Miksi "harrastatte" tuollaista? Älkää sanoko, että tämä on sairaus- sen kyllä tiedän, mutta jos sairautenne on niin vakava, että ette itse siitä pääse, menkää hoitoon!!!
Minä en kylläkään usko, etteikö tuollaisesta sairaudesta, jossa ITSE ensin ahmitaan ruokaa ja herkkuja niin että napa rutisee ja sitten ITSE tungetaan sormet tms. kurkkuun ja oksennetaan, ei pääsisi! Yksinkertaisin tapa päästä tuosta on lopettaa sen tekeminen ITSE!
Teistä tuskin moni on oikeasti edes lihava, mutta jos olette tai tunnette olevanne sellaisia, menkää esim. alakarppien sivuille ja ryhtykää noudattamaan heidän neuvojaan- niillä todellakin laihtuu, mutta pysyy terveenä!
Siis LOPETTAKAA AHMIMINEN JA OKSENTELU ennen kuin todella sairastutte fyysisesti tai kuolette! Olen nähnyt erään bulimikon taipaleen päättyvän ruumisarkkuun lukioikäisenä. Eikö olisi parempi elää elämänsä terveenä, kuin sairaana, tai kuolla ennen aikojaan?
Kaikille ei terveyttä suoda ja niistä joille suodaan, jotkut pilaavat sen itse!
Minä en kylläkään usko, etteikö tuollaisesta sairaudesta, jossa ITSE ensin ahmitaan ruokaa ja herkkuja niin että napa rutisee ja sitten ITSE tungetaan sormet tms. kurkkuun ja oksennetaan, ei pääsisi! Yksinkertaisin tapa päästä tuosta on lopettaa sen tekeminen ITSE!
Teistä tuskin moni on oikeasti edes lihava, mutta jos olette tai tunnette olevanne sellaisia, menkää esim. alakarppien sivuille ja ryhtykää noudattamaan heidän neuvojaan- niillä todellakin laihtuu, mutta pysyy terveenä!
Siis LOPETTAKAA AHMIMINEN JA OKSENTELU ennen kuin todella sairastutte fyysisesti tai kuolette! Olen nähnyt erään bulimikon taipaleen päättyvän ruumisarkkuun lukioikäisenä. Eikö olisi parempi elää elämänsä terveenä, kuin sairaana, tai kuolla ennen aikojaan?
Kaikille ei terveyttä suoda ja niistä joille suodaan, jotkut pilaavat sen itse!
Vastaukset 64
Vanhimmat
..hyvin, mutta ei se oikeasti ole ihan noin mustavalkoista..
ihan sama kuin sanoisi skitsofreenikolle "toi on kaikki vaan sun päässäs".. niinpä niin.
teepä tässä sitten itsellesi jotakin.. :/
itse tehdä mitään, mutta ahmimatta ja oksentamatta voi jättää!
Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole... Bulimia on enemmänkin henkinen sairaus kuin fyysinen.... Ei kannatta selittää tommosta jos ei itse tiedä asiasta... Minä henkilökohtaisesti en haluaisi tuntea näin! En haluaisi tuntea tarvetta ahmia ja sen jälkeen oksentaa!!!Haluaisin olla normaali ja ajatella normaalisti itsestäni ja syödä normaalsTI!!!En haluaisi että itsetuntoni olisi näin alhainen!!!! Bulimia ON sairaus eikä se siitä miksikään muutu! En ole päättänyt missään vaiheessa ryhtyä siihen...
Taistele tuota sairasta mielihaluasi vastaan koska todellakin sairastutat sillä itsesi fyysisesti! Alkoholismiakin sanotaan sairaudeksi, mutta bulimiassa ja alkoholismissa on kyse ihmisen omasta tekemisestä ja siitä, että ei muka pystytä tai edes haluta olla tekemättä jotakin (oksentaa, juoda). Hitto soikoon, jos ihminen itse päättää, että nyt en osta viinaa/ herkkuja, tai että ei juo/ syö niitä, niin eivät ne itsestäänkään sinne suuhun kävele!!! Tiedän itsekin koukussa olleena, että ihminen pystyy päättäessään vaikka mihin!!! Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja LOPETTAKAA, siis niin yksinkertaista se todella on, että vastustaa omia tuhoisia mielihalujaan ja LOPETTAA!
Ärsyttää tuollainen en haluaisi tuntea näin...- en minäkään haluaisi tuntea moniakaan tunteita, joita tunnen, mutta en minä kyllä niiden takia terveyttäni pilaa- enää!!! Lopettakaa ennen kuin on liian myöhäistä ja olette ikänne fyysisesti, palautumattomasti sairaita! Tiedän mistä kirjoitan..!
Jos itsetuntonne on niin huono, menkää hoitoon selvittämään, mistä se johtuu. Jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin on, eikä kenenkään arvoa pidä mitata esim. ulkoisella kauneudella. Jos tunnette itsenne lihaviksi, rumiksi tms., vika on siinä, että olette tehneet asiasta liian merkittävän itsellenne. Asettakaa elämään aivan muita tavoitteita, kuin nuo toisarvoiset asiat, kauneus yms., niillä kun ei tosielämässä ole lopulta juurikaan merkitystä- varsinkaan sitten kun on jo pilannut elimistönsä niin, ettei voi elää normaalia elämää...tai on jo kuollut!
Eri ihmisten on vaikea hallita eri asioita. Sinun näköjään pitäisi päästä noista aivopierujen päästämisistä. Ota itseäsi niskasta kiinni, äläkä ole noin heikko! Se on itsestä kiinni alkaako suoltaa kaikenlaista paskaa, mistä ei mitään tiedä! Hallistse aivopäästösi, se on sinusta ITSESTÄSI kiinni!
enmmän kuin arvaatkaan..!
että on ollut heikko ja antanut omille mielihaluilleen periksi?! No voi voi!
Kuten tuossa ylempänä pyysin, niin ole hyvä vaan ja kerro oma kokemuksesi asiasta ja se, mistä kaiken tämän vaikuttavan ja asiantuntevan tiedon olet saanut.
Eipä ota. Heikkous ja sen tunnustaminen on vahvuutta. Minulla ottaa koville lueskellä idioottien kirjoituksia asiasta, josta ei mitään tiedä. Oikein teini-ajattelun helmiä; äh, vastenmielisiä.
Voi antakaa mun kaikki kestää..! Tässä sen nyt taas huomaa, ettei normaalit ihmiset tiedä bulimiasta muutakuin että syödään ja sitten oksennetaan.. Lue enemmän taudista ennenkuin tuut tänne neuvomaan! Taudista ei parane lopettamalla oksentamista. Oksentaminen helpottaa oloa. Pitää saada se huono olo pois päästä, niin sitten ei tartte enää oksentaa!!!
Tiedän todella mistä kirjoitan! Tiedän, että sairaista mieliteoista pääsee, kun vain LOPETTAA ja vastustaa niitä. Taustalla olevat ongelmat pitää kyllä selvittää!
Bulimiasta on tehty liikaa ihmisten toimesta ylitsepääsemätön sairaus, eivätkä bulimikot edes yritä, kun heille iskostetaan päähän tuota, että "et pysty, ei tauti parane lopettamalla oksentaminen"- ongelmat päästä eivät poistu lopettamalla ja niihin pitää hakea apua, mutta sen oksentamisen voi lopettaa ja moni on lopettanut!!!
Tarkoituksesi on hyvä, mutta et auta ketään tuolla!
tyypistä, joka voisi lopettaa, mutta sen sijaan yrittää kaikkensa, että saa aloitettua... Sano nyt tuollekin sitten, että "et pysty"..!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000605&posting=22000000015551802
vaan kaikille lapsille ja nuorille, että tuota ja tuota et pysty vastustamaan/lopettamaan. Jos lapsi esim. kokeilee alkoholia, niin sanotaan, että "no niin, enää et voi vastustaa sitä..."
Hei haloo, on sairauksia, joille ei todellakaan voi mitään, mutta vaikka bulimikolla onkin ongelmia taustalla, niin oksentamisen ja muun itsensä vahingoittamisen voi todella lopettaa, kun taistelee halujaan vastaan! Psyykkiset ongelmat pitää kuitenkin hoitaa ammatti-ihmisten avulla!
Kun noinkin asiantuntevaa ja selvästi omakohtaista tekstiä kirjoittelet, niin kerroppa meille kuule mikä se sinun omakohtainen kokemuksesi tässä asiassa on? Mikä on se sairas mieliteko, josta sinä olet päässyt? Millä perusteella luet bulimian sairaaksi mieliteoksi, etkä lieväksi psyykkiseksi häiriöksi?
Niin mistä tämä oli esimerkki? Ihmisestä, jolla ei ole bulimiaa, mutta kylläkin ongelmallinen suhde ruokaan ja väärät ruokailutavat. Kai sen tiesit (ihan vaikka omasta kokemuksesta), että tänne bulimiapalstalle voi kirjoittaa muutkin kuin bulimikot? Senkin varmaan tiesit, että nyky yhteiskunnassa erilaisia ongelmia ruuan suhteen on useita, eivätkä kaikki niistä täytä syömishäiriön kriteerejä, vaikka ongelmallisia ihmiselle itselleen ovatkin?
on kohta bulimikko ja vaikka mikä...
Noinhan se yleensä alkaa, vaikka tämä ressu ei nyt ole vielä saanut sitä leksaa lentämään...
"Bulimia alkaa yleensä murrosiässä laihdutusyritysten yhteydessä, jolloin oireesta kärsivä on havainnut voivansa syödä niin paljon kuin haluaa, kunhan oksentaa ruoan pois. Vähitellen ahmiminen muuttuu hallitsemattomaksi.
Sairauden suurimpana syynä ovat yksilölliset psyykkiset ristiriidat, mutta nykyinen länsimainen elämäntapa, herkullisten ruokien runsas tarjonta ja toisaalta hoikkuuden korostaminen, ovat vaikuttaneet suuresti sisäisten vaikeuksien ilmenemiseen tässä muodossa."
Lähde ja linnki:
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=29
bulimikot tietävät itsekin, että lopettamaan pystyy, jos haluaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000605&posting=22000000015458193
Oleppas hyvä ja lue, mitä olen jo kirjoittanut ongelmista syömisen kanssa ja syömishäiriöiden erosta. kaikki jotka on joskus pari kertaa oksentaneet ei välttämättä ole mitään bulimikkoja, vaikka heillä voikin olla ongelmallinen suhde a) aikuiseksi kasvamisen kanssa, b) minä-kuvan kanssa, C) vartalon kuvan kanssa ja niin edelleen.
Jätit sitten huomioimatta kohdan, josa mainittiin että bulimian syynä ovat yksilölliset psyykkiset ristiriidat? Silläkö ei ollut niin kovasti väliä tämän asian kannalta? Että ihmiset pilaa hampaansa, hiuksensa, mineraali-tasapainonsa, itsetuntonsa, sosiaalisen elämänsä, (mielen)terveytensä ja koko elämänsä sen takia, että "on niin ihguuu välillä syödä tosi paljon ja sithän siitä pääsee ku oksentaa/ syö ulostuslääkkeitä tai jotain.". Loogista? Ei minusta.
Useilla bulimikoilla on myös epätyypilisiä syömishäiriön piirteitä, tai ajoittaisia anorektisia kausia. Onko neuvosi silloin, et "hei kyllä sun nyt pitää alkaa taas syömään, kuule hei jooko"?
Tässä lisää tietoa bulimiasta.
http://www.cs.helsinki.fi/u/ruohomaa/oma/TV/bulimia.html
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Psykiatria.shtml/143925?Bulimia
myöntää, että itsellä ei tahdonvoima riittänyt omien mielihalujensa vastustamiseen!!!
Itsesääli ja itsekeskeisyys ovat yleensä juuri tuollaisten ongelmien alku, kuten bulimia on!
Itsesäälissä kieriskelevät ja oman napansa ympärillä pyörivät ihmiset ajautuvat monenlaisiin riippuvuuksiin ja kierteisiin, jotka vain pahenevat, kun itsesääli niiden myötä pahenee! Sinullakin on selvästi nähtävillä tuota "voi voi kun me olemme niin sairaita raukkoja" -asennetta! Ota ihminen itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy!
olevia vastauksia, niin näet, että bulimiasta voi todella selvitä itse taistelemalla!
Itsehän kaikista omista asioistaan selvitä pitää. Vai naapurin Reijoko sen tekisi?
Toisekseen, minun ei tarvitse omaa surkeuttani julistaa. Olen 10 vuoden syömishäiriön jälkeen parantunut. Niin terveeksi kuin ylipäätään ihminen voi parantua. Ikääkin on jo sen verran, ettei tarvitse teinimäisyyksiä ruikutella. Sanoisimpa kuitenkin, että tunneäly, sosiaalinen kyvykkyys ja empatia ovat tässä sen verran päässeet kasvamaan omien kokemuksien myötä, etten kuvittelekkaan asioihin olevan musta valkoisia yksinkertaisia ratkaisuita.
Ainut missä minulla olisi kehittämisen varaa on ytperyyden, idioottimaisuuksien, junttiuden ja aivopierupäästöjen jonkinasteinen sivuuttaminen ja huomiotta jättäminen. Typeryyttä ja suvaitsemattomuutta on vaan niin vaikea suvaita! Kun ei millään pysty ymmärtämään, että ihminen tahallaan pitäytyy idioottimaisuuksissa vain siksi, ettei viitsi ottaa asioista selvää...
..nyt kauheen aikuismaista tuo sinunkaan tekstis ole..älytön vaahtoominen..
Niin, että jatka lukemista ja sen ymmärtämistä. Enkös juuri itse saninut, että kehittämistä minulla on seuraavissa asioissa...jne? Mitähän se mahtaisi tarkoittaa?
No se tarkoittaa sitä, että sulla ois kehittämistä vähän siellä sun täällä ja asiassa jos toisessakin...jne...;)
Oletpas todella nerokas. En kuitenkaan viitsi tällä tasolla lähteä keskustelemaan (jatkaa). Ellei edelleenkään ole muuta sanottavaa, kuin yhden lauseen herjaus viestit. Se ei mielestäni tätä _itse asiaa_ käsittele mitenkään, eikä auta kenenkään ymmärrystä mihinkään suuntaan.
..ton vaahtoomisen taakse nyt häipyy se asia, että olitkos nyt puolesta vai vastaan...?Voiko parantua vaiko eikö..? Ootkos ite jo kuivilla vai pitääkö välillä ykäillä..? Jos sinä et pysty parantumaan, niin ei se tarkoita sitä, että kukaan ei pystyis..!!
ei pysty omasta periksiantavuudestaan johtuen parantumaan, ei sitä SAA yleistää, koska jotkut ne pystyy..!
Nimimerkillä: kokemusta on- parantunut kymmenen vuotta sitten- täysin itse, ilman kenenkään apua!!!
pidän viehättävämpänä pyöreää ja pehmeää, muodokasta naista, kuin oksentelevaa laiheliinia! YÖK niille!
en halua elää, haluan kuolla. En halua lopettaa ruokani oksentamista koska PIDÄN SIITÄ. Ihanaa kun voi syödä mitä ikinä haluaa niin paljon kuin haluaa ja päästä siitä vielä eroonkin. Toiset kärsivät, toiset eivät..
kuolla halua, mutta tuolla menolla kuolet kyllä... ja äkkiä!
Kyllä kai jokainen, joka on noin tyhmä, että tuollaiseen viitsii ryhtyä, voi ahmia niin paljon kuin sielu sietää ja sitten oksentaa, mutta huom!, joka on noin TYHMÄ... ei mikään sairas vaan TYHMÄ!
Älkääkä alkako vinkumaan, että ei kun tämä on sairaus... ja paskat- sairautta ei ole mikään, mitä itse tekee, vaikkakin sen uskon, että monella löytyy taustalta psyykkisiä ongelmia. Bulimiasta on tullut muotitapa MUKA helpottaa sisäistä tuskaa!
HV! minusta tämä on NOLOA, ei muodikasta. ja kyllä se vähäksi aikaa helpottaa.. kai.
haista sinä paska,se ei TODELLAKAAN ole mikään muotitapa,luulekko sie saatana tosiaan että ihimiset oksentaa ihan "tosta noin vaan huvin vuoksi" ?!?!
helppo se jonku ulkopuolisen on siitä tulla mariseen .
Niitä on kuule paljonkin, jotka oksuaa vaan sen takia, että kaverit tekee niin ja ne on just niitä esiteinejä, jotka menee yhdessä vessaan koulussa lounaan jälkeen...Sinusta en tiedä...Mites sulla alkoi..?
on varma kans!
...ja ainoa tavoite on näyttää luuviululta, koska muutkin haluavat näyttää...
Varmaan aika moni olisi päästänyt syömishäiriöstänsä irti jo aikoja sitten jos vain pystyisi.Sitä paitsi se vie aikaa.Esim. tupakanpolttajan,huumeiden käyttäjän ja alkoholistejen on huomattavasti helpompi päästä eroon oireistaan kuin syömishäiriöisten,KOSKA et tarvitse alkoholia,huumeita tai röökiä elääksesi,sen sijaan tarvitset ruokaa elääksesi. Jotenka niistä pystyy luopumaan helpommin ja olemaan kuivilla,kun taas syömistä ei voi lopettaa tai kuolee,siispä syömishäiriöistä parantuminen on erittäin hankalaa ja vie aikaa.Siispä on erittäin vaativaa opetella uudestaan "syömään normaalisti".Olisi paljon helpompaa parantua sh,jos ei tarvitsisi syödä ollenkaan.Mutta eihän se ole mahdollista.
saadaan kunnon keskustelu :)
Mä oon osittain samaa mieltä sunkaa...ainaki olin joskus, mietin itekki et Mä ite ahmin ja työnnän sormet kurkkuun...et ite aiheutan sen joka kerta...ja miten helppo ois vaan olla tekemättä niin, ku ei vaan tekis...
uskon et pystyn siihen vielä...joskus...
mä en itekkään uskonu et sitä ei vaan pysty lopettaan, tää on niinku riippuvuus...voihan niistäki parantuu...aivan, vähän vaan itsekuria tarttis lisää...apua voi hakee mut ei kauheena kiinnosta kuunnella jotain lässytystä...
Parantuuhan sitä, kunhan vaan löytää elämäänsä muutakin, kun sen oman itsensä ja alkaa olla itselleen armollinen. Rentoutuminen ja oppiminen hyväksymään asiat ja itsensä sellaisena kun ne on, on askel parantumiseen. Itsestä kaikki lähtee. Asenteen muuttaminen on se avain..
Minä parannuin ja ihan itse..ilman apua. Kai sitä kasvoi aikuiseksi...
se taas nähdään, että bulimiasta (ahmimisesta ja oksentelusta), kuten monesta muustakin riippuvuudesta, pääsee irti tahdonvoimalla ja kovalla sisulla! Niihin taustalla oleviin psyykkisiin ongelmiin olisi hyvä hakea apua, mutta ahmimis/oksentamiskierteestä kyllä pääsee, kun vain LOPETTAA SEN TEKEMISEN.
Ensimmäinen tehtävä on lopettaa itsensä surkuttelu ja se, että ajattelee, että kun nyt olen bulimikko, niin olen, eikä siitä itse pääse irti. Tuossa edellisen viestin kirjoittajassa on teille esimerkki siitä, että kyllä pääsee!
Itse sain käsiteltyä kaikki lapsuuden traumani ja opin elämään niiden kanssa. Pääsin niistä siis yli. Ja uudet murheet ja ongelmat käsittelen ihan muulla tavalla, kuin ahmimalla ja oksentamalla. Kaikillahan ongelmia on, toisilla vakaviakin, mutta niitä voi käsitellä muullakin tavalla, kuin bulimoimalla. Puhukaa ongelmistanne! Puhukaa, puhukaa ja kun ootte puhuneet, niin puhukaa lisää!
mitä anoreksia sitten sun mielestä on? se ON henkinen sairaus vai? ja bulimikot on vaan heikkoja kun ei voi vastustaa ahmimista?
monet sairastuu bulimiaan anoreksian jälkeen. siihen on fysiologinen selitys - kun on ollut liian kauan aikaa ruokaa ja aliravittu kehon tarve ruokaan menee mielen edelle. ja sekin on susta vaan heikkoutta jonka voi lopettaa?
vittuako sä mitään tiedät. mene itse sinne hoitoos. ei bulimiasta tai anoreksiasta pääse noin vaan 'hoitoon menemällä'.
ihmisestä, joka on parantunut ihan itse, omalla tahdonvoimalla!!!
no ainakin suhtautumisesi syömishäiriöihin on vääristynyt. Oletko itse ollut hoidossa? Mitä olet oppinut,pystytkö antamaan mitään muita neuvoja,kuin että LOPETA se ruuan kanssa pelleily.
Olisikin noin helppoa. Mä sairastuin anoreksiaan ja sen myötä bulimiaan taustana väkivaltainen perhe elämä. Terapiaa tämän sairauden hoitoon tarvitaan, jokaisella on oma henk.koht tarina ja sen myötä ongelmat, ja toivottavasti myöhemmin selviytymistarina.
Olisko tässä nyt kyse siitä että sua rassaa ku syömishäiriöön ei ookkaan yksinkertasta parannuskeinoa?
Lueppa huvikses alusta koko ketju ja ihan ajatuksen kanssa...Tuu sitten sen jälkeen kommentoimaan, jookos?
jos viittaat yhteen yllä olevaan omaan kokemukseen, niin siinä ihminen kertoo, miten on käynyt läpi omia henkisiä kipupisteitään ja saanut ne purettua. Siis mielenterveys ennen ruumiin terveyttä. Muutamat linkitetyt esimerkit ovat jotain muuta, kuin varsinaista bulimiaa -kuten jo sanottu, kaikki oksentamiset eivät välttämättä kerro syömishäiriöstä, vaan kyseessä voi olla muunlaiset ongelmat, jotka tuppaavat esiin ko tavalla.
Pyynnöistä huolimatta, en edelleenkään ole saanut sinun (?) omia kokemuksiasi tästä syömishäiriöstä, vaikka niitä piti olla runsain mitoin. Edelleenkään kukaan, joka on esittänyt, että bulimiasta paranee kun vaan lopettaa oksentamisen, ei ole kertonut minulle sitä ammattimaista kokemuspohjaansa, jolla moisia neuvoja/ kommentteja antaa. Edelleen olisin niistä hyvin kiinnostunut. Sen verran erikoinen näkemys on syömishäiriöistä parantumisesta.
Useimmilla parantumiseen menee vuosia siksi, koska bulimiassa ei välttämättä ollenkaan ole kyse pelkästään kehon kuvasta. Kaikki sisäiset ongelmat on kääntyneet ruumiinkuvaan ja pyrkimykseen sen hallinnasta, vaikka todellisuudessa ahmimisen ja oksentamisen tarkoituksena on täyttää sisäistä tyhjiötä/ pelkoa/ ahdistusta/ tukahduttaa traumoja ja kääntää tuska toiminnan muotoon, jolloin syntyy valheellinen helpotuksen tunne.
Nyt sitten odotankin, että sinä kerrot, mihin tulokseen olet tullut syineen ja seurauksineen kun olet ihan ajatuksella lukenut sen ketjun läpi, jooko. Ja milellään niillä omilla kokemuksilla, kun niitä kerran oli.
...mitä ajat takaa. Minä olen se yllä oleva esim. Aika harvoin vuosia bulimiaa sairastaneilla on enää kyse pelkästä kehon kuvan vääristymisestä. Toki se mukana on, mutta ongelmat on syvällä ja bulimia todella on tapa rentoutua ja päästä ahdistuksesta hetkeksi eroon. Itse kävin joskus usean kuukauden ajan töiden jälkeen ostamassa liran jäätelöä ja vedin sen napaan ekana kotiin päästyäni ja oksensin. Ja huh että helpotti. Pahat asiat valui viemäriin oksun mukana. Sitten kun muutin vieraaseen kaupunkiin töiden takia, bulimiasta tuli bulimareksia ja sitten taas bulimia. Anoreksiakin oli jossain välissä. Eli tiedän taudinkuvan. Silti vaan onnistuin paranemaan, eikä apua tippunut edes poikaystävältä. Harvoinhan ne miehet tätä ymmärtää...paitsi ne jotka sairastuu itekkin...Mitä vielä voin sanoa...
Todella hienoa, että olet päässyt eteenpäin entisistä vanhoista kuvioista. Itsekkin olen nyt ollut kaksi vuotta oksentamatta ja ajatuksenkin tasolla erossa siitä sairaudesta. Sitä ennen menikin noin 8-9 vuotta enempi vähempi kipuillessa.
Itselläni oli alkuun bulimarektistä käyttäytymistä, aika pian muuttui aika puhtaasti bulimiseksi. Sairauden viimeisissä vaiheissa, kun olin jo aktiivisesti päättänyt alkaa parantua, oli BED tyyppistä ahmimista vajaan vuoden verran.
Nyt kun olen ajatuksen tasolla hyväksynyt lapsuuteni (isän alkoholismi, äidin masennus ja henkinen poissaolo), antanut anteeksi heille ja itselleni, olen kyennyt parantumaan.
...kysyä kuin vanha olet..?
se on se todellinen syy... minulla ainakin.
Miksi näin vaikea keino tappaa itsensä...??Ootkos nyt ihan varma, että kuolla haluat?? Lapsi hyvä..ei kuolema ole se ratkaisu...Asioilla on tapana ihan oikeastikin selvitä...
mikä siinä nyt on niin vaikeeta,mähän puhuin vaan ihan perusasioista? sullehan ne pitäis olla selvää pässin lihaa.
Että mitä täh?
Sinusta vain tuntuu nyt siltä!
Saanko arvata, että pidät itseäsi rumana, lihavana ja kaikella tapaa huonona, ja että olet nuori vielä?!
Nuo tunteet ovat tuttuja suurelle osalle nuorista jossakin vaiheessa elämää ja kuuluvatkin tavallaan kehitykseen. odotapas kun olet neli-viisikymppinen, niin vanhoja valokuvia katsoessasi huomaat, miten viehättävä olet ollut, ilman iän tuomia merkkejä... ja toivot, että olisit käyttänyt nuoruutesi toisella tavoin, kuin nyt teet..!
Jeesus mikä idiootti olet! Itse bulimian läpikäynyt ja sulle ihan vain tiedoksi, sitä ei voi koskaan kokonaan parantaa. Se seuraa sua läpi elämän aina ja iskee kun menee vain tarpeeksi huonosti tai jotain sinnepäin.. Jaksamisia kaikille!!! Elämä voittaa:)
Ehkä sitten vaan olet heikompi ihminen ja lapsi vielä, mutta mulle ei tulis mieleenkään enää ikinä könytä pää pöntössä ja hiukset oksussa!! Osaan käsitellä ongelmani vähän terveellisemmällä tavalla...Mutta hei, onnea sulle vaan elämääsi!
että pistää tuollainen soopa vihaksi. Tosin luulen, että ihan pelkkää provoilua Sinun kirjoituksesi. No, mutta kuitenkin, osaksi kirjoitat asiaa, mutta kerronpa sinulle, että jos haluat (niin kuin kirjoituksestasi voisi päätellä9 kannustaa bulimikkoja parantumaan, se ei onnistu pelottelemalla ja maalailemalla kauhukuvia. Kyllä, totta on, että bulimiaan voi kuolla, mutta se tieto EI AUTA sairastunutta. Se, että bulimiasta on mahdollista parantua ja elää normaalia, tervettä elämää, SE TIETO AUTTAA. Kerro mieluummin esimerkkejä tapauksista, joissa syömishäiriöinen on parantunut, jos kerran esimerkkien valossa haluat asiaasi ajaa.
...ylempänä ois esimerkki, jos vaan jaksat lukea...
maailmasta löytyy!
Itse bulimiaa 8 vuotta sairastaneena voin todeta, että itsekuria kyllä myös löytyy olla ahmimatta, mutta paljoapa se ei oksenteluun auta. Kyllä niitä yksittäisiä puraisuja omenastakin on vessanpönttöön yökkäilty.
Ja jos en ahmi ja oksenna niin syön sitten niin jumalattoman vähän, että painoindeksi alkaa olla sitä luokkaa että sairaalareissu kutsuu.
Jokaisella on oma tarinansa syömishäiriön kanssa ja tuo sinun tekstisi vain vahvistaa sitä, että tiedän olevani en minkään arvoinen ihminen. Kuolema on ainut mikä minua voi enää auttaa. Terapiat ja muut on niin perusteellisesti läpikäyty ja ei niistä ole ollut kuin hetkellistä apua.
Ja by the way sairastuin bulimiaan sen jälkeen, kun minut oli hakattu ja raiskattu sairaalakuntoon. Eli todennäköisesti halusin vain näiden tapahtumien jälkeen suklaata hyvällä omatunnolla mässytellä ja sitten oksentaa..
MIETI VÄHÄN MITÄ KIRJOITAT!!
Kiitos, kun sait oloni vieläkin paremmaksi!!
Olen ollut samassa jamassa syömishäiriöni kanssa kuin sinäkin. Kärsin koulukiusauksesta koko ala- ja yläasteen ajan. Kotioloista en sano mitään..eikä elämä näin aikuisenakaan aina niin ihanaa ole..mutta kyllä voi selvitä, jos tosiaan haluaa!!!Totta, että ihmiset on erilaisia, mutta uskon, että sitkeys palkitaan ja jos halu parantua on tarpeeksi kova, niin se myös onnistuu...!!
mitä itselleen voi tehdä! Se estää parantumasta!
Tässäkin ketjussa tuo yksi vain kokoajan surkuttelee ja korostaa bulimian ikuisuutta ja vaikeutta... sitähän ihminen on, mitä hän suullaan tunnustaa (tai tässä tapauksessa kirjoittaa)..!
todellakin omaa hautaasi, eikä vahingoita ketään muuta, kuin itseäsi!
OK sinut on hakattu ja raiskattu ja se on kamala asia... Saitko HIVin tai jonkin muun ikuisen fyysisen sairauden? Jos vastauksesi on ei, niin kannattaa miettiä, minkä verran antaa menneisyyden pilata nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Tämä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi, pilaamalla hyvätkin päivät menneiden takia!!!
Psyykkisiin ongelmiin voi vaikuttaa itse, omilla ajatuksillaan paljon, toisin kuin fyysisiin sairauksiin!!!
Kuulostat just siltä, että oot saanu suolihuuhtelulla samalla aivopesun!
sanoo asiat niin kuin ne on:( Joo, uskotelkaa itsellenne mitä tahdotte. Täälläkin on ollut esimerkkejä niistä, joilla ei ole sisu noussut kaulaan, vaan ovat aivan ITSE selvinneet bulimiasta!
Sinunlaistasi (edellinen) kommenttia saa vain ihmiseltä, joka ei pysty mielihalujaan ja pakkomielteitään kontrolloimaan omasta periksiantavuudestaan johtuen!!!