Miten rahat saadaan riittämään?

elannon. Kun etsii ensin Jumalan valtakuntaa ja Häenn vanhurskauttaan, niin kaikki muukin sen ohessa annetaan.

Lapsi tuo leivän tullessaan. Lapsilisät ovat merkittävä tulo monilapsisessa perheessä. Taloudellisuus korostuu esim ruoanlaitossa kun ruokaa tehdään suuremmalle joukolle. Kaikki mahdollinen säästövara turhassa kulutuksessa pitää minimoida. Esim sähkönkulutuksessa on useammalla taloudella pelivaraa paljonkin erilaisia ratkaisuja hyödyntämällä esim puulämmitys ja lämmönsiirto putkistoja pitkin eri tiloihin.

Vaateostoksissa kasvavassa lapsiperheessä voi hyödyntää pieneksi jääviä vaatteita seuraavalle lapselle jne Kirppareilta saa hyviä edullisia käyttövaatteita.

Tässä muutama käytännönvinkki ilman hengellistä regimenttiä.

et voi vasten miehesi tahtoa hankkiutua raskaaksi. Jos miehesi käytää kumia se on hänen valintansa tai laitattaa piuhat poikki niin siihen sulla ei ole nokan koputtamista.

Mieti kahdesti ennen kun painostat miestäsi tässä asiassa. Koska voi käydä myös niin että jos sinä teet hänen mielestään hänen elämän mahdottomaksi hän lähtee.

päiväkirurgisessa operaatiossa, jossa katkaistaan siemenjohtimet poikki, eli steriloinnissa. Eipähän tarvitse jokaista sänkyynmenoa pilata käännyttämisoperaatioriitahommalla.

Kävimme mekin haaparannan
Kirjoittanut: suviseuroissa
   
Eilen lauantaina kävimme päiväseltään Haaparannassa. Lähdettiin aamulla varhain ja palattiin ehtoollistilaisuuden jälkeen.
Illan viimeinen ohjelmanumero. "Kahden maan kansalaisena" jäi kuulematta.
Ennen torniota oli pätkä moottoritietä, jota saattoi ajaa 120 km/h ja sai nauttia hetken vauhdin hurmasta laillisesti.
Torniota lähestyttäessä nopeusrajoitukset asteittain laskivat 60 km/h.
Oltiin menossa ulkomaille ja ensimmäistä kertaa (Ruotsin kesäkokoukseen) SFC.n Sommarmöteen.

Odotukset olivat korkealla, sillä aikaa viimeisestä käynnistä Ruotsin puolella oli melkoisesti.
Heti ensimäinen moka tuli ajettaessa tullin läpi, kun väärää, tullattavaa kaistaa ajettiin, kun olis pitänyt ajaa vasenta, ei tullattavaa kaistaa.
Siihen tullimies sitten kysymään, että mitä teillä on tuotavaa. Ei mitään ole, kun vahingossa vaan ajettiin väärää kaistaa.
Katsotaanpa peräkonttiin. Tullimies silmäili auton peräkonttia ja nähdessään vain matkaeväitä täynnä olevan kylmälaukun, antoi luvan jatkaa matkaa.

Seurapaikan löytyminen oli helppoa. Oikealla oli mahtava huonekalujätti IKEAN rakennustyömaa.
Tullessamme Gubben hallin lähelle, liikenteen ohjaajat sanoivat parkkipaikkojen olevan jo täysiä ja meidät ohjattiin läheiselle Marielundsskolanin kentälle, joka oli 200.n metrin päässä jääkiekkohalli Gubbenista.
Sitten käveltiin itse seurapaikalle. Matkalla oli suuria vesilätäköitä, joita piti kierrellä.
Vastaan käveli perheenisä lastenvaunuja työntäen tupakka hampaissa savuten ja muu lapsijoukko porskutteli estottomasti vesilätäköistä.
Isä siihen karjahtelee, ei juosta rapakoita!

Päästyämme Gubben hallin eteen, näin heti vastenmielisien näyn. Tupakoiva nuorisojoukko toivotti meidät omalla tavallaan tervetulleeksi.
Tangoissa liehui puolenkymmentä eri maiden lippua.
Sisäänkäynti jääkiekkohalliin oli ahdas, kapea ja itse halli vanha, jo parhaat päivänsä nähnyt.
Olin heti kompastua kumimattoihin, jotka repsottivat eteistiloissa kuprullaan.

Kuuluttaja kuulutti, että toivotaan nuorison menevän istumaan katsomoon, jotta vanhat saisivat istua areenalla.
Seurapenkit oli päällystetty huopakankaalla, joiden päällä oli miellyttävä istua.
Saisivat suomenkin suviseurapenkit päällystää samanlaisella kankaalla, niin eipä takapuoli pääsis puutumaan.
Hauska näky oli se, kun kaikkien penkkien ja pöytien alle oli korokkeiksi tuotu virvoitusjuomakoreja, joita oli sadoittain halli täynnä. Varmaan ne korit oli saatu lainaksi Tornion virvoitusjuomatehtaalta.
No niin, ensimmäiset kaksi puhetta istuttiin areenalla näiden pehmustettujen lankkujen päällä.
Miellyttävän ääninen naistulkki käänsi suomalaisen saarnapuheen ruotsin kielelle.
Kun päivän mittaan kuuli ruotsin kieltä tuutin täydeltä saarnoissa, tuntui, että ruotsinkielen sanavarasto palautui mieleen, sitten kouluaikojen.

Seuraaviksi puheiksi etsiydyimme ylös katsomoihin, joissa olikin hankala sen jälkeen edetä, kun joka puolella oli istujia.
Katsomoissa oli kolme istuinta, alin, keskimäinen ja ylin. Vapaa paikka löytyi alimmalta tasolta, jolta kuitenkin jouduttiin siirtymään puheen aikana uuteen paikkaan, kun kakkostasolla käytiin semmoista jupinaa ja tämän tästä ylempänä istuvain kengänkärjet koskettivat niskavilloja ja takaraivoa.
Käveltiin alas ja sitä kautta ylös toiselle vastakkaiseen katsomoon, jossa näytti olevan vapaita yläpaikkoja.
Siellä olikin sitten mukava istua. Sai nojata täysin seinään ja näkyvyys oli yli ihmismeren.
Muutenkin alaistuimet olivat epämiellyttäviä, sillä nuoriso hyppi kengillään tuoleilla ylös ja alas. Kun väsyttiin kuuntelemaan saarnoja hallin sisällä, mentiin ulos autoon ja kuunneltiin siellä selkänojat taakse vedettyinä.

Sitten oli jo aika mennä ruokatauvolle, mutta käynti marielundin koululla osoitti, että paras tulla vasta sitten, kun ruokailutauko on ohi. Jono oli niin pitkä, ettei sitä kehdannut alkaa odottamaan. Luultiin, että koululta löytyy runsaasti vessoja, mutta mitästä kukkua, yksi ainoa vessa käytössä ja sen edessä tuskastuttavan pitkä jono.
No, jospa itse jäähallissa olisi vessoja, mutta siellä se vasta se vessapula oli huutava. Kaksi vessaa, miehille ja naisille, eihän semmoinen riitä tuhatpäisen yleisön tarpeisiin mitenkään.

Seurajärjestäjät eivät olleet varanneet yhtään ulkovessaa, jollaisia suomen suviseuroissa on.
Ei siis kannattanut jäädä jonottamaan sinnekkään.
Pian selvisi syy, miksi nuorisoa vaelsi edes ja takaisin läheiselle huoltoasemalle.
Siellä oli kolme vessaa ja huoltsikalta sai karamelleja, tupakkaa sekä pitkiä n. 30 cm.n eri täytteisiä patonkeja, joilla nälkä lähti.

Positiivista seuroissa olis siis se, ettei siellä myyty tupakkaa, vaan ainoastaan karamelleja, limsaa ja jäätelöä ulkona olevilla kioskeilla.

Seurajärjestäjät eivät kuitenkaan olleet varautuneet mitenkään hallin edustalla rehottavalle roskaamiselle. Yhtään roskakoria ei pihalla ollut ja tupakantumpit heitettiin estoitta hallin sisäänkäynnin eteen asfaltille räkäklönttien kera.
Oli hirveän etovaa astella epäsiistin edustan läpi sisätiloihin. Tupakinpolttajille olisi pitäny laittaa 50 metrin päähän tupakointipaikka, että eivät olisi tohertaneet kuin siat hallin edessä, josta sivistyneet ihmiset kulkee ulos ja sisään.

Mennessäni sisään purin mieliharmiani potkiskelemalla tumppiläjiä kengänkärjilläni päin seisoskelevia tupakoitsijoita mutisten, kuinka voivat ihmiset olla noin sottapyttyjä, jolloin sain virnisteleviä katseita osakseni.

Seurapuheissa puhuja varoitteli videoitten vaaroista, ja tuli meileen, etteikö kansalle voisi samaan hengenvetoon puhua ulkoisesta sivistyksestä.
Kuuluttaja kuulutti sitä sun tätä, mutta kyllä hän olisi voinut kuuluttaa seuraavaakin:
Rakkaat seuravieraat, noudattakaa siisteyttä, älkääkä viitsikö sotkea seurapaikan edustaa tupakan jätöksillänne. Olkaa niin ystävällisiä ja menkää tuonne metsikköön ravitsemaan sieluanne nikotiinilla.
Minä en puhu tätä pilkallani, sillä niin ongelmallisia ovat tupakoivat ihmiset. He pahentavat käytöksellään meidät, jotka uskomme ruumiimme olevan pyhän hengen temppelin, emmekä sitä tahdo tahallamme saastuttaa.

Tupakkaa siis estoitta vedeltiin ja näinpä hallin ulkoapäin kierrettyäni, kuinka arviolta kymmenen kahta puolta oleva pikkupoikajoukko veteli tupakoita reteen näköisinä.
Tällä seurareissulla en kuitenkaan tämän enempää alkanut huomauttelemaan tupakoitsiojoille heidän sikamaisesta käytöksestään, sillä hermot oli jo muutenkin rasittunet.

Sitten kuunneltiin taas seurapuhetta areenalla kahvimyyntipisteen vieressä. Puhuja kertoi, kuinka ihminen ei voi saada rukouksella yksinään syntejään anteeksi. Samaan aikaan keskusteltiin tiiviisti tuttujen kanssa ja meni ohi korvien, miten hän perusteli sanomisiaan. Kuitenkin minulle jäi mielikuva, että puhuja osasi perustella sen nimenomaan raamatun sanalla.
Minulle tuli mieleen, että olisipa Melperi nyt kuulemassa tätä puhetta radionsa äärellä, sillä tämä oli juuri Melperiä varten tämä saarna.

Sitten minulle tuli mieleen, että Kicki 112 istuu varmasti myös täällä jossakin.
Katselen ihmisiä ja yritän arvailla, olisko tuo tai tuo nainen juuri se Kicki, joka kirjoittelee täällä.
Helsinkiläisiä täällä ei näy yhtään, sillä kukapa nyt sieltä asti tänne lähtis.
Sitten poikkeamme ostamassa kahvit. Viinieriä ei ostettu, ne olivat kamalan isoja ja täällähän kerran varoiteltiin viinerien turmiollisuudesta.

Kahvi nyt ei ollut hyvää. Se kuljetettiin läheiseltä koululta pöntöissä tänne. Teekään ei ollut hyvää. Teevesi maistui enemmän kahvilta kuin teeltä.
Mutta sitten mentiin kesken kaiken ruokailupaikallle, josko siellä nyt olis väljempää ja olihan siellä. Otettiin lihakeittoa. No ei sekään kovin kummoista ollut. Sattumia ei ollut kuin arviolta puolisenkymmentä väkevästi maustetun liemen joukossa. Saaumatkin olivat jotain rustoa, joten ne ainoatkin piti heittää lautasen reunalle.

Nälkä ei siis näillä sapuskoilla lähtenyt ja ajettiin Tornioon yli rajan Hesburgeriin syömääm.
Seiltä löytyi muhkea annos kerroshampurilaista, ranskanperunaa ja iso lasi spritea.
Emme olleet ainoat seuravieraat, jotka olimme etsiyneet Hesburgerin lihapatojen ääreen.
Hesburgerin jälkeen kiertelimme pitkin kuoppaisia Haaparannan katuja. Kävimme Kaupungin hautuumaalla, joka oli kaunis ja kirkko korkea kuin pilvenpiirtäjä.
Sitten mentiin takaisin Gubben halliin, joka edusta oli päivän mittaan entistä enemmän sotkuinen tupakan natsoista.
Siivoojia ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Alkoi ehtoollistilaisuus. Se oli sikäli erikoinen, ettei sinne oltu tehty mitään alttaria, vaan kansa nautti ehtoollisen seisaaltaan yhteismaljasta.
Se oli huvittavan näköistä, kun pappi juotti kuin vasikoita, jotka seioivat tanassa. Leipä ja malja työnnettiin jokaisen suuhun.
Ajattelin, että eikö olisi ollut fiksumpaa laittaa viinit valmiisiin lääkepikareihin ja tarjota ne tarjottimelta, kuin juottaa niinkuin vasikkaa.

Sellaisia pieniä muovisia lääkepikareita kun on saatavissa.. Ei me kehattu mennä koko ehtoolliselle ja minä kun olen ennen tuntenut aina fobiaa yhteismaljoja kohtaan.
Kerran maailmassa otin oman pikarin mukaan ja kun käskin papin laittaa juoman siihenn, hän sanoi tiukkaan sävyyn: "Minkä takia näin?"
En osannut sanoa muuta kui, että mulla on fobia.
Muutaman sekunnin ajan pappi mietti ja tempaisi sitten pikarini kädestäni laittaen siihen reilun annoksen juomaa, kun ehdin jo ajatella, ettei hän anna ollenkaan.
Koko loppuehtoollisen ajan huomasin papin katselevan minua alta kulmiensa varmaan miettien, mikä eriseuralainenhan tänne uskovaisten joukkoon on oikein mahtanut eksyä.
Kotimatka alkoi. Kanavalta 92.0 mHz kuului pitkästi etelään ajettaessa seurateltan ohjelmaa, kunnes kemin tuolla puolen kuului enää vain rätinää ja seurakuulemiset jäivät lopullisesti taakse.