tilanne on sellainen että ehkäisy petti ja olen raskaana. Parisuhdetta on takana kuusi vuotta, olemme 24- vuotiaita. mieheni ei halua lasta, myöhemmin kyllä, muttei nyt. Itse taas haluan pitää lapsen. Musta on hirveän väärin tehdä lapsi ilman toisen suostumusta, enkä aio siihen ryhtyä. Kuitenkin, abortti tuntuu niin hirveältä ratkaisulta. Mua ei pelota lapsen saaminen tai miten pärjätään, uskon että ne asiat tulevat luonnostaan. Meillä on aina ollut hyvä parisuhde, mutta nyt tuntuu siltä etten tiedä mitä sanoa. En osaa kuvitella itseäni tekemässä aborttia. Mikä miestä niin pelottaa lapsen saamisessa? Onko mitään keinoa jolla saisin hänen mielensä muuttumaan? Jotenkin hänellä on sellainen käsitys että kaiken pitää olla täydellistä kun lapsi tulee, ja vanhempien on luovuttava omista menoistaan ja matkoistaan täysin. Jotenkin tuntuu että minunhan sitä pitäisi pelätä enemmän; minähän olisin 9 kk raskaana, imettäisin ja olisin lapsessa kiinni enemmän. Kuitenkaan en näe lapsen saannissa syytä miksi minun sitten pitäisi luopua parista jumppakerrasta viikossa tai miksen muka silloin tällöin pääsisi kavereiden kanssa ulos, joten miksi hänen tulisi luopua elämästään? Mieheni ei ole mikään bile eläin ja viihtyy aika hyvin kotona. ja aina löytyy joku lapsen kaitsija jos haluamme viettää aikaa kahden. Taloudellinen tilanne meillä on ihan ok. Miten ihmeessä saisin mieheni pään kääntymään? onko kellään ollut samankaltaista kokemusta? mihin tulokseen päädyitte?
miten muuttaa miehen mieli
,mbjhgf
171999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
..abortin teko täytyy lähteä sinusta itsestäsi tai kadut varmasti myöhemmin. Tehtyä ei sitten saa tekemättömäksi!
Elämä voi muuttua myöhemmin ja miehesi ei koskaan parhaassa yhteiselossakaan ole välttämättä pysyvä ja silloin saatat syyttää miestäsi lapsenne abortoinnista. Tai alat syyttää yhteiselossanne miestäsi abortista ja suhteenne menee alamäkeen koska miehesi ei varmasti ymmärrä miksi valitat menneestä.
Tai sitten miehesi saattaa olla sellainen joka siirtää ja siirtää lapsen hankintaa hamaan tulevaisuuteen ja ei ehkä todellakaan halua lasta.
Päätellen siitä että teillä on asiat ok mutta lapsi ei silti sovi miehesi kuvioihin.
Näin on täälläkin paljon tapahtunut niille jotka katuvat aborttiaan.
Jos olisin sinä en tekisi aborttia. Ja en ole abortin vastustaja, mutta olen varma että katuisit ja laskisit päiviä ja vuosia että lapsi olisi täyttänyt vuoden tänään...
Harkitse todella tarkkaan ja mieti ihan vain itseäsi..miltä tuntuisi 9kuukautta abortin jälkeen kun kuviot on samat ilman lasta. Ja jokainen naapurin lapsi pistää ajttelemaan että minunkin lapseni voisi olla tuossa vaunuissa samanikäinen.
Lapsi tai abortti molemmat muuttavat kummasti myös parisuhdetta jos sen tekee väärin perustein ja vastoin omaa tahtoa.
noin paljon,niin miehesi ei ole se oikea. Hänenkin on tajuttava se että ehkäisy voi joskus pettää ja abortti ei ole se jälkiehkäisy. Voimia!
Minä en tekisi aborttia,olen kerran sen tehnyt painostuksesta,silloin lähti lapsi ja sen jälkeen mies. Nyt olen onnellisessa parisuhteessa ja odotamme ensimäistä lastamme. Kadun syvästi silloista tekoa toisten painostusten takia.
miehen mieltä välttämättä muuta mikään. munkin eksä ei halunnu ikinä lapsia. vaikka yhteis eloa oli melkein kymmenen vuotta. ite kyllästyin siihen ja lähin lätkimään. hän ku löysi uuden naisen ni ei menny ku puol vuotta ni oli jo raskaana. en tiiä sit mikä oli mielen saanu muuttumaan. vai oliko se sitten painostusta toiselta puolelta.
mutta kuitenkin mun mielipide on et älä tee aborttia. kyllä sitä lapsen kanssa aina pärjää.tavalla tai toisella. tsemppiä vaan sinne. ja hyvää kevättä!
Eli älä missään tapauksessa tee aborttia jos et varmasti sitä ITSE halua. Abortti on järkyttävä kokemus, jopa silloin kuin sen varmasti itse haluaa!
Sinä olet se, joka joudut päätöksesi kanssa elämään joka minuutti ja tunti loppuelämäsi ajan ja varsinkin jos olisit itse lapsen halunnut tulet melkoisella varmuudella masentumaan ja katumaan aborttia myöhemmin. Valitettavasti miehelle abortti ei vain ole niin rankka juttu juuri koskaan, vaikka kuinka eläisikin vaiheissa mukana. Naiselle se taas on huomattavasti useammin traumatisoiva juttu. Itse tein abortin ja halusin sitä itse varmuudella. Silti kokemus oli hyvin rankka. Voin vain kuvitella millainen järkyttävä kokemus abortti on, jos sitä ei itse halua ja kuinka paljon katumusta ja surua voi joutuakaan tuntemaan loppuelämänsä ajan! Itse olen toipunut henkisesti jo erittäin hyvin, mutta tehdessäni päätöstäni en ottanutkaan huomioon ketään muuta. Se on ainoa keino selvitä tällaisesta ratkaisusta ilman suuria traumoja ja katkeruutta!
Valitettavasti mies ja nainen eivät ole samoilla lähtöviivoilla kun kyseessä on epätoivottu raskaus -eivätkä tule koskaan olemaan. Joten vaikka kumppanisi olisi sinulle nyt kuinka läheinen ja rakas, mieti ennen kaikkea itseäsi ja lastasi ja tee ratkaisusi sen mukaan.
Voimia!
Kerro miehellesi rehellisesti, että pidät aborttia hirveänä asiana ja ettet voi kuvitellakaan uhraavasi syntymätöntä lastanne sen eteen, että raha-, matkailu ja viihdepuoli olisi ilman lasta "väljempää". Sano, ettet voisi nauttia niin kovasta hinnasta ostetusta "vapaudesta". Ota myös puheeksi se, josko menisitte naimisiin ennen lapsen syntymää, jos ette vielä ole ehtineet avioitua!
Tämä on totuuden paikka ja noista asioista kunnolla puhuminen selvittää, missä miehesi/miesystäväsi kanssa olette oikeasti menossa rakkauselämän kannalta. Kuten muista viesteistä sait jo lukea, abortti ei ole ratkaisu! Jos miehesi on jo tullut tulokseen, ettei voi rakastaa sinua, lähtee hän joka tapauksessa lätkimään ennenpitkää vaikka abortin tekisitkin ja sitten olisi moninkertainen murhe ja syyllisyys kannettavana.
Olin myös 24v., kun raskaus keskeytettiin, mies minua 4 vuotta vanhempi. Hetki oli silloin lapselle vain tosi väärä: sairastelin, leikkaus edessä, kumpaakin mietitytti tulevaisuus. Keskeytys ei ollut kovin rankka kokemus, koska se oli tavallaan pakko tehdä, tiesin sen itsekin. Tapahtui kotona lääkkeellisesti rv 8 ja sujui ilman ongelmia.
Mutta nyt, kun lapsia voisi tullakin, niin eipä tunnu kovin helpolla tulevan. Taas uusi sairaus aiheuttaa sivuoireenaan hankaluuksia vauvayrityksiin. Otan asian aika rennosti, mutta kyllä välillä mietityttää, että jos silloin olisimme voineet valita toisin...
Minun piti laittaa oma terveyteni etusijalle, mutta jos teillä on kyse vain rahasta ja vapaudesta, niin harkitse vielä! Lapsi ei ole kauaa vauva, vaan kasvaa koko ajan. Lapsen voi ottaa reissuille mukaan tai viedä hoitoon, jos on innokkaita vahtijoita lähellä. Muutamien vuosien kuluttua lapsi on koululainen, jolla on jo omat menot ja kaverit, eikä välttämättä edes halua lähteä mukaan teidän reissuillenne..!
Ja yleensäkin (ei millään pahalla, miehet) mutta eipä ne lapset tunnu kaikille miehille olevan yleensäkään minkään menoeste, kun lapsiperheiden touhuja katselee. Siellä menevät niin nuoret kuin vanhatkin isät tukka putkella "kukasta kukkaan"...
jos mies ei halua lastasi hän ei halus sinuakaan...olen nähnyt tuon monta kertaa ystävättärillä, kohta mies löytääkin toisen naisen jonka kanssa haluaa lapsen! eräskin tuntemani nainen oli miehen mieliksi tehnyt sterilisaation kun mies ei halunnut lapsia´... toisen kanssa kyllä!
Hih hih hih... "Jos mies ei halua lastasi ei hän halua sinuakaan..."
Perkele, pitäisiköhän jättää ihan omakin mieheni, jos tuo on elämän perusasia, kun ei halua lapsia (eihän se mitään muuta, että yhdessä ollaan sovittu, että lapsia ei koskaan hommata). Ei halua lasta= ei halua minua, nyyh, koko elämäni perustuu valheelle.
Herää todellisuuteen, se ei ole vain teidän keittiön ja ulkooven välillä, on ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, mutta haluavat silti elää parisuhteessa koko elämänsä.
muista, että lapsi on koko loppuelämän. Ja oletko valmis kasvattamaan sitä mahdollisesti yksin? Jos miehesi ei todellakaan halua lasta vielä ja haluaa olla vielä "vapaana" sinun kanssasi. Olette nuoria ja teillä on vielä paljon aikaa hankkia lapsia. Olette tavanneet todella nuorina ja voi olla, että muutaman vuoden päästä haluattekin aivan jotain muuta. Itse olen tehnyt 10v. sitten abortin, enkä kadu sitä lainkaan. Nyt olen 36v. ja minulla on 6kk poikalapsi ja mies vierellä, joka halusi todella lasta. Tee niin kuin sydämesi todella sanoo.
se on tärkeintä.Jos miehesi ei ole valmis hyväksy-
määm syntyvää lastanne,on se loukkaus minun
mielestä sinua ja lastanne kohtaan.Onko murha
hyväksyttävämpi vaihtoehto?
Kyllä se on viimekädessä nainen joka elää abortin
fyysiset ja psyykkiset ongelmat.
Minä sinuna en antaisi periksi pitäisin lapsen.
Et voi muuttaa miehesi mieltä. Hän joko muuttaa itse mielensä tai sitten ei. Mutta et toki voi tehdä näin isoa päätöstä miehesi mielipiteen perusteellakaan... Abortti on aina naisen päätös, miehen mielipiteellä ei pitäisi paljoa olla siinä painoarvoa. Sen voi joko tehdä tai olla tekemättä.
Voihan sekin olla, että miehesi mieli muuttuu ensisäikähdyksen jälkeen ihan itsekseen.
Lapset ovat suuri lahja, lapsen saamisen jälkeen elämä ei ole enää kuten ennen. On ehkä naivia ajatella, että elämä ei tule muuttumaan (koska se tulee muuttumaan täysin mikäli lapsen pidätte), mutta muutos on parempaan suuntaan :).
Jos kuitenkin taivut miehesi painostukseen, niin vaadi että miehesi on mukana alkumetreiltä loppuun asti tukenasi abortin teossa ja pitää kädestä kiinni kun sattuu ja on jakamassa henkistä ja fyysistä pahaa oloa alusta loppuun. Toivottavasti päädyt toiseen ratkaisuun!
olin sinun ikäinen kun tulin vahingossa raskaaksi. olimme jo päättäneet suhteemme aiemmin mutta olimme silti paljon yhdessä kuten usein käy jos tunteita on jäljellä.
minulle oli itsestäänselvää että en tee aborttia ja poikaystäni tiesi sen myös eikä oikeastaan sanonut mitään kun kerroin olevani raskaana. abortti ei ollut minulle enää vaihtoehto koska olin kerran paljon nuorempana sen läpikäynyt ja kadun sitä vieläkin; on rankkaa kantaa koko elämä mukana sellaista päätöstä ja kuten joku kirjoittikin niin joka vuosi suren tiettyinä päivinä tätä lasta jonka en antanut syntyä:(
se mitä halusin sinulle sanoa niin minun kokemukseni on että vaikka poikaystäväni ei olisi halunnut silloin isäksi niin hän kasvoi ja tottui ajatukseen ja on ollut lapselle hyvä isä koko lapsen elämän ajan. poikamme on nyt 5,5 v ja emme palanneet yhteen takaisin vaikka olin raskaana, sitä ei kumpikaan halunnut mutta hän oli alkujärkytyksestä selvittyään mukana odotusajassani ja synnytyksessä ja ensimmäisen puli vuotta myös asui kanssamme koska pienen vauvan hoitaminen on toisinaan raskasta.
sanoisin että poikamme on isälleen kaikki kaikessa ja hän rakastaa tätä hurjasti ja on hirmu onnellinen että meidän tilanteestamme huolimatta minulle oli selvää että lapsi saa syntyä. hän olisi valinnut silloin toisin.
ehkäpä sinun poikaystäväsi vaan on tällä hetkellä pelästynyt ja järkyttynyt. sanoit että et halua tehdä lasta ilman toisen suostumusta; ethän sinä ole häntä tehnytkään, joksus vaan ehkäisy pettää ja silloin aikuisten pitää ottaa vastuu. jos itse haluaisit abortin niin tajuaisin mutta sitä en tajua että tekisit sen miehesi takia. miehelläsi on joku kuvitelma että elämässä on joku parempi hetki saada lapsi kuin tämä nykyinen. minun mielestä on häneltä todella itsekästä pyytää sinua tekemään jotain niin peruuttamatonta ja koko loppu elämään vaikuttavaa tekoa vain siksi että hänelle tämä on nyt tässä vaiheessa järkytys. eiköhän se mies tokene kun tajuaa mitä se sinun olettaa oman pelkonsa vuoksi tekevän..
onko miehesi muutenkin sellainen että haluaa suunnitella tarkasti kaiken jne. hän on vain pelästynyt ja järkyttynyt kun tapahtuu jotian mihin hän ei ole voinut varautua. voin luvata että kun lapsi syntyy hän ei voi ymmärtää miten voisi siitä enää luopua ja häntä hävettää omat sanansa mitä hän on tässä vaiheessa sanonut.
Yksikään lapsi ei ole vahinko. Ei ole meistä ihmisistä kiinni, saammeko lapsia. Joillekin niitä siunaantuu ja toiset eivät saa vaikka kuinka yrittävät. Ehkä et enää saa toista mahdollisuutta?
Muista, että lapset ovat siunaus.
Jos minä joutuisin tekemään abortin, tekisin miehelle selväksi, että samalla pakkaisin tavarani ja lähtisin. En ikinä pystyisi asumaan miehen kanssa, jonka takia olisin tappanut uuden elämän. En pystyisi, luulen että alkaisin vihata miestä ja muuttuisin katkeraksi. Mutta onneksi olemme puhuneet jo aiheesta ja olen tehnyt selväksi että abortti ei ole vaihtoehto. Ja niillä säännöillä me pelaamme.
Voimia sinulle! toivottavasti teet oikean ratkaisun! Älä tee mitään, mitä katuisit myöhemmin.
Olin ikäisenne, kun ensimmäinen lapseni syntyi. Tietyisti pelotti kovin. Ensin se, miten elämä muuttuisi. Sitten pelotti se, onko lapsi terve.
Elämä muuttui: paremmaksi kuin koskaan. Mitään parempaa kuin lapset ei ole sattunut vaikka aikaa on siitä kulunut jo liki 3 vuosikymmentä.
Käy miehesi kanssa läpi sitä asiaa, että kyse ei ole vain teistä. Ei edes ensisijassa teistä. Teette päätöksen toisen ihmisen hengestä ja hänen elämästään. Teette päätöksen myös hänen lapsistaan ja lapsenlapsistaan.
Käy miehesi kanssa läpi sitä asiaa, että lapsi on rakkautenne hedelmä. Hän odottaa päästä syliinne. Hän odottaa äitinsä hymyä ja isäänsä lukemassa iltasatua, kävelyä keväisessä metsässä...
Käy miehesi kanssa läpi sitä asiaa, että lapsenne jo kasvaa kohtusi suojassa.
Elämä on korkea. Elämä on arvokas. Teidän kaikkien kolmen elämä on sitä.
Itse olen jo neljän lapsen äiti, mutta meilläkin ehkäisy petti ja olen taas raskaana. Ihan alussa vasta ja ihan sekaisin. Mieheni on sitä mieltä, ettei meille tarvita lapsia enää yhtään lisää, mutta itsestäni tuntuu, etten voi vauvaani tappaa. En minäkään hurraata huutanut, kun tein testin ja huomasin kuinka on käynyt, mutta jotenkin minulle oli itsestään selvää, että meille tulee vauva ja sillä siisti. Olenkin miettinyt, että kasvatan lapsen yksin, ellei miehestä ole hyväksymään tilannetta. En pysty tappamaan pientä, joka on kuitenkin jo osa meitä. teenkö väärin, jos olen näin "itsekäs"?
Jos kerran itse haluat pitää lapsen niin silloin pidät! Turha miehen on sinun kehostasi päättää. Jos teet abortin vastoin tahtoasi kadut sitä varmasti myöhemmin. Vauvan saaminen ei varmastikann ole pahinta mitä elämässä voi tapahtua.
Ehkä miehesi vain pelästyi ja ensireaktio on tuollainen. Ole sinä viisaampi. Varmasti pärjäätte, olethan ihanteellisessa lapsenteko iässä.
Olet aikuinen ihminen ja pystyt pitämään lapsestasi huolta, vaikkapa sitten yksin jos kumppanisi on niin epäkypsä ettei siihen kanssasi pysty.
Miehiä tulee ja menee. Tulee avoeroja ja avioeroja.
Mutta lapsesi pysyy!
Hei ja huom! Syntyy niitä lapsia Afrikassakin! Ja millaiset elinolot niillä sitten on! Ihmisiä nekin on vaikka ei niin hienot oltavat olekaan!