Olen 18v ja nyt 7-8rkv:llä. Mieheni olisi innoissaan vauvasta mutta itse olen epävarma.. Minulla on nyt opiskelu, työ ja harrastus(harrastuksesta en etenkään halua luopua) ja pelkään että joudun antamaan kaiken aikani vaualla. Mies kyllä hoitaisi myös vauvaa, mutta vain illalla töiden jälkeen. Ja tämä tärkeä harrastus on päivällä(5krt/vko).
Itselläni ei ole sen kummempaa vauva kuumetta mutta abortti kuitenkin pelottaa.
On niin vaikea päättää ja kun ei kenelläkään tunnu olevan kunnolla aikaa jutella kanssani. En halua mennä kunnan täteille puhuun vaan haluaisin jutella jonkun kaverin kanssa.
Synnytykseenkin liittyy paljon pelkoa.. Suvussani on kaikilla naisilla ollut vaikeat synnytykset ja minut varmaan kannattaisi ihan suosilla leikata.
Kuinka helposti ne leikkaa? Tuleeko siitä kauheat kivut?
Itselläni ei ole sen kummempaa vauva kuumetta mutta abortti kuitenkin pelottaa.
On niin vaikea päättää ja kun ei kenelläkään tunnu olevan kunnolla aikaa jutella kanssani. En halua mennä kunnan täteille puhuun vaan haluaisin jutella jonkun kaverin kanssa.
Synnytykseenkin liittyy paljon pelkoa.. Suvussani on kaikilla naisilla ollut vaikeat synnytykset ja minut varmaan kannattaisi ihan suosilla leikata.
Kuinka helposti ne leikkaa? Tuleeko siitä kauheat kivut?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Elämä ei lopu vauvan tuloon.Se tuo mukanaan vastuuta,huolta ja pelkoa, mutta samalla sylikaupalla rakkautta,onnea ja iloa.
Omasta elämästä ei lapsen takia tarvitse/saa luopua, mutta tottakai alkuajan vauva tulee olemaan keskipiste.
Jos harrastuksesi on fyysisesti rasittava joudut siitä vähäksi aikaa luopumaan. Mutta mikä estää jatkamasta sitten kuin siltä tuntuu? Luulen että pariksi tunniksi hoitaja löytyy,vaikka tuo harjoitusten määrä kuulostaa melkoiselta.
Itselläni on myös opiskelut kesken (ammattikoulu) mutta suoritan ne sitten loppuun kun haluan. Jos saamme toisen niin ehdin hyvin sen jälkeen keskittyä opiskeluihin ja työhön. Peli ei todellakaan ole menetetty.
Kun synnytät alateitse paranet varmasti nopeampaa kuin leikkauksen jälkeen. Leikkauksesta toipuminen saattaa kestää puolikin vuotta, mutta jos synnyttää alateitse kestää toipuminen nopeimmillaan vain viikkoja. Itselläni kesti 2viikkoa,ettei ollut mitään kipuja,joillain kestää kauemmin.
Synnytystä pelkää kaikki, enemmän tai vähemmän. Itselläni oli melkoisen vaikea synnytys ja silti yritämme nyt jo toista (poika 4kk). Siitä selviää, ja synnytyksen jälkeen vasta tietää miten upea kokemus se kaikessa kivussaan on. Voit myös käydä raskauden aikana pelkopolilla, missä "suunnittelette" synnytyksen,saat kertoa peloistasi ja sinua autetaan pääsemään niistä yli. Kaikki kertovat kauhutarinoita synnytyksistään, harva sanoo , että se hoitui tuosta noin vain. Ja huono puoli on tässä se, että ne kenellä on synnytys ollut helppo eivät siitä pahemmin puhu.Sotatarinoita, kaikkea ei kannata uskoa.
Raskausaika on 9kk mikä on hyvä aika sekä äidin että isän tottua ajatukseen vauvasta ja valmistautua vauvan tuloon. Koskaan siihen ei ole täysin valmis,sai vauvan sitten 18vuotiaana tai 30vuotiaana. Vauva mullistaa elämän, asiat saavat uusen tärkeysjärjestyksen.
Odotusaikana mieliala vaihtelee taatusti koko ajan. Välillä on onnellinen,välillä pelottaa mutta se on täysin normaalia eikä sitä kannata säikähtää.
Älä tee päätöstä puoleen tai toiseen _kenenkään_ painostuksesta. Mieti tarkkaan, mitä haluat ja tee päätöksesi sen mukaan. Kummin tahansa päätät niin päätös kulkee mukanasi lopun elämää.
Huomaat jälkeenpäin, kuinka olet pelastanut nuoruutesi ja elämäsi. Päätös on täysin sinun. Vaihtoehtoja on. Lasta ei tarvitse todellakaan tehdä noissa olosuhteissa.
mutta entäs jos ei enään voi saada lapsia abortin jälkeen??!
Sinuna miettisin todella tarkkaa, kyllähän sä ehtisit myöhemminkin lasta saamaan ja elää vielä nuoruuttasi. MUTTA aina ei ole niin varma että toista mahdollisuutta saa jos kerran tekee abortin.
olen samaa mieltä
Itse olen 17.v odottaja, vauva tuli yllätyksenä kun ehkäisy petti. Ensin epäröin, mutta kuitenkin päätin lapsen pitää. Pari vuotta sitten (ihan omaa tyhmyyttäni), en ehkäisyä edes käyttänyt ja raskaaksi tulin. Tällöin pääpyin aborttiin. Nyt kuitenkin eteenpäin mennään tätä hetkeä ja onnellinen olenkin tulevasta lapsesta, päätöksestä jonka tein.
Itse loppujen lopuksi joudut päätöksen tekemään. Laita s-postia tulemaan jos haluat jutella enemmän: [email protected]
ÄLÄ kuuntele noita naurettavia käskyjä tehdä abortti. Päätös on sun ja yksin sun. Piste.
Kyseessä on miehenkin lapsi, joten miehen mielipide on myös otettava huomioon. Teidän tulisi keskustella tästä ihan kahdestaan, koska muille tämä asia ei kuulu. Kuuntele itseäsikin, mieti, mikä on sinulle tärkeää.
Ja noista synnytys jutuista.. On olemassa pelkopoli, sillä synnytyspelko on aivan todellinen ja jokapäiväinen asia, sitä voidaan hoitaa ja siinä voidaan tukea.
miehenkin asia, mutta jos mies on sanonut haluavansa lapsen siirtyy pallo äidille. Kuten sanoit, lasta pitää haluta eli mies ei myöskään saa painostaa lasta pitämään.
Uskoisin, että vauvan saatuasi kaikki asiasi menevät uomiinsa, harrastuksetkin.
Harrastustakaan ei tarvitse lopettaa, sitä voi siirtää myöhemmäksi tai valita tilalle, joku toinen, joka sopii perheen rytmiin.
Kuitenkin tämä on asia, mitä pitää ajatella siten, ettei pakota itseään luopumaan mistään, mikä on itselle tärkeää, koska jos tuntee, että on pakottanut itse itsensä, se ei ole reilua lasta kohtaan.
Lasta pitää haluta.
Moi.
Harrastuksena on ratsastus ja omia hevosia joten ei ole niin yksinkertaista vain pitä tauko kun ei niitä voi vain jättää seisoon...toki saisin apua jne..
mummullani, äidin siskolla ja äidillä on jouduttu tekemään leikkaus.
unohtui laittaa tuohon äsköseen että aion kuitenkin sitten varmaan pitää lapsen, asioiden on kuitenkin tapana järjestyä.
On todellakin tapana järjestyä.
Tule joskus kertomaan kuulumisia :)
tulevalle äidille:)!! voisit ehkä ottaa vauvan myös mukaan talleille. jos hän nukkuu vaunussaan ja olet kuulo- ja näköetäisyydellä vaunuista en näe mitään ongelmaa miksi et voisi hoitaa hevosiasi ja ratsastaakin. pikkuvauvat nukkuvat paljon!
sitten tuosta että sukusi neist ovat joutuneet synnytmään sektiolla. onko teillä kaikilla ahdas lantio vai miten? no se kuitenkin selviää matkan varrella ja kuten jo muutkin sanoivat pääset juttulemaan kyllä peloistasi ja huolistasi kunhan pyydät.
alatiesynnytyksestä toipuu parhaimmillaan tosi nopeasti. itse jo samana päivänä jouksin vahingossa sairaalan portaita kun olin niin iloinen kun toinen lapseni oli tulossa meitä katsomaan. mihinkään ei koskenut tippaakaan, tiedän että olen kyllä tosi onnekas tässä asiassa sillä ensimmäisenin synnytyksen jälkeen olin heti kunnossa.
tsemppiä tulevaan, asiat järjestyy kyllä! hienoa että sinulla on mies joka odottaa lasta kanssasi ja on luvannut osallistua lapsen hoitoon, niin pitääkin!
Asioilla tosiaan on tapana järjestyä.
Tiedän pari, jotka hoitavat hevosia/ tallia lastenkin kanssa.
Organisointiahan se vaatii, muttei kai ole mahdotonta.
Toivotan omalta osaltani onnea ja tsemppiä sinulle. :)
haluan vain rohkaista sinua pelkojen suhteen. Minun suvussani on nimittäin myös lähes kaikki lapset tulleet sektiolla tai hätänä jopa minä itse mutta miun poika taas syntyi alateitse ihan muutamassa hujauksessa. Haluan tällä vain sanoa ettei se ole mihinkään lakiin kirjoitettua että jos muutkin suvusta niin minäkin. Toki onhan se myös mahdollista mutta ei missään nimessä varmaa.
Stemppiä ja jaksamisia mitä ikinä päätitkin. Voit myös minulle kirjoitella s.postia jos siltä tuntuu.
jos laittaisi sen s.posti osoitteen niin kirjoittaminen voipi olla huomattavasti helpompaa.. ;) eli [email protected]