Olen niin uupunut. Keskittymiskyky herpaantuu pienestäkin häiriöstä, lukutuokiot menevät ikkunasta ulos katsellessa ja asia ei jää päähän. Päntätessä taka-alalla pyörii koko ajan ajatus siitä, etten kuitenkaan pääse sisään ja koko juttu on turhaa. Haluan niin kovasti opiskelemaan, mutta usko itseeni ja taitoihini on nollassa. Yliopisto tuntuu sisäpiirin laitokselta, johon on mahdotonta päästä sisään. En tahdo/jaksa/pysty uhraamaan 10 tuntia vuorokaudesta lukemiseen. Illalla poden huonoa omaatuntoa, kun ei tullut luettua enempää. Ahdistus on koko ajan mielessä. Asiaa olen itkenyt silmät punaisena monen monta kertaa.
Muut sanovat, että ota itseäsi niskasta kiinni ja lue, mutta se ei vaan onnistu. Olo on helvetin turhautunut. Odotuksia tulee joka puolelta, ja pelkään, mitä tapahtuu jos en täytä niitä.
Onko tämän tarkoitus olla tällaista paskaa? Tämäkö on yliopiston tapa karsia motivoituneet ja älykkäät yksilöt niistä, jotka eivät laitokseen sovellu? Täytyykö minun vain hyväksyä, että yliopisto ei ole minua varten?
Kohtalotovereita?
Muut sanovat, että ota itseäsi niskasta kiinni ja lue, mutta se ei vaan onnistu. Olo on helvetin turhautunut. Odotuksia tulee joka puolelta, ja pelkään, mitä tapahtuu jos en täytä niitä.
Onko tämän tarkoitus olla tällaista paskaa? Tämäkö on yliopiston tapa karsia motivoituneet ja älykkäät yksilöt niistä, jotka eivät laitokseen sovellu? Täytyykö minun vain hyväksyä, että yliopisto ei ole minua varten?
Kohtalotovereita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Karmii ajatus siitä että pitäisi viettää seuraavat viisi kuusi vuotta opiskellen vain YHTÄ asiaa, kun saman ajan voi käyttää opiskellen kaikkea aivan vapaasti omien mieltymysten mukaan.
Ensinnäkin yliopistossa EI opiskella vain yhtä asiaa, tosin jos valitsee itselleen kapea-alaisen koulutuksen niin vähänhän se rajaa. Silti jokainen koulutus yliopistossa tehdään laajemmin kuin missään ammattikorkeakoulussa.
Lukemisen ei ole tarkoitus olla tuskaa... ehkä luet vain väärää alaa, tai sitten on hyvä paloitella lukeminen pienempiin osiin ja vähemmälle. Ei lukemisen määrä sivuissa tai ajassa korreloi laatua yhtään sen enempää kuin työkokemuksen määrä täysin uutta työtä aloittaessa... molemmissa pätee kyllä sama lainalaisuus: on helmpompaa tarttua uusiin asioihin kun sitä on tehnyt useammin aikaisemmin.
Yliopisto opiskelu on erilaista kuin lukio-opiskelu (joka on suhteellisen samanlaista kuin ammattikorkeaopiskelu), joten voit rauhassa lukea omaan tahtiin, tehdä töitä tai viettää vaikka välivuosia (käydä ulkomailla vaihdossa jne.).
Suosittelen nyt että pidät muutaman vapaapäivän ja teet itsellesi yksityiskohtaisen lukusuunnitelman, sekä etsit itsellesi kaverin, joka lukee myös pääsykokeisiin (vaikka samaa alaakin), jolloin tulee tsempattua ainakin sängystä ylös.
"Päntätessä taka-alalla pyörii koko ajan ajatus siitä, etten kuitenkaan pääse sisään ja koko juttu on turhaa."
Eli periaatteessa taidat yrittää sanoa, että elämä on ohi, jos et pääse haluamaasi kouluun heti ensi syksynä. Ja kun jo nyt tuntuu kurjalta niin haluat luovuttaa ennenkuin ehdit saada kieltävän vastauksen yliopistolta, joka on ikäänkuin todiste ettei sinulla ole tarpeeksi älliä. Kuulostaa ihan samalta kuin minä itse vielä muutama vuosi takaperin = ylisuorittaja ja liian tunnollinen ihminen. Masennushan siitä tuli ja saikkua 1 kk. Itkin joka päivä ja tuntui ettei ulospääsyä ole. Lopulta hyväksyin sen, että nyt en jaksa ja keskityin akkujen lataamiseen. Elossa olen vieläkin, yliopistotutkinto suoritettu ja uusi tutkinto siintää jo mielessä.
Olen samaa mieltä kuin eräs kirjoittajista; nyt pidät muutaman vapaapäivän ja teet pelkästään sellaisia asioita, joista pidät. Itselläni ristipistotyöt, hömppäromaanien lukeminen tai pleikkarin hakkaaminen tepsivät. Samalla yrität availla silmiäsi ja aivojasi ajatukselle että elämässä on muutakin. Katsele vaikka netissä josko olisi jokin toinen pääaine, mitä voisit lukea vuoden ajan ja yrittää sitten uusiksi. Tai olisiko vaikka avoimessa jotain mielenkiintoista?
"Yliopisto tuntuu sisäpiirin laitokselta, johon on mahdotonta päästä sisään"
Ihan normaaleja ihmisiä siellä on, yliopistossa ei ole yli-ihmisiä.
Ja mitä 10 tunnin pänttäämiseen tulee... Mielestäni siihen pystyvät ihmiset ovat aika marginaaliryhmää. Minun lukemiseni rajoittuvat pääasiassa viikonloppuihin töiden vuoksi ja silloin jaksan lukea max. 4 tuntia aamupäivällä ja ehkä vielä pari tuntia illalla. Se saa luvan riittää. Ja sivumäärä ei kerro vielä mitään siitä miten olet omaksunut asian. Kymmenen sivua A3-kokoisesta kirjasta tunnissa on aika sopivahko vauhti. Mieti asioita, piirrä kuvia, etsi netistä jotain asiaan liittyvää, älä jää pelkästään kirjaa tuijottamaan. Jos mahdollista, mene valmennuskurssille, jossa on kohtalotovereita.
Olethan myös tarkistanut, että saat tarvittavat vitamiinit? B- ja C-vitamiinin saanti on tärkeää yleisen jaksamisen kannalta. Jos olo ei helpota parin viikon sisään, niin voisi olla tarpeen keskustella asiasta myös lääkärin kanssa. Mikäli sinulla on masennus, niin sillä on taipumusta toistua, parasta viheltää peli poikki ajoissa.
Tarkoitatko A5-kokoisesta kirjasta? A3 olisi aika iso kirjaksi.
Joo, sorppa, tuli kiireessä, eli työajalla kirjoitettua
Älä murehdi. Opiskella ehtii, mikset pyhittäisi hetkeä itsellesi? Katsele rauhassa ikkunasta, syö kevättä silmilläsi, mutta anna omantunnon tuskien kulkeutua sulavien kinosten mukanana viemäreihin. Ei ihminen opi käskystä. Ehkä pieni lepotauko, kenties jopa välivuosi, toisi nyt eksyneen "oikean" mielentilan ja uutta intoa. Ehkä sen jälkeen voisit jopa nauttia opiskelusta?
Etkös ole vielä kuullut täällä, että Ron Hubbardin menetelmillä voit tuijottaa ikkunasta ulos vaikka kuinka ja pääset mihin tahansa lääkikseen, oikikseen tahi kauppikseen.
Missähän se skientologian ilosanomaa levittävä täti nyt luuraa, kun on immeinen avun tarpeessa!
Sama vika mulla. Kirjoitin ylioppilaaksi 3 vuotta sitten ja sen jälkeen olen lukenut vuoden mittaisen tutkinnon ja ollut 2 vuotta amk:ssa. Yliopistoon olen kuitenkin halunnut jo vuosia. Olen käynyt yliopiston pääsykokeissa 3:na vuonna enkä ole päässyt. Nyt sitten päätin että en jaksa sitä enää 4:ttä kertaa, kun motivaatiot lukemiseen huononee vaan vuosi vuodelta.
Heippa!
Kyllä kaikki vielä hyväksi kääntyy,usko tai älä:)
Ehkä et vielä ole tarpeeksi kypsä yliopistoon.Tai sitten et vaan osaa ottaa rennosti lukemisten välillä,mikä on sii hyvin vaikeaa,tiedän koska itse olen lukenut jo neljänä vuonna yliopiston pääsykokeisiin,ekaksi lääkikseen ja bilsaan ja sit biokemiaan.Pääsin onneksi biokemmalle ja huomasin siellä,että olen yleistä tasoa huonompi opiskelija.Mutta ei hätää,sillä sitten pitää vaan tsempata vähän enemmän kuin muut.Olen miettinyt,että miksi juuri minä pääsin monien joukosta sisään ja syy on se,että osaan ottaa rennomin kuin monet muut.
Eli koko homman pointti on se,että koita koota itsesi,tai muuten jäännitys /ahdistus pilaa kokeesi.Pystyt siihen vielä,aikaa on!Pääsykoe mittaa hyvin paljon myös sitä kuinka pää kestää,usko vaan,näin se on.Eli jos et pääse,ei älykkyydessäsi välttämättä ole vikaa,vaan stressinsietokyvyssä.Koita jaksaa ja lepää tarpeeksi!!
Kaikkea hyvää sinulle toivotellen Niina
ps.jospa ottaisit vaikka pääsiäisen rennommin ja jatkaisit sitten täydellä höyryllä eteenpäin...
Mulle kävi viime vuonna juuri noin..uuvuin ihan täysin, en pystynyt keskittymään. Hain kauppakorkeaan ja olin kurssin kokeissa aina top 5 joukossa ja asiat tuntui olevan hallussa. Mutta, viimeset 2 viikkoa stressailin ja viimeisenä päivänä vedin 10 tuntia lukuja alle, ei unta ja paniikissa kokeeseen.Lopputuloksen voi arvata, en päässyt sisälle edes Tampereelle. Hermopeliä tämä loppupeleissä on, stressinsietokyky on ratkaisevan tärkeää.
Tänä vuonna toivottavasti HKKK:n ovet aukeaa =)
Voin sanoa, että vilpittömästi tiedän, mistä puhut. Olen pyrkinyt kahtena viime keväänä oikikseen juuri tuolla jo valmiiksi altavastaaja-asenteella ja lukenut niin pirusti alussa, että uupumus on iskenyt n. kuukautta ennen pääsykoetta. Viime keväänä otti tosi koville, kun joutui myöntämään, että näin tässä vaan kävi taas. Mulla ei auttanut enää päivän, eikä parin, eikä edes viikon tauko lukemisessa, kun olin itseni jo siihen mennessä niin loppuun ajanut. Kaikki tutut vaan hoki, käy lenkillä ja tee välillä jotain muuta ym. Ota itteäs niskasta kiinni oli ehkä maailman ärsyttävin kommentti muilta, vaikka hyväähän kaikki tietysti tarkotti. Tänä vuonna pyrin vielä kerran ihan vaan mielenrauhani vuoksi, ettei tarvis sitten myöhemmin jossitella. Yllättäen, ainut asia, mikä mua on tuntunut rauhottavan on se, että vihdoinkin mulla on oikeasti sellanen olo, ettei elämä lopu siihen jos en pääse sisään. En usko, että mun usko itteeni tmv. olis kasvanu vaan luulen, että ainut syy, miksi pystyn nyt ottamaan rennosti, on sen hyväksyminen, etten ehkä pääse tälläkään kertaa sisään.
Muistan, miten viime keväänä itsekin itkin jossain vaiheessa joka päivä hillittömästi. Kärsin kai lievästä hermoromahduksesta. Olo tuntui lähes skitsofreniselta, kun pääni sisällä taisteli kaksi ääntä; toinen piiskasi päälle armotta: Lue nyt vaan perkeleen paska! ja toinen siihen piipitti surkeasti: Mutta kun mä en vaan pysty! Aika hullua, tiedän.. Muistan erään päivän, kun istuin 6 tuntia kirja edessäni, tekemättä mitään muuta ja sain luettua 2 sivua! Oli itselleni jumalattoman vihainen. Mun suunnaton pettymys ruokki vaan masennusta ja epätoivoa. Olen myös perfektionisti-luonne ja oletan itseltäni epäinhimillisiä suorituksia.
Olisi erittäin mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia kevään aikana enemmänkin. Minne olet pyrkimässä? Laita sähköpostiosoitteesi, jos haluat kirjoitella.
Hirmusesti voimia sulle ja kaikkea hyvää! Muista olla itsellesi armollinen! Kaikki me ollaan vaan ihmisiä, tarvitaan lepoa ja vapaa-aikaa.
Toivottavasti sinä pyrkijä, ja myös ap, pääsette kouluun sisälle.
Toivottavasti sinulla kolmas kerta todensanoo.
Minulla myös on hirveä stressi päällä, tuntuu että aika loppuu kesken, enkä mitenkään kerkeä lukemaan riittävästi. Ja lukutyylini on vielä kaiken lisäksi älyttömän hidas :(
Olen myös luonteeltani perfektionisti, en luota menestykseen pääsykokeessa ellen osaa kaikkea aivan täydellisesti.
Ja kaiken lisäksi tuntuu, että melkein kaikki muut osaavat ottaa rennommin tämän urakan, todella tuntuu että olen ajatusten kanssa aivan yksin.
Pitäisi jostain kaivaa esiin se hyvä asenne.
Minulle voi myös mailata jos joku haluaa ajatuksia vaihtaa, osoitteeni on [email protected]
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista. Ehkä nyt pääsiäisen laiskottelun jälkeen jaksaisin alkaa tsempata. Minulle voi kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected]. Otan sitä vastaan hyvin mielelläni samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä.
Heippa! Miekin olen "lukemassa sisään". Haluan vain toivottaa uskoa ja voimia :) Mä yritän olla vaatimattomalla ja yksinkertaisella ajatuksella liikkeellä: osaan kaiken vaikka 41 asteen kuumeessa tai vaikka kuollut mummo tulisi kesken unen kysymään. Ajattele, että kun nyt puristaa niin sitten se on ohi. Yleensäkin ehkä vain noin puolet yrittää edes tosissaan pääsykokeissa. Mitä jos relaisit vähän? Syö terveellisesti, ulkoile ja tee välillä jotain kivaa. Musta on tärkeämpää lukea laadukkaasti kuin paljon. Älä ajattele sen enempää sisäänpääsyä - osaat vain kokeessa kaiken ja that´s it. Sit esim. lukiessa mä yleensä katson vain alueen, joka pitää tänään lukea, ja sen enempää ei tarvitsekaan. Käytä luovia keinoja, piirrä tai mitä tahansa, tee muistareita, loruja, anything. Ihan tavallisella älyllä varustettu ihminen voi päästä sisään. Itse opiskelu taas sitten ei ole niin vaikeaa kuin tämä yksi koe. Paljon onnea matkaan!