Tuntuu välillä kuin pään sisälle olisi lyöty jokin rautaputki. Ajatukset ovat jotenkin kovia ja kipeitä. Tätä on vaikea selittää. Olen kova kuin kivi. Toisaalta herkkä ja hauras, rikkinäinen. Ajatuksista on tullut aineellisia.
olen kuin kivi
kivistää
2184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mietin kauanko olosi on ollut tuollainen? Tuliko se yllättäen vai hiljalleen lähes huomaamatta?
Tuli mieleeni kun 4 vuotta sitten uuvuin ja masennuin koko elämäni taakan kantamiseen. Ensimmäinen puoli vuotta meni tunteessa, kuin aivoni olisi laitettu mustaan muovisäkkiin. Päätä kivisti, aivot olivat kuin kuumeessa; ne tuntuivat hehkuvan kuumuutta ja jos olisin voinut koskea niitä, sekin olisi sattunut. Etenkin toinen puoli aivoista tuntui painavan enemmän kuin väsymykseni ja tuskani. Lieneekö kävellytkin Kirvesniemi-tyylillä ;o)
Mutta silti tunsin itseni tyhjäksi kuoreksi, joka kaipasi hellää hoivaa kuin pieni vauva. Kuin olisin kovan sairauden jälkeen ensi kertaa jalkeilla; voimattomana ja herkästi särkyvänä. Elämässä oli vain asioita mitä tapahtuu, sielukkuus ei kuulunut kuvioihin... Tarinaa voisin jatkaa loputtomiin.
Itselleni on avuksi ollut päiväkirjan kirjoittaminen pahoina hetkinä ( eli silloin kun se tuntuu viimeiseltä asialta mitä jaksaisi tehdä ). Kun sitten parempana hetkenä jälkeenpäin lukee kirjoituksiaan, niistä alkaakin löytyä joku kaava: sama asia eri muodossa, tietyt tilanteet jotka toistuu, hetkiä minkä jälkeen pää pysähtyy jne. Ja vielä jos pystyy lukemaan ulkopuolisin silmin eikä muistellen sitä pahaa oloaan, voi syy olla yllättävän arkinen. Ja päiväkirja on hyvä pohja jos haet joskus apua pahaan oloosi.
Itselleni päiväkirjasta on tullut hyvä "terapeutti", mutta toki käyn oikeallakin terapeutilla.
Kiitos vastauksesta. On tätä oloa kestänyt jo monta vuotta. Se on kuin syöpynyt kiinni ajatuksiini. Käyn myös terapiassa ja lääkkeitäkin on. Päiväkirjaa olen kirjoittanut lähes päivittäin. Mutta, ongelmia riittää. No, tästä vain eteenpäin, sanoi mummo lumessa.