Tulin vain kysymään...

... että väsyttääkö teitä tämä elämä? Minua väsyttää ihan kamalasti tämä touhu. Menen aamulla seitsemäksi töihin ällöttävän pölyiseen tehtaaseen, olen siellä kahdeksan tuntia, sen jälkeen olen jo aivan poikki ja päätä särkee, samoin hartioita. Sen jälkeen pakottaudun illaksi vielä kouluun ja tulen kotiin yhdeksän maissa. Viikonloput teen koulutehtäviä ja sen lisäksi pakotan itseni vielä viikonloppuisin salille etten rapistu kokonaan.

Ystäviä en sitten koskaan näekään, ei niin ettäkö niitä nyt olisi. Yksi on, mutta hänellä on omat ystävänsä ja omaa tekemistä. Ei enää edes huvita nähdä. Kun hän pyytää minua ostoksille (harvoin) en millään jaksaisi mennä sinne ällöttävään, miljoona kertaa kierrettyyn ostoskeskukseen josta sitten aina tullaan tyhjin käsin.

Koskaan ei tiedä koska työ loppuu (kaikenmaailman varamiespalvelut sun muut paskat joiden töistä ei koskaan saa tietoa kuinka kauan kestää. "Se on nyt tämän päivän homma, no voit tulla vielä huomennakin, pääsetkö vielä huomenna?" Saatana, sanokaa kuinka kauan täällä saa olla että voin tehdä jotain elämäni kanssa!)

Opintotukea ei saa koska on iltaopiskelija, pitää siis paiskia hommia 8 tuntia päivässä, vaikka opinkelun kuuluisi olla päätyöni. Ilmeisesti joudun siis elämään koko loppuelämäni vanhempieni talossa kun rahantulosta ei koskaan tiedä.

Voi vittujen kevät tätä elämää!!
4499
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Olisit onnellinen, sinulla on sentään joku rytmi päivissä, jotain sisältöä elämässä siis.Minulla ei ole mitään, 24h/vrk kotona lukuunottamatta muutamaa pakollista kauppareissua viikossa.Joskus harvoin joku tulee käymään ja sitäkin harvemmin pyytää lähtemään johonkin. Ei huvita.Olen jo varmaan niin tottunut tähän työttömyyteen ja kotona oloon, etten kai enää edes osaisi käyttäytyä saati työskennellä ihmisten parissa, ajatuskin kauhistuttaa.

Äänestä

suorittaa opintojasi päiväopintoina? Eikö tuolta varamiespalvelusta saa myös osapäiväisiä hommia? Luulisi osapäiväisestä saatavalla palkalla selviävän, jos asut vielä vanhempiesi luona.

Äänestä
  • Käyn iltalukiota, joten en todellakaan mene mihinkään normaalin päivälukion puolelle enää nuorempien sekaan. Varamiespalveluista saa vaikka minkälaisia hommia jos on saadakseen, mutta kun niiden kestosta harvoin tietää. Jos sattumalta tietää jo valmiiksi, että työ kestää esim. yli 12 kuukautta, niin se on sitten jotain kakais kertaa viikossa, neljä tuntia päivässä, 5 euroa palkkaa päivältä. No kuka sellaista tekee? Ja kun tarkoituksena ei ole selvitä vanhempien luona asumalla, kun tarkoituksena on muuttaa pois. Vaan kun ei näköjään tule sekään onnistumaan aikoihin kun on pelkkiä pätkätöitä saatavilla.

    Äänestä

kyllä tää elämä vituttaa muakin just nyt saatana. ei kavereita. ei mitään tekemistä. pelaan vaikka tietskarilla.. tylsää. nuo asiat repii kohta pään irti, nyky yhteiskunta on aika perseestä monesti.. niin helppo taas pudota sinne masennukseen alkoholiin tappovitutukseen jnejne. kohta taas pitää ottaa sitä saatanan seksintappolääkettä että pärjää(homot keksikää parempi lääke), mutta sitten masentaa kun seksiontapettu. ja pitäis taas kestää se 2 viikkoo alotuspaskaa. nyt jo kauhulla odotan juhannusta, joulua, kaikkee, kun sitä sitten itkee 10 tuntia putkeen. ja perskännit taitaa taas olla edessä sillon. ei oo rahaa, pitää asua vanhempien luona kun ei oo rahaa. mutta en kyllä itsaria viittis yrittää enää. keksin kyllä jtn että pääsee tästä olosta. joo, hyvää päivänjatkoa. life sucks too much

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hhhh kirjoitti:

... että väsyttääkö teitä tämä elämä? Minua väsyttää ihan kamalasti tämä touhu. Menen aamulla seitsemäksi töihin ällöttävän pölyiseen tehtaaseen, olen siellä kahdeksan tuntia, sen jälkeen olen jo aivan poikki ja päätä särkee, samoin hartioita. Sen jälkeen pakottaudun illaksi vielä kouluun ja tulen kotiin yhdeksän maissa. Viikonloput teen koulutehtäviä ja sen lisäksi pakotan itseni vielä viikonloppuisin salille etten rapistu kokonaan.

Ystäviä en sitten koskaan näekään, ei niin ettäkö niitä nyt olisi. Yksi on, mutta hänellä on omat ystävänsä ja omaa tekemistä. Ei enää edes huvita nähdä. Kun hän pyytää minua ostoksille (harvoin) en millään jaksaisi mennä sinne ällöttävään, miljoona kertaa kierrettyyn ostoskeskukseen josta sitten aina tullaan tyhjin käsin.

Koskaan ei tiedä koska työ loppuu (kaikenmaailman varamiespalvelut sun muut paskat joiden töistä ei koskaan saa tietoa kuinka kauan kestää. "Se on nyt tämän päivän homma, no voit tulla vielä huomennakin, pääsetkö vielä huomenna?" Saatana, sanokaa kuinka kauan täällä saa olla että voin tehdä jotain elämäni kanssa!)

Opintotukea ei saa koska on iltaopiskelija, pitää siis paiskia hommia 8 tuntia päivässä, vaikka opinkelun kuuluisi olla päätyöni. Ilmeisesti joudun siis elämään koko loppuelämäni vanhempieni talossa kun rahantulosta ei koskaan tiedä.

Voi vittujen kevät tätä elämää!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu