onko niin hirveää

synnytys oli ihan normaali eli ei tullut repeämiä tai muutakaan..Enkä mielestäni saanut mitään kammoa synnytyksestä..nyt kuitenkin ajattelen näin etten halua enempää lapsia!!!Täälä kun on lukenut juttuja noista repeämisistä yms. niin kiitos ei enää minulle lapsia...Mieheni haluaisi,mutta minä en...Hän oli mukana synnytyksessä ja hänen mielestään se oli upea kokemus,mutta kaikki ihmisethän on erilaisia. Muista myös se,että kenelläkään ei ole samanlaista synnytystä kuin jollain toisella..turha siis lukea täältä niitä juttuja..Sittenhän tiedät kun olet sen kokenut..Itellä vain on tullut sellainen tunne ettei enää koskaan..Nuo sinun ajatukset on kyllä ihan normaaleja..koita nyt vain keskittyä nauttimaan raskaus ajasta ja se on aika yllättävää miten äkkiä se synnytys sitten tapahtuu..ja sen kyllä unohtaa kun saa vauvan syliinsä.

eiköhän yleisempää ole kuitenkin se, että yhden lapsen perheet on harvinaisempia?? siis kautta aikojen.

Toisilla tulee isompi ikäero lasten välille, toisille pienempi...elikkä mielestäni se "kauhea synnytys" unohtuu joko nopeammin taikka kauemmin.

Toki lasten ikäeroihin voi olla muitakin syitä kuin kamala synnytyskokemus.

Minun synnytyskokemukseni on ainakin niin hyvä, että voisin ihan hyvin tehdä sen toisenkin kerran (jos luoja vaan niin suo)... Ehkä ne pahimmat jutut vaan pistää silmään tai sit hyvistä kokemuksista ei oikein kukaan tule kertoneeksi...

Olen monet kerrat kuullut, että joku sanoo: ei enää lapsia. Mutta lisää on silti tullut!!! Aika kultaa muistot!
Ja jokainen synnytys on erilainen, myös samalla naisella.

Se repeäminen on aika pieni juttu. Kun saa lapsen syliin niin siinä jo kokemukset kultaantuvat ja sitten kun pääsee kotiin ja rupeaa katselemaan sitä pientä ihmettä niin...

Haavat paranee! Ja jos hoitaa hyvin alapäätään synnytyksen jälkeen niin paranee paremmin!

Älä pelkää! Se on turhaa! Ihmiset kokevat samankin asian niiiiin erilailla, että sitä ei tiedä miten itsesi kanssa käy.
Ei se mies mihkään häviä jos hän on hengessä mukana ja odottaa lasta yhtälailla kuin sinä!

Siinä synnyttäessä se todella on kamalaa, ja kyllä tuli moneen kertaan sanottua, että ei IKINÄ enää. Mutta, mutta... Loppujen lopuksi synnytys on niin lyhyt ja pieni hetki siinä äidiksi tulossa, että jos muu onnistuu, niin synnytys on ihan helppo juttu! Paljon raskaampaa on ollut öiden valvominen allergisen lapsen lohdutonta itkua kuunnellen!

Noin puolet pelkopolin asiakkaista on kertaalleen synnyttäneitä. Onneksi meillä Suomessa on sellainenkin palvelu/hoitomuoto.

Kuten täältäkin olet lukenut, kaikilta tuo synnytys ei unohdu ihan heti ja joku voi tarvita unohtamiseen keskusteluapuakin.

Kyllä se aika kauheeta oli! mun tapauksessani se ponnistusvaihe. Eikä kivut tosiaankaan unohtuneet heti kun lapsi oli sylissä..aika ihmeellistä jos niinkin voi käydä mutta en kuitenkaan jättäis sen takia lapsia tekemätt. Saahan sitä sektion jos tarpeeksi hirvittää! Se saattaa olla mulla edessä jos lisää tehdään..sen verran tapahtumat on vielä muistissa/mielessä vaikkei mikään niin kovin pieleen mennytkään. Kipu oli vaan niin kova!

Itse odotan että pääsen esikoiseni synnyttämään, enkä ole korviani lotkauttanut muiden kauhusynnytyskokemuksille. Eihän se voi niin kamalaa olla, kun tietää mitä siitä saa palkkioksi ja kuinka paljon sitä maailmassa tehdään. Jokainen kokee synnytyksen erilailla ja varmaankin myös ennakkoasenteilla sitä kohtaan on vaikutusta. Sen verran olen suunnitellut synnytystäni että annan kehon työskennellä omaantahtiinsa ja yritän viimeiseen asti välttää epiduraalia. Uskon että miehen läsnäolo synnytyksessä on minulle se suurin tuki ja apu.