärtänyt asiaa näin. Tiedän tämän kirjoista luettuani.
En tiedä ,alkaa aika kummalle tuntumaan tää juttu.Pahalta näyttää sun tilantees,sä oot niin maailman ihmisis kiinni
" Lestadiolaisuuden jättäminen ei merkitse sitä, että hylkäisin Jumalan ja Jeesuksen. En halua uskoa despoottiseen Jumalaan, joka syytää 99% maailman ihmisistä helvettiin vain sen takia, että he eivät tunnusta vanhoillislestadiolaista uskoa. "
Vastasit itse kysymykseesi. :) Tervetuloa meidän muiden kristittyjen joukkoon. Älä hylkää uskoasi, hylkää vl-liike. (ja kokemuksesta sanon että se kyllä valitettavasti hylkää sinut sitten)
Jeesus sanoo:
"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. (Matt. 10:37)
Esteettinen kokemus on parhaimmillaan verrattavissa pyhyyden ja uskonnolliseen kokemukseen. Niille kaikille on yhteistä kaikista aistihaluista vapautumisesta seuraava äärimmäinen onnellisuuden(autuuden)tila.
En ymmärrä mitään ns. sydämen uskosta, josta paljon saarnataan. Halutaan erottua tapakristillisyydestä, mutta ei kuitenkaan tehdä selvää eroa, mikä on se sinapin siementä pienempi ero tapa kristillisyyden ja "sydämen uskon" välillä. En ymmärrä myöskään, mitä tarkoittaa Jumalan sanan kestävä perusta. Uskonnolliset tavat kun ovat vaihdelleet läpi historian.
Oikeastaan helmasyntini on liberaalius. Haluan ajatella asioista rationaalisesti, enkä uskonnollisten kaavojen mukaan. Tämä on johtanut ateismiin ja eräänlaiseen sydämentapakristillisyyteen, koska uskovaisena silti edelleen esiinnyn.
Ihmisen päässä taitaa olla sellainen kivikaudelta asti oleva jäänne, joka saa ihmisryhmän puolustautumaan ulkopuolisia uhkia vastaan. Varsinkin suljetuissa yhteisöissä porukkahengen vaaliminen näyttää saavan primitiivisiä piirteitä. TV:n Suurin pudottaja -sarjassa kahden kilpaa laihduttavan ryhmän jäsenet aloittivat lähes heti juonittelun toisen ryhmän edustajia vastaan. Aikuiset ihmiset kinastelivat välillä kuin pahaiset kakarat. Porukasta alkoi erottua pelurit, mielipidejohtajat.
Uskonnollisissakin ryhmissä mielipidejohtajat ohjaavat laumansa tekemisiä. Taiteelliset tyypit eivät individualisteina taas johtamisesta pidä, eivätkä välitä olla johdettavina. Tämä saattaa olla turhan kärjistetysti esitetty, mutta oletteko huomanneet, että yhdistystenne aktiivisimmat määräilijät olisivat taiteilijoita?
Mielipidejohtajia seuraavat myötäilijät, joilla ei taiteellisia taipumuksia juuri ole. Helppo heidän on sitten esiintyä hyvinä uskovaisina, kun ei tarvitse mistään luopuakaan. Voivat päteä tottelevaisuudella. Okei, okei. Joku kanttori voi nauttia pelkästään hengellisestä ja klassisesta musiikista, mutta noin yleistäen.
Kuinkahan moni kirjallinen lahjakkuus kituu ja kuihtuu seurapenkissä, kun ei uskalla kirjoittaa romaania tai ”maallisia” runoja? Mielikuvitus kyllä laukkaa ja tällainen potentiaalinen kirjailija liitelee omissa maailmoissan sillä aikaa, kun saarnaaja puhuu vanhoja tuttuja asioita. Mieli tekisi leikitellä kirjallisilla hahmoilla, mutta kun siitä koituisi vain harmia. Syytettäisiin maailmallisuudesta ja oman kunnian tavoittelusta. Opettavaisia, uskonnollisia satuja ei kuitenkaan viitsisi aikuisille ihmisille kirjoittaa. Kuka niitä edes lukisi?
Nyt joku hyvä uskovainen sanoo, että lahjoja pitää käyttää Jumalan kunniaksi. Kuka on kuitenkaan niin hyvä ihminen sanomaan, mistä Jumala pitää? Loukkaantuisiko Jumala, jos esimerkiksi musiikin rytmi tempaisisi jalan lattiasta, niin kuin muuten tekee monissa yhdysvaltalaisissa kristillisissä jumalanpalveluksissa?
Puhut juuri siten kuin olen itsekin asioita ajatellut. Jossakin kohtaa Raamatussa sanotaan: "Yksinkertaisten on Jumalan valtakunta" ja "helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Noita kohtia usein painotetaan lestadiolaisten opetuksessa, eli että ei tarvitse muuta kuin uskoa synnit anteeksi, ja se riittää, kun taas mitä enemmän on viisautta ja mitä enemmän pohtii asioita ja haluaa erottautua joukosta , sen vaikeampi on nöyrtyä "lapsen uskoon". Itse olen ollut taiteellinen lapsesta asti, piirtänyt ja kirjoitellut. Haaveenani on saada julkaistuksi runokokoelma ja ehkä vielä jopa romaani. Runoissani on kuitenkin elementtejä, joita lestadiolaisuudessa pidettäisiin "maailmallisina", ja tapaa, jolla olen jopa ironisoinut - en kuitenkaan mitenkään pilkkamielellä - uskonnon merkitystä ja vaikutusta elämään, ei takuulla katsottaisi tietyissä piireissä hyvällä. Minulle runous on todellisuuden ja surrealismin sekoittamista, ja monet rakentamani kielikuvat ovat hämmentäviä ja myös rajuja. Jos minun pitäisi vain kirjoitella onnellisesti päättyviä taivastiekertomuksia ja suht. helposti ymmärrettäviä SRK-kelpoisia runoja, tuntisin olevani tietyllä tavalla kahleissa. Jos Jumala on antanut minulle luovuuden lahjan, miksen saisi käyttää sitä niin kuin parhaaksi tunnen?
Voisitko julkaista runoja ja romaaneja esimerkiksi taiteilijanimellä? Silloin et saisi piireissäsi pahan leimaa. Jos asut kotona, salassa kirjoittaminen voi kyllä olla mahdotonta.
En asu kotona, enkä ole yrittänytkään kirjoittaa salassa. Salanimellä kirjoittaminen onnistuu tietyn aikaa, mutta kyllähän henkilöllisyys olisi jossakin vaiheessa tuotava esiin...
vastaiset valheopit ja älyttömät säännöt ahdistavat varmasti hyvin monia ihmisiä.
Tutkaile maaperää, josko pystyisit eroamaan herätysliikkeestä. Silloin voisit olla normaali uskovainen nuorimies ilman turhien sääntöjen ja Raamatun vastaisten valheoppien rasitusta harteilla.
Huomaat,että "auttajia" ei puutu ,se on yhtä aktiivista kuin jos viinamieheltä viina loppuu ei tarjoajista ole puutetta.Kyllä sielunvihollisella on apumiehiä,että sais uskovaisen luopumaan uskostaan.Mutta sitä saa mitä täältä pyytää.
Kirjoitin:
"Tutkaile maaperää, josko pystyisit eroamaan herätysliikkeestä. Silloin voisit olla normaali uskovainen nuorimies ilman turhien sääntöjen ja Raamatun vastaisten valheoppien rasitusta harteilla."
Kehotinko siis avaajaa luopumaan uskostaan, kuten kirjoitat?
Kirjoititko viestisi kännissä, kun et minun selvää tekstiäni ymmärtänyt?
liian monia. Syynä ovat Raamatun vastaiset valheopit sekä elämälle vieraat isien perinnäissäännöt (ei TV, ei korvakorut, ei urheilukilpailut jne.). Onko siis ihme, jos vl-kansa ahdistuu.
Syyllisiä ahdistumiseen ovat yksinomaan SRK ja vl-saarnaajat, jotka pitävät hengellisen valheen viittaa yllään.
Ja sitten höpö höpö sun perinnäises.ei mitään hajuakaan uskosta ,muuta kuin omaa höpinää joka ei kestä kuolemassa
En ole vanhoillislesta mutta iloitsen siitä etten ole koskaan tarvinnut TV:tä!
Aivan mahdotonta sontaa ja rääkkymistä. Se on täynnä uskottomuutta, vihaa, pettämistä, panettelua, valhetta ja tappamista. Eikö sinulle riitä jokapäiväiset kauhukertomukset murhaajista ja raiskareista suomessa, joita päivän lehdet ovat täynnä?
Kuinka tällaisesta jumalattomasta paskasta luopuminen voisi olla Raamatun vastaista ja ahdistavaa?
Sinähän olet kuin itse pimeys, iloitset siitä mistä tulisi kauhistua, ja kauhistut siitä mistä kristitty saa ilon vapauden ja rauhan sydämeensä. Noin pimeä ihminen kun sinä olet ei voi Kristus- valoa nähdä.
Rukoile että Jeesus tulisi sinun elämäsi Herraksi, silloin luopuisit ilolla kaikesta tuosta sonnasta, mikä sinulle on nyt niin jumalalllisen rakasta ja tärkeätä.
Jos sinulle TV on saatanan sontaluukku kuten harhaoppisille veeällille, niin kaikille se ei ole sitä.
Ilmeisesti olet siirtymässä vanhoillislestadiolaiseksi. Koita silti pysyä nahoissasi.
teräväpiirtovalmius
Vanhoillislestadiolaisuus ahdistaa.
Miksi ihmeessä VL-oppi olisi ainoa oikea ja millä perusteella se edes olisi edes puhtaasti Raamatun oppien mukainen? Tee niin kuin oma järkesi sanoo.
Milläs perusreella se ei olisi oikea? perusteletko väitteesi raamatulla?
Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että lestadiolaisuuden lakihenkiset opit vahingoittavat ihmisen identiteettiä!! Lestadiolaisuudella ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Se on pelkkää hurskastelua ja toisten synneissä valvomista. Ihmiset kyttäävät vaan toistensa vikoja ja tuomitsevat. Syntistä lyödään raamatulla päähän. He eivät näe omaa syntisyyttään ja heikkouttaan ja sen tähden tuomitsevat normaalit ihmiset (syntiset). Itse ovat synnittömiä ja toisten yläpuolella. Se on salakavalaa vallan käyttöä, joka verhoutuu hyvyyteen ja asiat perustellaan sitten raamatulla. Lestadiolainen "usko" on ahdistavaa, tuomitsevaa ja se ei tue ihmisen henkistä kasvua. Syntiluettelot on pitkiä. Elävä usko on vapauttavaa ja se tukee ihmisen henkistä kasvua. Lestadiolaisuus on uskonnollisuutta ja sillä ei ole uskon kanssa mitään tekemistä.
Tämä on minun mielipiteeni ja minulla on siihen oikeus kaiken kokeneena. Onneksi olen vapautunut siitä ahdistuksesta, jonka sain mukaani lesatadiolaisesta kodista. Tieni ja matkani on ollut vaikea ja raskas vapautuakseni kaikesta siitä, mutta se on kannattanut. Enää en pelkää lestadolaisia ja heidän valtaansa. Tänä päivänä uskon vapaasti ja olen oikeasti onnellinen.
Ja tiedän, että lestadolaiset ajattelevat, että nyt se on uskosta pois poikennut eikä ole taivaskelpoinen. Mutta en pelkää enää tätä tuomiota, koska tiedän, että vain Jumala tietää ja tuntee meidät ja sydämemme.
Nuori mies, uskalla vapautua niin löydät ELÄMÄN ja elävän uskon. Usko tai älä, elävää uskoa on muuallakin, vaikka sinut on aivopesty. Ei lestadiolaisilla ole yksinosuutta taivaaseen! Mihin ihmeeseen on sitten menneet ne edesmenneet, jotka elivät ennen Lestadiusta?
Ikävää, että uskovaisuus merkitsee joillekkin kahleita ja pakkopullaa. Olen itse kahden murkkuikäisen äiti (leski) ja yrittänyt opettaa lapsille, että Raamatun säännöt synneistä ovat meidän parhaaksi. Jumala ei tuomitse, eikä rankaise, jos otamme Kristuksen sovituskuoleman antaman armon vastaan. Maailma rankaisee, jos elämme väärin. Tottahan se on. Mitä "onnea" vapaa holtiton seksi on tuonut. Entä lukuisat nautinnot (huumeet, tupakka, viina). Yritän sanoa, että käsite synti, on tarkoitettu meitä varjelemaan. En siis pahemmin rajoittele tytönkään elämän menoa, en ainakaan "raamatulla lyömällä". Hän kuuntelee kyllä joskus todella hirveetä musiikkia (kiroilua, v-alkuisia sanoja yms), mutta rukoilen, että Pyhä Henki johtaisi puhtaammalle tielle. Herkästi kysäisen, että josko haluat, että äiti puolestasi rukoilee, jos näen, että huolia. Silloin lasken kädet olkapäille ja annan Jumalan käyttää käsiäni siunauksen virtaan. Usein jopa itse pyytävät, että rukoile äiti, nyt ahdistaa... Näin olen edes suurinpiirtein "kuulolla" mihin maailma lastani vie. Nyt tiedän tyttöni jääneen koukkuun tupakkaan. Hän sinnittelee irti, mutta ei vieläkään päässyt. Toivon, että sen kaiken uhmakkuuden keskellä on valjennut, että usko Jeesukseen on myös suoja. Hän sanoo, että haluaa noin 25 vuotiaaksi elää oikein räiskyvästi nuoruuttaan, sitten rauhoittua. Olen vastannut, että tarkoitus on kai jäädä henkiin, eikä aiheuttaa elämäntavoillaan ennenaikaista lähtöä. Pelottaa kaiken näköiset kaahailevat tyypit, joita viimeaikoina näkynyt. Paljon muutakin "kolaria" on pieni tyttöni joutunut läpikäymään, mutta minkäs teen. En voi kuin rukoilla ja toivoa parasta. Sen tiedän, että vaikka se pahin tapahtuisi, hän pääsee taivaaseen. Jo alle kymmenvuotiaana koki uskoontulon ja on erittäin myönteinen asialle. Lapsuuden muisto tädistä, joka rukoili hänen puolestaan ei unohdu. Tuolloin seurasi erittäin miellyttävä hengellinen kokemus. Tultuaan vierelleni evankelistan rukouksen jälkeen, hän oli ihan kyynelissä ja vain hoki: äiti, mun on niin hyvä olo... Ehdin jo ajattelemaan, että joko tuo sekosi, mutta mistään sellaisesta ei ollut kysymys. Tyttö oli muutaman minuutin kuluttua entisellään. Oli vain yhtä ihanaa kokemusta rikkaampi. Elikkä näin minä koen uskon.
Sanot näin:
"En halua uskoa despoottiseen Jumalaan, joka syytää 99% maailman ihmisistä helvettiin vain sen takia, että he eivät tunnusta vanhoillislestadiolaista uskoa. Siinä ei olisi pienintäkään järjen hiventä."
Jumala, joka ei ole oikeudenmukainen, ei ole "rakkaus". Uskonnot, jotka saarnaavat, että Jumala on rakkaus ja samaan aikaan kieltävät jälleensyntymisidean, ovat niin sanottua eksytystä. Kristinusko kuuluu näihin. Rehelliset ihmiset ovat niitä, jotka löytävät itsensä lopulta taivaasta, eivät laput silmillä kulkevat itselleen epärehelliset.
Uskovaisena, vaan en vanhoillislestadiolaisena, haluan ottaa kantaa mielipiteeseesi. Ihmisellä on vain yksi elämä tällä planeetalla, sitten toinen on taivaassa tai sielä "toisessa paikassa". Kannattaisi lukea Tapani Nousiaisen "Yksi ainoa elämä". En oikein hyväksy, että tekoni ratkaisisi kuinka "hyvä" osani on seuraavassa elämässä, niin kuin arvelen jälleensyntymisopissa käyvän. Synnynkö ehkä siiliksi, kun en jaksa kokoajan tehdä hyväntekeväisyyttä... Kun tulee uskoon, elikkä vastaanottaa Kristuksen sovituskuoleman sanoman, tulee ajan ja sanan myötä "Kristuksen kaltaiseksi", joten automaattisesti haluaa pyrkiä totuuteen ja oikeuden mukaisuuteen. Siis "hyvään". Ei omin voimin, eikä ponnisteluin, yksin armon vastaanottaminen riittää. Se on kaikkien ulottuvilla, ei vain niiden "hyvien" ja elämässä onnistuneiden.
Ota yhteys tänne Kanadaan,
täällä on entinen Lestadiolainen
nainen joka on pelastunut tällaisesta
tilanteesta joka sinulla on.
Varmasti auttaa, ja pääset ahdistuksestasi.
vastaa tähän E-mail osoitteeseeni.
Niin tämä nainen tulee kertomaan sinulle
kuinka pääset vapaaksi.
E-mail osoitteeni on: [email protected]
Ei kai tämä ole niitä "scientologia" juttuja, joissa pääsee rahoistaan, kun oikein käy kurssia kurssin päälle "itsensä tuntemisessa". Valaise vähän, mistä siis oikein on kysymys. Sinulle "ahdistunut", olet saanut Jumalalta arvokkaita lahjoja (esim musikaallisuus). Ei niiden käyttäminen ja niistä nauttiminen ole synti. Vielä parempi jos voit lahjoillasi elättää itsesi. Asennoidu oikein. Perheesi tahtoo hyvää, mutta väärällä tavalla. Lopuksi Psalmi 84:12 Ei Hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Mitä se hyödyttäisi ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa (Mark.8:36) . Siunaten
Tarinasi luettuani kaikki myötätuntoni on sun puolella.. Monet säädökset on meidän ihmisten rakentamia ja kehittämiä, ja me vajavaiset ihmiset katsotaan vaan ulkokuorta ja sitä mitä päälle päin näkyy. Mutta muista, että JEESUS NÄKEE SUN SYDÄMEN! Hän tietää ja tuntee kaikki sun tarpeesi- ja ymmärtää.
Mä uskon, että musiikkikin on Jumalan antama lahja, josta voi iloisin ja kiitollisin mielin nauttia :)
Niin paljon on hyvää ja kaunista ympärillämme, mutta jos vaan jäädään syntejä suremaan ja keskitytään niihin, niin jää puoli elämää elämättä. Katse Jeesukseen ja rohkeasti eteenpäin! Hän pitää kyllä huolen tapahtui mitä hyvänsä.
Voimia ja aurinkoa elämääsi!!