En yhtään tajua enää itseäni. Olo tuntuu tosi kamalalta, kaikki näyttäisi menevän päälaelleen enkä näe missään mitään hyvää. Olen lisäksi aika yksinäinen, tai yksi tosi hyvä kaveri minulla on mutta sekin näyttäisi olevan jo kiinnostuneempi muista kavereista kuin minusta, on aika jätetty olo. Tietysti ollaan tekemisissä yhä ja haluan kovasti olla hänen kaverinsa mutta tuntuu kuin olisin kaikille pelkkää ilmaa. Tiedän kärsiväni masennuksesta, minulla on siihen lääkityskin ja se on tepsinyt tosi hyvin kunnes tuli aika alentaa annostusta (sepram on lääkkeen nimi). Rauhallisesta annoksen pudottamisesta huolimatta tuntuu kuin masennus palaisi paljon pahempana takaisin, tuokin kaverin kiinnostus siitä toisesta tyypistä sai minussa aikaan kamalan mustasukkaisuuden ja riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteen. Kotiin päästyäni lysähdin sohvalle ja itkin tätä kurjuutta, tuntuu kuin minut tosiaan olisi hylätty. Kukaan ei varmaan voi kuvitellakaan miltä tämä tuntuu, haluaisin vaan jonkun tosi ystävän joka tukisi ja kuuntelisi ja olisi minusta kiinnostunut etten olisi niin yksinäinen ja onneton. Tuo kaverin "välinpitämättömyys" minua kohtaan tänään oli viimeinen pisara. Ja mitä masentuneempi olen, sitä enemmän sekin kaveri minua ehkä karttaa samoin kuin kaikki muutkin kaverit. Tuntuu että olisi paras pistää rahat Alkoon ja juoda itseltään henki pois, mikään ei kiinnosta ja olen surullinen ja katkera niille joilla menee hyvin. Minulla ei ole edes kavereita yliopistokavereiden lisäksi yhtään, kaiken olen menettänyt siis. Tai ainakin menettämässä. Onko tällainen sitten ihmisarvoista elämää? En tiedä miten tästä palaisin takaisin siihen kun kaikki tuntui olevan vielä hyvin, ehken mitenkään nyt kun lääkitystäkin ollaan hiljalleen lopettamassa. Lopetus tapahtuu kyllä tosi hitaasti, kesän loppuun mennessä olen vasta "kuivilla" lääkkeistä. Oikeastaan lääkehoidon aikana elämäni oli niinkin normaalia että sain hankittua ne kaverit ja sen yhden bestiksen, tunsin jopa olevani rakastettu ja elämä hymyili, kerrankin sain viettää normaalia elämää. Nyt siis tuntuu kuin olisin menettämässä kaiken se ja aiempi helvetti pahoine muistoineen olisi palailemassa takaisin. Jos nyt menetän kaiken mitä olen normaalina saavuttanut, voin olla täysin varma etten aio elää hetkeäkään pidempään... miten voikin ihmisellä mennä näin huonosti. Tiedän kyllä että minua on tosi vaikea auttaa millään lohdutuksilla, kaipa silti toivon edes tätä kautta saavani hieman myötätuntoa ja rohkaisua kun kukaan ei muuten näyttäisi kuulevan :(
olen lopussa ja rappiolla :'(
masentunut ja onneton
3822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
paha tilanne minullakin. yksi kaveri on mutta hän asuu kaukana, eikä käy kovin usein, ja poikaystäväkin on, mutta tapellaan jatkuvasti. Olen lisäksi läheisriippuvainen ja masentunut, lääkitys ollut monta vuotta, muttei tehoa, eikä alaikäiselle anneta vahvempia lääkkeitä, viiltelen, koska yritän purkaa henkistä pahaa oloa satuttamalla itseäni, mutta seuraavana päivänä kadun, tätä on jatkunut jo viisi vuotta, ikuista masennuksen kierrettä, jossa ei terapiat tai lääkkeet auta, mikä auttaisi?
laita sähköpostisi jos olet sitä mieltä..voitaisiin keskustella/ tutustua.olen 22v.turhaan yksin masennut siellä.
Jospa jättäisit itsesäälin kokonaan poissa kuvioista ja opettelisit luottamaan itseesi ja kunnioittamaan itseäsi. Sisäinen ihminen se on joka vetää puoleensa tai työntää poissa.
Negatviisen ihmisen energiat ovat negatiivisia, ja nehän eivät ole miellyttäviä. Siis, nyt opettelemaan positiivisuutta, siihen oppii.
Ihmiset yleensä luulevat, että olen tälläinen, minkäs sille voi. Se on tosi suurta harhaa.
Tee parannus ja aloita uudesti, niin minäkin aikanani tein ja sain uuden elämän. Masennukset haihtuivat kokonaan elämästäni ja olen saanut elää täyttä elämää.
No, en voi ottaa kunniaa paranemisestani itselleni, sillä Jeesus minut paransi ja antoi ohjeet uuteen ajatusmaailmaan. Hän kertoi miten pelot syntyvät ja miten masennukset valtaavat mielet ja mistä kaikki rumuus ihmisen mieleen tulee.
Hän on antanut minulle tehtäväksi auttaa masentuneita ja taakoitettuja ihmisiä.
Muista, sinä olet itsesi herra ja opettelemalla pikkuhiljaa ja rauhallisesti uutta tapaa elää tulet onnistumaan ja varsinkin, jos pyydät Jeesusta siunaamaan pyrkimyksesi.
Oikein hyvää jatkoa sinulle ja siunattu opettelemista omaksi hienoksi itseksesi.
Kirjoita välillä ja kerro miten edistyt.
Ps. kavereita tulee, kunhan tervehdyt ajatusmaailmaltasi ja jaksat rakastaa itseäsi.