Kuinka moni masennussairaudesta kärsivistä osaa sanoa, että mikä oli se asia mistä masennus sai alkunsa.
Minä masennuin aikanani siitä, että jouduin seuraamaan masentunutta äitiäni, enkä osannut häntä auttaa.
Minä masennuin aikanani siitä, että jouduin seuraamaan masentunutta äitiäni, enkä osannut häntä auttaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän sitä aina miettii syitä ja seurauksia.
Olen myös masentuneen äidin kasvattama. Lapsenahan sitä ei osaa vetää rajaa sille, mikä on normaalia ja mikä ei.. siis sitä ikäänkuin kasvaa tunnelmiin niin kiinni.
Uskoisin, että ainakin omalla kohdallani masennukseni "syy" on : geeneissä, sekä (äidiltä)opitussa tavassa käsitellä ongelmia ja vaikeita asioita.
Eikö olekin ihanaa tietää, että meidän ei ole pakko kantaa tuota huonoa perintöä loputtomasti mukanamme. Nyt minun pitäisi tässä välissä todistaa uskostani ja siitä, miten Jeesus parantaa ja vapauttaa, mutta enpä kerro, olen jo niin useissa viesteissä siitä todistellut, sanon vain, että koska olet selvästi älykäs, löydät hakemalla tien ulos perityistä ajattelumalleista ja sen myötä masennuksesta. Älä kiirehdi. Ota yksi huono ajatustapa kerrallaan kohteeksi ja vaihda sitä rauhallisesti ja sitkeästi parempaan ja valoisampaan tapaan ajatella.
Oikein ihanaa ja valoa täynnä olevaa Pääsiäistä sinulle.
Koulussa kiusattiin, en jaksanut.
Tiesitkö muuten, että kenenkään ei tarvitsisi kiusaajista välittää, sillä en ovat yleensä noin sanotun matalan profiilin ihmisiä ja usein ite avun tarpeessa.
Koulu- ja työpaikka kiusaajat ovat henkisesti kypsymättömiä ja he tarvitsisivat ehdottomasti hoitoa.
sen alkaneen silloin kun vähänkään alkoi asioista mitään tajuamaan.
Liian nuoret vanhemmat, erosivat kun olin leikki-ikäinen, jonka jälkeen äiti valitsi uudeksi mieheksi alkoholistin.
Ala-asteikäisenä jouduin olemaan paljon vastuussa sisaruksistani, jotka purkivat oman pahan olonsa minuun, ja lopulta minä heihin, mitä kadun aina ja ikuisesti. Olihan väkivallan siemen istutettu minuun jo aivan pienenä, kun yritin nyrkein puolustaa äitiä isältäni, kun lähdimme kotoa. Teini-iässä toimin perheneuvojana yrittäen saada järkeä kahden kurkku suorana toisilleen huutavan (päihtyneen) aikuisen päähän.
Toisinaan iltaisin lapset kuuntelivat huoneissaan riitoja ja pelkäsivät, että kumpi vanhemmista tappaa toisen ensin. Väkivaltaa välillä lapsiakin kohtaan, ja 'kuritusta' milloin mistäkin syystä, eli housut alas ja lyötiin vyöllä. Väkivalta väheni, kun näytin, että sillä ei ole tehoa ja täältä pesee takaisin. Ei sellaista tosin känninen aina muista.
Sain kuulla olevani loinen, kun unohdin täyttää pesukoneen, ja epätoivottu, kun kielsin totuudenmukaisesti polttaneeni salaa tupakkaa(koska polttaminen on äidilleni se tutumpi maailma ja minun erilaisuuteni=vähäinen kiinnostus mihinkään päihteisiin aina muistuttaa häntä menneestä).
Samaan aikaan yritin pysyä muiden saman ikäisteni tasolla ja opiskella. Kotoa lähdin lukion jälkeen. Halusin tulla joksikin ja hallita omaa elämääni, tehdä siitä sellaisen että viihtyisin ja voisin olla onnellinen. Olla joku muu kuin se, jota katsotaan tietäen mistä oloista olen kotoisin ja miten paljon minulta puuttuu taitoja, joita terveiltä vanhemmilta saa. Olen opiskellut, yrittänyt ja yrittänyt sitkeästi, ja asiat ovatkin lapsuuteen verrattuna varsin hyvin. Ihmeellinen, terve suhde, lemmikkejä, oma koti :) Töitä on ollut aika vähän, lähinnä kait huonon itsetunnon takia. Se mitä on ollut on tosin mennyt ihan hyvin :)
Varsinaisesti väkivaltainen en ole enää, mutta toisinaan se piirre tulee vieläkin esiin suuttuessani lemmikeille jostain tempuista, jolloin olen mielestäni liian kovakourainen. Ei nyt mitään lyömistä tm., mutta saatan esim. tiuskia, tai tönäistä tai nostaa ne liian nopeasti pois kielletyistä paikoista tai puuhista ennen kuin ehdin ajatella. Tämän takia en halua lapsia ennen kuin pääsen siitä varmasti yli, jos koskaan.
Mutta mieli ja ajatukset eivät sillä parane, että yrittää yksin ilman apua. Sen olen tajunnut vasta nyt, kun kesken opiskelun voimat loppuivat lähes totaalisesti pari vuotta sitten. Senkin läpi olen kahlannut minkä pystyin, ja nyt valmistuminen on enää kovin vähästä kiinni. Saa nähdä kuinka käy, tiukille kyllä menee. Pahimmassa paineessa minulla ei ole käytettävissä sitä voimavarantoa, jonka saa turvallisesta ja tasapainoisesta lapsuudesta.
Tiedän kyllä, että sen voi saada nykyisyydestä, eikä menneisyyden vatvominen auta mitään. Silti tuntuu että siitä pitää puhua, vaikka sitten kasvottomana täällä netissä, kunnes saa kerättyä voimia ja haettua apua. Juttuni ovat aina niin pitkiä ja raskaita, että kukaan ei jaksa niitä kuunnella, mutta tekstin yli voi aina hyppiä ja saapahan itse tunteen siitä, että on saanut jotain ulos.
Kyllä se tästä vielä joskus :) Eräs motivaattorini on kultainen mieheni, jonka niskaan en halua ongelmieni kaatuvan :)
Minä ainakin luin innolla ja mielenkiinnolla tuon tekstisi. Siinä oli paljon tuttua, sitä mitä minäkin olen kokenut. Tunnutpa olevan niin viisas ihminen, että kasvatat itse itsestäsi vahvan.
Oikein hyvää jatkoa sinulle ja onnea elämäsi teillä ja poikkea välillä täällä kertomassa edistymisestäsi.
Kiitos sanoistasi.. sitä on niin hassu, että pienikin ele toiselta ihmiseltä voi valaista koko päivän. Tällä hetkellä ei kylläkään tunnu hienolta eikä viisaalta, kun olen koko iltapäivän vaan itkenyt tässä koneen ääressä, kun pitäisi olla kiire.
Lupaan kirjoittaa tänne vielä :) Hyvää jatkoa ja voimia sinullekin ja kiitos.
Nyt alkaa pikku hiljaa näyttää paremmalta. Työ on palautettu. Tiedän, että siinä on puutteita enemmän kuin tarpeeksi, mutta se on kutakuinkin ohjeiden mukainen ja tosiaankin palautettu. Selvisin. Vielä on vähän muodollisuuksia jäljellä, mutta pahin on ohi :)
Oli viime kesän kokeilun jäljiltä jäljellä (vielä voimassa olevia) b-vitamiineja, ja popsin vähän aikaa niitä. Huomasin kyllä vaikutuksen, ja koitan saada hankittua lisää vitamiineja, kun ne kerran helpottavat oloa. Ehkä tämä mun epätoivoni on osin fyysistä laatua, ja ajattelen toiveikkaasti, että jaksan ehkä kohta kohdata nuo menneisyyden ongelmat. Kesä ja aurinko auttaa. Olen saanut vähän juteltua ystävien kanssa, mikä on auttanut myös. Ehkä tämä tästä siis :)