Miks toisilla on kaikkea ja mulla ei oo mitään!? Vaikka kuinka yritän, aina epäonnistun. Kiva istua kotona työttömänä ja köyhänä. Töitä ei löydy kun kaikkialla pitää olla joku ylisosiaalinen pelle, eikä tavallista, normaalia ihmistä kukaan kaipaa. Kouluihin on myös niin vaikeaa päästä, tuntuu et musta ei tuu ikinä mitään, ei jaksaa enää edes yrittää mitään, voimat on ihan lopussa, ei kiinnosta, itken usein sen takia et on niin kurja elämä, oon asunut täällä uudella paikkakunnalla 1,5 vuotta, ja mul on vain pari kaveria täällä, ja niitäkin näen niin harvoin, on niin yksinäinen olo, on poikaystävä, mut sen kanssa riidellään koko ajan, en varmaan jaksaa sitäkään kohta, oon miettinyt itsemurhaa usein, kun tuntuu et ei tässä oo mitään järkeä, kun oon niin harvoin onnellinen, suuremman osan ajasta onneton, kun epäonnistun kaikessa. Toisilla on töitä, koulua, kavereita, rahaa, mulla ei mitään. Miks tän elämän pitää olla näin vaikea?! Oon tietenkin iloinen siitä et oon terve ja mul on sentään jotain läheisiä ihmisiä, mut se ei vain riitä ollakseen onnellinen. Vaikka kuinka yrittää, niin mikään ei onnistu, tuntuu että olisin ihan turha, ja koko ajan satutan toisia ja teen jotain tyhmää, en vaan osaa elää. Miks mä synnyin tänne..
elämä on perseestä
masentunut.
7768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuli mieleen että onko pelko myös masennuksen oire? Kun pelkään koko ajan kaikkea, tulevaisuutta, ihmisiä, vaikka juttelenkin ihan normaalisti ihmisille enkä vaikuta jännittyneeltä, niin sisällä olen silti tosi jännittynyt, tän takia on vaikea saada uusia ystäviä, pelkään uusia tilanteita ja tulevaisuutta, tuntuu että se ei tuo mitään hyvää, pelkään koko ajan et mulle sattuu jotain ikävää :'(
Tuon olen kokenut, olin pelon ja huolenkannon mertari, opetin itseni sellaiseksi. Enää en pelkää mitään, enkä turhia murehdi, elämä on hyvää, se täytyy uskoa, jotta näkee sen.
Nyt, ennen kuin teet mitään muuta, niin ala kertoa itsellesi, että olet hieno persoona ja puhu sitä itsellesi tosi usein. Kumma kyllä, sinä alat uskoa ja alat pikkuhiljaa nähdä, että se onkin totta, Jumala loi sinusta hienon persoonan.
Pelot ovat typeriä ja vammauttavia seuralaisia, mutta niistä pääsee eroon, kun alkaa luottaa elämäänsä.
Tärkeintä, että ei ole olevinaan, joku, jolla on valta määrätä täälä elämässä, vaan suostuu olemaan ihminen ja luottaa, että Jumalalla on valta määrätä ja suojella.
Sinulla ei ole valta muutta tätä tomimatonta yhteiskuntaa, joka ei pysty asukkaitaan työllistämään eikä juuri mitenkään tukemaan. Älä sen tähden itseäsi syytä, että et ole työllistynyt, tuhannet ja tuhannet ovat samassa asemassa, et sinä ole poikkeus. Kyllä se vielä tärppää.
Toivottavasti sinusta kehittyy tukipilari ja toivoisin, että jopa yhteiskunnallinen tukipilari.
Jos sinulla kerran on hyvä ystävä tai hyviä lähimmäisiä, voisit alkaa pikkuhiljaa puhua heille tästä pahasta olostasi ja kuunnella heitä, jotta saisit positiivisempaa ajattelua tai entäpäs terapeutti?
Harvoinpa kukaan yksin tappelee, että kannattaisiko tarkistaa suuntaa tässä suhteessasi poikakaveriin. Toisen edestä et voi muuta tehdä, kuin puhua hänelle hyvien asioiden puolesta, mutta istesi puolesta voit tehdä kaiken, voit muuttua. Vain hyvää kylvämällä saa hyvää niittä.
ihan samaa kurjuutta vaikka ikäeroa vuosikymmeniä niin tuo työttömyys tuo sitä, ettei voi ostaa mitään ei mennä mihinkään, tämä tilanne ei ollut silloin kun mä olin sun iässäsi, silloin ei ollut nuorisotyöttömyyttä -
eikä tätä pätkätyökurjuutta..., ainoa lohtu on se että meitä on pilvin pimein, mutta hiljaisina ja nöyryytettyinä pitkin Suomen maata, nuoria ja vanhempia, kaikista ikäluokista ja myös ammateista...
kiitos paljon neuvoista! Vaikka oon puhunut äidille, se ei ottanut mun pahaa oloa tosissaan, on varmaan sitä mieltä et mul on kaikki hyvin, vaikka elän ihan tyhjää elämää.
Pyydäppä äitisäsi lukemaan tämä viestityksesi.
Joskut ihminen ei ota yhdellä aistilla asioita vastaan, vaan tarvitaan ainakin kolme aistia, jotta asia menee perille.
Hän käyttää lukiessaan näköaistia ja kun lisäksi todistat hänelle puhumalla pahastaolosta, hän käyttää kuuloaistia ja jos suinkin kykenet, ota äitiäsi vaikka kädetä kiinni ja pyydä häntä antamaan aikaansa nyt sinulle, joka sitä eniten tarvitset. Tuntoaistikin on siinä käytössä. Äidin tehtävä on auttaa sinua ja voitte yhdessä, jos on tarpeellista, hakea lisä apua.
Hyvin se menee, ei muuta kuin toimimaan!!!
sul on nyt sellanen kausi et sulla ei oo mitään
Ymmärrän tuntemuksesi, mutta mieti hetki seuraavia asioita:
1.Älä kadehdi muita ihmisiä tai sitä mitä heillä on. Äläkä vertaile itseäsi muihin. Keskity nyt vain itseesi, äläkä vaadi itseltäsi henkilönä liikoja. Ihmiset saavat onneksi olla epätäydellisiä!
2.Yritä, yritä, ja yritä vielä vaan saada töitä, päästä kouluun, saada uusia ystäviä. Yrittäminen on minusta jo melkein saavutuksen arvoinen asia, koska sitkeä yrittäminen palkitaan jossain vaiheessa. Ihan totta! ja lisäksi kukaan ei voi (et myöskään sinä itse) voi moittia ainakaan yrityksen puutteesta.
3.Kerro läheisillesi kaikista tuntemuksistasi. Turhia riitoja poikaystävän kanssa ei synny, kun hän tietää sinun tilanteesi. Ja vihon viimeisenä keinona: jos tilanne on täysin solmussa, niin kannattaa jopa harkita eroa!
4. Jos masennus vain jatkuu, niin hae ihmeessä ammattiapua!
Itse kerroin aikoinani terveyskeskuslääkärille omasta masennuksestani ja hän laittoi samantien lähetteen terapiaan ja määräsi lääkkeet. Apua on siis ihan helposti saatavilla.