tyttöni on eskarissa pienessä kyläkoulussa. ongelma on nyt ketä hän kutsuu synttäreílleen. hänen omasta eskariluokasta tulisi muutama tyttö, samoin ekalta ja tokalta. ainoa, ketä hän ei halua kutsua on yksi tokaluokkalainen, joka ei kutsunut häntä omille synttäreilleen. minusta on kurjaa jättää yhtä ulkopuolelle, mutta tyttö loukkaantui verisesti, kun ei saanut kutsua tämän tytön kutsuille (naapuri, ovat aina olleet toistensa kutsuilla). nyt tämä tyttö ei halunnut "pieniä eskarilaisia" kutsuilleen.
mitä tehdä? haluaisin kunnioittaa tytön tahtoa, mutta tosiaan kurja jättää yksi kutsumatta.
lisäpointtina on vielä tämän tytön veli, joka on joka kutsuilla ollut, vaikka vain sisko olisi kutsuttu. tyttö kun haluaa vain "tyttökutsut".
mitä tehdä? haluaisin kunnioittaa tytön tahtoa, mutta tosiaan kurja jättää yksi kutsumatta.
lisäpointtina on vielä tämän tytön veli, joka on joka kutsuilla ollut, vaikka vain sisko olisi kutsuttu. tyttö kun haluaa vain "tyttökutsut".
Vastaukset 44
Vanhimmat
meidän perheessä on pitkälti lastenkutsuissa noudatettu lasten toiveita. Ei vain syömisten ja ohjelman suhteen, vaan myös kutsuttavien. Jos toinen lapsi ei ole kutsunut tytärtäsi, miksi siis hänen pitäisi kutsua tuo toinen. Eikä poikia kutsuta, jos pidetään tyttöbileet :)
Riippuu tietysti paljon lapsestasi, osaako hän päättää ketä haluaa juhliinsa. Hänenhän ne tietenkin ovat, joten hän päättää ketä kutsutaan. Itse voit vain neuvoa :)
kosto elää?
parempi??
Tosissaankos väität, että vaihtoehtoja on kaksi; A) kostaa tai B) olla ovimattona?
VoeVoeVoevoe..
mutta olen myös sitä mieltä että lapsi saa tehdä päätöksensä tällasissa asioissa. Tietty on reilua opettaa lapselle ettei kaunaa kanneta, mutta jos väkisin pitää kutsua ettei toisen lapselle tule paha mieli ei sekään mielestäni ole oikein omaa kohtaan.. Itselleni opetettiin pienenä tuo älä kanna kaunaa-tyyli ja joskus vieläkin vaikea pitää niitä omia puolia ettei muille vaan tulis paha mieli..
ajattelee, ettei yhtä tai kahta voi jättää kutsumatta. ja sitten pitää ajatella niiden sisaruksia jne.. kierre on loputon.
ja kun oma pitää pahana, ettei saanut kutsua tietyn tytön synttäreille, miksi hänen pitäisi kutsua se tyttö? ei varmasti saa seuraavallakaan kerralla kutsua, joten silloin ollaan ovimattona ja toinen vaan porskuttaa. ajattelee (tai äiti aattelee), että me saadaan valikoida, mutta ollaan kuitenkin niin suosittuja, että silti me päästään joka paikkaan. yksi äiti pitää tapanaan kutsua vain muutamia tyttöjä omansa juhliin (pääse helpommalla) ja kun tietää, että toisilla on niitä tiedossa, kyselee jo hyvissä ajoin lahjatoiveita, ja kertoo, miten heidän jonnajennajemina odottaa niihin pääsyä...
kyllä on oikein ämmän juoruilua.. "mitä se ja se ajattelee jos mä teen noin ja noin ja nyt mun pitää kostaa sille ja kukas taas olikaan mun synttäreillä ja kuka ei oo kutsunut mua ja mitä on kukakin tehnyt ansaitakseen kutsun ja pidetäänköhän mua nyt ovimattona jos teen näin tai näin.."
HALOO! hanki elämä, ja itseluottamusta.
Niin itse voit vain neuvoa ja opettaa. Minä ainakin olen opettanut suvaitsevaisuuteen ja siihen, että ollaan ystävällisiä ja otetaan myös muutkin huomioon. Ja kostoa en ole koskaan hyväksynyt. Neuvottelisin lapseni kanssa ja kehoittaisin kusumaan myös tämän tytön, joka jätti kutsumatta sinun lapsesi. Ehkä ensivuonna tämä toinenkin hoksaa kutsua sinun tyttäresi ja kyllähän tämä lapsi siinä porukassa menee. Kutsuun laittaisin kyllä ilmoituksen, että kyseessä tyttöjuhlat ja poikia "ei sallita" mukaan. (Kaikkiin kutsuihin)
Kumpa vain kaltaisiasi rohkeita ja reiluja kasvattajia olisi enemmän! Omituista ja pelkurimaista, että aikuinen voi kostonhaluisesti ajatella että "et kutsunut minua, en minäkään sinua! hähähää!" Ja opettaa tämän vielä lapsilleen. Ei ole vaikea oivaltaa mistä johtuu tyttöporukoiden ivailut ja julmat ulkopuolelle sulkemiset. Ja kuitenkin, lopulta menestyvin ja onnellisin on se, joka on ollut reilu kaikkia kohtaan.
kyllä ihan oma tyttö sanoi, ettei halua kutsua tätä toista "kun se ei kutsunut muakaan". minä olen sanonut, että eikös oo kurjaa jättää yksi tyttö alaluokilta ilman kutsua?
kyse on siis siitä, tehdäänkö niin, miten on äidin mielestä oikein vai toteutanko tytön haluja tässä asiassa.
En viitannutkaan Sinuun kun kirjoitin aikuisista, jotka ovat kostonhaluisia. Huomasin kyllä, että kirjoitit keskustelleesi tyttäresi kanssa siitä miltä ulkopuolelle jätetystä tuntuu! Tuskin voitkaan pakottaa lastasi kutsumaan häntä jos tyttäresi ei halua, mutta PALJON voit vaikuttaa omilla mielipiteillä ja keskusteluilla.
Jokuset tuolla vain kirjoittelivat, että "miksi kutsua tyttöä jos ei hänkään tyttöäsi kutsunut". Tämä on selvää kostonhaluista ajattelua. Näin on tietysti helppo silloin sanoa kun omalla lapsella ei ole hätää, mutta kuka uskaltaa oikeasti asettua sen lapsen kenkiin joka jää ulkopuolelle? Tiedät lapsesi surun kun jäi ulkopuolelle, miksi kylvää vihan siementä eteenpäin, kostaa? Se ei TODELLAKAAN ole mielistelyä!! Haloo!
Lapsellekin on hyvä opettaa ettei päätöksiä tehtäisi kosto mielessä. Tähän pystyy itsevarma ja rohkea ihminen.
Minä en aina toteuta lasteni haluja, vaan pyrin siihen mitä omatunto ja moraali sanoo ja mikä on oikein. En voisi kasvattaa lapsia niin, miten he haluavat tehdä, vaan niin, mikä on oikein ottaen muidenkin tunteet huomioon. Ja en tarkoita, että jyrkästi nyt sanot että näin tehdään, kun sinä äitinä sanot niin, vaan koska lapsesi on ajatteleva, fiksu ihminen, niin selität asiat niin, että hän sen ymmärtää ja hoksaa itsekkin, miksi ei pidä jättää tätä yhtä lasta kaiken ulkopuolelle.
Ja edelliselle: Kiitos, olen mielestäni onnistunut kasvatuksessa todella hyvin. Lapseni ovat fiksuja, erittäin suosittuja ja koulu menee tod. hyvin. He eivät kiusaa, mutta heillä on selkärankaa puolustaa kiusattuja. (Ja niin myös tekevät) Olen pienestä pitäen opettanut, että hakekaa koulussakin, se ujoin ja hiljaisin sieltä seinänvierustalta leikkimään.
selvittää ettei siellä takana ole todellakaan mitään muuta kuin tuo "kosto"-ajatus..? Itse sain selville että tytärtäni kiusattiin kun alkoivat 4-5 vuoden iässä kutsut yhtäkkiä vähetä, kunnes stoppasivat seinään vaikka tiedettiin tasan että naapureiden lapsilla on synttäreitä joilla oli aina käyty. Naapurin äidit sanoivat että kunnioittivat tyttöjensä toivetta näissä asioissa.
Noh, sitten vähän kyselin ympäriinsä ja isoveikka sanoi ettei kerhossa kukaan leiki tyttäreni kanssa!!! Olivat kuulemma muut likat liittoutuneet tätä yhtä vastaan koska "se on vaan tyhmä ja sil on tyhmii tavaroita". Eli syrjimistä ja peruskiusaamista. Onneksi ehdin selvittää asian ennen tyttäreni 6-v syntymäpäiviä, muuten olisin tehnyt kuten muutkin - ketään ei jätetä ulkopuolelle siksi että "kosto elää".
Tilanne on sikäli vielä päällä, että kerhonohjaajan ja päiväkodin kanssa asiasta on puhuttu, naapureiden äideille olen soittanut asiasta.. Osa oli vihamielisiä, "ei meidän lapsi kiusaa!" ja osa lupasi keskustella asiasta. Pääkiusaajia ei synttäreille kutsuttu, nämä joiden äidit asiasta puhuivat lastensa kanssa, sopivat tyttäreni kanssa ja pyysivät anteeksi ja pääsivät synttäreille, jotka sitten sujuivatkin varsin nätisti.
Pomottajilta luulot pois ja selkään jos ei kiusaaminen lopu! Tuossa iässä jos lapsi oppii että syrjiminen on hyväksyttävää, niin auta armias mitä tapahtuu kun ovat ala-asteella.. Siinä vaiheessa edes se selkäsauna ei auta.
katkeruutesi kyllä huomaa kilometrien päähän.. Samoin vähä-älyisyytesi kun luulet, että käymällä käsiksi pienempään, selvitetään asioita. Sinun lapsesi varmaan ovat niitä, jotka vetelevät (kodin mallin mukaisesti) toisia turpaan kun ei käytös miellytä.
jos tämä yksi ei kutsunut tyttöäsi, ei hänenkään mielestäni tarvitse. Tämä toinen ei luultavasti kutsu seuraavallakaan kerralla, kun on jo kolmannella ja tyttösi vain ekaluokkalainen, eli miksi olla mielin kielin?
Itsekään en ymmärrä noita sisarkylkiäisiä mukana. Ekaluokkalainen tyttöni piti juuri pari viikkoa sitten synttärit ja kutsussa oli selvästi vain kutsuttavien tyttöjen nimi. Silti kahdesta perheestä tuli myös veli mukana. Viime kesä oli huippu kun poikani (9) synttäreille tuli yhdestä perheestä 3 vuotias sisko ja 13 vuotias kesäkylässä oleva serkku, kun vain 1 poika oli kutsuttu. ja yhdestä perheestä myös tuli 4 vuotias pikkusisko kesävieraan kanssa...
kauanko jouduitte säästämään, että saitte taloutenne tasapainoon muutaman ylimääräisen vieraan aiheuttaman katastrofin jäljiltä?
Ja koska kyse ei TIETENKÄÄN ole taloudellisesta seikasta, niin montako psykiatrin käyntiä jouduit tekemään, että pääsit yli moisesta reviirillenne tuppautumisesta?
Ja koska kyse ei tietysti ole tästäkään, niin oletko jo keksinyt mistä on kyse..?
Ja koska varmasti haluat vetää johtopäätöksen, että olen varmasti toinen näistä edesvastuuttomista vanhemmista, jotka kehtasivat tuoda ylimääräisiä juhlijoita teille, niin valitettavasti en ole. Vien kutsuille kutsutut, mutta maailmani ei kaadu meille tulevista ylimääräisistä vieraista. Talo kun on avoinna ystävien ystävillekin. Jos asia jostain syystä harmittaisi niin väitän olevani sen verran reilu ja rohkea, että sanoisin ovella, että meille ei saa tulla muita! Mitä sitä sitten selän takana jauhamaan?!
Luulenpa, ettei tästä "ylimääräisen" vieraan saapumisesta perheen äidille ollut haittaa, vaan enemmäkin päivänsankarille, ja ehkä muille hänen vierailleen.
Minustakin on outoa, että miksi vanhemmat laittavat veljen tai siskon kutsutun mukaan, jos kutsussa lukee vain yksi nimi. Pienet sisarukset saattavat vinkua mukaan, mutta heille on selitettävä, ettei kutsu koske heitä. Paha mielihän siitä tulee, mutta on lasten pettymyksiinkin totuttava!!
jos ylimääräiset vieraat kiukuttavat. Itsekin olimme varanneet "ylläreitä" kiitokseksi vieraille. Pari ylimääräistäkin oli katsottuna, mutta eivät riittäneet kun aika moni oli katsonut asiakseen tupata myös kutsumattomia sisaruksia meille. Poika piti kovasti pahana, kun oli ne yllärit itse miettinyt eikä niitä voinut nyt antaa kellekään, ettei tulisi kellekään paha mieli.
Lisäksi meidän talomme tila on rajallinen ja pojan synttärit olivat syksyllä pahimpaan rapa-aikaan. Ja kun mukana oli kutsumattomia 3-5 vuotiaina (9-vuotiaan kutsuilla) oli todellinen vaara, että he jäävät isompien poikien jalkoihin. Ei puhettakaan, että äidit olisivat jääneet itse heitä kaitsemaan. Kyllä se olin minä joka heitä pissitti ja huolsi.
Tuo on tietysti ihan ymmärrettävää jos on varannut jotain lahjuksia.
Kuulosti vain niin umpimieliselle lausahdus "kaiken huippu oli.." Aivan kuin se nyt kaataisi koko elämän jos tulee ylimääräisiä vieraita..
Ja edelleen olen sitä mieltä, että turha asiasta kuitenkaan selän takana juoruta vaan pitäisi uskaltaa sanoa sitten suoraan ovella harmistus (vaikka että "voi harmi kun olen varannut ylläreitä kutsutuille eikä minulla ole ylimääräisiä").
Samoin en itse ole koskaan osannut ajatella, että muutaman ylimääräisen vieraan pissittäminen tms. parin tunnin ajan olisi katastrofi. Johtuen ehkä osin siitä, että en ole elänyt ns. pumpulissa vaan elämä on heittänyt kovempiakin kokemuksia tielleni.. Murheeni ovat toisin sanoen vähän eri luokkaa.
Tuttavasi työkaveri täyttää 50. Lähdetkö tuttavasi kanssa sinne? Et taida lähteä. Eli sama juttu näiden lasten serkkujen sun muiden kesävieraiden kanssa.
Itse pidän ehdottomasti kiinni siitä, että vain kutsuttu lähtee. Selitä siinä sitten lapselle, että vain toinen on kutsuttu. Vastaus kuuluu "Niin sekin tuli tänne, vaikken kutsunut".
Ikävä kuulla, että sinulla on suuria murheita elämässä. Synttärit vain sattuvat olemaan lapsilleni tärkeitä päiviä ja varsinkin 9-vuotiaalle pojalle oli kauhistus kun piti sietää pikkuisia 3-vuotiaita siellä. Päivää oli odotettu kauan ja suunniteltu hartaasti. Äidin, eli minun piti toimia kilpailujen ja leikkien johtajana, mistä ei sitten tullutkaan mitään, kun nämä pikkuiset veivät huomioni (pissittää, janottaa, joku tönäisi... enkä minä pysty jättämään sen ikäistä ilman valvontaa).
Ja tuosta suoraan sanomisesta. Kyllä vittuiluna olisi otettu, jos olisin ruvennut ylläreiden riittämättömyyttä harmittelemaan.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en ole lähettänyt lapsiani kutsuille joihin heitä ei ole kutsuttu tai mennyt itse kuokkimaan. MUTTA edelleenkään maailmani ei moiseen kaadukaan. Suuremmat murheet eivät ole yhtä kuin SUURI murhe. Se on imperatiivi: suuri, suurempi, suurin.. Joten murheeni siis edelleen ovat SUUREMPIA kuin se, että kutsuille tulee muutama kuokkavieras!
En voi olla ihmettelemättä kuinka kaksi (niinkö se oli..?) 3-vuotiasta voi työllistää NIIN paljon että kaikki leikit ja kilpailut pitää jättää..? ;) Itse asiassa kuopuksemme sattuu olemaan 3-vuotias ja naapurin samanikäinen poika käy meillä toisinaan leikkimässä. Enpä ole kyllä alkanut kyttimään vieressä jokaista askelta vaan olen pystynyt jopa laittamaan ruokaa kun lapset leikkivät. Kuinkahan monta kertaa on pitänyt pissittää tai juottaa naapurin poikaa..hmm.. ehkä kerran tai pari, vaikka käy joka viikko meillä.
Niin, suoraankin voi sanoa monella eri tapaa. Ikävää jos sinun pitää puhua selän takana pahaa koska muutoin vittuilisit..
ilmoittaa, että sori, teidän 3 vuotiaat eivät voi tulla, kun ei ole kaitsijaa. Yritin sanoa, että meillä olisi isompien kutsut, mutta äidit eivät kuunnelleet. Niitä oli 2 ja yksi 4 vuotias. Ilmeisesti et ole pitänyt n 15 pojalle synttäreitä. Meno voi olla aikamoista ja nämä pikkutytöt meinasivat ihan jäädä jalkoihin. Yhdellä oli juhlamekko, jota piti varoa joka käänteessä (tyttö itse niin ilmoitti) ja hänellä on jotakin pissaongelmaa, koska häntä piti vessaan noin puolen tunnin välein rahdata. Yksin ei osannut, kun sitä mekkoa piti varoa.
Ja tämä nelivuotias oli varsinainen riivinrauta. Kokoajan kiusaamassa ja tukkimassa isompien leikkiin ja sitten iso poru, kun ei huolittu.
Voin olla luonteeltani liian huolehtivainen. Mutta asumme todella vilkasliikenteisen tien vieressä enkä todellakaan uskaltanut jättää näitä pieniä ilman kaitsemista. He kun olivat sinne tielle alvariinsa tukkimassa. Mielestäni 3-vuotias ei vielä voi olla yksin.
Tässäpä meillä oikein superäiti, joka osaa hoitaa kaikki asiat mallikkaasti.
Ja vielä on ollut suurempia vastoinkäymisiä kuin synttärivieraiden ihmettely!
Meillä muilla vanhemmilla ei ole koskaan ollut muuta murehdittavaa.
Mutta onneksi me murehdimme kutsuttavat vieraat, ei lasten tarvitse niistä välittää emmekä me kunnioita heidän toiveitaan ja mielipiteitään.
Pääasia, että meillä on jotakin murehdittavaa. Saadaan sitten myös sanoa, kuinka rankkaa meillä on!
Ihan ruokaakin osaat laittaa lasten leikkiessä, me muut tilataan tietysti valmisruokaa ovelle, että voimme seurata lasten puuhia silmä kovana.
Todella edesvastuutonta sinulta..
Olet kyllä todella hyvä ja ainutlaatuinen!
Kuinka tuollaiseksi superäidiksi oikein oletkaan kasvanut?
Se on muuten komparatiivi eikä imperatiivi...
Kummastuttaa, että miksi noita pienempiä (tai suurempia) pitää tuoda eri-ikäisten synttäreille kuokkimaan? Luulisi että 4-vuotiaalla on aika tylsää isompien juhlissa, kun ei voi osallistua kaikkeen, enkä kyllä ymmärrä, mitä 13-vuotias tekee paljon nuorempien kaverin kaverien synttäreillä.
Tuollahan joku juuri kirjoitti kuinka oli sanonut ovella ettei voi ottaa pieniä kutsumattomia vieraita! Ei siis ole mahdotonta.
juhlatko siis olivat pihalla..? silloinhan sinun olisi PITÄNYT sanoa, ettet voi ottaa pienistä vastuuta yksin. Piste.
Noh, sinä ainakin osaat suoraan puhumisen sijaan vittuilla.
Mutta hei! kiva, että olet superäiti!
Kenellä MUILLA? Oletko ehtinyt tehdä jonkin sortin galluppia ja keräillyt taaksesi kannatusjoukkoa? En tiedä muista vanhemmista, puhun omasta puolestani ja vieläpä uskallan seistä sanojeni takana. Kerää sinäkin vain rohkeutesi ja uskalla seistä vaikka yksin sanojesi takana!
Vääristelyynkin vielä taivut. Missä olen väittänyt ettei lapsen toiveita ja mielipiteitä kunnioiteta ja oteta huomioon? Perusteet kiitos kun näin väität!
Mutta kiitos vittuilija, sain hyvät pääsiäisnaurut!
Jos sinä kerta olet sitä mieltä että äidin ei tarvitse lapsen toiveita kuunnella ja kaikki kynnelle kykenevät otetaan tietysti mukaan.
Keskustelussa olet selvästi antanut ymmärtää että olet ainoa joka on oikeassa ja olet siis täydellinen supermamma.
Milläköhän lailla täytyisi kerätä rohkeutta?
Kertoa oma nimensä kenties ja osoite, että jokainen saa tulla katsomaan kuka täällä oikein huutelee?
Tämä netissä keskustelu ei ole missään nimessä kenenkään taholta rohkeutta.
Vituttaa vaan tuollainen besservisser joka on omasta mielestään aina oikeassa
Lopeta jo sanojeni vääristely! Ja vastaa: MISSÄ LAUSEESSA OLEN SANONUT, ETTÄ ÄIDIN EI TARVITSE LAPSEN TOIVEITA KUUNNELLA???
SINÄ olet ymmärtänyt mitä olet halunnut. Ole vain supermamma jos haluat.
Heh.. Sitä onkin vaikeampi neuvoa miten rohkeutta kerätään. Tarkotin, että sinun on turha puhua "meistä muista", kun ihan yksinesi siellä kirjoittelet. Uskalla siis olla ihan YKSIN sitä mieltä mitä mieltä olet.
Noh, sinä vittuilija voit vittuuntua mistä haluat, mutta yhdessä osuit oikeaan: olet todellinen besservisseri!
P.s. elämä on helpompaa kun ei vittuunnu kaikesta mahdollisesta..
Se viimeiseksi nauraa
joka ajattelee hitaimmin...
sinä et sitten ole ilmeisesti nauranut vielä koskaan
Kulepa *huokaus*. sulla on tainnu jäädä koulunkäynti vähän retuperälle, kun et tiedä, mikä in IMPERATIIVI. Se ei todellakaan ole suuri, suurempi, suurin -systemmi! Imperatiivi on KÄSKYMUOTO. Esim. verbistä "mennä" ja "kävellä" imperatiivi muoto on "mene" ja "kävele". Ne on nämä komparatiivit ja superlatiivit kuule ihan eri juttuja!!!
Ja mitä suuriin ja suurempiin murheisiin tulee, niin kyllä ne ei-kutsutut 3-vuotiaat ja nuoremmat aiheuttaa lastenkekkereillä ylimääräistä vaivaa. Ei sitä synttäreiden järjestäjä, yleensä perheen äiti, ole varautunut lapsenpiiaksi silloin, kun on liuta lapsia kestitettävänä. Aattelepa nyt itekkii!!! Se on ihan eri juttu, jos normaalina päivänä pissität naapurin lasta arkikiireiden keskellä.
ne synttärit on? Eiköhän ole paras, että synttärisankari saa päättää vieraslistasta.
Kyllä minä olen sitä mieltä, että jos tyttärelläsi ei ole muuta syytä jättää naapurin tyttö kutsumatta kuin se, ettei hänkään kutsunut omaa tytärtäsi juhliinsa, niin se on huono syy. Miksi pitää kostaa? Sinä voit äitinä puhua tyttärellesi, että ei pahaa pidä pahalla kostaa. Voihan olla, ettei naapurin tyttö ees tule juhliinne, koska on jo nin "iso". Ja ehdottomasti kaikkiin kutsuihin laittaisin, että juhlat ovat vain tytöille!
Minunkin tyttöni miettii synttäreitään tällä hetkellä ja sama tilanne on täälläkin päin. Hänkin on pienessä kyläkoulussa, missä eskari, eput ja toput ovat "samassa". Yksi topputyttö ei kutsunut tyttöäni synttäreille "koska äiti ei antanut kutsua eskareita eikä poikia". Näin ollen myös toppulainen poikani jäi ilman kutsua.
Ei siinä mitään, kaikki kutsunsa itse miettivät ja itse en kannata "kostokierrettä", mutta miten tämän tytön äidin saisi huomaamaan asian? Esim muutama viikko sitten yhdellä tytöllä oli synttärit ja hän oli kutsunut vaan tyttöjä. Ei olisi tullut mieleenikään viedä poikaani sinne, mutta tämä äiti oli vienyt (toppulainen tyttö ja eppulainen poika, jota ei siis oltu kutsuttu). Samoin syksyllä kun oli poikani synttärit, oli poika kutsunut tytön ja pojan. Molemmat tulivat, mutta mukana pikkusisko ja kesävieras (lasten serkku)
Eli sama jatkuu, jos annan. Mielestäni lastenkin kutsuja tulee kunnioittaa, ettei tuppaa sinne kuokkavieraita. Samoin jos itse on saanut kutsun, on kohteliasta esittää myös vastavuoroinen.
Nyt ajattelinkin, että tyttö kutsuu eskarikaverit kaikki ja sitten ne, joiden kutsuilla hän on ollut. Se on mielestäni tasapuolista. Samaa suosittelisin sinullekin, aloittaja. Kommentoikaa, kiitos.
juttu... jos kerran se on tytön äidistä kiinni. ehkä sitten hoksaa, kun tyttö mankuu kotona, että kaikki muut kutsuttiin, mua ei, miksi et antanut...
tytölle kannattaa sitten kyllä kertoa, että syy on tytön äidissä, ei tytössä itsessään...
"kesävieraat" eli serkut saavat tietyissä rajoissa tulla synttäreille mukaan - onhan se lapselle ikävää jäädä setänsä ja tätinsä luo yksin kyyhöttämään jos samanikäinen serkku lähtee oman kaverinsa juhliin.
MUTTA: näistäkin voisi soittaa! Sitä varten se numero sinne raapustetaan kutsuun että voi soittaa jos on kysyttävää. Olisi kohteliasta ilmoittaa ylimääräisistä vieraista. Itse en pahastu parista extra-vieraasta, kakkua yleensä riittää...
Sitä en hyväksy että tulee noita pieniä sisaruksia hoidokeiksi. Niistä on oikeasti vaivaa (vaippojen vaihto, eivät osaa leikkiä isojen leikkejä, sotkevat pelit, haahuilevat pihalta pois..) Vuoden nuorempi sisarus, joita tuttavapiirissämme on useita, tulee monta kertaa (heidät tosin jo tiedetään ennakkoon ja kutsutaan yleensä yhdessä) sisaruksensa mukana ja se on ok.
Itse myös järjestin 8-vuotiaille kaksosilleni synttärit, vieraista kolmen mukana tuli pari pikkumuksua mukana, alle kahden vuoden, kahden ja kolmen vanhat. Selitin jämäkästi mutta ystävällisesti että nämä ovat isojen lasten kutsut, kutsuja ylläpitämässä on vain minä koska mieheni oli töissä, minulla ei ole aikaa vahtia pieniä. Siitähän riemu olisi revennyt jos olisi pitänyt emännöidä kymmenen 8-vuotiaan lisäksi vielä kahta vaippaikäistä! Synttärit eivät ole ilmainen hoitopaikka.
Noh, alle kahden vanhan äiti otti lapsensa myrtyneenä mukaansa, mutta ymmärsi tilanteen, kahden vuoden ikäisen äiti kysyi että eikö mitenkään voisi, mutta kun kuuli että yksin olen lapsista vastuussa niin oli ihan tyytyväinen päätökseen. Mutta kolmen vanhan äiti alkoi huutamaan että ei ole ennen määritelty ketä perheestä kutsutaan ja ketä ei! Ja että hänen poikansa tulee heti jättää lahja siihen, he lähtevät jos on noin vaikeaa, ei tarvitse vaivautua heidän takiaan.. Siis voi herra isä?!
Vaikeaa on se... Mistä ne lapset huonot käytöstavat oppii ellei vanhemmiltaan.....
En tosin tiedä miten meillä olisi reagoitu, jos olisin kieltäynyt ottamasta pieniä vastaan. Mutta minulla ei ollut selkärankaa kieltää.
Ja nuo kesävieraat. Minä en hyväksyisi, että oma lapseni lähtee kaverinsa synttäreille kuokkimaan, sillä sitähän sen on. Kuokkimista. Ainakaan ilman lahjaa ja luvan kysymistä en ilkeäisi laittaa matkaan. Näistä ei yksikään soittanut, saati, että olisi edes karkkipussia ollut mukana.
Ja pojan synttärit ne olivat. Eivät minun. Hän laati "kutsulista", jolle olin laittanut tietyn määrärajan. Eli hän joutui vähän valitsemaan vieraitaan tilanpuutteen vuoksi. Nyt sitten paikalle saapuikin hänelle tuntemattomia lapsia ja hän oli muutamia mieluisia vieraita joutunut jättämään pois.
Ai niin, yksi näistä pienten ja kesävieraiden sinne jättämistä äideistä tokaisi, että lähdenpä tästä xxx:ään (iso kauppakeskus n 50 km:n päässä). Kun kysyin ehtiikö jäädä kahville... eli ilmaista hoitopaikkaa siinä haettiin.
tuojat eivät tajua. Että on mahdollisesti joutunut vetämään vähän rajaa kutsuvieraiden lukumäärään ja lapsi joutunut jättämään osaa omia kavereitaan pois. Muutenhan homma menisi yleiseksi hulinaksi. Mutta sitten jotkut tuovat serkut ja muut kaverit mukaan "kun ne nyt sattuivat olemaan meillä" ja osa vielä kutsumattomia sisaruksia. Ja lukumäärä nousee taas. En ymmärrä vanhempia, jotka tuon hyväksyvät.
kesävierailla lähinnä tällaista että on tosiaan tullut vaikka kuukaudeksi serkku kylään, siinä on tympeää serkkua työntää päiväksi johonki muualle, yritän tässä nyt lähinnä sympatioida tuollaista.. Ja tosiaan, AINA ilmoitus näistä kesävieraista ja PYYNTÖ että olisiko mitenkään mahdollista yksi ylimääräinen ottaa.
Sikäli ymmärrän lapsia, että jos on kutsuvieraat valittu itse, ei haluta vieraita kuokkimaan, varsinkin jos on joutunut määrää rajoittamaan mieluisten vieraiden kohdalla. Meillä ei noita kesävieraita ole tullut kuin parin tutun mukana, ja nekin ovat olleet näitä tapauksia että serkun tulo kylään sovittu jo ehkä ennen synttärikutsua.
Sitä en minäkään hyväksy että jos on synttärit sovittu aikoja sitten ja serkku tuppaa kylään juuri tuona päivänä, hänet pitäisi päästää mukaan. Vanhemmat ovat taatusti tietäneet synttäreistä jos heille on niistä kuukausi sitten ilmoitettu, eli päivä lyöty lukkoon ja tidetty ettei oma lapsi ole pitämässä serkulle seuraa.
Meillä noita kutsuvieraita ei ole onneksi jouduttu rajaamaan, kun on iso tontti ja talo... Plus että koululuokatkin ovat täälläpäin vähän pienempiä. Omasta luokasta, harrastus- ja pihakavereista kun kerää tuon 8 kaveria, joista osa on yhteisiäkin, niin ei tarvitse kauheasti rajoittaa. Ymmärrän kuitenkin miten vaikeaa voi pienissä tiloissa olla synttärien järjestäminen jos vieraat lisivät sopimatta. :(
silti, jos se serkku on tullut kuukaudeksi kylään, niin eiköhän se serkku pärjää sen pari tuntia yksinäänkin, mitä synttäreillä menee...
ja on tosi vaikea kieltää, jos kysytään, että voiko tulla. ja kun useimmat eivät edes kysy.
meillä tää juttu on oikea maanvaiva, sillä molemmat lapset ovat syntyneet heinäkuussa, kolme vuotta on eroa ja piditpä kumman päiviä vaan, niin siellä on ainaskin 3 ylimääräistä "serkkua" ja muutama ylimääräinen pikusisarus.
Jo aikaa sitten että meillä ei koulukaverit käy synttäreillä ja meidän lapsikaan ei mene heille ja eipähän meidän lapsi oo kärsiny asiasta suuntaan eikä toiseen. Mutta sukulais lapset ovat tervetulleita ja muulloin kuin synttäreillä koulukaverit voi tulla käymään ilman mitään lahjapaineita. -Tämä on omaksuttu parhaaksi ja turha kenenkään urputtaa että "lapsen parhaaksi".
Lapseni on sosiaalinen ja paras oppilas luokallansa turhia hössöttämällä ja pakottamalla.
lapseni onkin asteen parempi! lällälläällääääääää
alle kymmen vuotias tekee pihalla.....
Kun meille tulee kesävieras, serkku tai muu sukulaislapsi viikoksi tai kuukaudeksi kylään, niin en todellakaan lähetä häntä omien lasteni mukana synttäreille, joihin lapseni on saanut kutsun omalla nimellään. Minä tai mieheni pidämme seuraa sukulaislpaselle tai sitten meidän muut lapset. Enkä usko, että sukulaislapsesta on "kurjaa" olla hetki setänsä/enonsa ja tätinsä kanssa.
Eihän sitä aina voi varautua ylimääräisiin vieraisiin. Sen takiahan ne kutsut laitetaan esim. 10:lle, että tiedetään varautua max. 10:een vieraaseen.
Ei ne lapset siitä säry, vaikkei kaikki aina menekään niiden pillien mukaan. Ajatelkaa aikuiset, ei lapsi kaikkea ymmärrä, ellei heille kukaan kerro.