Mulla ollut alapäässä lähempänä kankkua haavauma, kipeä jo jonkin aikaa. Hankaus esim yhdynnässä ärsyttää sitä entisestään. Tänään lääkärissä ja epäili herpekseksi. kamalaa! Olen avioliitossa ja kummallakaan meistä ei ole ennen ollut oireita. Nyt ahdistaa. Kuinka tämän taudin kanssa pärjää? Lääkäri sanoi, että tämä tartunta on voinut olla minulla vuosia ja alkuperää on miltei mahdotonta selvittää. Miehelläni ei oireita ole koskaan ollut. Kuinka nyt eteenpäin? Tämänkö riesan sain seurakseni loppuiäkseni? Ei ainakaan nyt pahinta laatua, koska haavaumia vaan yksi ja aika pieni. En edes tajunnut sen kutinan ja sittemmin raavittuani haavauman ilmaannuttua, että tästä oli kyse. Emme aio aktiivivaiheessa olla yhdynnässä mutta onko varmaa, että lääkekuuri, joka mulle määrättiin poistaa oireet? Virushan mulla nyt on ja pysyy. Kuinkakohan mahdollista on, että rtauti uusiutuu tästä lähin ja kuinkakohan pahana? Tietysti yksilöllistä. Mutta jonkin sortin shokkivaihe tässä teettää naiiivejakin kysymyksiä. Eli kertokaa kokemuksistanne. Mieheni kanssa puhuimme ihan syyttelemättä ja yhteisymmärryksessä, että emme jatkossakaan käytä kondomia. Kyllä tämä jo meillä kummallakin on todennäköisesti (lääkärin lausunto asiasta), piilevänä toisella ja mulla sitten nyt jo näkyvänä:(( Eli vertaistukea kaivataan, kiitos! Oikein hävettää kun tietää olevansa sukupuolitaudin kantaja...
Herpes-diagnoosi, apua!
Ahdistaa:(
3640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa ottaa vaan ihan iisisti :).
Itselläni suunnilleen sama tilanne, mun kirjotuksen voit lukee tosta alempaa otsikolla "Mitä mieltä?".
Mä oon pitkässä avoliitossa ja joskus miehelläni on ollut(aikoja sitten) huuliherpestä ja viikko sitten se sitten puhkesi mulle alapäähän.
Aluks ahdisti muakin, mutta kyllä se olo siitä pikkuhiljaa muuttuu paremmaksi ja sen asian pystyy hyväksymään, varsinkin kun pahimmat kipupäivät on ohi. Itse olen sitä mieltä että ei tää herpes nyt mistään pahimmasta päästä ole sukupuolitaudeissa(sitten varmasti jos oireet kokoajan uusii), vaikka ei ookkaan semmosta lääkettä kun esim. klamydiaan että kerran kuuri ja sitten on poissa. Uskon ja toivon vahvasti että kun tää mun eka oirejakso menee ohi niin niitä ei tulis lisää, ainakaan useesti ja sitten kun tulee, ei ois näin raju. Miks se tulis nyt koko ajan kun ei se oo ennenkään tullut, nyt vasta puhkesi. Eli toivotaan parasta, pelätään pahinta :).
Aion ennaltaehkäistä uutta oirejaksoa kovalla kuntoilulla ja vitamiineilla sekä pitää huolta että luonnollinen puolustuskyky on kunnossa.
Harmittaa eniten tässä tää ajoitus, tällä viikolla piti mennä muutamaan otteeseen pitkästä aikaa viettämään iltaa baariin, mutta ei nyt oikein innosta kun ei voi ottaa alkoholia lääkekuurin takia.
Huomasin muuten tänään kaupassa olessani miettiväni kuinkahan monella muulla siellä olevalla on joko piilevä tai tiedossa oleva herpes, alko vähän huvittamaan. Mutta niinhän se on, se on todella monella! Ei mitään syytä hävetä!
kesti aikaa ennen kuin "hyväksyin" tämän taudin. Enkä sitä kai ole vielä täysin tehnytkään. Ensi-oireet hoidettu ja ainakaan vielä ei ole tauti ilmoittanut itsestään uudestaan.
Minulla kyllä siinä mielessä erilainen tilanne kun sulla,koska en ole vakituisessa parisuhteessa ja tuskin tulen koskaan olemaankaan.
Niin ja tosiaan oireiden uusiminen on yksilöllistä. Toisilla oireilee koko ajan,toisilla harvemmin tai ei ensi-oireiden jälkeen koskaan. Mutta virus tauti kun on niin koko iän on ja pysyy elimistössä.
Olen saanut sen käsityksen että ensi-oireet on ne pahimmat ja sen jälkeen oireet on sitten lievempiä. Mutta sekin on tietysti yksilöllistä kuten muutenkin tämä tauti.
Minä sain kuitenkin ihme kyllä jäljitettyä taudin alkuperän ja kyllä nimittäin kirpas! Henkilö joka tämän tartutti oli itse tiennyt sairastavansa herpestä,mutta ei sitten viitsinyt kuitenkaan siitä kenellekään kertoa,tai estää taudin tarttumista.
Noh..Mutta..Pitää vaan oppia elämään tämän kanssa. Se kun kuitenkin on ihan mahdollista.
Kiitos kannustavista viesteistänne. Itsekin nyt jo vähän rauhoittuneena ajattelen, että jospa tämä sitten rauhoittuisi ajan kanssa ja ainakaan tämä ensimmäinenkään kerta ei mun kohdalla ole niin raju kun mitä olen lukenut. Lääkkeet aloitettu ja miehen kanssa juteltu, jopa ihan rauhallisesti:)Ja ihan samaa mietin minäkin tänään isossa marketissa, että pakko on jollakin muullakin, ihan tavallisella ihmisellä, joihin itsekin katson kuuluvani, tämä tauti näillä ihmisillä olla. Hullua!
Mutta olisihan sitä ilmankin saattanut pärjätä. Mun kokenut lääkäri sanoi tänään jopa, että koska herpes voi kuitenkin tarttua montaa kautta, vaikkakin yleisin on sukupuoliteitse, niin hänen mielestään kyse ei toisaalta edes ole niin perinteisesti sukupuolitaudista. No, sama asia silti. Mutta pärjäillään ja toivotaan eiaktiivisia jaksoja. Hyvää kevättä silti!