Tulin raskaaksi peruskoulun päättäjäisten aikaan, jolloin olin täyttänyt 16 vuotta. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa vajaat puolisen vuotta, ja lapsentulo oli meille täysi shokki. Erosimme hetkeksi, pohdimme tahoillamme tilannetta ja varasimme ajan aborttiin.
Poikaystäväni lähti kuitenkin mukaan sairaalaan. Kun olin lähdössä ensimmäisestä tarkastuksesta pois, lääkärin huoneen ovella poikaystäväni totesi: "Me ei tehdä sitä." Lääkäri kehotti vielä pohtimaan asiaa. Kahdessa yössä asia oltiin päätetty: aborttia emme tule tekemään.
Synnytin esikoiseni 16-vuotiaana, ja muutimme asumaan poikaystäväni kanssa hänen vanhempiensa omakotitalon piharakennukseen. Kun täytin 18 vuotta, menimme naimisiin. 20-vuotiaana pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi. Opiskeluiden alussa tulin raskaaksi uudelleen, ja tietysti pidimme lapsen. Rahaa oli niin niukasti, ettei minulla ollut varaa ostaa edes sukkahousuja.
Nyt esikoisemme on 13, ja meillä on kolme lasta. Olemme onnellinen pari, vaikka myötä- ja vastoinkäymisiä on ollut matkassa sekä yksi uskottomuuskriisi mieheni puolelta hänen ollessa vähän päälle 20. Kaikesta on kuitenkin mahdollisuus selvitä ja rehellisesti sanottuna olen onnellinen nainen.
Älkää tehkö aborttia vain sen vuoksi, että pelkäätte menettävänne kaikkea mukavaa lapsen vuoksi. Matkailu, bileet, miesystävien vaihto ja muu kiva on ulkoista ja pinnallista iloa verrattuna lapsen ja hänen kasvunsa seuraamiseen. Olkaa rohkeita ja pitäkää lapsi. Ja käyttäkää ennen kaikkea ehkäisyä!
Poikaystäväni lähti kuitenkin mukaan sairaalaan. Kun olin lähdössä ensimmäisestä tarkastuksesta pois, lääkärin huoneen ovella poikaystäväni totesi: "Me ei tehdä sitä." Lääkäri kehotti vielä pohtimaan asiaa. Kahdessa yössä asia oltiin päätetty: aborttia emme tule tekemään.
Synnytin esikoiseni 16-vuotiaana, ja muutimme asumaan poikaystäväni kanssa hänen vanhempiensa omakotitalon piharakennukseen. Kun täytin 18 vuotta, menimme naimisiin. 20-vuotiaana pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi. Opiskeluiden alussa tulin raskaaksi uudelleen, ja tietysti pidimme lapsen. Rahaa oli niin niukasti, ettei minulla ollut varaa ostaa edes sukkahousuja.
Nyt esikoisemme on 13, ja meillä on kolme lasta. Olemme onnellinen pari, vaikka myötä- ja vastoinkäymisiä on ollut matkassa sekä yksi uskottomuuskriisi mieheni puolelta hänen ollessa vähän päälle 20. Kaikesta on kuitenkin mahdollisuus selvitä ja rehellisesti sanottuna olen onnellinen nainen.
Älkää tehkö aborttia vain sen vuoksi, että pelkäätte menettävänne kaikkea mukavaa lapsen vuoksi. Matkailu, bileet, miesystävien vaihto ja muu kiva on ulkoista ja pinnallista iloa verrattuna lapsen ja hänen kasvunsa seuraamiseen. Olkaa rohkeita ja pitäkää lapsi. Ja käyttäkää ennen kaikkea ehkäisyä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sattui kohdallesi oikea mies. Otti vastuunsa nuoresta iästään alkaen. Siksi olet onnellinen nainen. Olet myös itse täyttänyt elämän mahdollisuudet naisena. Arvaan, että myös miehesi on onnellinen.
jotta noin hyvin käy täytyy monen asian loksahtaa paikalleen. Teille kävi niin ja monelle muullekkin, mutta helppoa ei elämä ole varmasti ollut eikä sen tule ollakkaan vaan jokaisella itsellään on vastuu omasta onnestaan ja parisuhteestaan.
Sitten sitä realismia. Ilman poikaystävän tukea olisit päätynyt siihen suunniteltuun aborttiin. Ilman hänen vanhempiensa tukea ette olisi olleet niin hyvässä hoivassa kuin olitte ja varmasti apua ja tukea oli saatavilla eli tukiverkko kunnossa. Suhteenne toimi ja sen eteen oltiin valmiita tekemään töitä ja anteeksikin annettiin. Tässä vaiheessa puolet suomalaisita on jo eronnut tavallisessa tilanteessa?
Ei silti tarkoita että kaikilla voisi olla edes puoliksi noin hyvä onni ja elämä. Heille suotakoon edelleen mahdollisuus toisenlaiseen ratkaisuun kohdallaan?