No niin, nyt aloitan uuden keskustelun ja nimenomaan palstan ohjeiden mukaisesti lihavuuden ongelmista ja lihavien arjesta.
Lihavana minun on tosi vaikea löytää trendikkäitä vaatteita. Tai oikeastaan löytää sellaisia trendikkäitä vaatteita, jotka näyttäisivät minun päälläni hyviltä.
Lihavana minua nolottaa toisinaan mennä uimarannalle bikineissä.
Lihavana tunnen kateutta hoikkia ystäviäni kohtaan. Heidän on helpompi löytää seuraa ja helpompi löytää myöskin vaatteita ja näyttää hyvältä.
Lihavana en jaksa olla yhtä aktiivinen kuin hoikemmat ystäväni, esim. yhteisillä patikkaretkillä olen huomannut hidastavani kaikkien menoa. Vaikkei kukaan mitään sanokaan, ei tunnu kovin mukavalta huomata olevansa joukon taakkana.
Lihavana en myöskään kehtää aloittaa ikuista haavettani; aikuisbaletti-tunteja.
Lihavana en tunne oloani kotoisaksi omassa vartalossani. Peilikuvan näkeminen masentaa, ja syömisestä tulee huono omatunto joskus.
Lihavana tunnen kuinka elämä valuu ohi ja päivät menevät hukkaan, kun ajatuksissani suunnittelen tulevaa: "SITTEN KUN minä olen hoikka niin...."
Lihavana minua uhkaavat kaikenmaailman sairaudet, nyt jo verenpaineeni on koholla ja pelkään sairastuvani diabetekseen.
Lihavana minun elämäni ei kertakaikkiaan tunnu niin mukavalta kuin haluaisin ja lihavana en ole niin onnellinen kuin olisin hoikkana.
Siinä niitä, kertokaa lisää ja keskustellaan.
Lihavana minun on tosi vaikea löytää trendikkäitä vaatteita. Tai oikeastaan löytää sellaisia trendikkäitä vaatteita, jotka näyttäisivät minun päälläni hyviltä.
Lihavana minua nolottaa toisinaan mennä uimarannalle bikineissä.
Lihavana tunnen kateutta hoikkia ystäviäni kohtaan. Heidän on helpompi löytää seuraa ja helpompi löytää myöskin vaatteita ja näyttää hyvältä.
Lihavana en jaksa olla yhtä aktiivinen kuin hoikemmat ystäväni, esim. yhteisillä patikkaretkillä olen huomannut hidastavani kaikkien menoa. Vaikkei kukaan mitään sanokaan, ei tunnu kovin mukavalta huomata olevansa joukon taakkana.
Lihavana en myöskään kehtää aloittaa ikuista haavettani; aikuisbaletti-tunteja.
Lihavana en tunne oloani kotoisaksi omassa vartalossani. Peilikuvan näkeminen masentaa, ja syömisestä tulee huono omatunto joskus.
Lihavana tunnen kuinka elämä valuu ohi ja päivät menevät hukkaan, kun ajatuksissani suunnittelen tulevaa: "SITTEN KUN minä olen hoikka niin...."
Lihavana minua uhkaavat kaikenmaailman sairaudet, nyt jo verenpaineeni on koholla ja pelkään sairastuvani diabetekseen.
Lihavana minun elämäni ei kertakaikkiaan tunnu niin mukavalta kuin haluaisin ja lihavana en ole niin onnellinen kuin olisin hoikkana.
Siinä niitä, kertokaa lisää ja keskustellaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ensilleottamasi asia nro yksi on minulle se melkeinpä suurin tekijä, miksi ylipainosta pitäisi päästä eroon. Olin aikoinaan vaatefriikki ja olisin sitä tänäkin päivänä, mutta tarjonnan vähyys pitää huolen siitä, että rahat tuolta osin säästyvät. Olisi ihanaa jos mistä tahansa kaupasta löytäisi kivaa päällepantavaa sen sijaan, että nyt tiedän jo etukäteen mihin kannattaa edes mennä jos toivoo jotain löytävänsä.
Uimarannoille en minäkään hingu. En tosin pidä uimisesta, mutta aurinkoa etelänlomilla ottaisin mielelläni rannalla. Siis otan, mutta olen sitten kyllä mielellään siinä tuolissa en huvikseni kuljeskele edestakaisin.
Minä en tunne kateutta hoikkia ystävinäni kohtaan. Se että he ovat hoikkia ei ole mitenkään minulta pois. Silti haluaisin olla itse hoikka. Koska olen jo kauan sitten elämäntoverini löytänyt, eikä hän ole siitä roolista pois pyrkinyt, en tarvitse seuraa tuossa mielessä. Ystävyyssuhteisiini kiloni eivät ole vaikuttaneet, kaikenkokoisia ystäviä on matkan varrelta löytynyt. Olen aina ajatellut, että ihminen joka suhteissaan tuijottaa vain kiloja, ei ole ystävyyteni arvoinen.
Pitkät patikkaretket - kauhistus. Syksyllä Lapissa koulutustilaisuuteen sellainen tulee sisältymään. "Tarttis tehrä jotain", ettei tarvitse jäädä seurustelemaan kirjan kanssa toisten lähtiessä tunturiin. Balettiurasta en ole koskaan, edes normaalipainoisena, haaveillut:)
Tuo "sitten kun minä olen hoikka"-tunne on tuttu minullekin. Sitten ostan vaatteita ja sitten sitä ja sitten tätä. Painon pudottaminen helpottaa elämää ja mahdollista monia asioita toisin kuin ennen. Onnellisuuden kanssa sillä välttämättä ei ole mitään tekemistä, ainakaan jos arvot ovat syvemmällä kuin kilomäärissä ja painoindekseissä.Kun kerran laihdutin itseni normaalipainoon, en tuntenut itseäni sen onnellisemmaksi kuin ennenkään. Siitä olin tietysti iloinen että vaatteiden ostaminen oli helpompaa ja liikkuminen siis lenkkeily ym helpompaa. Mutta kun lihomiseni syyt olivat syvällä ja tiedostamatta, ei laihtuminen mitään onnea elämään sen enempää tuonut.
Minulla oli synnytyksestä johtuvien komplikaatioiden ja leikkauksen takia väliaikainen verenpainelääkitys. Siitä olen päässyt eroon jo ajat sitten, verenpaineeni on nykyisin pikemminkin matalahko. Silti tiedostan ylipainon riskit terveydelle. Siinä yksi pointti lisää.
onnellisuudessa onkin; kun jo nyt olen muilta osin onnellin, niin jos vielä saavuttaisin "unelmieni" vartalon, olisin varmasti huippuonnellinen.:)
Ei vaan, tiedänhän minä, että sitten tulisi jotakin muuta saavutettavaa.
Mutta luulen, että tämän laihtumisen kanssa olisi sama juttu kuin lottovoitonkin; jos muutoin on onnea ja iloa elämässä, ei voi kieltää, etteikö miljoona euroa tai 15 kiloa hoikempi ulkomuoto lisäisi sitä onnea ja iloa.
Enkä minäkään varsinaisesti ole kateellinen ystävilleni, olen ainoastaan kateellinen heidän vartaloilleen. :)
Paljon samanlaisia kokemuksia löytyy täältäkin. Et siis ole ongelminesi yksin, jos se yhtään lohduttaa.
Vaatteiden ostosta olen tehnyt sen päätöksen, että en hanki uusia, koska minulla on nytkin kaappi täynnä erikokoisia vaatteita ja toivon ja odotan, että vielä tulee se päivä, jolloin voin taas ottaa ne pienemmät käyttööni. En ole varsinaisella "laihdutuskuurilla", koska olen huomannut, että kuureja on helppo pitää, mutta ajan kanssa kilot tulevat takaisin ja vielä muutama siihen päälle. Nyt yritän sitä kuuluisaa elämäntapa muutosta ja jotain pientä on jo vaa'an lukemissa tapahtunutkin. Ajattelen, että hiljaa hyvä tulee.
Tuli mieleen tuosta, kun kirjoitit, että lihavana et kehtaa aloittaa aikuisbalettitunteja, niin minä toteutin muutama vuosi sitten pitkään muhineen harrastuksen eli ratsastuksen. Menin ensin ihan kylmiltään Islanninhevosratsastukseen ja hyvin se meni. Jollei oteta huomioon, että hevosen selkään on vaikea päästä. Se nimittäin kysyy voimia, että jaksat heivata itsesi hevosen selkään. Mutta aina sinne jotenkin pääsi, jos ei muuten, niin toisten auttamana. Kävin muutamia kertoja tällaisilla vaellusratsastuksilla ja sitten vasta uskaltauduin oikein kursseille. Ei minusta mitään kouluratsastajaa koskaan tule, mutta voin vakuuttaa, että kivaa se on olla yhdessä hevosen kanssa kokemassa jotain ihan uutta. Eläimet on ihania ja hyvksyvät sinut sellaisena kuin olet. Miten hyvältä tuntuikaan rastastuksen jälkeen hevosen turvan pehmeän samettinen töytäisy. Suosittelen kokeilemaan.
Elämä ei ala vasta sitten, kun olet hoikka. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Elämä on tässä ja nyt, älä hukkaa päiviä murehtimalla, että olet lihava "luuseri" ja toiset sinua parempia. Ja jos saan vielä ehdottaa, älä ala millekän "kuurille", vaan päivä kerrallaan uutta elämäntapaa oppimaan. Takapakkeja tulee, mutta ei se maailmaa kaada. Seuraava päivä on taas uusi ja uudet mahdollisuudet odottavat.
Toivon sinulle ja meille kaikille antoisaa elämää siitäkin huolimatta, että ollaan lihavia. Se ei saa estää meitä elämästä ja nauttimasta siitä!
Mulla menee ainakin ihan ok! Ja varsinkin, jos vertaa moneen normaalipainoiseen ystävääni :)
Miksi ihmisillä menee nykyään niin huonosti. Olisiko yksi syy se, että eivät voi koskaan olla tyytyväisiä.
Minulla on ihan kivan näköisiä vaatteita ja paljon mukavia meneviä harrastuksia. Kiloistani huolimatta! Olen johtavassa asemassa työelämässä.
En ole koskaan ollut mikään masentunut läski!
Läski vaan :)
En ole sairaalapalveluita käyttänyt, mitä nyt synnyttämässä käynyt pari kertaa. Olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja voin sanoa, että rakkauselämä kukoistaa 20-vuoden avioliitossa olon jälkeenkin.
Olen lopettanut laihduttamisen ja ELÄN TÄSSÄ JA NYT!
Suosittelen muuten kaikille. Riippumatta oletko mies,nainen, yksinäinen,lihava, laiha, isonenäinen, pienirintainen,adoptoitu, hyväksikäytetty, mielenterveyspotilas, hyvinkoulutettu ym.
Minulla ei mene ainakaan mitenkään huonosti. Mistä niin arvelit? Tällä hetkellä olen aika onnellinen ihminen, kun olen pikkuisen alkanut tuntea itseäni ja käyttäytymistäni ja tunnistaa syitä miksi olen ylipainon kerännyt. Ei se että menee hyvin mutta tunnustaa jotakin epäkohtia elämässään, ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Se on realismia. Ei kenenkään elämä ole ruusuilla tanssimista, kyllä niitä arkielämän ongelmia on jokaisella. En puhu tässä mistään 5-10 kilon ylipainosta. Jos olet todella ylipainoinen, on sinunkin myönnettävä se tosiasia, että vaatteita et löydä tosta noin vaan kaupasta kuin kaupasta. Tai jos saat ne normaalimalliston vaatteet jollakin konstilla päällesi, eivät ne takuulla kovin hyviltä ja kivoilta näytä.
Se, että sairaalapalveluita ei vielä ole tarvinnut, ei poista sitätosiasiaa, että ylipaino on terveysriski pitemmän päälle. Se on ainakin itselläni yksi tärkeä pointti siinä miksi painoa haluaisin pudottaa. Että en ehtisi saada jotain lihavuudesta johtuvia sairauksia, joiden takia saan sitten lääkitä itseäni lopunikäni.
Matkoja, tapahtumia, juhlia ja toimintaa elämässäni riittää, niistä nauttimasta ei ylipaino ole minua estänyt. Ikävä kyllä yksi nautinto jää pois esimerkiksi juhliin valmistautumisessa; se, että voisi ostaa oikeasti kauniita vaatteita ja näyttää hyvältä. Kun nyt löytää jotkut joihin voi jollakin tasolla olla tyytyväinen, kun parempiakaan ei löytynyt.
Hei, en tarkoittanut sinusta puhua vaan itsestäni!
Mulla menee hyvin ja nautinnot on joka suhteessa kohdalla, koska olen tyytyväinen itseeni. Ehkä ikä lisää itsevarmuutta ;)
Olen myös hyvin tyytyväinen ulkonäkööni! Yllätyitkö?
Mulla on paljon kavereita niin pulleita, kuin laihoja jotka on aina naukumassa jotain omasta ulkonäöstä. Minusta tuntuukin, että kun on sinut itsensä ja kilojen suhteen niin se lisää kauneutta!
Ja kaikki kauneushan on katsojan silmästä kiinni! ;)
Se on tosi hyvä jos niissä silmissä mitkä peilistä katsovat, kohde näyttää hyvältä. Nyt kuitenkin tarkoitin sitä, näyttääkö oikeasti hyvälti, siis onko se totta vai kuvittelua. On hyvä olla itseensä tyytyväinen sellaisena kuin on, mutta kyllä se on totuus, että todella ylipainoinen ihminen näyttää harvoin OIKEASTI hyvältä. Jos osaa kantaa kilonsa ylpeästi voi olla kaunis, mutta hyvin harvoin runsas ylipaino kaunistaa ihmistä terveisin eräs joka näkee peilistä sen mitä siellä todella näkyy, eli ylimääräisllä kiloilla itsensä rumentaneen, mutta elämäänsä suhteellisen tyytyväisen ihmisen.
Juuri näin! Ymmärrän mitä tarkoitat ja ajat takaa.
Mulle merkkaa vaan se miltä itse näytän. En siis murehdi toisten ulkonäköä, en laihojen, enkä pulskempienkaan ystävieni.
Olen omasta mielestäni ihan ok näköinen, jopa kaunis!
Ja mikä kaikkein tärkeintä on se, että mieheni on ihan hulluna minuun :) Olen siis onnen-likka!
Sinäänsä kauneuskaan ei ole minulle mikään ykköspointti ihmisessä, vaan koko persoona on mun mielestä tärkeämpi. Ja se kilojen kantaminen! Oi, voi kuinka kauniita pulskia latinattaret ovat. Mikä tyyli kantaa kilot. Topit ja helmat liehumaan, kynnet laitettu, korkkarit jalassa...siinä voi mieskin hieraista silmiään kaksi kertaa!
Väriä ja pilkettä elämään!
...kaksin käsin, sillä veikkaan että sen kummemmin sinulla kuin minullakaan ei paljon flaksi kävisi mikäli kumppania pitäisi alkaa näillä kiloilla etsimään. Meikäläiselläkin on niin paljon vihkimätöntä lihaa, ettei hirviä edes laskeakaan. Kilot eivät ole miestä mihinkään karkottaneet, mutta en usko, että hän kahta kertaa olisi vilkaissut mikäli olisin kävellyt vastaan tämänpainoisena "kaunottarena". Ole sinä vaan kaunis ja upeannäköinen, elämä on varmaan helpompaa jos jaksaa uskotella itselleen niin:)
Miksi olet niin kriittinen itseäsi kohtaan!
Minä ainakin saan ehdotuksia melkein harva se viikko miehiltä. Onko niin, että et hyväksy kilojasi?
Tietysti hapanta naamaa näyttämällä karistaa miehet ja kaverit kannoilta. Puhun vaan ystävyydestä. Olen erittäin otettu miehestäni, joka muuten valitsi minut vaikka olinkin jo tuolloin pullukampi likka!
Mutta mieti näitä ja tapahtukoon sinulle kuten uskot!
Tässäkin on sinulle esimerrkiä antamaan upea Anna rumban tahdeissa! Ja jälleen ruotsista tanssii tähtien kanssa ohjelmasta!
http://www.aftonbladet.se/
Clarissa? Olen pitänyt sinua yhtenä harvana kypsänä keskustelijana tällä palstalla, mutta miksi sinun nyt yhtäkkiä onkin vaikea hyväksyä omasta näkemyksestäsi poikkeava tapa peilata omaa elämäänsä?
Sen koommin lihavat kuin laihatkaan eivät ole yhdestä puusta veistetyt. Minun on helppo uskoa, että nuoruusiän ohittanut lihava ihminen voi olla olemukseensa tyytyväinen, kun asiat ovat hyvällä mallilla ja parisuhteessa keskinäistä rakkautta ja luottamusta.
Haistelin feikkiä jo hänen ensimmäisestä kirjoituksestaan johtuen hänen kirjoitystyylistään ja tuo tunne vahvistui joka kirjoituksesta. En ole järin innokas keskustelemaan mielikuvitusolennon kanssa, joten en jaksanut paneutua vastaukseni sisältöön aivan täysillä. Voin olla väärässäkin, mutta tuolloin koin noin.
Mitä tuohon puheena olevaan asiaan tulee, olen siitä edelleen kuitenkin samaa mieltä. En puhu mistään 5-10 kilon ylipainosta eikä puhu tuokaan kirjoittaja, koska ei asiaa oikaissut. Todella ylipainoinen ihminen ei voi olla kaunis, mielestäni se on tosiasia eikä minun mielipiteeni.
Hänen kasvonsa voivat olla kauniit, mutta kokonaisuutena hän ei täytä niitä kriteereitä millä perusteella kauneuspisteitä jaetaan. On hyvä, jos voi olla elämäänsä ja itseensä tyytyväinen tuoltakin osin, mutta toisaalta silloin voi pettää itseään ja sulkea silmänsä todellisuudelta. Totuushan kuitenkin on, että vaikka itseensä ja ulkonäköönsä, olisikin tyytyväinen, on suuri ylipaino niin suuri terveysriski, että sen tähden paino olisi hyvä saada normaalille tasolle. Mutta sitten tullaankin siihen toiseen tosiasiaan, että se laihtuminen ei todellakaan ole niin yksinkertaista.
Nyt lähden virkistämään kroppaani ja aivojani Lapin perukoille, johon tosin ei kovin erikoisia kelejä ole luvattu. Toivottavasti aurinko kuitenkin paistaa meidän itse kunkin palstalaisen sisimmässä tänäkin pääsiäisenä.
"""Haistelin feikkiä jo hänen ensimmäisestä kirjoituksestaan johtuen hänen kirjoitystyylistään ja tuo tunne vahvistui joka kirjoituksesta. En ole järin innokas keskustelemaan mielikuvitusolennon kanssa, joten en jaksanut paneutua vastaukseni sisältöön aivan täysillä. """
________________________
Voi Clarissa!
Ei kaikki elämässä ole feikkiä, mikä ei sinun kanssa ole täysin yhteneväistä.
Haluan huomauttaa, että itse vapaaehtoisesti vastasit kirjoituksiini. Jokainen kirjoittaa tänne omasta tahdosta!
Ja jos huomasit, niin en ole arvostellut sinua, vaan kirjoittanut itsestäni ja elämästäni!
*Elämässä voi käydä hyvin..on mun motto. Vaikka olisit isokokoinen!* Kyse on paljolti siitä, mitä itse ajattelet itsestäsi. Oletko tarpeeksi hyvä saamaan kunnon työpaikan, oletko tarpeeksi hyvä saamaan kunnon miehen, oletko tarpeeksi hyvä pukeutumaan kunnon vaatteisiin, oletko tarpeeksi hyvä omistamaan sitä ja tätä...Kaikki tämä vaikka oletkin ylipainoinen!
Kirjoitustyyliäni en edes viitsi puolustella...koska se on jokaisen ihmisen omasta ajatusmaailmasta lähtöisin ja jokaisella on siihen oikeus. Se on meillä ihmisillä jokaisella erilainen, kuten ulkonäkömme!
En missään nimessä ole halunnut aiheuttaa kenellekkään pahaa mieltä. Sitä ilmeisesti tälläkin foorumilla jaetaan tarpeeksi!
Halusin vaan tuoda sen tosiasian päivänvaloon, että on myös kauniita isokokoisia ihmisiä, kuten löytyy rumia "normaalikokoisia".
Mutta kuten eräässä kirjoituksessa totesin...jokainen löytäköön onnensa ja kauneus on myös paljolti sisältä tuleva asia ja katsojankin silmästä kiinni! ;)
Hauskaa päivänjatkoa kaikille!
Nyt huomaan, että et ole feikki! Et enää ole se yltiöpositiivinen hiukan yliampuva kirjoittelija, josta tein johtopäätökseni, jotka ilmeisesti olivat vääriä. Tällä palstalla on jostain syystä koko ajan tuntosarvet pystyssä, kuka on tosimielellä liikkeellä ja kuka ei. Anteeksi, jos pahoitin mielesi.
Elämässä voi todella käydä hyvin, vaikka on lihava. Se on totta ja siitä ei ollutkaan kysymys vaan muutamasta perustotuudesta. Itselläni on elämän perusasiat kunnossa, ihanat lapset, rakastava ja rakastettava aviomies, riittävä toimeentulo ja elämä sosiaalisesti tyydyttävää.
Kun vielä olen pääsemässä kiinni ongelmiini ja niihin syihin joiden takia olen itseni ahminut tähän kuntoon, koen hetkittäin olevani todella onnellinen ihminen. Askeleet ovat pieniä, mutta olen varma että ne vievät oikeaan suuntaan.
Nyt keskityn pakkaamiseen. Kun jokin aika sitten aloin käydä tällä palstalla enemmän kuin satunnaisesti, totesin, että tähän on helppo jäädä koukkuun. Nytkin minun pitäisi tehdä ihan jotain muuta kuin istua koneella. Tosin tiedän, että pysyn aikataulussa vaikka näin teenkin. Tuo kauan odotettu, outo valoilmiökin kirkastaa tätä päivää, joten mars matkaan! Valoisaa kevätpäivää sinullekin!
ymmärrä, ensin sanot: "Mulle merkkaa vaan se miltä itse näytän" ja sitten perään:"Ja mikä kaikkein tärkeintä on se, että mieheni on ihan hulluna minuun :)".
Ja ihan rehellisesti minun pitää, myöntää, että vaikka itsekin olen lihava, en tosiaan pidä lihavia ihmisiaä kauniina. En haluaisi olla lihava, koska se häiritsee MINUA. En ole sen takia erityisen onneton tai surullinen, asiani ovat muussa mielessä hyvin.
Olen muuten melkoisen varma, että muiden asioiden pysyessä vakiona, lähes KAIKKI lihavat vaihtaisivat vartalonsa hoikempaan, jos se tulisi sormia näpsäyttmällä hetkessä.
Vaikka olenkin onnellinen näinkin, niin toki valitsisin 20 kiloa hoikempaan olomuotoon, jos sen joku minun eteeni kantaisi ja nämä löllykkä läskini taikamaisesti pois imisi.
että kun mies on hulluna naiseen, se tarkoittaa väistämättä ulkonäköä. Saattaapi pitää monen miehen kohdalla paikkansakin.
Voi miten masentavia te olettekaan. Jos täällä hoikat haukkuu lihavia niin itkettää, mutta jos lihavat haluavat ottaa toisiltaan elämänilon ja kauneuden pois, itkettää vielä enemmän :(
Jos jonkun elämäntilanne tai elämänasenne poikkeaa omastasi, ei se välttämättä ole mielikuvitusta.
Minun kauneuskäsitykseni poikkeaa niin tyystin yleisistä kriteereistä, että siitä en voi lähteä kinaamaan. Mutta minun kriteereilläni myös lihava voi olla kaunis.
Ei ole itsensä pettämistä olla onnellinen ja tyytyväinen. Päinvastoin mielestäni eniten itseänsä pettää se, joka ei suo itselleen ansaitsemaansa onnea ja iloa verukkeella, että ei ole riittävän kaunis! Kukaan ei voi olla kaikkien silmissä kaunis, riittää kun niille oman elämänsä tärkeimmille ihmisille on.
.. ja erityisen tärkeää on olla kaunis omissa silmissäänkin, niiden tärkeimpien lisäksi!!
Olen miettinyt monesti. Nykyisin vaatekaupat kyllä myyvät isoja kokoja, kaikenmaailman Plus, Great Girls ja xlnt -mallistoja on ja olin tosi iloinen kun ne tulivat. Mutta. Oletteko panneet merkille, että ne noudattavat tiettyä tyyliä: melko perus, reipashenkinen mallisto. Onko tämä minun vainoharhaani vain, että lihaville ei haluta myydä naisellisia, röyhelöisiä, näyttäviä, kirkasvärisiä, keveitä, hulmuavia, istuvia vaatteita. Että lihavan kuuluu pukeutua ryhdikkäisiin, yhteensopiviin, PEITTÄVIIN vaatteisiin??
Kyllä valitettavasti olet tehnyt oikean havainnon suomessa. Minä ostan aina ulkomailta vaatteeni, koska niiden täytyy olla tyyliltään tietynlaiset, työkuvani mukaiset. Tietenkin vapaa-ajalla voin vetää päälleni rentoa.
Mutta miksi maailmalla voi ostaa ihania vaatteita kokoon 56 saakka. Siis tyylikkäitä vaatteita ja myös romanttisempaa muodinmukaista löytyy esim. Saksa ja Tanska, samoin englannissa on ihanat valikoimat. Mutta kaikkein parhaat löysin Dubaista, joka oli minulle yllätys!
Tiedän ja harmittelenkin, koska kaikki eivät voi lähteä ulkomaille ostamaan vaatteita!
Mikä täällä suomessa mättää???
Kun joutuu tekemään no esim. t-paidan kokoa viiskytkuus niin siihen menee puolipakkaa kangasta ja se maksaa,tekeminen maksaa itsessään niin paljon ettei Suomalaisnaskeilta voi pyytää sellaisia hintoja pelkästä t-paidasta.
Sillä summallahan saa jo päivän ruuat.
Puhumattakaan siitä, jos edustaa goottityyliä, alternativeä tms muuta nuorten alagenren suuntaa. Turha toivo.
Trendikkäitä vaatteita en harrastanut hoikkanakaan, farkuilla ja paidalla olen pärjännyt läpi koko elämäni :) Muutakin kaapista löytyy, mutta ne ovat kaapissa, viihdyn rennommissa.
Uimarannalla häpeilevät useimmiten nuoret naiset. Katsokaa kaljamahaisia ukkoja siellä, eivät nekään häpeile. Mitä enemmän meitä siellä on, sitä vähemmän tarvitsee häpeillä.
Minulla on pysynyt samat ystävät läpi elämän. Emme kadehdi tahi arvostele toisiamme. Yksi on hyvä yhdessä ja toinen toisessa asiassa - sama pätee aktiivisuuteen. Emme ole toisillemme taakkana.
Rakastan tanssimista - ja myös harrastan sitä.
En kylläkään riittävästi laihtuakseni, enkä balettia.
Olen ihan sama ihminen lihavana kuin olin laihanakin. Koskaan (nuoruutta lukuun ottamatta) en ole pyrkinyt kehenkään vaikuttamaan ulkonäölläni, enemmän persoonallani. Ripsiväriä käytän silloin tällöin, muuten on saanut ja saa kelvata.
Yksikään päivä ei ole elämässäni mennyt hukkaan, olen oppinut paljon.
Olen lihonut kypsällä iällä, se varmaan aika tavalla vaikuttaa asennoitumiseeni lihavuuteen -nuorilla on kovempaa, kun itsetunto rakentuu vielä pitkälti toisarvoistenkin mielipiteisiin. Parhaimman ihmissuhteeni vastakkaiseen sukupuoleen olen rakentanut lihavana - pääsyynä suhteen onnellisuuteen pidän kuitenkin aikuisuutta - joten parisuhdekaan ei ole este lihavuudelleni.
Terveys ja parantuva suorituskyky ovat minun ainoat oikeat kannustimeni laihtumiseen. En aio siihen ryhtyä kuitenkaan ryppyotsaisesti, vaan asenteen pitää olla myönteinen, jotta onnistun - toimintasuunnitelma on työstämisen alla :)
Kivasti.
Asiallisesti ja luonnollisesti, et aiheuttanut minulle syytä kiusata vaan kannustaa.
Sinä varmasti onnistut siinä mihin ryhdyt.
t.osapäiväkiusaaja ja kokoaikakiusattu.
Kaikki me voidaan valita sama asenne. Kun myöntää tosiasiat, katsoo asiaa kauempaa (vääristelemättä/suurentelematta - älä lue tätä palstaa!!) ja tykkää itsestänsä niin monesti suhteettomaksi kasvanut "ongelma" kutistuu ja on taas ikään kuin omissa käsissä.
En anna kilojen enkä kenenkään muunkaan kiusata itseäni, tämä elämä on minun ja minä saan siinä tehdä virheitä ja parannuksia ihan omaan tahtiini. Mutta sen verran on perhepiiristä kokemusta kiusaamisesta, etten myöskään halua sortua siihen - älä sinäkään!
Kiitos kun uskalsit ottaa aran aiheen puheeksi.
Ikävä kyllä tosiasia on se että nainen peilaa itseään nähdäkseen siellä mitä muut haluaa nähdä. Tuntuu ihan uskomattomalta että pitää ajatella ensi sijassa sitä miltä muitten silmissä näyttää.
Minunkin paras ystävä erosi kun laihtui 34 kiloa ja miksi ihan miehen esille nousseen mustasukkaisuuden takia ja jatkuvan piruilun ja kyttäämisen.
Kaiketi se riippuu myös laihduttajabn iästä mutta ei pitäisi jos nyt puhutaan oikein paljon ylipainoisista on kysymys terveydestä.
Ei auta vaikka olisi itse tyytyväinen.
En missään tapauksessa vaikka olen jo 50 pidä näin laihtuneena pahana kun kivan oloinen mies mulle vinkkaa ja haluaa tanssia kanssani kun ei lihavana halunnut.
Ja tietysti nahkan alla on sama ihminen mutta niin raadollinen on ihminen että oikein lihavaan ihmiseen ei haluta tutustua.
Ja miksikö pitää laihtua itsensä takia kun se vaan on parempaa olla normaalina ei laihana. Jaksaa kulkea.
Lukekaa noita painonvartijoiden menestystarinoita. Mitä niistä selviää.
Totuus ei pala tulessakaan.
Minä en kehtaa käyttää tiukkoja housuja, vaan kaikki pöksyt ovat löysiä verkkareita tai collegeja.
Minua hävettää mennä uimaan tai kuntosalille, koska ihmiset tuijottavat.
Sukuloimassa, appilassa ja muissa perheen juhlissakin jo hävettää, kun en yksinkertaisesti näytä kauniilta kuin kasvoista, jos niistäkään.
Poikaystävän kanssa hävettää ja nolottaa mennä ravintolaan.
Itku tulee, kun ei vanhat vaatteet mahdu päälle.
Kaupassa nolottaa ostaa herkkuja ja usein käynkin ainakin kahdessa kaupassa. Ostoskoriin sujautan aina jotain terveellistäkin usein vain "lumeeksi" että eivät kaikki ostokset olisi sokeria ja rasvaa.
Lihavana olen siis väsynyt ja välttelen ihmisten seuraa. Pahan tunteeni joka päivä syön pois.
Yritän kuitenkin jokaikinen päivä miettiä sitä toista vaihtoehtoa -dieettiä. Kolme kiloa vasta pois ja 30 matkaa.
Halusin ottaa kantaa tähän asiaan koska huomasin niin paljon yhtymäkohtia omaan ajatteluuni siitä huolimatta vaikka en minkään kriteereiden mukaan olekaan ylipainoinen. En voi pukea bikineitä ja mennä uimarannalle kesäisin koska pidän itseäni niin muodottomaksi turvonneena ja pulskana, häpeän vartaloani sen verran että mekon pukeminen kesällä on onnistunut ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä ja silloinkin olin niin tietoinen itsestäni koko ajan että näyttäytyminen jäi hyvin lyhyeksi.
Vaatteita käyn sovittamassa hyvin harvoin koska en näe niiden sopivan minulle kovinkaan hyvin, käyn sen pakollisen kerran vuodessa ostamassa pakolliset vaatteet ja se on siinä.
Kadehdin hoikkia ihmisiä jotka helmat hulmuen kävelevät kaupungilla kesäisin. Sen lisäksi että kadehdin heidän kauniita vartaloitaan, kadehdin heidän elämäänsä, kuvittelen sen olevan hohdokkaampaa kuin omani.
Suunnittelen elämääni aina vaan eteenpäin, sitten kun olen laihempi ostan sitä ja sitä, lähden matkustamaan sinne ja sinne, järjestän juhlat jne. jne.
Näitä ajatuksia on lukemattomia, kauniita mekkoja kaapissa on kymmeniä, kaikissa jäljellä vielä hintalappu. Tässä herää pakostakin kysymys onko tämä painoasia? Niinku oikeesti..Tuolla joku kirjotti jo lihavana olostaan ja tyytyväisyydestään ja heti joku oli kyseenalastamassa voiko se olla totta. Kyllä minä uskon että voi! Siinä samassa se voi olla totta jos minä uskon että alkuperäinen kirjottaja kirjoitti minusta vaikka painossani ei yleisten kriteereiden mukaan ole mitään vikaa. Ottakaa kantaa muutkin "normaalipainoset"!!
Ylipainoisena minustakin tuntui tuolta, mutta sitten ajattelin että saa riittää. 12 kiloa on lähtenyt ja toinen mokoma edessä, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Liikkuminen on helpompaa, vaatteet näyttävät hyviltä ja verenpaine/kolesteroli on laskenut normaalitasolle. Painon lasku on helpottanut myös polvikipuihin, väsymykseen ja mielialaan.
Älä suotta kadehdi hoikkia ihmisiä, kullakin meistä on omat ongelmamme ja ne eivät katso kiloja. Aloita toki baletissa käyminen - älä anna ylipainon viedä elämäniloasi ja muista että sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Pidä huolta siitä aarteesta jonka olet saanut ;0)